Tänä talvena Novan takin kauluksesta on ajomatkojen aikana kummallisesti kadonnut isoja paloja...
"Nyt en ymmärrä. Sekö ei ollut tuollainen jo valmiiksi?"
tiistai 22. joulukuuta 2009
Tuho-osasto
Nova sai viime talvena Hurtan vanhaa mallistoa olevan takin, jota se on pitänyt aina kovimmilla pakkasilla. Itse se ei ulkoillessa näytä takkia kaipaavan, mutta ainakin omaa mieltä lämmittää, kun veteraanin selkä on suojattu. Pitkin metsiä porhaltaessa nimittäin selkään jakauksen kohdalle tarttuu aina lunta, joka autossa sitten sulaa ja jossain poiketessa ja auton viiletessä taas jäätyy. Ajatuskin kylmää, etenkin kun on pannut merkille, että iän myötä lihasmassa on alkanut hiljakseen huveta.
Tänä talvena Novan takin kauluksesta on ajomatkojen aikana kummallisesti kadonnut isoja paloja...
"Nyt en ymmärrä. Sekö ei ollut tuollainen jo valmiiksi?"
Tänä talvena Novan takin kauluksesta on ajomatkojen aikana kummallisesti kadonnut isoja paloja...
"Nyt en ymmärrä. Sekö ei ollut tuollainen jo valmiiksi?"
torstai 10. joulukuuta 2009
Lajinvaihto
Jälkitreenit jäivät talvitauolle marraskuun alkupuolella. Varis jäljesti silloin reilun 80 askeleen mittaisia peltojälkiä, joissa oli pari kulmaa ja joka askeleella pieni kuutio koiranmakkaraa. Into, kestävyys ja keskittyminen olivat pennulla kohdallaan, joten tästä jatketaan sitten keväällä juniorin kanssa.
Nyt kun jäljestäminen on talvitauolla, ollaan Variksen kanssa treenattu jonkin verran henkilöhakua - siinä ei vähäinen määrä lunta haittaa ja alkeisharjoituksia voi tehdä yhdelläkin maalimiehellä. Joskus syksyllä ihan pikkupentuna tehtiin näköärsykkeillä pari vimmatun vauhdikasta hakupistoa ja ihan samoilla eväillä on nyt jatkettu. Varis on saanut nähdä keskilinjalta maalimiehen lähdön ja piiloutumisen metsään ja pinkonut sitten maalimiehen luokse ahmimaan kissanruokapalkkansa. Minä olen hakenut Variksen piilolta takaisin keskilinjalle ja aluetta hieman eteenpäin siirryttyä on tehty uusi pisto.
Melko nopeasti pistoissa oli mittaa se reilu 50 metriä, näköärsykkeitä hyvin vähän, jos lopuksi ollenkaan ja viive lähetykseen suurempi. Variksesta tämä on ollut tosi hauskaa ja sillä on hyvä usko painella kuin rasvattu salama osoitettuun suuntaan. Vaikka se tavallisesti onkin ihmisiä kohtaan hyvin varovainen, niin kiihkoa ja potkua riittää siinä määrin, ettei se ole tässä touhussa näkynyt vieraillakaan maalimiehillä. Pitää ensi kesänä sitten katsoa, tarvitseeko nenän avaamiseen kiinnittää erityistä huomiota.
Näissä kuvissa ollaan maalimiehen piiloutumisen kannalta hieman haastavassa maastossa...
Nyt kun jäljestäminen on talvitauolla, ollaan Variksen kanssa treenattu jonkin verran henkilöhakua - siinä ei vähäinen määrä lunta haittaa ja alkeisharjoituksia voi tehdä yhdelläkin maalimiehellä. Joskus syksyllä ihan pikkupentuna tehtiin näköärsykkeillä pari vimmatun vauhdikasta hakupistoa ja ihan samoilla eväillä on nyt jatkettu. Varis on saanut nähdä keskilinjalta maalimiehen lähdön ja piiloutumisen metsään ja pinkonut sitten maalimiehen luokse ahmimaan kissanruokapalkkansa. Minä olen hakenut Variksen piilolta takaisin keskilinjalle ja aluetta hieman eteenpäin siirryttyä on tehty uusi pisto.
Melko nopeasti pistoissa oli mittaa se reilu 50 metriä, näköärsykkeitä hyvin vähän, jos lopuksi ollenkaan ja viive lähetykseen suurempi. Variksesta tämä on ollut tosi hauskaa ja sillä on hyvä usko painella kuin rasvattu salama osoitettuun suuntaan. Vaikka se tavallisesti onkin ihmisiä kohtaan hyvin varovainen, niin kiihkoa ja potkua riittää siinä määrin, ettei se ole tässä touhussa näkynyt vieraillakaan maalimiehillä. Pitää ensi kesänä sitten katsoa, tarvitseeko nenän avaamiseen kiinnittää erityistä huomiota.
Näissä kuvissa ollaan maalimiehen piiloutumisen kannalta hieman haastavassa maastossa...
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Valiopostia
Sähköpostiin kopsahti innolla odotettua postia eli vahvistus Novalle 23.11.2009 myönnetystä käyttövalionarvosta. Siinä se nyt virallisesti on! Samalla Novasta tuli briardien ensimmäinen kolmoisvalio, kun se ennestään on jo tottelevaisuusvalio ja muotovalio.
Vuonna 2000 nimesin sähköpostissa Variksen isosetän omistajalle Anne-Riitalle pikku-Novan vaatimattomaksi tulevaisuudensuunnitelmaksi tottelevaisuus-, käyttö-, agility- ja muotovalionarvon. Arvelin muotovalion ja agilityvalion vaikeimmiksi saavuttaa. Ensimmäisessä on koiran ja toisessa ohjaajan osuus hyvin merkittävä, eikä kummassakaan toinen pysty paljonkaan asiaa omilla ominaisuuksillaan paikkaamaan. Millään jäätävällä vakavuudella ei tavoitteita asetettu - ehkä paremminkin voisi puhua haaveista. Pentu tuntui innokkaalta ja lahjakkaalta ja itsellä oli pitkän odottamisen jälkeen intoa ja halu oppia kaikki se, mistä ei ollut aiempaa kokemusta.
Agilityharrastus meiltä jäi, mutta muut valionarvot todellakin toteutui. Niihin ei ole pyritty hammasta purren ja tavoitteet takaraivossa jyskyttäen. Niihin on taivallettu pitkä ja vaiheikas opintomatka yksi polun mutka kerrallaan, ja se matka on ollut tärkeämpää kuin päämäärä. Toisinaan ne haaveetkin sitten vain toteutuvat.
Tässä kaikki tämänhetkiset FI KVA -briardit:
Vuonna 2000 nimesin sähköpostissa Variksen isosetän omistajalle Anne-Riitalle pikku-Novan vaatimattomaksi tulevaisuudensuunnitelmaksi tottelevaisuus-, käyttö-, agility- ja muotovalionarvon. Arvelin muotovalion ja agilityvalion vaikeimmiksi saavuttaa. Ensimmäisessä on koiran ja toisessa ohjaajan osuus hyvin merkittävä, eikä kummassakaan toinen pysty paljonkaan asiaa omilla ominaisuuksillaan paikkaamaan. Millään jäätävällä vakavuudella ei tavoitteita asetettu - ehkä paremminkin voisi puhua haaveista. Pentu tuntui innokkaalta ja lahjakkaalta ja itsellä oli pitkän odottamisen jälkeen intoa ja halu oppia kaikki se, mistä ei ollut aiempaa kokemusta.
Agilityharrastus meiltä jäi, mutta muut valionarvot todellakin toteutui. Niihin ei ole pyritty hammasta purren ja tavoitteet takaraivossa jyskyttäen. Niihin on taivallettu pitkä ja vaiheikas opintomatka yksi polun mutka kerrallaan, ja se matka on ollut tärkeämpää kuin päämäärä. Toisinaan ne haaveetkin sitten vain toteutuvat.
Tässä kaikki tämänhetkiset FI KVA -briardit:
1995 Zodiac Wizard Locuste (viesti)
1998 Zodiac Wizard Lucille (haku)
2000 Amadea Krasna Celebrita (haku)
2009 Charone Gasaron (jälki)
lauantai 17. lokakuuta 2009
Peltojälkeä
Sain Rännille kuukauden päivät sitten koepaikan erikoisjälkikokeeseen, joten viime viikot on jäljestelty ahkerasti pelloilla ja nurmialueilla. Ränni jäljestää aivan kiitettävällä tyylillä, mutta kulmissa sillä ei ole sellaista tekniikkaa ja suoritusvarmuutta kuin toivoisi. Varmaankin olosuhteista riippuen osan kulmista se ajaa moitteetta ja osan ylittää hieman ja pyörähtää. Esineisiin reagointi voisi olla varmempaa ja nopeampaa, ja ilmaistessa niitä ei tietysti tarvitsisi tuuppia nenällä... Kokonaisuudessaan kuitenkin paalulta lähtö on halukas, jäljestystyyli oikea, halu selvittää jälki loppuun hyvä ja suurin osa esineistä tulee ilmaistua hyväksyttävästi, joten aivan toiveikkain mielin odottelin koetta.
Kokeen piti olla tänään, mutta valtaisaksi pettymykseksi parin viime päivän aikana satoi reilusti lunta ja aamulla tuli järjestäjien vahvistus, että koe joudutaan perumaan. Todella harmillista! Toivotaan, että treeniputkesta jäi kuitenkin jotain Rännin otsatukan alle ensi vuotta varten, ja tulihan tässä samalla toki tehtyä Variksellekin jälkiä ahkerammin kuin ehkä muuten olisi tullut tehtyä.
Näissä kuvissa jäljestellään viikkoa ennen koetta, eikä lumesta vielä tietoakaan.
Kokeen piti olla tänään, mutta valtaisaksi pettymykseksi parin viime päivän aikana satoi reilusti lunta ja aamulla tuli järjestäjien vahvistus, että koe joudutaan perumaan. Todella harmillista! Toivotaan, että treeniputkesta jäi kuitenkin jotain Rännin otsatukan alle ensi vuotta varten, ja tulihan tässä samalla toki tehtyä Variksellekin jälkiä ahkerammin kuin ehkä muuten olisi tullut tehtyä.
Näissä kuvissa jäljestellään viikkoa ennen koetta, eikä lumesta vielä tietoakaan.
lauantai 10. lokakuuta 2009
Pentutreenit
Tänään kokoonnuimme kolmen V-pentueen ipanan kanssa treenaamaan Virpiniemeen. Vuorotellen Varis, Veeti ja Bruno kävivät kentällä ensin treenaamassa leikkimistä ja sitten ruualla tottiksen peruskuvioita. Pojat tekivät lopuksi vielä nurtsijäljen. Tässä kuvasatoa taitavien ja innokkaiden pikkupoikien touhuista, ikää pennuilla 11 päivää vajaat 4kk. Lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta.
Veeti (BD Velvel)
Bruno (BD Voyou)
Veeti (BD Velvel)
Bruno (BD Voyou)
Tulihan se sieltä!
Koska lähiseudulla jälkikokeet ovat alkaneet käydä vähiin ja koepaikat ovat kiven alla, ilmoitin Novan viime viikonlopulle kokeeseen Lieksaan, missä 10 koiraa pääsee tottelevaisuuden perusteella maastoon. Koepäivää edeltävänä iltana puolenyön aikaan aloin sitten tutkailla karttapalvelusta, missä se Lieksa oikein onkaan ja moneltako pitäisi lähteä ajamaan. Ja kas, matkaa 350 km ja herätys näinollen kolmen ja puolen tunnin kuluttua.
Ei ehkä olisi pitänyt nukkua lainkaan, sillä kolmessa tunnissa ehtii juuri vaipua syvään uneen ja kun siitä joutuu miltei samantien pyristelemään tajuihinsa, niin olo on kuin pyörtymisen rajamailla. Matkasta tulikin melkoinen taistelu. Jo puolen tunnin matkanteon jälkeen harkitsin vakavasti, että ajan auton tien sivuun, nukun siinä väsymyksestä heikottavan olon pois ja ajan sitten takaisin kotiin. Mutta kun matkan päässä odotti meidän ainoa jälkikoepaikka, niin piti vain ottaa kaikki epätoivoisetkin keinot käyttöön: radio huutamaan, ikkuna auki, luokattomat määrät energiajuomaa ja muutamaan otteeseen viiden minuutin unet tien sivussa. Näillä keinoin päästiinkin perille, mutta kaikin puolin huonovointisena. Tuntui siltä, että perille pääsy oli jo sellainen saavutus, että aivan sama miten itse koe menee.
Tottiskarsinta 21 osallistujan kesken suoritettiin kahdella vierekkäisellä kentällä Lieksan raviradalla. Novan kanssa olimme viimeisessä parissa, joten ehdin ennen omaa vuoroa torkkua pari tuntia autossa suojassa kylmältä sateelta ja tuulelta. Tottissuorituksemme lähti käyntiin ehkä kaikkien aikojen huonoimmalla seuraamisella. Kaikeksi onneksi Nova teki jäävät asennot oikein ja heräsi luoksetuloissa sen verran, että lopuissa liikkeissä oltiin jo samalla kartalla. Tottispisteillä 89 pääsimme jatkamaan maastoon.
Maastopaikan saaneista puolet lähtivät jäljestämään ja me toisen puolen mukana aloitimme esineruudulla. Nova löysi ruudusta kaksi esinettä ja saimme suorituksellamme 21 pistettä. Tässä vaiheessa laskeskelin, että 1-tulokseen tarvittaisiin jäljeltä kaikki kepit ja sellainen "vahinkohan" meidän koeuralla on tapahtunut niinkin usein kuin ehkä pari kertaa.
