Jälkeilyä

Hakutreenien lomassa on käyty jäljestämässä peräti kahdesti. Ensimmäinen oli nurtsijälki, kun elättelin toiveita erikoisjälkikoepaikasta ja piti nopsasti kokeilla, miten tuollainen tarkempi jäljestäminen sujuu pitkästä aikaa. Kulmia tuli kiitettävästi, kun taiteilin nurtsialueelle niin pitkän jäljen kuin mahdollista, esineitä oli neljä ja nameja siellä täällä. Lyhyessä liinassa ajaen homma pysyi tietysti ihan hyvin koossa ja raiteella alusta loppuun, mutta huh miten vire vain nousi koko ajan. Oli täysi työ kävellä liinassa sen näköisenä niin kuin selkä kaarella kyntävä koira ei muka yhtään vetäisi. Esineilläkin vire näkyi niin, että ensimmäisen Varis ilmaisi korrektisti maahan ja kaikki loput se täysin spontaanisti ja salamannopeasti toi. Ehkä ihan onni, ettei koepaikkaa irronnut, niin ei tarvinnut yrittää parissa viikossa taikoa tätä koekuntoon. Kaiken lisäksi koe vielä loppujen lopuksi peruttiin lumentulon takia. Olisi saattanut kaiken vaivannäön jälkeen hieman harmittaa.

Toisen kerran käytiin metsäjäljellä Salonpäässä, missä ei ollakaan jäljestelty pitkiin aikoihin. Puolentoista kilometrin jäljelle tein kaikkien tavallisempien kuvioitten lisäksi silmukan. Ja ihan tarkoituksella tein enkä onnettomien suunnitustaitojen seurauksena. Ajattelin kokeilla, mitä Vaakku tuollaisesta saman jäljentekijän risteävästä jäljestä sanoo. Noh Vaakkuhan ei sanonut yhtään mitään, vaan taituroi hienosti koko jäljen silmukoineen päivineen. :)

Pikkuisen on kuitenkin nillitettävä kepeistä, joita nousi taas perinteisesti 5/6. Jonnekin jäljen puoliväliin se yksi jäi. En oikein tiedä mitä tehdä, että se kuusi keppiä alkaisi olla enempi sääntö kuin poikkeus. Ehkä jäljestämisen vaan pitäisi olla tarkempaa ja intensiivisempää, ihan joka hetkellä. Taidankin ensi vuonna kokeilla ajaa jonkun koejäljen lyhyemmässä liinassa kuten tuolla nurtsijäljellä.

Suorapalkkaa ja vieraita ukkoja

Kemin kokeen jälkeen sunnuntaina oltiin jo taas treenaamassa hakua. Ja niin oltiin myös maanantaina ja tiistaina. Eli ollaan joko tosi tehokkaita tai sitten ihan vain epätoivoisia. :) Olipa kummin tahansa, niin meidän pitää saada nyt oikeanlaiset ajatukset otsatukan alle ennen talvitaukoa.

Sunnuntaina oltiin uudessa paikassa Peuhuntien varressa ja maanantaina sekä tiistaina vanhalla tutulla paikalla Purnunnokalla. Vaakun kanssa tehtiin kaikilla kerroilla samankaltainen treeni eli suorapalkoilla kuusi ukkoa, joista kaksi viimeistä oli loppuhuipennukseksi haamuja tai pakenevia. Yliheitoille oli oiva tilaisuus, mutta pysäytin aina keskilinjalle, jotta saatiin hyviä toistoja lähetystilanteesta. Palkkaukseen lisättiin vähän riehumista, ja kivaa Vaakulla tuntuikin olevan.

Torstaina treenattiin Kempeleessä laavuradalla vieraalla vähän isommalla porukalla. Vaakulle otin viisi valmista ukkoa suorapalkoilla ja tyhjän etukulmaan. Yllättäin tyhjältä piilolta tultiin kaksi ellei kolme kertaa rullan kanssa ja nelospiston lähetyksessä Vaakku yritti tyssätä, muuten sujui ok.

