Vaakulle HK3!

Nälkä tunnetusti kasvaa syödessä. Mestisten jälkeen mietin, pitäisikö vielä Vaakun kanssa yrittää kolmosluokan tulosta myös hakukokeesta. Etsintäkokeitten hakuosuuksista oli jäänyt ihan luottavainen olo, joten ilmoitin Vaakun hakukokeeseen Rovaniemelle, ja varalle jäi vielä kokeet Tassutörmällä ja Haapavedellä.

Päivänvaloa ei riittänyt metsässä treenaamiseen enää arki-iltoina, mutta parit hakutreenit saatiin syyskuun viimeiselle viikonlopulle. Lauantaina käytiin hieman isommalla porukalla Tassutörmällä tallaamassa kokopitkä 300 metrin rata. Halusin käydä läpi koko radan, mutta en juoksuttaa Vaakkua piippuun, joten pistotin melko harvakseltaan. Vaakku teki oikein hyvän treenin, eikä vaikuttanut lopussakaan väsyneeltä, vaikka maasto tuolla radalla onkin monin paikoin raskaskulkuista. Sunnuntaina treenattiin pienemmällä porukalla helpossa kangasmetsämaastossa Salonpäässä. Vaakku porhalsi taas vieraat ukot ylös satasen alueelta hyvässä potkussa. Oikein havahduin, että vieraat ukot hakumetsässä eivät ole enää aikoihin olleet mikään juttu, vaan ne etsitään ja niitten kanssa leikitään hyvällä innolla.

Seuraavana viikonloppuna ajeltiin Vaakun kanssa hakukokeeseen Rovaniemelle. Juuri koeviikonlopuksi saatiin muutaman asteen pakkaset ja maa peittyi hiuksenhienosti kuuraan ja lumeen. Meidän päivä alkoi heti enteilevästi, kun ajoin harhaan Tassuvaarasta, vaikka olen siellä useaan otteeseen aiemminkin käynyt. Onneksi lopulta myöhästyin kokeen avauksesta vain viitisen minuuttia.

Päivä ei jatkunut juuri sen paremmin hakumaastossakaan. Vaakku oli etenkin alussa melko vaisu ja pistot ihan tynkiä, minä epäilin ensimmäistä ilmaisua valeeksi ja rullakin laukesi toisesta päästä ja roikkui läpi suorituksen ruotsalaismalliin. Lopputulemana nousi kaksi ukkoa, radan alusta ja lopusta. Kolmannellakin ukolla Vaakku oli käynyt kahteen kertaan, kenties löydöllä ja näytöllä, mutta tästä kaikesta sekoilusta hämmentyneenä ei käynyt minun luona siinä välissä. Jos jotain positiivista, niin kolmosluokan rata ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä, etteikö sellaiselle tohtisi toistekin lähteä.

Eläkeläinen tottisarvostelussa 27.10.2018, kuva K Kylmänen

Ilmoittautuminen laitettiinkin uuteen yritykseen Tassutörmän kokeeseen. Yhdet treenit saatiin koetta edeltävälle viikonlopulle Tassutörmälle, ja taas Vaakku porhalsi komeasti satasen radan. Vieraat maalimiehet nousi umpipiiloista, ja toisaalta Vaakku löysi hienosti ja jätti sujuvasti ilmaisematta kuusen alusen, jossa olin itse ollut piilossa toiselle koiralle. Vaakku onkin ollut koko kauden niin jäätävän varma rullan kanssa, että pitäisi ehkä luottaa siihen?

Talvisen kylmät olosuhteet sattui myös Tassutörmän kokeeseen. Vaakun kanssa päästiin ensimmäisenä radalle, ja nyt meno oli alusta alkaen sitä mitä pitääkin. Vaakku lähti innokkaasti, teki isoja pistoja ja hyvää etsintää ja oli varma rullan kanssa. Ensimmäinen ukko löytyi oikeasta etukulmasta umpparista, toinen vasemmalta suunnillen 150 metristä laajalta hakkuuaukealta ja kolmas oikeasta takakulmasta umpparista. Etsintä oli reipasta loppuun asti, mutta ihan viimeinen näyttö oli selvästi totuttua hitaampi. Mahtoikohan Vaakku huomata, että voi räkä, tähän tämä nyt loppuu.