Jälkien lähtö oli aikataulutettu tiiviisti, joten oman janan vieressä metsätien laidassa ei tarvinnut kauaa odotella. Liikkeelle päästiin ilman takajälkeä, mutta janalla tuli siinä määrin ylimääräisiä kuvioita, että pisteitä tästä 36. Aiemmista kokeista viisastuneena kehuin Novaa tasaisin väliajoin koko jäljestämisen ajan, ja se oli kuin bensaa koiran työskentelylle. Nova jäljesti innolla, otti kulmat tarkasti ja nosti kepit niin varmasti, että kun viidennessäkään ei ollut viimeisen kepin merkintää, niin heräsi jälkiliinan toisessa päässäkin jo varovainen riemu. Sama meno jatkui loppuun asti ja saimme luovuttaa toimitsijalle kaikki kuusi keppiä.
Päivän päätteeksi papereihin ynnättiin tottiksen 89, esineruudun 21, janan 36 ja keppien 130 pistettä ja tuloksena oli 1-tulos 276 pistettä. Se kauan kaivattu käyttövalionarvoon tarvittava kolmas 1-tulos oli siis viimein totta! Aivan epätodellinen olo! Tulos oli katkolla jo viidettä vuotta, joihin mahtui kaksi astutusmatkaa ulkomailla, pari vuotta joina käytiin vain yksi ainoa jälkikoe ja puuhastelua myös muiden lajien parissa. Mahtavaa, että tulos kuitenkin tuli vielä vanhoilla päivillä ja että kevättalvella 10 vuotta täyttävä pikku vauhtimummo on edelleen toimintakunnossa!
Ei ehkä olisi pitänyt nukkua lainkaan, sillä kolmessa tunnissa ehtii juuri vaipua syvään uneen ja kun siitä joutuu miltei samantien pyristelemään tajuihinsa, niin olo on kuin pyörtymisen rajamailla. Matkasta tulikin melkoinen taistelu. Jo puolen tunnin matkanteon jälkeen harkitsin vakavasti, että ajan auton tien sivuun, nukun siinä väsymyksestä heikottavan olon pois ja ajan sitten takaisin kotiin. Mutta kun matkan päässä odotti meidän ainoa jälkikoepaikka, niin piti vain ottaa kaikki epätoivoisetkin keinot käyttöön: radio huutamaan, ikkuna auki, luokattomat määrät energiajuomaa ja muutamaan otteeseen viiden minuutin unet tien sivussa. Näillä keinoin päästiinkin perille, mutta kaikin puolin huonovointisena. Tuntui siltä, että perille pääsy oli jo sellainen saavutus, että aivan sama miten itse koe menee.
Tottiskarsinta 21 osallistujan kesken suoritettiin kahdella vierekkäisellä kentällä Lieksan raviradalla. Novan kanssa olimme viimeisessä parissa, joten ehdin ennen omaa vuoroa torkkua pari tuntia autossa suojassa kylmältä sateelta ja tuulelta. Tottissuorituksemme lähti käyntiin ehkä kaikkien aikojen huonoimmalla seuraamisella. Kaikeksi onneksi Nova teki jäävät asennot oikein ja heräsi luoksetuloissa sen verran, että lopuissa liikkeissä oltiin jo samalla kartalla. Tottispisteillä 89 pääsimme jatkamaan maastoon.
Maastopaikan saaneista puolet lähtivät jäljestämään ja me toisen puolen mukana aloitimme esineruudulla. Nova löysi ruudusta kaksi esinettä ja saimme suorituksellamme 21 pistettä. Tässä vaiheessa laskeskelin, että 1-tulokseen tarvittaisiin jäljeltä kaikki kepit ja sellainen "vahinkohan" meidän koeuralla on tapahtunut niinkin usein kuin ehkä pari kertaa.
Jälkien lähtö oli aikataulutettu tiiviisti, joten oman janan vieressä metsätien laidassa ei tarvinnut kauaa odotella. Liikkeelle päästiin ilman takajälkeä, mutta janalla tuli siinä määrin ylimääräisiä kuvioita, että pisteitä tästä 36. Aiemmista kokeista viisastuneena kehuin Novaa tasaisin väliajoin koko jäljestämisen ajan, ja se oli kuin bensaa koiran työskentelylle. Nova jäljesti innolla, otti kulmat tarkasti ja nosti kepit niin varmasti, että kun viidennessäkään ei ollut viimeisen kepin merkintää, niin heräsi jälkiliinan toisessa päässäkin jo varovainen riemu. Sama meno jatkui loppuun asti ja saimme luovuttaa toimitsijalle kaikki kuusi keppiä.
Päivän päätteeksi papereihin ynnättiin tottiksen 89, esineruudun 21, janan 36 ja keppien 130 pistettä ja tuloksena oli 1-tulos 276 pistettä. Se kauan kaivattu käyttövalionarvoon tarvittava kolmas 1-tulos oli siis viimein totta! Aivan epätodellinen olo! Tulos oli katkolla jo viidettä vuotta, joihin mahtui kaksi astutusmatkaa ulkomailla, pari vuotta joina käytiin vain yksi ainoa jälkikoe ja puuhastelua myös muiden lajien parissa. Mahtavaa, että tulos kuitenkin tuli vielä vanhoilla päivillä ja että kevättalvella 10 vuotta täyttävä pikku vauhtimummo on edelleen toimintakunnossa!
perjantai 25. syyskuuta 2009
Jälkikoe ja etsintäkoe
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna urakoimme piirinmestaruuskisoissa lauantaina Rännin kanssa jälkikokeessa ja sunnuntaina Novan kanssa etsintäkokeessa. Koelajit oli hajautettu kahdelle päivälle erillisiksi kokeisi, joten halutessaan pystyi osallistumaan kahteen eri lajiin vaikka samallakin koiralla.
Lauantaina koepäivä aloitettiin tottiksella, jossa karsittiin 20:sta osallistujasta 15 maastoon lähtijää. Ränni teki melko kylmiltään mammalomalta palanneena ihan hyvän tottiksen 85 pistettä. Kontakti ja ilme oli hyvä, mutta liikkeestä istumisen se seisoi, tasamaanoudossa lähti heitosta kapulan perään, hypyssä tuli kosketukset esteeseen ja eteenmenossa tarvittiin kaksi käskyä maahanmenoon - noinkohan olisi totellut jälkimmäistäkään, jos ei olisi tullut aita vastaan? Maastopaikka joka tapauksessa saatiin.
Seuraavaksi suunnattiin jäljestämään. Yhden ylimääräisen ympyrän Ränni teki janalla, ennen kuin poimi jäljen ja päästiin liikkeelle, pisteitä 39. Melkein saman tien janalta lähdettyä olimme marjastajan ja kahden labradorinnoutajan keskellä. Aikamme pyörimme heidän tallailemia jälkikuvioita selvittelemässä, mutta tuloksetta. Ränni ehti jo väsyä melkoisesti, mutta palasimme vielä janan taakse ja hetken sieltä poikittain kuljettua Ränni nostikin jäljen ja pääsimme vihdoin kunnolla liikkeelle. Ränni oli jo silminnähden väsynyt, mutta sisukkaasti se jäljesti koko 1,5 km - joskin saaliiksi tuli vain neljä keppiä, kutonen mukaanlukien. Tuloksessa oltiin kuitenkin vielä kiinni.
Esineruutuun mennessä kova tuuli vaihtui vesisateeksi. Ruudusta oli ennen meidän vuoroa noussut vain kahta esinettä, mutta Ränni löysi kuin löysikin kaikki kolme. Työskentely ei ollut ihan oppikirjasta, sillä Ränni teki pistot vähän oman mielensä mukaan, viis siitä mihin minä sitä yritin lähettää. Esineruudusta tuli 28 pistettä, mikä takasi tulokseen riittävät maastopisteet 157.
Koko koitoksesta Rännille siis koulutustunnus JK3 pistein 242 ja piirinmestaruuskisan 5. sija. Kauas jäimme tällä kertaa siitä himoitusta 1-tuloksesta, mutta piirinmestaruuskokeessa jo pelkkä tulos ja sijoitus on tietysti mukava saavutus.
Sunnuntaina oli sitten Novan vuoro urakoida etsintäkokeessa. Tällä kertaa aloitettiin maastolla, josta ensimmäisenä ohjelmassa oli jälki. Janalla nousi ensin väärä jälki ja sitten vielä takajälki. Ensinmainitusta ei tule vähennyksiä, joten janalta pisteitä 8. Itse jäljestys sujui pelottavan hyvin. Vaikka nyt tarvitsi poimia vain neljä keppiä lyhyeltä etsintäkoejäljeltä, niin tuolla asenteella se selvittää aivan millaisen jäljen tahansa.
Pudotetun esineen nouto tehtiin vanhalla hakkuuaukealla, jossa oli vain muutama hassu puu, mutta paljon kelottuneita oksakasoja kulkua hankaloittamassa. Seuraaminen radan päähän sujui nihkeästi ja noudon lopuksi unohdin tyystin käskeä koiran sivulle. Itse nouto sujui hyvin, pisteitä muistaakseni 19.
Henkilöhaku oli vuorossa seuraavaksi. Nova teki hämmästyttävän kauniit pistot etukulmiin ja kaarsi sieltä käskystä hienosti takaisin keskilinjalle. Seuraavalla pistolla vasemmalta, alueen puolivälistä tuli löytö, jonka Nova ilmaisi nippanappa täysin pistein. Toinen maalimies löytyi oikeasta takalaidasta pienen mäennyppylän päällä olevasta kuopasta. Nova aloitti ilmaisun, mutta lopetti saman tien ennen kuin ehdin minnekään. Lähetin sen kolme kertaa sinne pistolle. Joka kerta se loikki sinne raskaskulkuisen suopursualueen käpi, mutta ei ilmaissut. Katseli vain kuopassa makaavaa maalimiestä, että siellä se lepää. Voi argh! Pisteitä vain yhdestä maalimiehestä, muistaakseni 59.
Esineruudussa Nova liikkui kohtuullisesti, mutta työskentely oli hyvin väsynyttä ja kunto alkoi selvästi loppua. Tuloksena esineruudusta onnettomasti vain yksi ainoa esine, pisteitä muistaakseni 9.
Tarkkuusetsintä on joko tai -luonteensa vuoksi tavallaan vaikea osa-alue. Pikkuruinen esine joko löytyy tai ei löydy, eli siitä tulee joko vähintään lähes täydet pisteet tai ei pisteitä ollenkaan. Omalla esineellä pienen lämmittelyetsinnän tehtyä mentiin koeruutuun. Nova etsi keskittyneesti, pysyi koko ajan ruudussa ja löysikin tuota pikaa 5 snt kolikon. Tarkkuusetsinnästä täydet 20 pistettä.
Nova oli kesän pentulomailun jäljiltä suorastaan rapakuntoinen, mikä näkyi maastossa henkilöhaussa ja esineruudussa. Maaston jälkeen edessä oli vielä tottelevaisuusosa, josta osasin odottaa aika väsynyttä suoritusta. Virkamiestyyliin Nova teki liikkeet, mutta yleisen vaatimattomuuden lisäksi tuli asentovirhe liikkeestä maahanmenossa ja esteen kaato hyppynoudossa. Pisteitä tottiksesta 82.
Maaston ja tottiksen yhteispisteillä 237 tulokseksi Novalle koulutustunnus EK3 ja piirinmestaruuskisan 4. sija. Lopullinen tavoite tässä lajissa, eli ylimmän luokan koulutustunnus, tuli siis heti plakkariin!
Lauantaina koepäivä aloitettiin tottiksella, jossa karsittiin 20:sta osallistujasta 15 maastoon lähtijää. Ränni teki melko kylmiltään mammalomalta palanneena ihan hyvän tottiksen 85 pistettä. Kontakti ja ilme oli hyvä, mutta liikkeestä istumisen se seisoi, tasamaanoudossa lähti heitosta kapulan perään, hypyssä tuli kosketukset esteeseen ja eteenmenossa tarvittiin kaksi käskyä maahanmenoon - noinkohan olisi totellut jälkimmäistäkään, jos ei olisi tullut aita vastaan? Maastopaikka joka tapauksessa saatiin.
Seuraavaksi suunnattiin jäljestämään. Yhden ylimääräisen ympyrän Ränni teki janalla, ennen kuin poimi jäljen ja päästiin liikkeelle, pisteitä 39. Melkein saman tien janalta lähdettyä olimme marjastajan ja kahden labradorinnoutajan keskellä. Aikamme pyörimme heidän tallailemia jälkikuvioita selvittelemässä, mutta tuloksetta. Ränni ehti jo väsyä melkoisesti, mutta palasimme vielä janan taakse ja hetken sieltä poikittain kuljettua Ränni nostikin jäljen ja pääsimme vihdoin kunnolla liikkeelle. Ränni oli jo silminnähden väsynyt, mutta sisukkaasti se jäljesti koko 1,5 km - joskin saaliiksi tuli vain neljä keppiä, kutonen mukaanlukien. Tuloksessa oltiin kuitenkin vielä kiinni.
Esineruutuun mennessä kova tuuli vaihtui vesisateeksi. Ruudusta oli ennen meidän vuoroa noussut vain kahta esinettä, mutta Ränni löysi kuin löysikin kaikki kolme. Työskentely ei ollut ihan oppikirjasta, sillä Ränni teki pistot vähän oman mielensä mukaan, viis siitä mihin minä sitä yritin lähettää. Esineruudusta tuli 28 pistettä, mikä takasi tulokseen riittävät maastopisteet 157.
Koko koitoksesta Rännille siis koulutustunnus JK3 pistein 242 ja piirinmestaruuskisan 5. sija. Kauas jäimme tällä kertaa siitä himoitusta 1-tuloksesta, mutta piirinmestaruuskokeessa jo pelkkä tulos ja sijoitus on tietysti mukava saavutus.