Ei siis mennyt ihan niin kuin Strömsössä eikä täysin vihkoonkaan, mutta näin vieraan porukan keskellä havahduin siihen, että teen liian vaikeita treenejä vierailla ukoilla. Keväällä pidin paremmin huolen, että vieraitten maalimiesten kanssa treenit on aina kiihdyttäviä ja palkkaus bondaavaa. Hyvin menneen kokeen jälkeen tämä on päässyt unohtumaan. Silmät on siis auenneet suorapalkan ja nyt myös vieraitten maalimiesten suhteen. Tai pitäiskö sanoa, että muisti on palannut pätkittäin, sillä vielä toukokuussahan nämä jutut on olleet ihan selviöitä. Tässäkin lajissa näköjään pyörä pitää aika ajoin keksiä uudelleen...

Omalla porukalla hakuiltiin tiistaina Purnunnokalla tutulla sähkölinjalla. Vaakulle otin kuusi ukkoa, jotka suorapalkaten kuljettivat sitä hieman aluetta eteenpäin. Nostatukseksi ekat ja vikat ukot oli haamuja, joitten näyttäydyttyä käänsin Vaakun hetkeksi pois ennen lähetystä. Keskimmäiset ukot oli valmiita ja niitten väliin tuli yliheitto. Vasemman etukulman ukko haamuili mäen päällä piilolla ja jatkoi siitä syvemmälle notkelmaan. Tällä kertaa ei Vaakku haksahtanut tuohon tyhjään piiloon.

Heti seuraavana päivänä treenattiin taas vieraammalla porukalla Kempeleessä. Otettiin uusi keskilinja laavuradan lähettyviltä ja tälle alueelle tulikin oivasti erittäin selkeitä pitkittäissuuntaisia maastonmuutoksia. Vaakulle otettiin vierailla maalimiehillä kuusi haamua, jotka suorapalkaten kulkivat sen kanssa aluetta eteenpäin. Pari yliheittoa saatiin sujuvasti joukkoon, ja matkan varrella oli myös kolme tyhjää piiloa, jotka ei aiheuttaneet hämminkiä. Hyvä Vaakku!

Lumi on käynyt maassa jo pariin otteeseen, joten saa nähdä, minkä verran vielä ehditään treenata ennen kuin mukavuudenhalu voittaa. Pieni lumimäärähän ei haittaa, mutta pahus kun samalla tuppaa tulla niin kylymä!

Mitä mielessä?

Meidän kalenterissa häämötti vielä yksi hakukoemerkintä tälle syksylle, joten toimintaa Vaakulle on tarjoiltu taas vaihteeksi kuurupiilon merkeissä.

Torstaina hakuiltiin kolmestaan Kempeleessä laavuradalla. Laitoin sataselle vain kaksi ukkoa, jotta joukkoon saadaan tyhjiäkin pistoja. Kokeessa niitä tulee taatusti, kun on kolme ukkoa 200 metrin radalla. Nuolien kohdalta lähettelin, ja Vaakku tekaisi ihan näpsäkät pistot, ilmaisut ja näytöt. Alue tosin on jo niin tuttu, että Vaakku tuntee sen kuin omat taskunsa ja maalimiehetkin on, jos ei nyt ihan sydänystäviä, niin kavereita kuitenkin.


Lauantaina käytiin porukalla tottistelemassa Alatemmeksellä, ja siinä tilaisuuden tullen otettiin Vaakun kanssa pari ilmaisua vierailla maalimiehillä. Ihan näkönä saivat ukot kadota kentänlaitojen vallien taakse pöpelikköön, ja innoissaan Vaakku ne sieltä kävi ilmaisemassa ja näyttämässä.

Seuraavana päivänä hakuiltiin Purnunnokalla. Otettiin uusi keskilinja, jonka ympärillä maasto osoittautuikin mukavan kumpuilevaksi. Vaakulle laitettiin taas ukot satasen alkuun ja loppuun. Alku oli hyvä. Kolmonen jäi matalaksi, mutta en uusinut. Nelosella Vaakku kävi niin kaukana, että päätin tehdä siihen tyhjän. Vaakku vaan oli ihan toista mieltä, kun sattui saamaan hajun takakulman ukosta. Teki sinne reilun etenemän, löysi ja ilmaisi ukon mäen takaa. Ihan hyvä niin.

