Pikkupentutreeniä

Viimeisenkin pennun lähdettyä omaan kotiinsa on hiljakseen yritetty orientoitua treenitouhuihin. Takana on seitsemän kuukauden mittainen totaalinen harrastustauko. Kerrassaan mitään ei ole Variksen kanssa tehty. Nyt koetetaan sitten Variksen kanssa muistella miten ne tottikset, jäljet ja esineet menikään ja aloitellaan alkeista Haloon ja Ainon kanssa.

Mitenkään ahkeraksi treenaajaksi ei ole päässyt kaikkien muitten kiireitten keskellä itseään tuntemaan. Keskiviikkoisin on kuitenkin pentujen kanssa vähän tottisteltu, ehkä kerran kahteen viikkoon tehty nurtsijälki ja kaikkiaan pari kolme kertaa on käyty hakutreeneissä.







Ja tähän videotodisteita kerätessä tuli todettua, että Ainon treeneistä ei ole ensimmäistäkään videota tai kuvaa! :o

Läpivalaisua ja hammasvammoja

Rännin sairastumista selvitettiin maaliskuussa eläinlääkärissä. Silloin koiraa kaikkialta tutkittaessa pyysin ottamaan samalla röntgenkuvan selästä ja lannerangasta. Briardien selistä oli juuri virinnyt keskustelua, kun koiria on alettu tutkia ja joitain tapauksia synnynnäisiä muutoksia ja spondyloosimuutoksia on todettu.

Rännin selkäkuvat näyttivät kokonaisuudessaan hyvältä. Lanneranka oli normaali, nikamia oikea määrä ja ristiluun keskiharjanne yhtenäinen, joten virallinen tulos olisi ollut LTV0. Nikamien epämuotoisuuden arvostelusta en tiedä mitään, mutta siltä osin kun kuvissa näkyy, näytti samalta kuin tältä osin normaaleilla koirilla. Spondyloosimuutos Ränniltä sen sijaan löytyi yhdestä nikamavälistä L7-S1. Muutoin ranka näytti ihan siistiltä. Tietysti ei voi tietää, missä iässä tuo muutos on tullut, mutta ihan tyytyväinen voi olla tästä selästä 11-vuotiaalla koiralla.

Lonkkia ei varta vasten kuvattu, mutta siinähän ne näkyivät selällään otetuissa lannerankakuvissa. Lonkat näyttivät olevan mallikkaasti maljoissaan, mutta niihin oli  kehittynyt rikkohöttöä kauloihin ja vähän maljan laidoillekin. Hetken jo mietin, miten voi A-lonkkainen Ränni näyttää nyt tältä. Mutta taitaa se ikä tehdä tehtävänsä, ja tarkoitus on, etteivät lonkat näytä tuolta jo vuoden ikäisenä. Joillakin näyttävät!

Varis on vuosien varrella törmäillyt milloin mihinkin niin, että muutama etuhammas on hieman katkennut. Kesäkuussa yksi alaetuhammaskin oli ottanut osuman ja katkennut aivan ikenen tasalle, joten tuli aika poistaa Varikselta nuo kaikki murtuneet etuhampaat. Samalla nukutuksella otettiin viralliset selkäkuvat, ja viikon kuluttua saatiin yhtä hyvät tulokset LTV0, VA0 ja SP0 kuin miltä kuvat omaan silmään näyttivätkin. Variksella on siis lanneranka ja nikamat normaalit ja se on spondyloosin osalta yhä 6-vuotiaanakin terve!

Poistettujen yläetuhampaitten paikalla oli pitkän aikaa hurjan näköinen monttu. Ompeleet pysyivät ikenen riekaleissa ehkä pari päivää ja katosivat sitten taivaan tuuliin. Hiljakseen kuoppa on täyttynyt ja nyt Variksen ikenet näytävät jo melko siistiltä. Meillä nämä etuhammastapaturmat ovat olleet varsin verrannollisia vietin määrään, sillä Variksen lisäksi Rännillä (kuva ennen etuhampaitten poistoa) ja partacollie Malilla hammasrivi oli kuin jääkiekkoilijalla tai vanhalla venäläismummolla. Nova on aina ollut kyllä vauhdikas, mutta voimaltaan hieman himpulampi menijä ja sillä onkin yhä 15-vuotiaana kaikki etuhampaat ehjiä ja tallella.