Sunnuntaina oli sitten Novan vuoro urakoida etsintäkokeessa. Tällä kertaa aloitettiin maastolla, josta ensimmäisenä ohjelmassa oli jälki. Janalla nousi ensin väärä jälki ja sitten vielä takajälki. Ensinmainitusta ei tule vähennyksiä, joten janalta pisteitä 8. Itse jäljestys sujui pelottavan hyvin. Vaikka nyt tarvitsi poimia vain neljä keppiä lyhyeltä etsintäkoejäljeltä, niin tuolla asenteella se selvittää aivan millaisen jäljen tahansa.
Pudotetun esineen nouto tehtiin vanhalla hakkuuaukealla, jossa oli vain muutama hassu puu, mutta paljon kelottuneita oksakasoja kulkua hankaloittamassa. Seuraaminen radan päähän sujui nihkeästi ja noudon lopuksi unohdin tyystin käskeä koiran sivulle. Itse nouto sujui hyvin, pisteitä muistaakseni 19.
Henkilöhaku oli vuorossa seuraavaksi. Nova teki hämmästyttävän kauniit pistot etukulmiin ja kaarsi sieltä käskystä hienosti takaisin keskilinjalle. Seuraavalla pistolla vasemmalta, alueen puolivälistä tuli löytö, jonka Nova ilmaisi nippanappa täysin pistein. Toinen maalimies löytyi oikeasta takalaidasta pienen mäennyppylän päällä olevasta kuopasta. Nova aloitti ilmaisun, mutta lopetti saman tien ennen kuin ehdin minnekään. Lähetin sen kolme kertaa sinne pistolle. Joka kerta se loikki sinne raskaskulkuisen suopursualueen käpi, mutta ei ilmaissut. Katseli vain kuopassa makaavaa maalimiestä, että siellä se lepää. Voi argh! Pisteitä vain yhdestä maalimiehestä, muistaakseni 59.
Esineruudussa Nova liikkui kohtuullisesti, mutta työskentely oli hyvin väsynyttä ja kunto alkoi selvästi loppua. Tuloksena esineruudusta onnettomasti vain yksi ainoa esine, pisteitä muistaakseni 9.
Tarkkuusetsintä on joko tai -luonteensa vuoksi tavallaan vaikea osa-alue. Pikkuruinen esine joko löytyy tai ei löydy, eli siitä tulee joko vähintään lähes täydet pisteet tai ei pisteitä ollenkaan. Omalla esineellä pienen lämmittelyetsinnän tehtyä mentiin koeruutuun. Nova etsi keskittyneesti, pysyi koko ajan ruudussa ja löysikin tuota pikaa 5 snt kolikon. Tarkkuusetsinnästä täydet 20 pistettä.
Nova oli kesän pentulomailun jäljiltä suorastaan rapakuntoinen, mikä näkyi maastossa henkilöhaussa ja esineruudussa. Maaston jälkeen edessä oli vielä tottelevaisuusosa, josta osasin odottaa aika väsynyttä suoritusta. Virkamiestyyliin Nova teki liikkeet, mutta yleisen vaatimattomuuden lisäksi tuli asentovirhe liikkeestä maahanmenossa ja esteen kaato hyppynoudossa. Pisteitä tottiksesta 82.
Maaston ja tottiksen yhteispisteillä 237 tulokseksi Novalle koulutustunnus EK3 ja piirinmestaruuskisan 4. sija. Lopullinen tavoite tässä lajissa, eli ylimmän luokan koulutustunnus, tuli siis heti plakkariin!
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Tokomestaruuskoe
Briardien tokomestaruudesta kilpailtiin erikoisnäyttelyn yhteydessä 8. elokuuta Kiimingin Tassutörmällä. Kauas ei siis tarvinnut lähteä mestaruuskisoihin, mutta järjestelyissä kokeen alla toki riittii hommia matkustamisen sijaan. Osallistujamäärällä ei tänä vuonna juhlittu, sillä vain kahdeksan briardia ilmoittautui ja niistä kuusi oli koeaamuna paikalla.
Itsekin jahkasin pitkään Novan kanssa osallistumista, mutta pitihän se ilmoittaa jo ihan kannatuksen vuoksi. Edellisen kerran käytiin tokokokeessa lähes neljä vuotta sitten. Nyt kokeen alla käytiin kentällä pari kolme kertaa ottamassa ruutua, tunnari ja metallikapulan nouto.
Paikalla istumista ei sitten tullut mieleen ottaa ennen koetta, ja koesuoritus lähtikin käyntiin istumisen pyöreällä nollalla. Paikalla makuussakin koira oli joutessaan kirputellut itseään, joten siitä helposta kympin liikkeestä vain 9.
Luokan ainoana kilpailijana saimme käydä kehän ulkopuolella hieman virittäytymässä ja siitä sitten seuraamisliikkeeseen. Seuraaminen sujuikin niin iloisesti ja hyvässä kontaktissa kuin Nova parhaimmillaan osaa, ja siitä täysi 10. Neliökävelyssäkään istuminen ei maistunut, joten meidän suorituksesta tuli seiso-seiso-maahan ja pisteitä 7. Jostain syystä seuraaminenkin muuttuu tässä liikkeessä aina huonoksi. Koira lähtee kyllä reippaasti mukaan, mutta ei pidä kunnolla kontaktia ja kulmissa tulee enempi vähempi törmäilyä.
Luoksetulon pysäytykset hieman arveluttivat etukäteen, mutta niistä seisominen sujui täpäkästi ja maahanmenokin kohtuullisesti. Sen sijaan hetken jännitysmomentin aiheutti ensimmäinen luoksetulokäsky, josta Nova lähti vasta hetken viiveellä. Arvosanaksi 9.
Niinikään 9 tuli ruudusta, jossa Nova kutsusta meinasi laukkoa ohitseni ennen kuin päähän pälkähti, että tässä pitääkin tulla siivosti seuraamaan. Ohjatusta ja metallikapulan hyppynoudosta tuli täysi 10, vaikkakin luovutusasento edessä olisi saanut molemmissa olla suorempi.
Tunnari olikin melkoinen jännitysnäytelmä. Nova paineli niistä pirun tikuista ohitse ja etsiskeli niitä sitten minuuttitolkulla pitkin kenttää. Se ei meinannut millään uskoa, että kapulat ovat niin lähellä kuin ovat ja tuntui jo toivottomalta, että se koskaan löytää niitä. Itsellä olisi maltti odottamiseen loppunut jo aikoja sitten, mutta tuomari vieressä rauhoitteli, että tässä liikkeessä ei ole enimmäissuoritusaikaa, antaa koiran työskennellä. Ja sinnikkäästi se jaksoikin etsiä kunnes lopulta löysi tikut ja sai suoritettua liikkeen loppuun. Tästä 8 pistettä. Kaukokäskyissä rokotettiin ainoastaan yksi piste ensimmäisen istumisen tuplakäskystä. Siitä siis 9.
Yhteispisteiksi Novalle EVL1 261 pistettä ja luokkansa ainoana osallistujana luonnollisesti 1. sija. Kertoimilla eri tasoluokkien pisteet toisiinsa suhteutettuna Nova voitti tuloksellaan myös rotumestaruuden, yippee!
Mukava oli myös kun erikoisnäyttelyn tuomari Ingrid Gossens tuli ennen oman arvostelu-urakkansa alkua katsomaan briardien tokosuorituksia. Hän kävi ystävällisesti jututtamassa Novaa, kehui sen iloista ja vauhdikasta ilmettä ja oli kovin yllättynyt kuullessaan, että se on 9½-vuotias! Taustoista de l'Avenue du Miel -koirat olivat tietysti tuttuja ja emän nimi yhdistettiin Saksassakin tuttuun Brandy Black Suzaniin.
Tulokset kokonaisuudessaan
Itsekin jahkasin pitkään Novan kanssa osallistumista, mutta pitihän se ilmoittaa jo ihan kannatuksen vuoksi. Edellisen kerran käytiin tokokokeessa lähes neljä vuotta sitten. Nyt kokeen alla käytiin kentällä pari kolme kertaa ottamassa ruutua, tunnari ja metallikapulan nouto.
Paikalla istumista ei sitten tullut mieleen ottaa ennen koetta, ja koesuoritus lähtikin käyntiin istumisen pyöreällä nollalla. Paikalla makuussakin koira oli joutessaan kirputellut itseään, joten siitä helposta kympin liikkeestä vain 9.
Luokan ainoana kilpailijana saimme käydä kehän ulkopuolella hieman virittäytymässä ja siitä sitten seuraamisliikkeeseen. Seuraaminen sujuikin niin iloisesti ja hyvässä kontaktissa kuin Nova parhaimmillaan osaa, ja siitä täysi 10. Neliökävelyssäkään istuminen ei maistunut, joten meidän suorituksesta tuli seiso-seiso-maahan ja pisteitä 7. Jostain syystä seuraaminenkin muuttuu tässä liikkeessä aina huonoksi. Koira lähtee kyllä reippaasti mukaan, mutta ei pidä kunnolla kontaktia ja kulmissa tulee enempi vähempi törmäilyä.
Luoksetulon pysäytykset hieman arveluttivat etukäteen, mutta niistä seisominen sujui täpäkästi ja maahanmenokin kohtuullisesti. Sen sijaan hetken jännitysmomentin aiheutti ensimmäinen luoksetulokäsky, josta Nova lähti vasta hetken viiveellä. Arvosanaksi 9.
Niinikään 9 tuli ruudusta, jossa Nova kutsusta meinasi laukkoa ohitseni ennen kuin päähän pälkähti, että tässä pitääkin tulla siivosti seuraamaan. Ohjatusta ja metallikapulan hyppynoudosta tuli täysi 10, vaikkakin luovutusasento edessä olisi saanut molemmissa olla suorempi.
Tunnari olikin melkoinen jännitysnäytelmä. Nova paineli niistä pirun tikuista ohitse ja etsiskeli niitä sitten minuuttitolkulla pitkin kenttää. Se ei meinannut millään uskoa, että kapulat ovat niin lähellä kuin ovat ja tuntui jo toivottomalta, että se koskaan löytää niitä. Itsellä olisi maltti odottamiseen loppunut jo aikoja sitten, mutta tuomari vieressä rauhoitteli, että tässä liikkeessä ei ole enimmäissuoritusaikaa, antaa koiran työskennellä. Ja sinnikkäästi se jaksoikin etsiä kunnes lopulta löysi tikut ja sai suoritettua liikkeen loppuun. Tästä 8 pistettä. Kaukokäskyissä rokotettiin ainoastaan yksi piste ensimmäisen istumisen tuplakäskystä. Siitä siis 9.
Yhteispisteiksi Novalle EVL1 261 pistettä ja luokkansa ainoana osallistujana luonnollisesti 1. sija. Kertoimilla eri tasoluokkien pisteet toisiinsa suhteutettuna Nova voitti tuloksellaan myös rotumestaruuden, yippee!
Mukava oli myös kun erikoisnäyttelyn tuomari Ingrid Gossens tuli ennen oman arvostelu-urakkansa alkua katsomaan briardien tokosuorituksia. Hän kävi ystävällisesti jututtamassa Novaa, kehui sen iloista ja vauhdikasta ilmettä ja oli kovin yllättynyt kuullessaan, että se on 9½-vuotias! Taustoista de l'Avenue du Miel -koirat olivat tietysti tuttuja ja emän nimi yhdistettiin Saksassakin tuttuun Brandy Black Suzaniin.
Tulokset kokonaisuudessaan
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Etsintäkoe
Briardien PK-mestaruuksista kisattiin tänä vuonna 27. kesäkuuta Kemissä, yöttömän yön kokeessa. Ilmoitin Novan etsintäkokeeseen 2-luokkaan, koska jälkikokeet eivät meillä kulje toivotulla tavalla. Etsintäkokeessa riittäisi tulokseen yksikin keppi jäljeltä, jos muut osiot menee hyvin.
Kisapäivä alkoi klo 11 Sauvosaaren urheilupuistossa tottelevaisuudella. Kokeeseen oli ilmoittautunut 45 kilpailijaa, joten tottikset tehtiin urheilukentän keskiviheriöllä kolmella vierekkäisellä kentällä. Novan kanssa olimme vuorossa keskimmäisellä kentällä iltapäivällä kahden aikoihin.
Tottis sujui aivan mallikkaasti mukavalla ilmeellä ja hyvässä kontaktissa. Arvosanaksi meille hyppynoudosta puutteellinen, jostain yhdestä liikkeestä erittäin hyvä ja kaikista muista liikkeistä - seuraaminen mukaanlukien - erinomainen. Hyppynoudossa Nova miltei kaatoi koko esteen mennessä ja teki reilun kosketuksen palatessa. Menohypyn ryminässä unohdin antaa noutokäskyn, joten paluuseen annoin varmuudeksi lisäkäskyn. Tottiksesta 93 pistettä.
Maastoarvonnan jälkeen suuntasimme metsään, missä ensimmäisenä odotti jäljet. Jana sujui takellellen, mutta liikkeelle päästiin ilman takajälkeä. Ensimmäisen kepin jälkeen Nova yritti vanhoja vinkeitä eli palata takaisin janalle, mutta nyt huomasin aikeet ja sain sen kannustettua poimimaan jäljen ja jatkamaan eteenpäin. Kehuistani Nova varmistui aivan huikeasti, häntä alkoi viuhua tuttuun tapaan ja se jäljesti aivan superisti jäljen loppuun ja nosti kaikki kepit - Jippii! Jälkipisteitä meille 49 eli yhtä janapistettä vaille täydet.
Seuraavaksi parkkeerattiin metsätien varteen, missä tehtiin pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä. Pudotetun esineen noudot ovat kevään aikana sujuneet mallikkaasti ja siitä nyt kokeessakin ansaitusti täydet pisteet. Tarkkuusetsintää epäilin hieman etukäteen, mutta niin vain Nova etsi, löysi ja toi kolikon kouraan. Yksi työskentelypiste verotettiin ruudun ulkopuolella käymisistä ja pään nostamisesta kertaalleen.