Tiistaina Kempeleeseen tutulle laavuradalle kokoontui neljä hakutreenaajaa, joista kaksi oli meille ihan vieraita. Vaakulle laitoin taas satasen radalle kaksi ukkoa ja tyhjiä joukkoon sen verran kuin tulee. Noh, niitä ei sitten kauheasti tullut. Heti ensimmäisellä lähetyksellä vasempaan etukulmaan Vaakku lähti kuin kuppa Töölöstä. :o Huudosta piittaamatta se paineli tukka putkella takakulmaan asti ja ilmaisi sieltä ukon. Hupsista. Oli muuten aika pitkä matka juosta liinan päässä näytölle. Pistolla oikeaan etukulmaan nousi tietysti toinen ukko alueen puolivälistä umpparista. Satkun rata tuli siis suoritettua ilman minkäänlaista etenemistä keskilinjalla. Jos jotain positiivista, niin ainakin Vaakulla oli pyrkimys ukkojen löytämiseen ihan kohdallaan.

Torstaina päästiin kuokkimaan vieraaseen maastoon ja porukkaan Koiteliin. Vieraitten elementtien sijaan päällimmäisenä mielessä oli viimekertainen ryöstäytyminen, joten nyt toiveissa oli hyvä tyhjältä poistulo ja palkaksi löytö toiselta puolen. Vaan eipä mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Etukulman vieraasta umpparista Vaakku ilmaisi hyvin. Kakkosella paineli pitkäksi, kääntyi väärään suuntaan ja viiletteli siellä kutsuista piittaamatta. Kolmosella kaarsi aina liian aikaisin eteenpäin, joten jouduin ottamaan piston useampaan kertaan ja lopulta Vaakku jo irtaantui sinne sen näköisenä, että tännekkö pitää mennä, etsimättä yhtään mitään. Noh, sattui se haju sitten nenään ja ihan tosissaan sitä pitikin selvittää ennen kuin hyvin pusikkoon kuopan pohjalle maastoutunut ukko paikallistui. Ilmaisu ja näyttö ok. Loppuun otettiin vielä kevennykseksi pakeneva ukko.

Lauantaina oltiinkin sitten kirpeänä pakkasaamuna Kemissä hakukokeessa. Maastolla aloitettiin, ja kuuden kolmosluokan koiran jälkeen koitti meidän vuoro. Mielessäni olin hieman harmitellut, miten pöhkön treenin tein viimeisenä ennen koetta. Kokeessa sitten paljastui karu totuus, että kyllä me on treenattu pöhkösti jo pitkän aikaa! Vaakku nimittäin ensimmäisellä pistolla häipyi sankkaan maastoon, tovin odoteltuani palasi rullan kanssa ja lähdettiin näytölle. Valeilmaisu. Sitten jokaikisellä seuraavalla lähetyksellä se rulla napatiin milloin missäkin kohtaa. Minä olin tietysti täysin hämmentynyt tilanteesta. Mistään tällaisesta ei ole ollut treeneissä tietoakaan.

Mutta mutta... tarkemmin ajatellen. Ennen etsintäkoetta treenattiin yksinomaan suorapalkoilla, koska halusin sen olevan Vaakulla päällimmäisenä mielessä kokeessakin. Etsintäkokeessa henkilöhaku sujuikin aivan superisti! Raision hakukokeeseen treenattiin pääasiassa suorapalkoilla, mutta aivan loppumetreillä ilmaisuilla. Siellä henkilöhaku sujui hyvin, mutta ei ihan niin superisti. Nyt sitten olen hölmöyksissäni treenannut yksinomaan ilmaisuilla, joten ei ehkä sittenkään niin yllättävää, että kokeessa jännän paikan tullen Vaakulla päällimmäisenä mielessä oli rulla. Nyt voi vaan ihmetellä, että miten kummassa olen unohtanut suorapalkkatreenauksen kokonaan, kun keväällä vielä tiesin, että se on Vaakulle enemmän kuin tärkeää. Voi elämä!

Lieksan jälkikoeviikonloppu

Tänä vuonna meillä jäi jälkikokeet vähiin, joten kauden jo uhkaavasti lähestyessä loppuaan otettiin suunnaksi Lieksan kokeet. Siellä samana viikonloppuna on kaksi tottiskarsintakoetta, joten sen takia voi jo vähän pidemmästi ajellakin. Neljän jälkeen lauantaiaamuna lähdettiin Variksen kanssa reissuun, ja heti alkumatkasta väistelty hirvi karisti hyvin unihiekat silmistä.

