Talvikausi alkoi

Meidän treenimaastot vaihtuivat talvisiin maisemiin. Lumesta huolimatta meinattiin pitää hakutreenit viimekertaisella alueella Salonpäässä, mutta vaihdettiin kuitenkin tuo suunnitelma ilmaisutreeneihin suurella parkkialueella. Koiria ja ihmisiä ei yöllä satanut lumimäärä olisi vielä haitannut, mutta auraamattomilla metsäteillä autoilla kahlaaminen olisi saattanut olla turhan jännittävää.

Variksen ilmaisutreeninä oli kahdeksan ukkoa, joista kahdella ensimmäisellä oli irtorulla ja lopuilla käytettiin kiintorullaa. Ihan harjoitellessahan se vielä meni. Minun keskilinjalta kannustamana Vaakku taisi kerran hoksata ottaa rullan melko sujuvasti itse. Kunhan kiintorullan ottaminen alkaa sujua, niin talven aikana ilmaisutreeneissä toivottavasti saadaan kouluteltua se myös yli erilaisista virheistä. Olisi kovin kätevää, kun ei sitten ensimmäisessä tai viidennessäkään koetilanteessa enää tarvitsisi alkaa ihmetellä, kun koira juoksentelee rulla suussa milloin sattuu.

25.11.2013

Hiljalleen on maastotreenien jäätyä talvitauolle aloiteltu tottisjuttuja ja tokokuvioitakin. Kotipihassa on pikkuaskareena opeteltu palkkasanasta ottamaan palkka selän taitse oikeasta kädestä. Perusasennosta tämä sujuu jo hyvin, mutta liikkuessa ei vielä aina muistu mieleen niin sujuvasti. Katsotaan, josko tämä ajan myötä parantaisi hieman perusasennon ja seuraamisen paikkaa ja toki siinä samalla toisi hieman uutta jännitettä.

Muhoksen Häntä ja Panta -halliin päästiin kertaalleen tottistelemaan aivan itseksemme. Siellä peilien välissä olikin hyvä tehdä tuon selän takaa palkkaamisen lisäksi liikkeestä jäävien asentoja. Lisäksi tehtiin luoksetuloja, joissa jättäessä pääsin peilin avulla yllättämään ympärille katselusta murahtamisella ja tarkkaavaisuudesta kutsulla. Lopuksi otettiin vielä hyppynouto metrisellä pressuesteellä, joka ylittyi mennen tullen tosi komeasti. Vaakku oli näissä hallitreenailuissa oikein erityisen vauhdikas ja innokas. :)

Viimeisenä maanantaina tottisteltiin pitkästä aikaa Susannan kanssa. Variksen kanssa tehtiin seuraamisen takakautta palkkailuja ja vauhtinoutoja, joissa paluumatkalla tuli vapautus leluun. Nämä meni yllättävän hyvin, ihan niin kuin olisi vähän jopa kiihdyttänyt leluun. Olikohan vahinko. :)

Sunnuntaina kävin Variksen kanssa katsomassa kuplahallissa tokokokeen ylempiä luokkia. Tuli palauteltua taas mieleen, mitä juttuja sitä pitäisikään opetella ja ehkä hieman heräteltyä koekipinää. Variskin vaikutti pitkästä aikaa vanhaan treenihalliin päästyään olevan heti aivan duunimoodissa.

Marraskuun maastoilut

Marraskuussa maastotreenailu alkaa väistämättä hieman kärsiä päivänvalon vähyydestä ja talventuloa enteilevistä säistä. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin olla säitten armoilla vuodenvaihteeseen asti ja aloittaa hallikauden vasta ensi vuoden alusta. Yritetään nyt hyödyntää maastot niin pitkään kuin se ennen lumentuloa on mahdollista.

Viimekertainen hakutreeni ei ollut meiltä ihan loistokkain, sillä Varis tuppasi kaartaa pistoilla aluetta eteenpäin ennen aikojaan. Kiva, että pistot kääntyi oikeaan suuntaan, mutta saisivat ne ensin edetä takalaidalle asti.

Seuraavissa treeneissä Salonpäässä tehtiin satasen alue ja laitoin nyt kuusi valmista ukkoa kohtisuorien lähetysten päähän. Toivotaan, että tämä loi taas uutta uskoa siihen, että suoran piston päästä ukko usein löytyy. Irtorullailmaisut otettiin parilta ensimmäiseltä ukolta ja lopuilta suorapalkka, mikä mukavasti jouduttaa treenejä. Suorapalkalta takaisin kutsuessa viimeiselle maalimiehelle sai samalla hyvän yliheiton.