Esineruutuun siirryttiin hieman metsätietä eteenpäin. Nova työskenteli ruudussa reippaasti ja toi tarvittavat kaksi esinettä. Jälkimmäisestä esineestä se sai hajun aika kaukaa ja sen paikallistaminen otti aikansa. Sinnikkyyttä kuitenkin riitti hajun selvittämiseen. Esineruudusta täydet pisteet.
Viimeisenä vuorossa oli henkilöhaku, jossa on kiinni tuloksen kannalta ratkaisevat 80 pistettä. Meillä oli sen verran pisteitä jo kasassa, että tulokseen riittäisi yksi maalimies kahdesta. Nova oli hakuradalle mentäessä aika täpinöissään ja tuntui tietävän tarkalleen, mitä on menossa tekemään.
Ensimmäinen ukko löytyi vasemmasta etukulmasta ensimmäisellä pistolla, jonka Nova tosin teki aikalailla mutkikkaammin kuin minä olin ajatellut. Oikealle puolen tuli mallikas tyhjä, jolta Nova tuli hyvin poiskin. Toinen pisto vasemmalle ei ollut aivan niin syvä kuin olisin toivonut - ja sitten jossain edempänä keskilinjalla käy vain vilahdus, kun koira vaihtaa omin nokkineen puolta ja painaltaa oikeaan takakulmaan, josta ilmaisee toisen maalimiehen.
Tuloksena maalimiehistä ja ilmaisuista täydet pisteet, työskentelystä puutteellinen. Vanhat vinkeet oli tässäkin lajissa voimissaan. Nova painelee hakuradalla isommin ohjauksesta ja käskyistä piittaamatta ja kaivaa ne ukot vaikka kivenkolosta. Vaikka takakulmasta. Vaikka ensimmäisellä pistolla. Sinänsä ihan kiva piirre ukkojen löytymisen kannalta, mutta ei sillä juuri tyylipisteitä ansaita. Omatoimihakukoiran hakupisteet 73.
Kaikkiaan siis saatiin kokoon 93 pistettä tottiksesta ja 191 pistettä maastosta, yhteensä 284 pistettä, koulutustunnus EK2, luokkavoitto ja briardien etsintäkokeen mestaruus! Yippee, hyvä Nova! Vanhakin jaksaa siis vielä heilua!
Kuvista kiitokset Mari Moisalalle.
Kisapäivä alkoi klo 11 Sauvosaaren urheilupuistossa tottelevaisuudella. Kokeeseen oli ilmoittautunut 45 kilpailijaa, joten tottikset tehtiin urheilukentän keskiviheriöllä kolmella vierekkäisellä kentällä. Novan kanssa olimme vuorossa keskimmäisellä kentällä iltapäivällä kahden aikoihin.
Tottis sujui aivan mallikkaasti mukavalla ilmeellä ja hyvässä kontaktissa. Arvosanaksi meille hyppynoudosta puutteellinen, jostain yhdestä liikkeestä erittäin hyvä ja kaikista muista liikkeistä - seuraaminen mukaanlukien - erinomainen. Hyppynoudossa Nova miltei kaatoi koko esteen mennessä ja teki reilun kosketuksen palatessa. Menohypyn ryminässä unohdin antaa noutokäskyn, joten paluuseen annoin varmuudeksi lisäkäskyn. Tottiksesta 93 pistettä.
Maastoarvonnan jälkeen suuntasimme metsään, missä ensimmäisenä odotti jäljet. Jana sujui takellellen, mutta liikkeelle päästiin ilman takajälkeä. Ensimmäisen kepin jälkeen Nova yritti vanhoja vinkeitä eli palata takaisin janalle, mutta nyt huomasin aikeet ja sain sen kannustettua poimimaan jäljen ja jatkamaan eteenpäin. Kehuistani Nova varmistui aivan huikeasti, häntä alkoi viuhua tuttuun tapaan ja se jäljesti aivan superisti jäljen loppuun ja nosti kaikki kepit - Jippii! Jälkipisteitä meille 49 eli yhtä janapistettä vaille täydet.
Seuraavaksi parkkeerattiin metsätien varteen, missä tehtiin pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä. Pudotetun esineen noudot ovat kevään aikana sujuneet mallikkaasti ja siitä nyt kokeessakin ansaitusti täydet pisteet. Tarkkuusetsintää epäilin hieman etukäteen, mutta niin vain Nova etsi, löysi ja toi kolikon kouraan. Yksi työskentelypiste verotettiin ruudun ulkopuolella käymisistä ja pään nostamisesta kertaalleen.
Esineruutuun siirryttiin hieman metsätietä eteenpäin. Nova työskenteli ruudussa reippaasti ja toi tarvittavat kaksi esinettä. Jälkimmäisestä esineestä se sai hajun aika kaukaa ja sen paikallistaminen otti aikansa. Sinnikkyyttä kuitenkin riitti hajun selvittämiseen. Esineruudusta täydet pisteet.
Viimeisenä vuorossa oli henkilöhaku, jossa on kiinni tuloksen kannalta ratkaisevat 80 pistettä. Meillä oli sen verran pisteitä jo kasassa, että tulokseen riittäisi yksi maalimies kahdesta. Nova oli hakuradalle mentäessä aika täpinöissään ja tuntui tietävän tarkalleen, mitä on menossa tekemään.
Ensimmäinen ukko löytyi vasemmasta etukulmasta ensimmäisellä pistolla, jonka Nova tosin teki aikalailla mutkikkaammin kuin minä olin ajatellut. Oikealle puolen tuli mallikas tyhjä, jolta Nova tuli hyvin poiskin. Toinen pisto vasemmalle ei ollut aivan niin syvä kuin olisin toivonut - ja sitten jossain edempänä keskilinjalla käy vain vilahdus, kun koira vaihtaa omin nokkineen puolta ja painaltaa oikeaan takakulmaan, josta ilmaisee toisen maalimiehen.
Tuloksena maalimiehistä ja ilmaisuista täydet pisteet, työskentelystä puutteellinen. Vanhat vinkeet oli tässäkin lajissa voimissaan. Nova painelee hakuradalla isommin ohjauksesta ja käskyistä piittaamatta ja kaivaa ne ukot vaikka kivenkolosta. Vaikka takakulmasta. Vaikka ensimmäisellä pistolla. Sinänsä ihan kiva piirre ukkojen löytymisen kannalta, mutta ei sillä juuri tyylipisteitä ansaita. Omatoimihakukoiran hakupisteet 73.
Kaikkiaan siis saatiin kokoon 93 pistettä tottiksesta ja 191 pistettä maastosta, yhteensä 284 pistettä, koulutustunnus EK2, luokkavoitto ja briardien etsintäkokeen mestaruus! Yippee, hyvä Nova! Vanhakin jaksaa siis vielä heilua!
Kuvista kiitokset Mari Moisalalle.
torstai 2. heinäkuuta 2009
Kyllä se kotona osaa
Meidän tapahtumat ja touhut sijoittuvat toistaiseksi pääasiassa Pentukuumetta-blogiin, jossa voi seurailla Rännin pentujen eloa ja kasvua. Jotain ei-pentuaiheisia kuulumisiakin kuitenkin vaihteeksi.
Novan kanssa kävimme 23. toukokuuta Kokkolassa kokeessa toteamassa, että vanhat jälkiongelmat ovat edelleen voimissaan. Jana sujui loistavasti, siitä täydet pisteet. Kangasmetsä vaihtui melko pian kuivaksi ja hiekkaiseksi vanhaksi hakkuuaukeaksi, jonka laidasta löytyi ensimmäinen keppi. Tästä jatkettua tultiin kohtaan, jota Nova selvitteli tosi tosi pitkään. Viimein matka jatkui ja Nova jäljesti hieman kiireellä ja vakavan oloisesti ison soramontun ympäri, kunnes tulimme takaisin tielle vastapäätä janaamme. Kaiken järjen mukaan olimme kulkeneet jäljen alusta loppuun, mutta keppejä nousi vain yksi.
Eikä ole aivan ensimmäinen kerta kun käy näin. Novan vanhat huonot kokemukset ajoilta, jolloin olen kuvitellut osaavani jäljestää paremmin kuin koira, tuntuvat palaavan sen mieleen, kun jäljellä tulee joku vaikeampi selvittelyä vaativa kohta. Niinpä aika usein tuollaista paikkaa aikansa työstettyään se jäljestää vain kiireesti loppuun keppejä nostamatta tai aikansa pyörittyään palaa tulojälkeä kiireesti takaisin janalle. Ja tottahan Nova selvittää millaiset treenijäljet tahansa niin valtavan hienosti ja varmasti, ettei uskoisi kokeessa olevan minkäänlaista ongelmaa.
Kaiken lisäksi vähän ennen koetta kohtasin elämäni ensimmäisen kerran kyyn. Siinä se kuikuili kerällä keskellä hiekkaista metsäpolkua, jota harva se päivä oltiin kuljettu. Koirat onneksi laukkoivat ohitse metsikön puolella ja minäkin ehdin ajoissa aloittaa paniikinomaisen Joutsenlampi-esitykseni. Yök, yök, yök. Inhottavia on nuo lierot, ja valitettavasti omiaan karkottamaan tällaisen kyykammoisen maastotreenihalukkuutta. Noh, 30 vuotta siihen meni, että ensimmäisen kyyn näin. Toivotaan, että seuraavaan kohtaamiseen menee toiset 30 vuotta.
Novan kanssa kävimme 23. toukokuuta Kokkolassa kokeessa toteamassa, että vanhat jälkiongelmat ovat edelleen voimissaan. Jana sujui loistavasti, siitä täydet pisteet. Kangasmetsä vaihtui melko pian kuivaksi ja hiekkaiseksi vanhaksi hakkuuaukeaksi, jonka laidasta löytyi ensimmäinen keppi. Tästä jatkettua tultiin kohtaan, jota Nova selvitteli tosi tosi pitkään. Viimein matka jatkui ja Nova jäljesti hieman kiireellä ja vakavan oloisesti ison soramontun ympäri, kunnes tulimme takaisin tielle vastapäätä janaamme. Kaiken järjen mukaan olimme kulkeneet jäljen alusta loppuun, mutta keppejä nousi vain yksi.
Eikä ole aivan ensimmäinen kerta kun käy näin. Novan vanhat huonot kokemukset ajoilta, jolloin olen kuvitellut osaavani jäljestää paremmin kuin koira, tuntuvat palaavan sen mieleen, kun jäljellä tulee joku vaikeampi selvittelyä vaativa kohta. Niinpä aika usein tuollaista paikkaa aikansa työstettyään se jäljestää vain kiireesti loppuun keppejä nostamatta tai aikansa pyörittyään palaa tulojälkeä kiireesti takaisin janalle. Ja tottahan Nova selvittää millaiset treenijäljet tahansa niin valtavan hienosti ja varmasti, ettei uskoisi kokeessa olevan minkäänlaista ongelmaa.
Kaiken lisäksi vähän ennen koetta kohtasin elämäni ensimmäisen kerran kyyn. Siinä se kuikuili kerällä keskellä hiekkaista metsäpolkua, jota harva se päivä oltiin kuljettu. Koirat onneksi laukkoivat ohitse metsikön puolella ja minäkin ehdin ajoissa aloittaa paniikinomaisen Joutsenlampi-esitykseni. Yök, yök, yök. Inhottavia on nuo lierot, ja valitettavasti omiaan karkottamaan tällaisen kyykammoisen maastotreenihalukkuutta. Noh, 30 vuotta siihen meni, että ensimmäisen kyyn näin. Toivotaan, että seuraavaan kohtaamiseen menee toiset 30 vuotta.
maanantai 18. toukokuuta 2009
Juhannuspentuja
Ränni kävi ultrassa, ja nyt oli hyviä uutisia kotiintuomisina: masusta löytyi helposti useita pieniä briardin alkuja! Yippee!
Vuorokausia oli kasassa 28 - 30, ja aika varmoin mielin ultraan mentiin. Edeltävän neljän päivän aikana kupeet olivat alkaneet lupaavasti täyttyä ja lauantaina minä olin enemmän kuin iloinen, kun Ränni närppi irvistellen ruokaansa. Novalla oli pentuja odottaessaan samoihin aikoihin samanlainen pahoinvointipäivä, jolloin ruoka syötiin pitkin hampain ja pitkän jahkaamisen jälkeen vain siksi ettei muille jää mitään.
Ränni saa siis jatkaa treenitaukoaan päivittäisten metsälenkkien, pihassa partioinnin, syömisen ja mahan kasvattelun merkeissä. 63 vuorokautta odotusta tulee täyteen 20. kesäkuuta, joten odotettavissa on juhannuspentuja.
Vuorokausia oli kasassa 28 - 30, ja aika varmoin mielin ultraan mentiin. Edeltävän neljän päivän aikana kupeet olivat alkaneet lupaavasti täyttyä ja lauantaina minä olin enemmän kuin iloinen, kun Ränni närppi irvistellen ruokaansa. Novalla oli pentuja odottaessaan samoihin aikoihin samanlainen pahoinvointipäivä, jolloin ruoka syötiin pitkin hampain ja pitkän jahkaamisen jälkeen vain siksi ettei muille jää mitään.
Ränni saa siis jatkaa treenitaukoaan päivittäisten metsälenkkien, pihassa partioinnin, syömisen ja mahan kasvattelun merkeissä. 63 vuorokautta odotusta tulee täyteen 20. kesäkuuta, joten odotettavissa on juhannuspentuja.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Pihapuuhia
Viime päivinä on tullut puuhasteltua puutarhassa. Sekä etu- että takapiha on haravoitu, villiintyneet pensaat ja oksat on raivattu, grilli on kuurattu, puutarhakalusteet pesty ja öljytty. Vielä pitäisi istuttaa kesäkukat ja muutama muu kasvi ja yrittää pitää ne sitten hengissäkin. Niinsanotun kukkapenkin (Tiina tietää mitä tarkoitan) ajattelin suosiolla muuttaa kukkalaatikoksi. Nova jostain syystä mielellään makoilee juuri kukkapenkissä. Tähän asti siitä ei ole ollut niin haittaa, mutta jos tänä vuonna vaikka istuttaisi niitä kukkiakin. Kuvittelisin, että Noppis ei sentään sinne kukkalaatikkoon kiipeä nukkumaan.