Henkilöhausta saatiin 167 pistettä eli tulos oli maaston osalta jo palkkarissa ja Vaakun eläkepaperit kansallisista palveluskoiralajeista enää 70 tottispisteen päässä. Tätä ei ehkä olisi pitänyt vielä iloita, sillä siihen ne maastopisteet sitten jäivätkin. Hieman äkkinäisellä valmistautumisella Vaakku toi esineruudusta yhden ainoan esineen. Vaakku ei näyttänyt olevan etsimässäkään ruudusta oikein mitään, kunhan vähän juoksenteli. Helpoksi ruuduksi tuo ei tosin osoittautunut niillekään, jotka oikeasti olivat sieltä esineitä etsimässä.

Pitkän pakkaspäivän päätteeksi piti suorittaa vielä tottelevaisuusosuus, joka meni odotetusti samaan puolivillaiseen tyyliin kuin viime kokeessa. Tottista ei tässä kokeitten välissä alettu enää virpomaan ja treenaamaan, vaan luotin että tulokseen tarvittavat 70 pistettä saadaan tehtyä joka tapauksessa. Kiltillä arvostelulla saatiinkin 85 pistettä ja sitä myötä koulutustunnus HK3 ja luokkavoitto yhteispisteillä 252. Siinä se nyt on, koko suora ylimmän luokan koulareita! Vaakku laittoi siis hieman Ränni-äitiä ja Nova-isoäitiä paremmaksi, eli on se vaan aikamoinen sissi. Mikä mahtavinta, niin Vaakku on edelleen yhdeksän vuotta täyttäneenä loistavassa kunnossa eikä esteet tai voittajaluokan hakurata vielä hidasta sitä yhtään. Nyt voidaankin hyvillä mielin eläköityä kansallisista palveluskoiralajeista ja jatkaa muitten virkistävien aktiviteettien parissa.

FI KVA JK3 EK3 HK3 BH Black Death Varis

HK2 Vaakku

Variksen kanssa oli tarkoitus tänä vuonna jäljestää viimeistä käyttövaliotulosta, mutta monen sattuman summana ei päästy ensimmäiseenkään jälkikokeeseen. Hakukokeisiin pääsee paremmin, ja siitä se ajatus sitten lähti. Kolmen tutun kanssa pystytettiin lokakuun alussa hakutreenit, ja samalla kivalla pikku porukalla treenattiin neljänä seuraavanakin viikonloppuna. Varis oli kahden vuoden hakutauon jälkeen tietysti ihan tohkeissaan, ja hyvä niin. Tarkoitus olikin panostaa näissä vähissä treeneissä motivaatioon. Tärkeintä on maalimiesten löytäminen, ja suorapalkan halusin nyt iskostuvan päällimmäisenä Vaakun mieleen.

Sadan metrin hakurata tuli tehtyä aina samaan paikaan sähkölinjan alle kumpuilevaan mäntymetsään. Ensimmäisellä kerralla otettiin Vaakulle kuusi haamua suorapalkoilla, ja parilla seuraavalla kerralla oli neljä ensimmäistä valmiita. Näissä kaikissa ukot olivat suoran piston päässä alueen takalaidalla.

Kahdella viimeisellä kerralla vahvistettiin sitten myös alueella etenemistä. Ensimmäinen ja viimeinen ukko olivat edelleen suoran piston päässä, mutta siihen välille laitettiin pari ukkoa L:n mallisen, reilusti takalaitaa myöten etenevän piston päähän ja yksi tyhjä. Muut ukot olivat valmiita, mutta viimeinen oli aina haamu loppuhuipennukseksi. Kaikissa treeneissä yhteensä tehtiin vain kaksi rullailmaisua ja suunnilleen 23 suorapalkkausta.