Perillä Timitran hiihtokeskuksessa tottiskarsinnat suoritettiin stadionmontussa kahdella kentällä. Vaakku oli tottiksessa taas mukavan aktiivinen ja hyvässä vireessä. Isoimmat virheet olivat toinen kutsu luoksetulossa, väärä asento toisessa luoksetulossa ja eteenmenossa meni ennen tuomarin lupaa maahan. Se mitä oli treenattu meni hyvin eli ei kosketuksia hypyissä, jihuu! Pisteitä tuli meidän tottiksesta 85 Laura Pitkäseltä, jolla oli varsin tarkka arvostelulinja. Toiselta kentältä tuli niin korkeita tottispisteitä, että karsintaraja nousi ennennäkemättömän korkeaksi, 82 pisteeseen. Meidänkin kentältä sentään muutama pääsi kuitenkin maastoon.

Vaakun kanssa aloitettiin jäljellä. Janalla selvittiin hieman haparoiden, mutta ilman takajälkeä liikkeelle. Maasto oli aika haastavaa. Ei ollut lainkaan ryteikköistä, mutta möykkelöä, kumpua ja notkelmaa, suota ja suopursua. Raskaskulkuista maastoa siis ja aika kaukana Kalajoen tasaisista jäkäläkankaista, joille mä olisin niin toivonut tänäkin vuonna pääseväni kokeeseen. Vaakku jäljesti taas hyvin koko kuvion, mutta harmittavasti yksi välikeppi jäi todennäköisesti jonnekin jäljen keskivaiheille. Pisteitä jäljeltä 148.

Lopuksi käytiin vielä esineruudussa, jossa Vaakku työskenteli hienosti, reagoi esineisiin säpäkästi ja toi ihan hyvässä ajassa kaikki kolme esinettä. Jipiii, tähän olin niin tyytyväinen! Pisteitä Lauralta 29. Vaakku sai tästä viikonlopun ensimmäisestä koitoksesta siis JK3 hyvällä kakkostuloksella 262 pistettä. Taas se jäi siitä yhdestä välikepistä kiinni, voi kehveli! :)

Pizzaa, kaupassa käyntiä, tottistreeniä, saunomista, ulkoilua ja hyvin nukuttua yötä myöhemmin oltiin sunnuntaiaamuna taas valmiina uuteen päivään. Tottisarvonnassa päästiin nyt sinne toiselle kentälle, jossa Vaakku teki hommia jälleen hyvässä vireessä. Isoimpina virheinä oli toinen kutsu luoksetulossa, paluuhypyn kosketus ja eteenmenossa meni maahan asti vasta toisella käskyllä. Hypyissä Vaakku teki taas parhaansa, mutta paluuhyppy meni ihan minun lyhyen ja vinon heiton piikkiin. Pisteitä tästä tottiksesta Heikki Törröseltä 95.

Maastossa aloitettiin Vaakun kanssa Törrösen esineruudussa, josta meille pitkällisen niinsanotun etsimisen jälkeen yksi ainokainen esine. Tuomarin mukaan koira työskenteli hyvin :o ja arvostelu keskittyikin lähinnä ohjaajan haukkumiseen (koiranlukutaidoton ja puuttuu turhaan työskentelyyn), pisteitä 9. Pakko avautua sen verran, että soisin tuomareitten pysyttelevän arvosteluissaan hyvin pitkälti tuotujen esineitten määrässä ja koiran työskentelyn silmämääräisessä arvioinnissa. Muu menee helposti ihan metsään... Näin koirastani, että se on vain työskentelevinään. Silloin on jossain vaiheessa jo pakko puuttua tilanteeseen kutsumalla pois ja lähettämällä uudelleen - muutoin se kyllä käyttää vaikka koko sen viisiminuuttiseen yhtäjaksoiseen "hyvään työskentelyyn" tuomatta yhtään esinettä. Vaakun oikeasti hyvä työskentely on ihan erinäköistä toimintaa. Tällainen suoritus siis tällä kertaa sen enempää syitä itsekään arvailematta.