Koirat ovat myös tehneet puutarhahommia. Takapihalla on ainakin viisi kuoppaa - ja jokaiseen niistä on istutettu pallo tai joku muu lelu. Yrittävät ilmeisesti kasvattaa lisää leluja. :)
Koirat ovat myös tehneet puutarhahommia. Takapihalla on ainakin viisi kuoppaa - ja jokaiseen niistä on istutettu pallo tai joku muu lelu. Yrittävät ilmeisesti kasvattaa lisää leluja. :)
torstai 14. toukokuuta 2009
Jälkeä, esineitä, tottista
Ränni saa nyt ainakin vielä viikon verran laiskotella, mutta Novan kanssa on hiljakseen aloitettu maastokausi. Jälkiliina, krepit, esineet ja muut tykötarpeet on kaivettu kaapista ja metsässä on Uusiksen tapaan todettu, ettei myöskään täällä Oulun korkeudella ole talven jäljiltä hometta ja maastoilut voi huoletta aloittaa heti.
Toistaiseksi on kertaalleen otettu janoja, esineruutua ja alokasluokan mittainen jälki. Pariin otteeseen on tehty pudotetun esineen noutoa ja käyty kentällä tottistelemassa. Vanha kettu osaa asiat yhdeksän vuoden kokemuksella, mutta eritoten on yritetty panostaa motivaatioon ja homman hauskuuteen. Kovasti on yritetty miettiä keinoja parantaa motivaatiota nimenomaan koesuorituksissa, jotka valitettavasti ovat kaukana siitä tasosta, mitä treeneissä nähdään. Kolmen viime päivän touhut on vielä tuoreessa muistissa:
Tiistai 12. toukokuuta. Tehtiin pudotetun esineen noutoa alokasluokan radalla. Kaksi toistoa, jotka menivät prikulleen samalla tavalla. Seuraaminen radan aloituspisteestä loppupisteeseen on hieman nihkeää, koira on jotenkin vaivautuneen oloinen. Päätepisteessä täyskäännös, koira terästäytyy, lähtee lujaa, reagoi esineeseen heti ja tuo ripeästi. Hieman korjaa otettaan esineestä. Nyt ei ollut merkkiäkään vanhoista vinkeistä juosta täysillä aloituspisteeseen ja poimia esine vasta paluumatkalla. Jatkossa täytyy tehdä vähintään avoimen luokan mittaisia ratoja, ettei opi liian lyhyeen matkaan.
Keskiviikko 13. toukokuuta. Tehtiin esineruutu, joka oli 25 metriä leveä ja 50 metriä syvä. Vein viisi esinettä, joista haetutin kolme. Palkkasin ruokapurkilla jokaisesta esineestä. Lähti pistoille lujaa ja toi esineet ripeästi. Pitää jatkossakin välttää laittamasta esineitä takalaidalle, sillä taas takertui vähän turhankin paljon takalaidalta etsimiseen.
Tottiskentällä otettiin seuraamiskaavio ilman henkilöryhmää, jäävät liikkeet luoksetuloineen, esteet ilman noutoja ja eteenmenosta sai lopuksi hakea pallon, jolla sitten leikittiin. Liikkeitten välissä kehuin vain suullisesti. Nousi vireessä mukavasti liikkeitten edetessä. Teknisesti seuraaminen on kamalaa edistämistä ja pompahtelua ja katsekontaktikin on vain sinne päin, mutta siitä viis, kun kuitenkin tekee halukkaasti.
Torstai 14. toukokuuta. Tehtiin suunnilleen alokasluokan mittainen jälki. Jana 30 metriä, kaksi 90 asteen kulmaa, kolme keppiä ja lopussa pallo. Poimi jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan, jäljesti ja ilmaisi kaikki kepit hyvin. Kolmannelta kepiltä pallolle jäljesti hieman rauhattomasti; Kiihtyi loppua kohden ja kun kuljin vain tasaista tahtia liinasta jarraten, purki hieman intoaan sivusuunnassa.
Jatkossa täytyy yrittää järjestää treeneihin kokeenomaisia tekijöitä: vieraan tekemä jälki, koevanha jälki, 'tuomari' lähettämään meidät janalle, tottikseen henkilöryhmä ja ampumiset, paikallaolo ampumisineen, oikea numeroliivikin rintaan jne.
Toistaiseksi on kertaalleen otettu janoja, esineruutua ja alokasluokan mittainen jälki. Pariin otteeseen on tehty pudotetun esineen noutoa ja käyty kentällä tottistelemassa. Vanha kettu osaa asiat yhdeksän vuoden kokemuksella, mutta eritoten on yritetty panostaa motivaatioon ja homman hauskuuteen. Kovasti on yritetty miettiä keinoja parantaa motivaatiota nimenomaan koesuorituksissa, jotka valitettavasti ovat kaukana siitä tasosta, mitä treeneissä nähdään. Kolmen viime päivän touhut on vielä tuoreessa muistissa:
Tiistai 12. toukokuuta. Tehtiin pudotetun esineen noutoa alokasluokan radalla. Kaksi toistoa, jotka menivät prikulleen samalla tavalla. Seuraaminen radan aloituspisteestä loppupisteeseen on hieman nihkeää, koira on jotenkin vaivautuneen oloinen. Päätepisteessä täyskäännös, koira terästäytyy, lähtee lujaa, reagoi esineeseen heti ja tuo ripeästi. Hieman korjaa otettaan esineestä. Nyt ei ollut merkkiäkään vanhoista vinkeistä juosta täysillä aloituspisteeseen ja poimia esine vasta paluumatkalla. Jatkossa täytyy tehdä vähintään avoimen luokan mittaisia ratoja, ettei opi liian lyhyeen matkaan.
Keskiviikko 13. toukokuuta. Tehtiin esineruutu, joka oli 25 metriä leveä ja 50 metriä syvä. Vein viisi esinettä, joista haetutin kolme. Palkkasin ruokapurkilla jokaisesta esineestä. Lähti pistoille lujaa ja toi esineet ripeästi. Pitää jatkossakin välttää laittamasta esineitä takalaidalle, sillä taas takertui vähän turhankin paljon takalaidalta etsimiseen.
Tottiskentällä otettiin seuraamiskaavio ilman henkilöryhmää, jäävät liikkeet luoksetuloineen, esteet ilman noutoja ja eteenmenosta sai lopuksi hakea pallon, jolla sitten leikittiin. Liikkeitten välissä kehuin vain suullisesti. Nousi vireessä mukavasti liikkeitten edetessä. Teknisesti seuraaminen on kamalaa edistämistä ja pompahtelua ja katsekontaktikin on vain sinne päin, mutta siitä viis, kun kuitenkin tekee halukkaasti.
Torstai 14. toukokuuta. Tehtiin suunnilleen alokasluokan mittainen jälki. Jana 30 metriä, kaksi 90 asteen kulmaa, kolme keppiä ja lopussa pallo. Poimi jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan, jäljesti ja ilmaisi kaikki kepit hyvin. Kolmannelta kepiltä pallolle jäljesti hieman rauhattomasti; Kiihtyi loppua kohden ja kun kuljin vain tasaista tahtia liinasta jarraten, purki hieman intoaan sivusuunnassa.
Jatkossa täytyy yrittää järjestää treeneihin kokeenomaisia tekijöitä: vieraan tekemä jälki, koevanha jälki, 'tuomari' lähettämään meidät janalle, tottikseen henkilöryhmä ja ampumiset, paikallaolo ampumisineen, oikea numeroliivikin rintaan jne.
tiistai 5. toukokuuta 2009
Astutus- ja turistiturnee Tsekkeihin ja Saksaan
Vauhdikkaat kolme viikkoa (ja nyt jo yksi palautumisviikkokin) on takana. Rännin kovasti odotettu juoksu alkoi 6. päivä huhtikuuta, eli aikalailla myöhemmin kuin olin odottanut. Ajoitus oli kuitenkin siinä mielessä mitä mainioin, että minulla oli nyt mahdollisuus, ja vuoden yhtäjaksoisen työnteon jälkeen aikalailla jo intoakin, reissata ja lomailla oikein ajan kanssa.
Juoksun alettua piti hoitaa kiireesti matkajärjestelyt: auton katsastus, kesärenkaiden ja öljyjen vaihto, autoliiton jäsenmaksu, green card, laivaliput, digikamera, videokamera ja navigaattori lainaan, viimeiset mailinvaihdot ja toinen koira hoitoon. Maanantaina 13. huhtikuuta kaikki kahden ja puolen viikon reissulla tarpeelliseksi kuvittelemani oli pakattu autoon, ajoimme Rännin kanssa Helsinkiin ja illalla olimme laivassa matkalla kohti Rostockia.
Laiva oli perillä tiistaiyönä, joten otin lähimmän ison huoltoaseman parkkipaikalla autossa muutaman tunnin unet ja aloitin varsinaisen matkanteon aamulla päivän valjettua. Mukava olikin päivänvalossa ihmetellä kuinka pitkällä kesä Saksassa olikaan. Kaikkialla oli ihanan vehreää ja ensimmäinen päivä oli varmasti yksi lämpimimmistä koko matkan aikana.
Keskiviikkona matkamme kävi Rostockista Tsekkeihin, lähellä Itävallan rajaa sijaitsevaan Chvalkoviceen, kennel Bar-Bar Beskydyyn. Barbora oli ystävällisesti tarjonnut talostaan käyttöömme pienen vinttihuoneiston ja voisimme viipyä hänen luonaan niin pitkään kuin tarve vaatii. Iraus oli tullut edellisviikonlopun kisoista Baran mukana odottelemaan Ränniä. Aika pitkään Iraus saikin odotella, sillä olimme kaiken varalta tulleet hyvissä ajoin, ja ensimmäisinä iltoina Ränni teki varsin selväksi, että lähempään tuttavuuteen ei ole vielä asiaa.
Baran tilalla maalaismaisemissa touhusivat hevonen, poni, vuohet, kanat, ankat, kissat, kanit, undulaatit ja peipot, kahdeksan briardia ja Didi-villakoira. Perjantaihin asti Baran luona kylässä seuranani oli myös viime elokuun Slavetinin leiriltä tutuksi tullut Karim, jonka minä muistan hyvin Pamba Jesedin ohjaajana. Oli mukavaa pitkästä aikaa tavata niin Bara kuin Karimkin!
Karimilla oli viikonloppuna edessä Moravian IPO-karsintakisat Hlohovecissa nuoren saksanpaimenkoiransa kanssa. Hlohoveciin oli vain parin tunnin ajomatka, joten lauantaina kävin päiväseltään katsomassa kisoja. Erityisen mielenkiintoista oli tietysti nähdä 45 kilpailijan joukossa briardosallistuja Jessica Vini Boramo Sole. Jessica suoritti lauantaina kenttäosiot, joista tottelevaisuudesta tuli 77 pistettä ja suojeluosa lupaavasta alusta huolimatta jouduttiin valitettavasti keskeyttämään pitkässä liikkeessä. Maalimiestyöskentely oli sellaista mihin Suomessakin on totuttu, eli liikkeet suoritettiin ja koiria kuormitettiin koeohjeen mukaisesti. Videot
Päivisin tuli tutustuttua Chvalkovicen lähiseudun kyliin ja kaupunkeihin kuten Telčiin, Mutišovissa sijaitsevaan Montserratiin sekä Vranov nad Dyjíin. Baran mukana kävin katsomassa hänen peltojäljen treenaamista sekä purutreenejä parillakin eri kentällä. Toisella kentällä hihaa heilutteli Martin Pejša, joka on Tsekkien moninkertainen WUSV-edustaja ja FCI:n IPO-maailmanmestaruuskisojen hopeamitalisti parin vuoden takaa saksanpaimenkoirallaan Lord z Lipin. Treenit olivat varsin rento sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdettiin kuulumiset klubin myymiä virvokkeita nauttien. Kullekin koiralle tehtiin pari treeniä ja lopuksi maalimiehelle maksettiin hieman vaivanpalkkaa.
Sunnuntaina 19. huhtikuuta, Rännin juoksun 14. päivänä, päästiin sitten vihdoin itse asiaan. Rännin tiukka ei sulhasen kosiskeluille oli vaihtunut kuin taikaiskusta kyllä, kyllä, kyllään. Ja kyllä teki pieni koira kaikin keinoin selväksi että NYT! Maanantaina ja tiistaina Ränni ei tehnyt niin kovasti itseään tykö, mutta oli hyvin suostuvainen edelleen. Niinpä Baran puutarhassa istuttiin molempina iltoina jalat puuduksissa Rännin ja Irauksen lemmenleikkien jälkimainingeissa.
Keskiviikkona Ränni vastasi taas tiukoilla vastalauseilla Irauksen lähestymisyrityksiin, joten lomaromanssi oli kolmien treffien jälkeen ohitse ja niin me kuin Irauskin olimme valmiit kotimatkalle. Lukáš tuli hakemaan Irauksen kotiin, ja torstaiaamuna Ränni ja minä jätimme taaksemme Chvalkovicen maalaismaisemat.
Seuraavaksi kohteeksi navigaattorista otettiin Lenkan ja Rondan koti aivan Tsekin läntisessä kärjessä, Ašissa. Bara suositteli ajamaan moottoritietä pitkin Prahan kautta, sillä reitti olisi pidempi, mutta nopeampi ja parempi ajaa. Halusin kuitenkin välttämättä ajaa pienempiä teitä, jotka halkovat mukavia maisemia ja kulkevat läpi kaikkien pienienkin kylien ja kaupunkien. Nautin yli kaiken päästessäni näkemään edes pienen hetken siitä kaikesta aivan erilaisesta paikallisesta elämänmenosta. Ja aikaahan minulla oli kyllä.
