Kevään ensimmäisen palveluskoirien koekalenterin ilmestyminen saa aina aikaan pienen vietinnousun ohjaajassa. Lehden muut jutut saavat odottaa parempaa hetkeä, mutta koekalenteri otetaan esiin heti ja siitä selataan pikakelauksella oman alueen kokeet metsän suorastaan jo tuoksuessa nenässä. Viis siitä että pihalla on vielä puoli metriä lunta eikä maastoihin ole asiaa vielä pitkään aikaan.
Kalenteria selatessa on myös huomattu, että uutta leiriä pukkaa eikä edellisenkään jälkeen ole laitettu rikkaa ristiin koiran edistymiseksi. Säiden lauhduttua onkin täältä korvesta jalkauduttu ihmisten ilmoille treenaamaan pienellä porukalla kuka mitäkin. Saatavilla on ollut henkilöryhmää, liikkeenohjausta ja ylipäätään häiriötä ympärillä yhtäaikaa treenaavista koirakoista. Ränni on päässyt vain pikaisesti pyörähtämään kentällä henkilöryhmässä, ja kenttäaikaa on suosiolla luovutettu tyttärelle. Variksen kanssa ei ole treenattu varsinaista tottista, vaan on harjoiteltu leikkimistä, lelun vaatimista räksyttämällä ja riekkumista häiriöidenkin läheisyydessä. Pitää pian aloittaa varsinainen treenaaminenkin ja alkaa esittää Vaakulle hieman vaatimuksia.
Ihmisten ilmoilla on Variksen kanssa käyty myös ulkoilemassa. Oulunsalon keskustaa on kävelty ympäriinsä Vaakku flexissä ja samalla on tullut itse nähtyä, miltä Oulunsalo nykyään näyttää. Varis on kovasti kiinnostunut hajujen maailmasta ja tutkii mielenkiinnolla tienlaidat, tolpanjuuret ja porttikongit. Hyvä onkin, että tohtii havainnoida ympäristöä koiramaiseen tapaan nenällään eikä silmillään. Kauppakeskuksen edustalla ihmisten tullessa ja mennessä ja nuorisoporukoiden kokoontuessa Varis hengailee suhteellisen rennosti ja tarjoilee toimintaa innostuen, mutta siihen itseensä kohdistuva huomio laittaa jännittämään.
Kertaalleen on käyty iltalenkki myös Oulussa kaupungilla, missä hajuja riittää yli lajirajojen... Torinrannassa Varis jäi flexissä haistelemaan jotain ja silmänräpäyksessä mätkähti siihen selälleen sätkimään. Yyyhh. En halua edes ajatella, mikä haju se oli. Onneksi se ei ollut tarttuvaa sorttia ja vältyttiin pesuoperaatiolta. Ulkoilun lomassa on harvakseltaan nähty muita koiria, ja on tullut pantua merkille, että ne, etenkin haukkuessaan, ovat Varikselle aika kammotus. Täytyneekin Vaakun riemuksi ottaa ekskursiokohteeksi koirapuistot ja muut koiranulkoiluttajien kansoittamat paikat.
Nova sai uuden kokonaisen vuoden mittariin täytettyään viikko sitten 11 vuotta. Ikää alkaa olla mittarissa jo siinä määrin, että kokonaisesta kuukaudestakin saa olla iloinen, puolesta vuodesta todella iloinen ja täydessä vuodessa on aihetta jo suurempaankin juhlaan. Näin siitä huolimatta, että pikku Hippiäinen on ikäisekseen aivan hyvässä kunnossa, ulkoilee reippaana muitten mukana, välillä laittaa kilpajuoksussa suorastaan kampoihin lapsenlapselle, innostuu edelleen kaikenlaisesta puuhastelusta ja ruoka katoaa kupista lähestulkoon ennen kuin sen ehtii lattialle laskea. Kuitenkin makuulta liikkeelle ponkaisu liukkaalta lattialta ei enää tapahdu aivan kuin telineistä ja iän myötä on kaikenlaista pattia ja pahkuraakin ilmaantunut. Novan kanssa on kyllä keskusteltu aiheesta, että sen pitää touhuilla täällä meidän ilona vielä ainakin viisi vuotta. :)