Hämmentävän esineruudun jälkeen lähdettiin jäljestämään. Sieltäkään ei ihan täysosumaa tullut, sillä takajäljen kautta päästiin liikkeelle ja yksi välikeppi jäi ihan ensimmäiselle 500 metriä pitkälle suoralle. Pisteitä jäljeltä 142.

Nyt ei ykköstulos ollut edes lähellä, mutta tämänkin päivän uurastuksesta oli kuitenkin tuloksena JK3 pistein 246. Vaakku näyttää selvittävän jäljet ihan hienosti, mutta jotenkin aina tuppaa vähintäänkin se yksi välikeppi jäädä. Pitää varmaan kokeeksi lisätä treenijäljillekin keppien määrää, ja toisinaan voisi ajaa koemittaisenkin jäljen, ettei sitten kokeessa ainakaan ottaisi voimille.

Vaakku relaa

Tietulli, suoritetaan rapsuttamalla :)

Vaakun vinkit

On me vähän muutakin puuhasteltu kuin noita koejuttuja. Tässä Vaakun vinkit, kuinka saada laiska emäntä ylös sohvalta. ;)

Parin viikon puuhastelut

Raision reissusta toivuttua on parin viikon aikana puuhasteltu esineruutua, tottista ja jälkeä. Esineruudussa Variksella on tosi tiukassa taipumus tarkentaa työskentelyä jäljestämiseen, jos ei esinettä ala löytyä. Rännillä oli aikoinaan ihan samaa vaivaa, mutta siitä kehkeytyi kuitenkin lopulta tosi hyvä esineruutukoira. Toivottavasti se aika Variksenkin kanssa vielä koittaa.

Jäljen innostuin tekemään hirveässä syysmyrskyn tuiverruksessa Purnunnokalle. Tavoitteena oli tehdä haastava jälki, jossa on paljon maastonmuutoksia eli suopursualueita, suota, vesiojia, metsäkoneen runnomaa hakkuuaukeaa ja toki sitä tavallista kangasmetsääkin. Joko haasteet jäi vieläkin vähiin tai Varis on oikeasti pätevä, sillä se ajoi jäljen (1,2 km) oikein hyvin hakkuuaukealle tehtyjä kulmia myöten ja nosti kepit 4/4.

Toinen jälki tehtiin seuraavalla viikolla helpossa kangasmetsämaastossa, mutta pientä mutkaa matkaan saatiin piikeillä ja metsätien ylityksillä. Varis selvitti hyvin tämänkin 800 metrin pätkän ja nosti kepit 4/4.

Tottiksessa on tartuttu hyppynoudon kosketuksiin, jotka kieltämättä jäivät hieman jäytämään Raision reissusta. Aiemminkin olen harkinnut pressu- ja rimavirityksiä oikeanlaisen hypyn aikaansaamiseksi, mutta tulin kuitenkin tulokseen, että pitäisiköhän Varikselle ensimmäistä kertaa koskaan ihan vaan kertoa, että kosketushypyt on nou nou. Olen palkannut kosketuksista siinä missä oikeanlaisistakin hypyistä, joten eihän se yksinkertaisesti voi tietää!

Alatemmeksellä keskiviikkotottiksissa ja kertaalleen Tassutörmällä on käyty hyppyä treenaamassa. Aluksi Vaakku tietysti hämmentyneenä vallan lässähti, kun ei hypyt tuntuneet enää kelpaavan millään. Mutta sen kerran, kun este ylittyi ilman kosketusta ja siitä suuresti ilahduttiin, niin Vaakku tuntui heti hoksaavan, mistä se kiikasti ja hyppäsi sen jälkeen puhtaasti. Nokkela Varis! Vire pompsahti siinä samalla sellaisiin korkeuksiin, että Tassutörmällä A-estenouto siihen perään sujui aivan supersähäkästi ja -kevyesti! :)

Ennen seuraavia kokeita ei ehditty hyppyä tuon enempää harjoitella, joten hieman jäi jännittämään, miten käy koetilanteessa. Etenkin, jos sattuukin tulemaan huono hyppy, jonka Vaakku nyt tietää olevan nou nou. Muutoin tottistelussa yritettiin panostaa vain hyvään vireeseen seuraamisessa, sillä yleensä silloin ne asennotkin menee oikein.