Ašissa vastassa oli tuttu iloinen Ronda, joka nyt hengaili raksakoirana, kun viereiselle tontille oli noussut perheen tulevan kodin seinät ja katto. Näissä ja muissa kiireissä Ronda oli jäänyt vähälle liikunnalle ja ruokinnasta ovat päivisin vastanneet mies ja lapset varsin avokätisesti, joten pikku briard oli päässyt melkoisen tuhtiin kuntoon. Ilta vierähti nauraessa Lenkan kanssa tulevia ja menneitä pizzan ja valokuvien äärellä. Seuraavana aamuna käytiin vielä pieni metsälenkki "kahden Rondan" (kuten perheen pienimmäinen Rännistä ja Rondasta oli mieltä) kanssa ja pistäydyttiin ostoksilla eläintarvikeliikkeessä. Kotiväen kanssa hyvästeinä sovittiin, että viimeistään seuraavan kerran poiketessani on koira laiha - ja talo valmis!
Ašista on Saksan rajalle vain kuusi kilometriä ja suunnaksi otin nyt Hofgeismarin, joka sijaitsee reilut 20 km Kasselista pohjoiseen. Viikonlopun ohjelmassa oli BCD Siegerprüfung eli Saksan briardyhdistyksen mestaruuskisat, lajeina IPO, Fpr ja BH. Perjantai-iltana SV OG-Hofgeismarin kentälle alkoi hiljakseen kerääntyä seuraavan päivän briardkilpailijoita treenaamaan koeliikkeitä, opettelemaan BH-kaaviota ja istumaan iltaa. Suomen rekkareissa oleva auto tietysti noteerattiin kentänlaidalta ja jokunen taisi minun tunnustauduttua omistajaksi muistaakin, että tuo sama hullu oli katsomassa näitä bileitä viime vuonnakin Mühlackerissa.
Perjantai-illaksi ja lauantaiksi sain ilokseni suomalaisseuraa, kun Jaana ja isoihin saappaisiin astunut reipas Hula-pentu tulivat myös seuraamaan kisoja. Perjantai-ilta venyikin pitkälle yöhön hotellilla kuulumisia vaihtaessa, ja lauantaina puolestaan riitti keskusteltavaa kentänlaidalla tottelevaisuus- ja suojelusuorituksia katsellessa. Keski-Eurooppalaiseen tapaan aikataulun kanssa ei ollut niin nokonnuukaa ja päivän mittaan klubilla syötiin, juotiin ja seurusteltiin hyvin. Mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa Norbert, joka oli kisaamassa Mascon ja Marionin nuoren kasvatin Rösleinin kanssa.
Kisaan oli ilmoittautunut 12 briardia BH-kokeeseen, kaksi Fpr1-jälkikokeeseen, yksi Fpr3-jälkikokeeseen ja harmikseni ainoastaan kolme koiraa IPO3-kokeeseen. Olisi ollut kiva nähdä enemmän briardien suojelusuorituksia ja vaikka jotain uusiakin nimiä. IPO-mestaruus meni Idefix von der Wanderschäfereille tuloksella 280 (96-94-90), ja toiseksi yhden pisteen erolla tuli Masco de la Cruche d'Argile 279 (96-87-96). Kolmas osallistuja oli belgialainen Baccara du Pont de la Sambre, joka sai tottiksesta 70 ja suojelusta 98 pistettä, mutta ei valitettavasti sunnuntaina selvittänyt jälkeä. Fpr-osallistujista tuloksen saivat 1-luokassa Röslein de la Cruche d'Argile 98 pistettä ja 3-luokassa Incenca von der Wanderschäferei 90 pistettä. Kuvat ja videot
Kisojen maalimiestyöskentelystä ja tuomaroinnista on jälleen kerran todettava, että maassa maan tavalla. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin lisää ihan oman otsikon alla. Mukava oli kuitenkin päästä taas katsomaan kisoja ja tavata uusia tuttavuuksia. Puolin ja toisin kasvot aina kirkastuivat koiran nimen tai kennelnimen myötä, kun hoksasi, että tämän henkilön kotisivuilla onkin tullut vierailtua.
Kisaviikonlopun jälkeen maanantaina 27. huhtikuuta lähdettiin Rännin kanssa kotimatkalle, eli suunnaksi otettiin nyt Travemünde, josta laiva lähti klo 3 tiistain puolella. Paikanpäälle ajeltiin päivänvalolla ja Travemündessa oli hyvää aikaa syödä, chillailla ja tehdä vielä vähän ostoksia. Hauskaa oli illalla laivaan mennessä autojonossa lähtöselvityksessä, kun virkailija kysyi, mihin olen vanhempani jättänyt. Vastasin, että ehkä tässä iässä voi jo vähän itsekseenkin autoilla, ja virkailjaa tietysti hieman huvitti todettuaan passista, ettei tässä tosiaan nyt enää ihan teinejä ollakaan.
Laiva oli perillä Helsingissä varhain keskiviikkoaamuna. Tosin hieman myöhässä rantauduttiin ja autokansien purkaminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Ihana oli olla reissun loppusuoralla ja päästä vihdoin kotiin, mutta hieman masentavaahan se vastassa ollut harmaus, pölyisyys ja kylmyys oli Keski-Euroopan vehreyden ja lämmön jälkeen. Kotipihassa oltiin iltapäivällä, kun takana lähes kaksi ja puoli viikkoa ja karkeasti arvioiden 3500 km. Kivaa oli ja hyvin meni - pitää ottaa joskus uusiksi!
Kiitokset avusta MinnaT:lle ja tuhannet kiitokset avusta Markolle! Nyt voi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta Rännin ultraa odotellessa.
Lisää kuvia galleriassa
Juoksun alettua piti hoitaa kiireesti matkajärjestelyt: auton katsastus, kesärenkaiden ja öljyjen vaihto, autoliiton jäsenmaksu, green card, laivaliput, digikamera, videokamera ja navigaattori lainaan, viimeiset mailinvaihdot ja toinen koira hoitoon. Maanantaina 13. huhtikuuta kaikki kahden ja puolen viikon reissulla tarpeelliseksi kuvittelemani oli pakattu autoon, ajoimme Rännin kanssa Helsinkiin ja illalla olimme laivassa matkalla kohti Rostockia.
Laiva oli perillä tiistaiyönä, joten otin lähimmän ison huoltoaseman parkkipaikalla autossa muutaman tunnin unet ja aloitin varsinaisen matkanteon aamulla päivän valjettua. Mukava olikin päivänvalossa ihmetellä kuinka pitkällä kesä Saksassa olikaan. Kaikkialla oli ihanan vehreää ja ensimmäinen päivä oli varmasti yksi lämpimimmistä koko matkan aikana.
Keskiviikkona matkamme kävi Rostockista Tsekkeihin, lähellä Itävallan rajaa sijaitsevaan Chvalkoviceen, kennel Bar-Bar Beskydyyn. Barbora oli ystävällisesti tarjonnut talostaan käyttöömme pienen vinttihuoneiston ja voisimme viipyä hänen luonaan niin pitkään kuin tarve vaatii. Iraus oli tullut edellisviikonlopun kisoista Baran mukana odottelemaan Ränniä. Aika pitkään Iraus saikin odotella, sillä olimme kaiken varalta tulleet hyvissä ajoin, ja ensimmäisinä iltoina Ränni teki varsin selväksi, että lähempään tuttavuuteen ei ole vielä asiaa.
Baran tilalla maalaismaisemissa touhusivat hevonen, poni, vuohet, kanat, ankat, kissat, kanit, undulaatit ja peipot, kahdeksan briardia ja Didi-villakoira. Perjantaihin asti Baran luona kylässä seuranani oli myös viime elokuun Slavetinin leiriltä tutuksi tullut Karim, jonka minä muistan hyvin Pamba Jesedin ohjaajana. Oli mukavaa pitkästä aikaa tavata niin Bara kuin Karimkin!
Karimilla oli viikonloppuna edessä Moravian IPO-karsintakisat Hlohovecissa nuoren saksanpaimenkoiransa kanssa. Hlohoveciin oli vain parin tunnin ajomatka, joten lauantaina kävin päiväseltään katsomassa kisoja. Erityisen mielenkiintoista oli tietysti nähdä 45 kilpailijan joukossa briardosallistuja Jessica Vini Boramo Sole. Jessica suoritti lauantaina kenttäosiot, joista tottelevaisuudesta tuli 77 pistettä ja suojeluosa lupaavasta alusta huolimatta jouduttiin valitettavasti keskeyttämään pitkässä liikkeessä. Maalimiestyöskentely oli sellaista mihin Suomessakin on totuttu, eli liikkeet suoritettiin ja koiria kuormitettiin koeohjeen mukaisesti. Videot
Päivisin tuli tutustuttua Chvalkovicen lähiseudun kyliin ja kaupunkeihin kuten Telčiin, Mutišovissa sijaitsevaan Montserratiin sekä Vranov nad Dyjíin. Baran mukana kävin katsomassa hänen peltojäljen treenaamista sekä purutreenejä parillakin eri kentällä. Toisella kentällä hihaa heilutteli Martin Pejša, joka on Tsekkien moninkertainen WUSV-edustaja ja FCI:n IPO-maailmanmestaruuskisojen hopeamitalisti parin vuoden takaa saksanpaimenkoirallaan Lord z Lipin. Treenit olivat varsin rento sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdettiin kuulumiset klubin myymiä virvokkeita nauttien. Kullekin koiralle tehtiin pari treeniä ja lopuksi maalimiehelle maksettiin hieman vaivanpalkkaa.
Sunnuntaina 19. huhtikuuta, Rännin juoksun 14. päivänä, päästiin sitten vihdoin itse asiaan. Rännin tiukka ei sulhasen kosiskeluille oli vaihtunut kuin taikaiskusta kyllä, kyllä, kyllään. Ja kyllä teki pieni koira kaikin keinoin selväksi että NYT! Maanantaina ja tiistaina Ränni ei tehnyt niin kovasti itseään tykö, mutta oli hyvin suostuvainen edelleen. Niinpä Baran puutarhassa istuttiin molempina iltoina jalat puuduksissa Rännin ja Irauksen lemmenleikkien jälkimainingeissa.
Keskiviikkona Ränni vastasi taas tiukoilla vastalauseilla Irauksen lähestymisyrityksiin, joten lomaromanssi oli kolmien treffien jälkeen ohitse ja niin me kuin Irauskin olimme valmiit kotimatkalle. Lukáš tuli hakemaan Irauksen kotiin, ja torstaiaamuna Ränni ja minä jätimme taaksemme Chvalkovicen maalaismaisemat.
Seuraavaksi kohteeksi navigaattorista otettiin Lenkan ja Rondan koti aivan Tsekin läntisessä kärjessä, Ašissa. Bara suositteli ajamaan moottoritietä pitkin Prahan kautta, sillä reitti olisi pidempi, mutta nopeampi ja parempi ajaa. Halusin kuitenkin välttämättä ajaa pienempiä teitä, jotka halkovat mukavia maisemia ja kulkevat läpi kaikkien pienienkin kylien ja kaupunkien. Nautin yli kaiken päästessäni näkemään edes pienen hetken siitä kaikesta aivan erilaisesta paikallisesta elämänmenosta. Ja aikaahan minulla oli kyllä.
Ašissa vastassa oli tuttu iloinen Ronda, joka nyt hengaili raksakoirana, kun viereiselle tontille oli noussut perheen tulevan kodin seinät ja katto. Näissä ja muissa kiireissä Ronda oli jäänyt vähälle liikunnalle ja ruokinnasta ovat päivisin vastanneet mies ja lapset varsin avokätisesti, joten pikku briard oli päässyt melkoisen tuhtiin kuntoon. Ilta vierähti nauraessa Lenkan kanssa tulevia ja menneitä pizzan ja valokuvien äärellä. Seuraavana aamuna käytiin vielä pieni metsälenkki "kahden Rondan" (kuten perheen pienimmäinen Rännistä ja Rondasta oli mieltä) kanssa ja pistäydyttiin ostoksilla eläintarvikeliikkeessä. Kotiväen kanssa hyvästeinä sovittiin, että viimeistään seuraavan kerran poiketessani on koira laiha - ja talo valmis!
Ašista on Saksan rajalle vain kuusi kilometriä ja suunnaksi otin nyt Hofgeismarin, joka sijaitsee reilut 20 km Kasselista pohjoiseen. Viikonlopun ohjelmassa oli BCD Siegerprüfung eli Saksan briardyhdistyksen mestaruuskisat, lajeina IPO, Fpr ja BH. Perjantai-iltana SV OG-Hofgeismarin kentälle alkoi hiljakseen kerääntyä seuraavan päivän briardkilpailijoita treenaamaan koeliikkeitä, opettelemaan BH-kaaviota ja istumaan iltaa. Suomen rekkareissa oleva auto tietysti noteerattiin kentänlaidalta ja jokunen taisi minun tunnustauduttua omistajaksi muistaakin, että tuo sama hullu oli katsomassa näitä bileitä viime vuonnakin Mühlackerissa.
Perjantai-illaksi ja lauantaiksi sain ilokseni suomalaisseuraa, kun Jaana ja isoihin saappaisiin astunut reipas Hula-pentu tulivat myös seuraamaan kisoja. Perjantai-ilta venyikin pitkälle yöhön hotellilla kuulumisia vaihtaessa, ja lauantaina puolestaan riitti keskusteltavaa kentänlaidalla tottelevaisuus- ja suojelusuorituksia katsellessa. Keski-Eurooppalaiseen tapaan aikataulun kanssa ei ollut niin nokonnuukaa ja päivän mittaan klubilla syötiin, juotiin ja seurusteltiin hyvin. Mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa Norbert, joka oli kisaamassa Mascon ja Marionin nuoren kasvatin Rösleinin kanssa.