Niin suorat pistot, etenemiset kuin tyhjätkin Vaakku porhalsi oikein pätevästi. Motivaatio päästä radalle oli kohdallaan, ja lähettäessä se vierellä edistikin aina koiranmitan, kun katse ja etukeno olivat jo tiukasti kohti takalaitaa. Pieni hupsista sattui toisen treenin ensimmäisellä pistolla, kun Vaakku liekeissään sai maalimiehestä hajun ja samassa silmänräpäyksessä sieppasi kiintorullan läheiseltä tyhjältä piilolta. :o Hupsista-tilanne korjattiin sitten seuraavalla kerralla, ja lopuista treeneistä jätettiin kaiken varalta tyhjät piilot pois, jotta ei suotta aiheuteta hämmennystä sellaisella, mitä kokeissa ei tule eteen.

Pari kertaa käytiin hakutreenien jälkeen tekemässä myös esineruutu. Nämäkin sujuivat hyvin vanhasta muistista ja sellaisella pitkän tauon jälkeisellä jälleen tekemisen riemulla. Jälkimmäinen ruutu oli sellainen erinomaista parempi supersuoritus, jossa esineet nousi salamavauhtia järjestyksessä lähiesineestä alkaen ilman metrinkään turhaa juoksemista.

Viiden viikonlopun treeniputken jälkeen lähdettiin Vaakun kanssa hakukokeeseen Lapualle. Paikanpäälle ajeltiin edellisenä päivänä ja yötä oltiin Kauhavalla Lentohotellissa. Ihan kokeen alla sää muuttui talvisemmaksi, ja koepäivänä maata peittikin hiuksenhieno kerros lunta ja mittari näytti -10 astetta. Onneksi koe vietiin läpi kahden tuomarin voimin, joten yhdeksästä osallistujasta 3-luokan koirat lähtivät hakuradalle ja alemmat luokat ehtivät tehdä sillä aikaa tottikset ja esineruudun.

Tottis tehtiin kolmen koirakon kiertona, jossa Varis pääsi aloittamaan. Treenaamattomuuttaan meidän liikkeet olivat hieman viimeistelemättömiä ja ääntäkin pääsi, mutta onneksi lähinnä vain noutojen väleissä. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvä, kun seuraaminen oli erinomainen, jäävien asennot meni oikein, esteet ylitettiin mennen tullen, eteenmeno tehtiin loppuun asti ja paikallamakuussa ei huomauttamista. Meidän ihan omia virheitä olivat luoksetulon lisäkäsky, hyppynoudon kosketukset ja eteenmenon lisäkäsky. Lisäksi talviset olosuhteet aiheuttivat yllättävän paljon hankaluuksia. Tasamaanoudossa Vaakku ei löytänyt vaaleaa kapulaa lumiselta kentältä (lisäkäsky) ja estenoudossa räpiköi pahoin jäisen esteen ylitse ja teki paluun vasta lisäkäskyllä. Tottispisteet kuitenkin hienosti 90.

Maastossa esineruutu oli melko ryteikköinen ja hankalakulkuinen. Normaalisti kävelytän koiran etsintälinjan kauempaan päähän, jotta koira voi samalla haistella ilmasta esineitten sijaintia kellon vielä käymättä. Nyt jostain käsittämättömästä syystä lähetin Vaakun vain hätäisesti lähimmästä kulmasta. Varis liikuskeli kummallisen pitkään takakulmassa, joten siirryin sillä välin etsintälinjan keskelle ja kutsuin koiraa luo. Samanaikaisesti se olikin saanut esineestä hajun, mutta totteli kutsua ja jätti hajun selvittelyn sikseen. Suopursikon läpi luokse tullessaan Vaakku nappasi siitä matkalta eri esineen mukaansa, ja toinen (kolmas) esine nousi melko nopeasti vasemmasta takakulmasta. Tuosta huonosti ajoitetusta kutsusta ja liiasta kuuliaisuudesta tuli pieni vähennys, pisteitä 29.