Pitkästä aikaa

Neljä ja puoli kuukautta on vierähtänyt viimeisestä blogikirjoituksesta. Ei ollut tarkoitus laittaa tätä blogia ihan kokonaan telakalle pentuprojektin ajaksi, mutta maaliskuussa lyhyen ajan sisällä tapahtui niin paljon kaikkea, ettei ole osannut oikein edes aloittaa. Jospa nyt sitten.

Meidän Ränni-rakas lähti yllättäen tähdeksi taivaalle. Voi miten nopeasti ja arvaamatta kaikki voikin muuttua. Ränni sairastui kirjaimellisesti yhdessä yössä, ja kaikki akuutit, tavallisimmat vaihtoehdot (ei kiertymä, ei kohtutulehdus, ei suolitukos, ei haimatulehdus, veriarvot kunnossa) pois suljettua todennäköiseksi syyksi ultrassa nähtiin kasvainmassa maksassa. Mitään vaihtoehtoja ei tietysti tilanteessa ollut ja Ränni sai nukkua ikiuneen perjantaina 13.3.2015. Tätä on kauhean vaikea hyväksyä, kun ei tähän yhtään ollut osannut varautua.

Ristiriitaisissa tunnelmissa koitti heti seuraavana päivänä Novan 15. syntymäpäivä. Rehellisyyden nimissä olisin ollut niin paljon valmiimpi luopumaan Novasta. Toki ollaan onnellisia jokaisesta uudesta päivästä, mutta Novan osalta sitä luopumista on kuitenkin jo tehty aivan eri tavalla. Ränni 11-vuotiaanakin meni niin täysin vielä viisivuotiaitten pentujensa menossa mukana. Tammikuussa ennen Ranskan reissuun lähtöä otin tämän videon "kaiken varalta" kun koko lauma on vielä koossa...

Novan viidestoista vuosi täyttyi maaliskuussa ihan hyväkuntoisena, mutta kevään ja kesän mittaan sen jaksaminen on selvästi alkanut hiipua. Metsälenkeillä se ei oikein pysy enää mukana, kun voimat jaloista ovat vähenneet ja hengitys käy rasituksessa raskaaksi. Nova lompsiikin nykyään mieluummin lyhyempiä lenkkejä rauhalliseen tahtiin, kuljeskelee tontilla ja makoilee pihamaalla kaluamassa luita. Minna Tikkanen pistäytyi toukokuun alussa katsomassa pentuja ja otti kuvia isomummostakin.

Parisen viikkoa Rännin kuoleman jälkeen Variksen pennut syntyivät. Siinäkin koettiin niin myötä- kuin vastamäkeä, mutta lopputuloksena oli seitsemän terhakkaa briardinpentua. Sukupuolijakauma meni mukavasti: ei tullut seitsemää veljestä vaan neljä tyttöä ja kolme poikaa. Hieman väriäkin saatiin joukkoon, kun heti ensimmäisenä syntyi yksi fawn pentu. Kaikki muutoinkin kiireiseltä keväältä liiennyt aika on siis mennyt pentuprojektin parissa. Kevään kuulumiset ja kuvat löytyvätkin Pentublogista.

Nyt pentuprojekti on siltä osin ohitse, että pennut ovat jo nelikuisia termiittejä ja ovat jo hyvän aikaa aiheuttaneet - hyvässä ja pahassa - sydämentykytyksiä omissa kodeissaan. Ihan hiljaiseksi ei meilläkään meno ole käynyt, sillä kahden pennun oma koti on meillä omassa laumassa. Jatkossa siis täällä kirjoitellaan yhä enemmän myös uusien tulokkaitten Haloon ja Ainon touhuiluja.