Kisaan oli ilmoittautunut 12 briardia BH-kokeeseen, kaksi Fpr1-jälkikokeeseen, yksi Fpr3-jälkikokeeseen ja harmikseni ainoastaan kolme koiraa IPO3-kokeeseen. Olisi ollut kiva nähdä enemmän briardien suojelusuorituksia ja vaikka jotain uusiakin nimiä. IPO-mestaruus meni Idefix von der Wanderschäfereille tuloksella 280 (96-94-90), ja toiseksi yhden pisteen erolla tuli Masco de la Cruche d'Argile 279 (96-87-96). Kolmas osallistuja oli belgialainen Baccara du Pont de la Sambre, joka sai tottiksesta 70 ja suojelusta 98 pistettä, mutta ei valitettavasti sunnuntaina selvittänyt jälkeä. Fpr-osallistujista tuloksen saivat 1-luokassa Röslein de la Cruche d'Argile 98 pistettä ja 3-luokassa Incenca von der Wanderschäferei 90 pistettä. Kuvat ja videot
Kisojen maalimiestyöskentelystä ja tuomaroinnista on jälleen kerran todettava, että maassa maan tavalla. Mutta siitä ehkä joskus myöhemmin lisää ihan oman otsikon alla. Mukava oli kuitenkin päästä taas katsomaan kisoja ja tavata uusia tuttavuuksia. Puolin ja toisin kasvot aina kirkastuivat koiran nimen tai kennelnimen myötä, kun hoksasi, että tämän henkilön kotisivuilla onkin tullut vierailtua.
Kisaviikonlopun jälkeen maanantaina 27. huhtikuuta lähdettiin Rännin kanssa kotimatkalle, eli suunnaksi otettiin nyt Travemünde, josta laiva lähti klo 3 tiistain puolella. Paikanpäälle ajeltiin päivänvalolla ja Travemündessa oli hyvää aikaa syödä, chillailla ja tehdä vielä vähän ostoksia. Hauskaa oli illalla laivaan mennessä autojonossa lähtöselvityksessä, kun virkailija kysyi, mihin olen vanhempani jättänyt. Vastasin, että ehkä tässä iässä voi jo vähän itsekseenkin autoilla, ja virkailjaa tietysti hieman huvitti todettuaan passista, ettei tässä tosiaan nyt enää ihan teinejä ollakaan.
Laiva oli perillä Helsingissä varhain keskiviikkoaamuna. Tosin hieman myöhässä rantauduttiin ja autokansien purkaminen tuntui kestävän pienen ikuisuuden. Ihana oli olla reissun loppusuoralla ja päästä vihdoin kotiin, mutta hieman masentavaahan se vastassa ollut harmaus, pölyisyys ja kylmyys oli Keski-Euroopan vehreyden ja lämmön jälkeen. Kotipihassa oltiin iltapäivällä, kun takana lähes kaksi ja puoli viikkoa ja karkeasti arvioiden 3500 km. Kivaa oli ja hyvin meni - pitää ottaa joskus uusiksi!
Kiitokset avusta MinnaT:lle ja tuhannet kiitokset avusta Markolle! Nyt voi vain toivoa parasta ja pelätä pahinta Rännin ultraa odotellessa.
Lisää kuvia galleriassa
torstai 9. huhtikuuta 2009
Pallo suussa, jalat kiulussa
Sitten viime blogikirjoitusten on saatu nauttia monista uskomattoman hienoista päivistä keväthangilla ulkoillen. On ehdottomasti koko talven parasta aikaa, kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja hanget loistavat häikäisevän kirkkaina. Nyt parhaat ulkoilusäät alkavat olla jo mennyttä ja kurakelit tilalla, mutta yhtä kaikki sydäntalvi on takana, kevät tekee tuloaan ja kesä on kaikkine rientoineen edessä - Yippee!
Kevätsäissä ulkoilun ohessa on treenailtu hyvin vaihtelevalla aktiivisuudella. Viikko tai kaksi on treenattu päivittäin jotain pientä ja sitten taas viikko tai kaksi on mennyt treenaamatta yhtään mitään. Sovitut kimppatreenit motivoivat kyllä kummasti, että on esittää edes pientä edistymistä tai ainakin jotain uusia ideoita, miten jotain asiaa työstää.
Tokokuvioista eniten huomiota on saanut ohjattu nouto. Ränni mitä todennäköisimmin koetilanteessa ei katso liikkurin kapuloiden vientiä, joten ajattelin treenata liikettä sitten siltä pohjalta. Vien kapulat valmiiksi ja haen koiran vasta sitten. Toivottavasti se oppii että osoitetusta suunnasta, tietyn liikeradan päästä se kapula löytyy, vaikka sitä ei etukäteen olisi näytettykään. Tätä täytyy tehdä paljon lisää ja useissa eri ympäristöissä.
Kevennyksenä on toiminut ruututreeni, jossa on vaihtelevasti palkattu valmiilla lelulla, seisahduksen jälkeen apuohjaajan sivusta heittämällä lelulla ja minun palkkaamana. Tässä yhteydessä merkille meno on ollut aika hyvä ja Ränni on kovasti kärkkynyt lupaa saada pinkoa siitä ruutuun. Kivaa ja helppoa treenaamista.
Koirien vermekaappia penkoessa löysin naksuttimen, ja tokihan sen kanssa piti iltana jos toisenakin puuhastella temppuilun merkeissä. Ensin naksuteltiin yhtä etutassua pesuvatiin, sitten kahta, sitten takajalkoja ja lopulta kaikki neljä jalkaa yhtäaikaa. Ränni suhtautuu arvuutteluun aika maltillisesti ja hoksattuaan mitä odotetaan, tarjoaa sitä aika järjestelmällisesti. Nova sen sijaan lämpenee aikalailla yrittäessään tarjoilla sen sata eri variaatiota vatiin hampaiksi käymisen kera ja ilman. Se oppii nopeasti oikean suorituksen, mutta kuumetessaan helpommin turhautuu ja tarjoaa oikean lisukkeeksi vähän extraa.
Toisena temppuna tehtiin pallon nostamista saunakiuluun. Jälleen näkyy sama ero äidissä ja tyttäressä. Ränni homman opittuaan aika hyvällä varmuudella pudotti pallon tarkasti kiuluun. Novalla tuli enempi huteja, ja jos ei ne hyvät mutta hieman pieleen menneet yritykset kelvanneet, niin se helposti tarjoili kattavan kokoelman muitakin vaihtoehtoja kuten pallo suussa, molemmat etujalat kiulussa ja kysyvä ilme "Täh? Ei vai?" Yritteliäisyyden ja aktiivisuuden puutteesta ei voi kyllä voi moittia.
Kevätsäissä ulkoilun ohessa on treenailtu hyvin vaihtelevalla aktiivisuudella. Viikko tai kaksi on treenattu päivittäin jotain pientä ja sitten taas viikko tai kaksi on mennyt treenaamatta yhtään mitään. Sovitut kimppatreenit motivoivat kyllä kummasti, että on esittää edes pientä edistymistä tai ainakin jotain uusia ideoita, miten jotain asiaa työstää.
Tokokuvioista eniten huomiota on saanut ohjattu nouto. Ränni mitä todennäköisimmin koetilanteessa ei katso liikkurin kapuloiden vientiä, joten ajattelin treenata liikettä sitten siltä pohjalta. Vien kapulat valmiiksi ja haen koiran vasta sitten. Toivottavasti se oppii että osoitetusta suunnasta, tietyn liikeradan päästä se kapula löytyy, vaikka sitä ei etukäteen olisi näytettykään. Tätä täytyy tehdä paljon lisää ja useissa eri ympäristöissä.
Kevennyksenä on toiminut ruututreeni, jossa on vaihtelevasti palkattu valmiilla lelulla, seisahduksen jälkeen apuohjaajan sivusta heittämällä lelulla ja minun palkkaamana. Tässä yhteydessä merkille meno on ollut aika hyvä ja Ränni on kovasti kärkkynyt lupaa saada pinkoa siitä ruutuun. Kivaa ja helppoa treenaamista.
Koirien vermekaappia penkoessa löysin naksuttimen, ja tokihan sen kanssa piti iltana jos toisenakin puuhastella temppuilun merkeissä. Ensin naksuteltiin yhtä etutassua pesuvatiin, sitten kahta, sitten takajalkoja ja lopulta kaikki neljä jalkaa yhtäaikaa. Ränni suhtautuu arvuutteluun aika maltillisesti ja hoksattuaan mitä odotetaan, tarjoaa sitä aika järjestelmällisesti. Nova sen sijaan lämpenee aikalailla yrittäessään tarjoilla sen sata eri variaatiota vatiin hampaiksi käymisen kera ja ilman. Se oppii nopeasti oikean suorituksen, mutta kuumetessaan helpommin turhautuu ja tarjoaa oikean lisukkeeksi vähän extraa.
Toisena temppuna tehtiin pallon nostamista saunakiuluun. Jälleen näkyy sama ero äidissä ja tyttäressä. Ränni homman opittuaan aika hyvällä varmuudella pudotti pallon tarkasti kiuluun. Novalla tuli enempi huteja, ja jos ei ne hyvät mutta hieman pieleen menneet yritykset kelvanneet, niin se helposti tarjoili kattavan kokoelman muitakin vaihtoehtoja kuten pallo suussa, molemmat etujalat kiulussa ja kysyvä ilme "Täh? Ei vai?" Yritteliäisyyden ja aktiivisuuden puutteesta ei voi kyllä voi moittia.
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Yhdeksän vuotta
Nova - pikku hippiäinen, hellyttävä pöksikorva täyttää tänään yhdeksän vuotta. Meidän yhteinen taival alkoi kesäkuussa 2000, jolloin hain täydet yhdeksän kuukautta odottamani briardpennun lentokentältä. Lentoboksi avattiin vasta kotipihassa, ja sieltä hurjan hännänheilutuksen kanssa ulos pelmahti pikku Nova. Ja sitä vauhtia ja hännäheilutusta onkin riittänyt. Vuodet ovat kuluneet nopeasti superissa seurassa. Paljon olemme ehtineet tehdä ja kokea - toivotaan, että paljon on vielä edessäkin!
tiistai 24. helmikuuta 2009
Kuvahaaste
Sain Minnalta ja Tiltu & Råtta -kelpieiltä kuvahaasteen, joka kuuluu näin:
1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.
Tämä kuva on otettu Latviassa heinäkuussa 2007. Olimme automatkalla Saksaan, ja takana oli ensimmäinen matkustuspäivä eli etappi Oulusta Latviaan, aivan lähelle Liettuan rajaa. Satuimme aivan oivalliseen Autoliiton suosittelemaan B&B-majataloon, jossa isäntäväen mukaan usein yöpyy koiranäyttelyihin matkalla olevia vieraita. Kuvassa olemme aamu-ulkoilulla ennen matkan jatkamista.
Minulta tämän kuvahaasteen saavat Jimi, Karvamopot, Tonni & Milli ja Riesa.
1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen alakansioon.
2. Valitse sieltä neljäs kuva.
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina.
4. Haasta neljä ihmistä.
Tämä kuva on otettu Latviassa heinäkuussa 2007. Olimme automatkalla Saksaan, ja takana oli ensimmäinen matkustuspäivä eli etappi Oulusta Latviaan, aivan lähelle Liettuan rajaa. Satuimme aivan oivalliseen Autoliiton suosittelemaan B&B-majataloon, jossa isäntäväen mukaan usein yöpyy koiranäyttelyihin matkalla olevia vieraita. Kuvassa olemme aamu-ulkoilulla ennen matkan jatkamista.
Minulta tämän kuvahaasteen saavat Jimi, Karvamopot, Tonni & Milli ja Riesa.
lauantai 14. helmikuuta 2009
Hyvää ystävänpäivää!
Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa. Älä kulje takanani, en ehkä johda. Kulje vierelläni ja ole ystäväni.
lauantai 31. tammikuuta 2009
Tokokokeilu
Rännin kanssa korkattiin erikoisvoittajaluokka Virpparissa hallikokeessa Pipa Pärssisen tuomaroitavana.
Paikalla istuminen 0. Istui rauhallisesti, mutta meni maahan aivan pari kolme sekuntia ennen kuin aika tuli täyteen. Rännillä taitaa olla tarkka sisäinen kello, sillä paikalla istumista on treenattu pisimmillään juuri sen tarvittavat kaksi minuuttia, ja nyt siirtymisiin meni hieman enemmän aikaa kuin treenatessa. Istui peeveli siis juuri sen, mitä on treenattu, eikä hetkeäkään pidempään.
Paikalla makaaminen 7,5. Ei lopussa noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan ja maahanmeno olisi pitänyt olla kaikilla koirilla nopeampi.. hmm.
Seuraaminen 8. Tiedetään, tiedetään. Pipalle alusta loppuun liian tiivistä seuraamista ja lisäksi joitakin hieman eteen kiertyneitä perusasentoja. Itse olin tosi tosi tyytyväinen!
Neliökävely 6. Seiso-istu-maahan -liikkeestä tuli meillä seiso-seiso-maahan. Jotenkin onnistun useimmiten sanomaan kokeessa istu-käskyn oudosti. Treeneissä se on ISStu, kokeessa se livahtaa suusta ulos isTU.
Luoksetulo 8. Vauhtia saisi olla enemmän. Teki koko liikkeen alusta loppuun tasaista ravia, pysähdykset hyvät.
Ruutu 0. Merkille meno tapahtui takkuisesti kahdella käskyllä. Siitä vauhdikkaasti ruutuun, mutta maahan-käskystä vain istumaan. Uudesta käskystä puoli-istuvaan/makaavaan asentoon ja minut käskytettiin liikkeelle, vaikka koira ei vielä ollut maassa, joten siitä nolla. Olisikohan hetken odottamalla valunut maahan asti?