Akkujen latausta hotellilla

Hakuradalla keskilinja oli pieni mutkitteleva polku ja maasto melko vaikeakulkuista, mutta mikäpä ei olisi meidän mäntykankaisiin verrattuna. Ilmoittautuessa Vaakku haisteli ilmaa lupaavasti, mutta vasemmalle lähetettynä kävi siellä vain lyhyesti. Oikealle Vaakku lähtikin reippaammin, toi sieltä varman vauhdikkaasti rullan ja näytti ukon umpipiilosta. Etenin 200 metrin aluetta reippaasti ja Vaakku teki pistoja vaihtelevasti. Kerran se otti lyhyeltä pistolta rullankin, mutta lähetin vain uudelle pistolle toiselle puolen, minne taas upposikin paremmin. Suunnilleen sadan metrin kohdilla Vaakku taas upposi hyvin, toi varman oloisesti rullan ja näytti puolipeitetyn maalimiehen. Radan lopusta hienon laajan L-piston päästä löytyi viimeinenkin maalimies umpipiilosta. Olin niin onnellinen ja innoissani radan selvittämisestä ja niin oli kyllä Vaakkukin! Palkkaamattomista maalimiehistä huolimatta suorituksen edetessä Vaakku varmistui ja paransi työskentelyä ihan huimasti. Paras mahdollinen suunta siis, ja antaa uskoa sinne 300 metrin radallekin!

Ilmaisuista Vaakku olisi saanut täydet pisteet, mutta ohjaaja aiheutti hieman pistemenetyksiä miltei samanaikaisella näytölle lähdöllään. Aaargh, olen tehnyt ennenkin saman virheen, enkä yhtään muistanut! Tuloksen kannalta ei onneksi mitään väliä. Ilmaisun (-4) ja työskentelyn (-5) vähennysten jälkeen henkilöhausta Vaakulle 161 pistettä  ja koulutustunnus HK2 1-tuloksella 280. On Vaakku vaan kokonaisuudessaan mainio tapaus ja paranee kuin viini vanhetessaan. Treeneissä se oppii nopeasti, toimii loogisesti ja fokus on hyvä siihen mitä kulloinkin ollaan tekemässä. Ja kaiken lisäksi toimii vielä kokeissakin, niin mikäs on Vaakun kanssa harrastaessa. Tämä vuosi jäi sekä treenaamisen että kokeitten osalta laihanlaiseksi, mutta ensi vuonna touhutaan kyllä enemmän!

Raision tottisvideo

Raision rotumestisten kenttäosuudet videoitiin, joten tilasinpa itselle videon meidän tottiksesta. Harmittavasti suorituksesta on nauhalla loppujen lopuksi aika pieni osa, kun paikallaoloa ei tietysti ole ollenkaan ja kaikki siirtymävaiheet liikkeitten välistä oli jätetty tai leikattu pois. Siirtymät liikkeen päätöspaikalta seuraavan liikkeen aloituspaikalle ovat iso osa kokonaisuutta ja vaikuttavat arvosteluun. Variksen kohdalla niissä vieläpä parhaiten näkyy, millaisissa tiloissa se on ja mitä se pidättelee vai pidätteleekö mitään, kun itse duuniosat se tekee niin pokalla.



Sen verran reilusti tuo pätkä kustansi, että lupaan pyhästi jatkossa videoida meidän koesuorituksia ihan "itse", kun kerran niin arvokkaita esityksiä ovat. Videoituna ei ole yhtäkään aiempaa Variksen koetottista - ja tarkemmin ajateltuna ei myöskään Rännin tai Novan. Eikä taida olla yhtäkään tokokoettakaan. Näin jälkikäteen oikeasti ihan harmittaa. Niin kamalaa kuin omaa tekemistä onkin katsoa, niin koirieni suorituksia haluaisin mielelläni nähdä. Ja kyllähän niin omaa ohjaamista kuin koiran suorituksia tietää ihan eri tavalla myös petrata, kun omin silmin niitä videota näkee.

Tosin agilityssa se toiminta ei näytä petraantuvan, vaikka joka kerta joutuukin videoita kauhistelemaan. Variksen agilitykisoja on tullut videoitua Tälli-siskon omistajan lempeästä painostuksesta, ja myös viime kisat saatiin videolle Arin toimesta. Lisäsin linkit myös edelliseen postaukseen. Ensimmäisessä startissa mentiin jopa kohtuullisen sujuvasti, kunnes näköjään ihan itse hortoilin sinne putken väärän pään suuntaan. Toisessa startissa sitten kontrollifriikkinä tuollainen orastava innokkuus piti heti ottaa tiukasti hallintaan ja jähmeällä menolla hylky sitten sieltä toiseksi viimeiseltä esteeltä. Aina mä päätän, että ensi kerralla juoksen sujuvasti ja lujaa ilman töksähtelyjä, vien kontaktit reippaasti varmistelematta ja niin edespäin, mutta miten ihmeessä vidolle tallentuu aina tuollaisia suorituksia kuin tallentuu, en tajua. :-D

Mitä mielessä?