Viikolla käytiin tekemässä jana-tarkkis-pudotettu-setti Purnunnokalla. Tällä kertaa Varis ajoi ensin takajäljen tielle ja hetken sitä ihmeteltyä otettiin uusinta oikeaan suuntaan. Sieltä löytyi parin sadan metrin matkalta kaksi keppiä ja kulmaa, piikki ja lopusta ruokarasia. Tarkkuusetsintä sujui jälleen loistavasti. Esineenä on ollut pultti, muovinen ja puinen avaimenperä ja kuminen imukuppi - mitä nyt autosta löytyy. Pudotetun esineen noudossa en ole jaksanut etukäteen tallailla ja merkitä reittiä, vaan on suoraan Vaakun kanssa lähdetty kävelemään jotain vanhaa umpeen kasvanutta polunpohjaa. Meidän pudotetun reitti ei siis ole vahvasti tallautunut baana, mutta ihan hienosti Vaakku parit pudotetun esineen noudot näinkin teki.


Viikonloppuna kokoonnuttiin taas hakuilemaan Salonpäähän. Tällä kertaa ajettiin vakiopaikalta pari kilsaa eteenpäin uudelle alueelle. Ja kylläpä vaihtelu virkisti! Tykkäsin todella tästä sadan metrin alueesta, jossa oli valmiita maapiilokuoppia, leveän metsäpolun ylitys, suuri kaatunut puunrunko ja useita suuria töytäreitä ja möykkylöitä.

Varikselle oli taas ohjelmassa valmiitten ukkojen etsimistä suorien pistojen päästä ja loppuhuipennukseksi haamu. Kahdelta ensimmäiseltä löydöltä otettiin irtorullailmaisu ja lopuilta suorapalkka. Hieman epäilin, kuinkahan sujuu etukulma, jossa oli uutena umpipiilona maastokuvioinen korkea piilokoju. Mutta ilman epäröintiä Varis haki sieltä oven rakosesta törröttäneen irtorullan ja vei vauhdilla näytölle. Ensimmäistä kertaa napsautin näytöille pitkän liinan valjaisiin kiinni ja roikuin itse perässä vauhtia tasaisesti jarraten. Hyvin meni!

Maakuoppaan piiloutuneen  maalimiehen Varis paikallisti hienosti. Kuoppa on aika täydellisen mallinen, pienehkö halkaisijaltaan ja syvä, joten se voidaan jossain tulevassa treenissä helposti peittää kannella ja naamioida hyvin. Tuskin maltan odottaa, että tätä päästään kokeilemaan! Oikeaan takakulmaan tarvittiin kaksi pistoa, sillä ensimmäinen lähti kovin vinoon aluetta taaksepäin. En tosin ole aivan varma lähetyksen suoruudestakaan, sillä pimeä pääsi yllättämään meidät viimeisenä vuorossa olleet. Tästä treenistä jäi jokatapauksessa aivan loistofiilikset. Oli useampi uusi juttu Varikselle, ja kaikki ne sujui hienosti!

Viikolla tehtiin taas jana, tarkkista ja pudotettua Purnunnokalla. Janalla Varis ei nostanut jälkeä oikein mihinkään suuntaan vaan maleksi yli, joten jyrähdin siitä ja otettiin uusi yritys. Pysyttelin tällä kertaa liinassa lähempänä ja painostin hieman toistelemalla jälki-käskyä, ja kylläpä Varis nyt tekikin töitä aivan toisella intensiteetillä. Täytyykin jatkossa treenata janat lyhyemmällä liinalla, kun ei paine selvästikään kanna kymmenen metrin liinan päähän, vielä. Tarkkuusetsinnässä Varis oli taas aivan super. Se tuntui nenä pitkällä etsivän ja myös löytävän esineen jo ruudun kulmalla minun sivulla makuulla etsintälupaa odottaessa. Eihän siinä sitten mennyt aina kuin enintään viisi sekuntia, kun esine oli jo tulossa. Aivan ihmeellinen. Pudotetun esineen nouto piti nyt tehdä kolmesti, sillä toisella kerralla Varis paahtoi yli lähtöpisteeseen asti ja toi esineen vasta paluumatkalta.

Viikonloppuna porukkaa oli taas missikisoissa, joten hakutreenien sijaan suunnattiin Variksen kanssa Purnunnokalle tekemään jana, tarkkista ja pudotettua. Jana sujui nyt hyvin, kun pysyttelin siinä perässä luomassa sopivaa painetta. Varis valitsi suunnankin aivan oikein! Tarkkuusruudussa ajattelin viiden sentin kolikon olevan aiempaa haastavampi esine. Vaan eipä senkään löytämisessä Vaakulla kauaa mennyt. Sillä on tähän tehtävään aivan hirmuinen motivaatio ja kuitenkin loistava keskittymiskyky ja toki tehokas nenänkäyttö. Tarkkistreeni päättyi tällä kertaa kahteen toistoon, kun sattui pieni työtapaturma ja Varis viisisenttistä luovuttaessaan nielaisi sen. Ohops. Täytyykin jatkossa muistaa itse pysytellä luovutuksessa kyykyssä ja opettaa pudottamaan esine käsiin. Pudotetun esineen noutoja tehtiin kaksi eli mennen tullen, ja ne sujuivat mallikkaasti.

14.11.2013