Ohjattu 0. Ei mennyt kunnolla merkille kahdellakaan käskyllä, mutta säteen sisään kuitenkin. Ränni piti kapuloiden viennin ajan herkeämätöntä katsekontaktia, ei nähnyt kapuloiden vientiä, eikä selvästi ymmärtänyt yhtään, mitä olisi pitänyt hakea. Lopulta äkkäsi tietenkin keskimmäisen kapulan. Itsellekin järkytykseksi paljastui siinä liikkeen alkumetreillä, että etäisyys merkiltä kapuloille onkin 10 metriä eikä 5 metriä. Ollaan siis harjoiteltu pikkuisen väärät speksit mielessä.
Metallin hyppynouto 9. Kapula kieri aivan reuna-aidan viereen, joten Rännin piti sitä vähän etsiskellä. Paluuhypyssä häntä osui esteeseen.
Tunnistusnouto 0. Ränni kääntyi mukana, joten ei nähnyt eikä löytänyt koko kapuloita. Tässä mokasin itse taas aivan kuten voittajaluokankin kokeessa. Aloitus on sekava, kun itse kullekin on vähän epäselvää, missä vaiheessa annetaan kapula, missä vaiheessa käännytään ja missä vaiheessa liike varsinaisesti alkaa. Olisin saanut ennen kääntymistä antaa istu-käskyn, ja käännyin oikean kautta vaikka treeneissä aina vasemman kautta. Tässä tuo yksi ainokainen istu-käsky olisi voinut aikalailla auttaa asiaa.
Kaukokäskyt 0. Yksi väärä asento, kun Ränni nousi ensimmäisen istumisen seisomaan, ja liikkumista erinäisiin suuntiin. Omaan silmään ei ollut mitenkään paha - aloistuspaikasta oli edennyt 1/3 koiranmittaa.
Varsin mittava rivi nollia saatiin siis aikaan, joten pisteitä kertyi säälittävät 116 - taisi tulla oma uusi ennätys tuolla saralla. Erittäin hyvä fiilis jäi kuitenkin, vaikka pisteistä sitä ei varmasti arvaisikaan. Itse liikkeissä takelteluista ja hämmennyksistä huolimatta Ränni oli joka liikkeen jälkeen varsin innostunut, vapautunut ja reipas. Kontaktia Ränni piti tapansa mukaan liikkeitten aikana hyvin ja nyt haki sitä kehän ulkopuolellakin aktiivisesti. Ei siis jäänyt ollenkaan sellainen tästä ei kyllä tule ikinä mitään -olo kuten voittajaluokan 185 pisteen räpellyksestä. Päinvastoin! Jäi varsin iloinen mieli, kovasti treeni-intoa ja -ideoita ja paloa uuteen kokeeseen. Mutta hieman pitää ensin treenata.
Paikalla istuminen 0. Istui rauhallisesti, mutta meni maahan aivan pari kolme sekuntia ennen kuin aika tuli täyteen. Rännillä taitaa olla tarkka sisäinen kello, sillä paikalla istumista on treenattu pisimmillään juuri sen tarvittavat kaksi minuuttia, ja nyt siirtymisiin meni hieman enemmän aikaa kuin treenatessa. Istui peeveli siis juuri sen, mitä on treenattu, eikä hetkeäkään pidempään.
Paikalla makaaminen 7,5. Ei lopussa noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan ja maahanmeno olisi pitänyt olla kaikilla koirilla nopeampi.. hmm.
Seuraaminen 8. Tiedetään, tiedetään. Pipalle alusta loppuun liian tiivistä seuraamista ja lisäksi joitakin hieman eteen kiertyneitä perusasentoja. Itse olin tosi tosi tyytyväinen!
Neliökävely 6. Seiso-istu-maahan -liikkeestä tuli meillä seiso-seiso-maahan. Jotenkin onnistun useimmiten sanomaan kokeessa istu-käskyn oudosti. Treeneissä se on ISStu, kokeessa se livahtaa suusta ulos isTU.
Luoksetulo 8. Vauhtia saisi olla enemmän. Teki koko liikkeen alusta loppuun tasaista ravia, pysähdykset hyvät.
Ruutu 0. Merkille meno tapahtui takkuisesti kahdella käskyllä. Siitä vauhdikkaasti ruutuun, mutta maahan-käskystä vain istumaan. Uudesta käskystä puoli-istuvaan/makaavaan asentoon ja minut käskytettiin liikkeelle, vaikka koira ei vielä ollut maassa, joten siitä nolla. Olisikohan hetken odottamalla valunut maahan asti?
Ohjattu 0. Ei mennyt kunnolla merkille kahdellakaan käskyllä, mutta säteen sisään kuitenkin. Ränni piti kapuloiden viennin ajan herkeämätöntä katsekontaktia, ei nähnyt kapuloiden vientiä, eikä selvästi ymmärtänyt yhtään, mitä olisi pitänyt hakea. Lopulta äkkäsi tietenkin keskimmäisen kapulan. Itsellekin järkytykseksi paljastui siinä liikkeen alkumetreillä, että etäisyys merkiltä kapuloille onkin 10 metriä eikä 5 metriä. Ollaan siis harjoiteltu pikkuisen väärät speksit mielessä.
Metallin hyppynouto 9. Kapula kieri aivan reuna-aidan viereen, joten Rännin piti sitä vähän etsiskellä. Paluuhypyssä häntä osui esteeseen.
Tunnistusnouto 0. Ränni kääntyi mukana, joten ei nähnyt eikä löytänyt koko kapuloita. Tässä mokasin itse taas aivan kuten voittajaluokankin kokeessa. Aloitus on sekava, kun itse kullekin on vähän epäselvää, missä vaiheessa annetaan kapula, missä vaiheessa käännytään ja missä vaiheessa liike varsinaisesti alkaa. Olisin saanut ennen kääntymistä antaa istu-käskyn, ja käännyin oikean kautta vaikka treeneissä aina vasemman kautta. Tässä tuo yksi ainokainen istu-käsky olisi voinut aikalailla auttaa asiaa.
Kaukokäskyt 0. Yksi väärä asento, kun Ränni nousi ensimmäisen istumisen seisomaan, ja liikkumista erinäisiin suuntiin. Omaan silmään ei ollut mitenkään paha - aloistuspaikasta oli edennyt 1/3 koiranmittaa.
Varsin mittava rivi nollia saatiin siis aikaan, joten pisteitä kertyi säälittävät 116 - taisi tulla oma uusi ennätys tuolla saralla. Erittäin hyvä fiilis jäi kuitenkin, vaikka pisteistä sitä ei varmasti arvaisikaan. Itse liikkeissä takelteluista ja hämmennyksistä huolimatta Ränni oli joka liikkeen jälkeen varsin innostunut, vapautunut ja reipas. Kontaktia Ränni piti tapansa mukaan liikkeitten aikana hyvin ja nyt haki sitä kehän ulkopuolellakin aktiivisesti. Ei siis jäänyt ollenkaan sellainen tästä ei kyllä tule ikinä mitään -olo kuten voittajaluokan 185 pisteen räpellyksestä. Päinvastoin! Jäi varsin iloinen mieli, kovasti treeni-intoa ja -ideoita ja paloa uuteen kokeeseen. Mutta hieman pitää ensin treenata.
torstai 15. tammikuuta 2009
Uuteen vuoteen
Vuoden 2008 kalenterit on heitetty pois, ja uusi vuosi jo kovassa vauhdissa. Jouluaatto vierähti kinkunpaiston merkeissä ja aattoillaksi suuntasimme koirien kanssa Vihiluotoon. Siellä porukalla syötiin hyvin, joulupukki kävi siskon lasten avustuksella jakamassa lahjat, pelattiin Singstaria toiset taidolla ja toiset kauheaa-kommentit ruudulla vilkkuen, tietovisailtiin ja syötiin tietysti joka välissä enemmän kuin olisi tarpeen. Koirat touhusivat innolla mukana, saivat kaivettua lelut ja herkut paketeistaan ja kerjäsivät kelpo saaliin ihmistenkin herkkuja.
Uusi vuosi käynnistyi leppoisissa merkeissä kotona myrskytuulen pauhua ja ilotulitteiden pauketta kuunnellen. Sää oli siinä määrin kurja, että tuli jätettyä ulkoilut ja rakettien katselemiset sikseen - Novan harmiksi. Se oli jo juniorina vain riemuissaan pojankoltiaisten papattisäikäytyksistä, eikä into paukkeita, rätinöitä, sähinöitä ja välkkeitä kohtaan ole yhtään laantunut. Ei hauku, ei jahtaa, mutta on aivan elementissään ympärillä vallitsevasta sotatilasta. Ränni on hieman toista maata. Kotona ei lotkauta korvaansakaan ulkoa kantautuville paukkeille, voi ulkoilla huoletta, mutta selvästi ei nauti suhinoista ja rätinöistä.
Tapaninpäivälle, Uudenvuodenpäivälle ja Loppiaiselle sovimme kaiman ja kelppareiden kanssa treenit hallille heti aamutuimaan - mitäpä muuta sitä tekisi vapaapäivän aamuna! Ensimmäiset kimppatreenit oli masentavat. Ränni teki kuin täi tervassa eli ei oikein mitenkään. Tunnarissa ei ollut löytävinään tikkuja ollenkaan, meni nihkeästi merkille jne. Mitään täheellistä ei päässyt oikein treenaamaan, kun piti yrittää saada edes perusasiat sujumaan jotenkin. Leikkiminen oli normaalin sähäkkää, mutta tekeminen tahmeaa.
Itsekseen tehtiin pari treeniä kotona ja hallilla namipalkalla, ja ne sujuivat taas paljon paremmin. Rännillä oli kovasti yritystä ja sopivasti vauhtia. Huojennuksekseni seuraavissa kimppatreeneissä sama meno jatkui, joten päästiin kokeilemaan joitain liikkeitä tai niiden osia liikkeenohjattunakin.
Perusasennossa odottelut ovat Rännille myrkkyä. Tunnarissa se nyt selvästi oivalsi, että liikkeenohjaajan kapulan kiikuttelua ja asettelua seuraa nouto, ja alkoi lässähtämisen sijaan padota. Tunnarit sujuivatkin aika kivasti; ei juurikaan vääriin koskemista ja toi aina oman, vauhti ok. Mielenkiintoinen havainto oli, että työskentely oli selvästi varmempaa, kun tikut olivat kellotaulussa entä rivissä, saati sitten jonossa. Pitää muistaa jatkossa laittaa tikut useammin riviin.
Ohjatussa Ränni ei katso liikkeenohjaajan kapuloiden viemistä, mutta syrjäsilmällä noteeraa sen kyllä. Tuli huomattua, että liikkeenohjaajan viedessä kapulat Ränni lässähtää, mutta jos ilman kapuloiden vientiä odotutan saman ajan ennen merkille menoa, niin se patoaa. Että se osaa olla monimutkainen otus. Täytynee treenata merkille menoja siten, että taustalla on jotain kulkijoita "liikkeenohjaajina". Rännin sijoittuminen merkillä voisi olla myös hieman tarkemmin merkin takana nenä kohti minua ja häntä kohti keskimmäistä kapulaa.
Perusasennossa odottelut ovat Rännille myrkkyä. Tunnarissa se nyt selvästi oivalsi, että liikkeenohjaajan kapulan kiikuttelua ja asettelua seuraa nouto, ja alkoi lässähtämisen sijaan padota. Tunnarit sujuivatkin aika kivasti; ei juurikaan vääriin koskemista ja toi aina oman, vauhti ok. Mielenkiintoinen havainto oli, että työskentely oli selvästi varmempaa, kun tikut olivat kellotaulussa entä rivissä, saati sitten jonossa. Pitää muistaa jatkossa laittaa tikut useammin riviin.
Ohjatussa Ränni ei katso liikkeenohjaajan kapuloiden viemistä, mutta syrjäsilmällä noteeraa sen kyllä. Tuli huomattua, että liikkeenohjaajan viedessä kapulat Ränni lässähtää, mutta jos ilman kapuloiden vientiä odotutan saman ajan ennen merkille menoa, niin se patoaa. Että se osaa olla monimutkainen otus. Täytynee treenata merkille menoja siten, että taustalla on jotain kulkijoita "liikkeenohjaajina". Rännin sijoittuminen merkillä voisi olla myös hieman tarkemmin merkin takana nenä kohti minua ja häntä kohti keskimmäistä kapulaa.
Metallinouto on nyt ollut Rännin lemppariliike, ja se kokeiltiin liikkeenohjattuna. Hieman oli siinä kinttaalla, varastaako lähdössä ja ennakoiko sivulle siirtymisessä. Kimppatreeneissä otettiin myös pari lyhyttä paikalla istumista. Ne meni muuten hyvin, mutta jätössä Ränni teki aluksi istu-käskystä nopsat maahanmenot. Tiedän, että pidemmän päälle paikalla istuminen on Rännille vaikea liike. Sitä on treenattu nyt vain kahdesti, joten hieman on vielä työsarkaa jonkinasteisen varmuuden saavuttamiseksi. Paikallamakuun yksitellen käskytyksissä Ränni ei erehtynyt. Tässäkin hankalin paikka saattaa olla paluu täysimittaisen pitkän paikallaolon jälkeen.
Uusi vuosi käynnistyi leppoisissa merkeissä kotona myrskytuulen pauhua ja ilotulitteiden pauketta kuunnellen. Sää oli siinä määrin kurja, että tuli jätettyä ulkoilut ja rakettien katselemiset sikseen - Novan harmiksi. Se oli jo juniorina vain riemuissaan pojankoltiaisten papattisäikäytyksistä, eikä into paukkeita, rätinöitä, sähinöitä ja välkkeitä kohtaan ole yhtään laantunut. Ei hauku, ei jahtaa, mutta on aivan elementissään ympärillä vallitsevasta sotatilasta. Ränni on hieman toista maata. Kotona ei lotkauta korvaansakaan ulkoa kantautuville paukkeille, voi ulkoilla huoletta, mutta selvästi ei nauti suhinoista ja rätinöistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)