Meidän kalenterissa häämötti vielä yksi hakukoemerkintä tälle syksylle, joten toimintaa Vaakulle on tarjoiltu taas vaihteeksi kuurupiilon merkeissä.

Torstaina hakuiltiin kolmestaan Kempeleessä laavuradalla. Laitoin sataselle vain kaksi ukkoa, jotta joukkoon saadaan tyhjiäkin pistoja. Kokeessa niitä tulee taatusti, kun on kolme ukkoa 200 metrin radalla. Nuolien kohdalta lähettelin, ja Vaakku tekaisi ihan näpsäkät pistot, ilmaisut ja näytöt. Alue tosin on jo niin tuttu, että Vaakku tuntee sen kuin omat taskunsa ja maalimiehetkin on, jos ei nyt ihan sydänystäviä, niin kavereita kuitenkin.


Lauantaina käytiin porukalla tottistelemassa Alatemmeksellä, ja siinä tilaisuuden tullen otettiin Vaakun kanssa pari ilmaisua vierailla maalimiehillä. Ihan näkönä saivat ukot kadota kentänlaitojen vallien taakse pöpelikköön, ja innoissaan Vaakku ne sieltä kävi ilmaisemassa ja näyttämässä.

Seuraavana päivänä hakuiltiin Purnunnokalla. Otettiin uusi keskilinja, jonka ympärillä maasto osoittautuikin mukavan kumpuilevaksi. Vaakulle laitettiin taas ukot satasen alkuun ja loppuun. Alku oli hyvä. Kolmonen jäi matalaksi, mutta en uusinut. Nelosella Vaakku kävi niin kaukana, että päätin tehdä siihen tyhjän. Vaakku vaan oli ihan toista mieltä, kun sattui saamaan hajun takakulman ukosta. Teki sinne reilun etenemän, löysi ja ilmaisi ukon mäen takaa. Ihan hyvä niin.

Tiistaina Kempeleeseen tutulle laavuradalle kokoontui neljä hakutreenaajaa, joista kaksi oli meille ihan vieraita. Vaakulle laitoin taas satasen radalle kaksi ukkoa ja tyhjiä joukkoon sen verran kuin tulee. Noh, niitä ei sitten kauheasti tullut. Heti ensimmäisellä lähetyksellä vasempaan etukulmaan Vaakku lähti kuin kuppa Töölöstä. :o Huudosta piittaamatta se paineli tukka putkella takakulmaan asti ja ilmaisi sieltä ukon. Hupsista. Oli muuten aika pitkä matka juosta liinan päässä näytölle. Pistolla oikeaan etukulmaan nousi tietysti toinen ukko alueen puolivälistä umpparista. Satkun rata tuli siis suoritettua ilman minkäänlaista etenemistä keskilinjalla. Jos jotain positiivista, niin ainakin Vaakulla oli pyrkimys ukkojen löytämiseen ihan kohdallaan.

Torstaina päästiin kuokkimaan vieraaseen maastoon ja porukkaan Koiteliin. Vieraitten elementtien sijaan päällimmäisenä mielessä oli viimekertainen ryöstäytyminen, joten nyt toiveissa oli hyvä tyhjältä poistulo ja palkaksi löytö toiselta puolen. Vaan eipä mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Etukulman vieraasta umpparista Vaakku ilmaisi hyvin. Kakkosella paineli pitkäksi, kääntyi väärään suuntaan ja viiletteli siellä kutsuista piittaamatta. Kolmosella kaarsi aina liian aikaisin eteenpäin, joten jouduin ottamaan piston useampaan kertaan ja lopulta Vaakku jo irtaantui sinne sen näköisenä, että tännekkö pitää mennä, etsimättä yhtään mitään. Noh, sattui se haju sitten nenään ja ihan tosissaan sitä pitikin selvittää ennen kuin hyvin pusikkoon kuopan pohjalle maastoutunut ukko paikallistui. Ilmaisu ja näyttö ok. Loppuun otettiin vielä kevennykseksi pakeneva ukko.

Lauantaina oltiinkin sitten kirpeänä pakkasaamuna Kemissä hakukokeessa. Maastolla aloitettiin, ja kuuden kolmosluokan koiran jälkeen koitti meidän vuoro. Mielessäni olin hieman harmitellut, miten pöhkön treenin tein viimeisenä ennen koetta. Kokeessa sitten paljastui karu totuus, että kyllä me on treenattu pöhkösti jo pitkän aikaa! Vaakku nimittäin ensimmäisellä pistolla häipyi sankkaan maastoon, tovin odoteltuani palasi rullan kanssa ja lähdettiin näytölle. Valeilmaisu. Sitten jokaikisellä seuraavalla lähetyksellä se rulla napatiin milloin missäkin kohtaa. Minä olin tietysti täysin hämmentynyt tilanteesta. Mistään tällaisesta ei ole ollut treeneissä tietoakaan.

Mutta mutta... tarkemmin ajatellen. Ennen etsintäkoetta treenattiin yksinomaan suorapalkoilla, koska halusin sen olevan Vaakulla päällimmäisenä mielessä kokeessakin. Etsintäkokeessa henkilöhaku sujuikin aivan superisti! Raision hakukokeeseen treenattiin pääasiassa suorapalkoilla, mutta aivan loppumetreillä ilmaisuilla. Siellä henkilöhaku sujui hyvin, mutta ei ihan niin superisti. Nyt sitten olen hölmöyksissäni treenannut yksinomaan ilmaisuilla, joten ei ehkä sittenkään niin yllättävää, että kokeessa jännän paikan tullen Vaakulla päällimmäisenä mielessä oli rulla. Nyt voi vaan ihmetellä, että miten kummassa olen unohtanut suorapalkkatreenauksen kokonaan, kun keväällä vielä tiesin, että se on Vaakulle enemmän kuin tärkeää. Voi elämä!

Lisää kuvia

Rotumestiksistä löytyi katsojien kameroista mukavasti kuvia, joten tässä edellisen postauksen Hannele Enqvistin kuvien lisäksi vielä Minna Virtasen otoksia. Mä toki jo kriiseilin sitä, kun tottiskuvissa Varis näyttää niin kovin reppanalta. Ja sitten taas haluttomasti, mutta häntä pystyssä raahustelevat koirat näyttää kuvissa helposti tosi reippailta. Ei mene nallekarkit taas ihan tasan! :)

Raision rotumestikset

Briardien PK-mestaruuksista kilpailtiin Raisiossa yhdessä beauceronien, bouviereitten, mudien ja valkoisten paimenkoirien kanssa. Päätin tänä vuonna osallistua, vaikka matkaa täältä pohjoisesta melkoisesti onkin - olkoon samalla vähän niin kuin A-luokan lomareissu Variksen kanssa. :) Lajeista tarjolla oli jälki, haku, suojelu ja erikoisjälki kaikissa tasoluokissa, ja meidän ilmoittautuminen meni hakukokeen ykkösluokkaan.

Perjantaina taitettiin Vaakun kanssa kahdeksan tunnin ajomatka Raisioon, ja hyvissä ajoin oltiin Haunisissa odottamassa vuoroa tutustua kenttään. Vuorollamme otettiin seuraamista, estenoudot ja eteenmeno pallolle. Toivoin, että Varis olisi tullut noudoissa väärän esteen kautta takaisin ja oltaisiin saatu aikaan hieman draamaa ja seuraavaksi päiväksi tuoreeseen muistiin pieni vireennousu siihen kohdin. Draamaa ei nyt saatu, mutta yritin kyllä seuruussa oikeasti treenata enkä vain fiilistellä...

Lauantaiaamuna palattiin pelipaikalle odottamaan rotutovereita, ilmoittautumaan ja tarkastamaan koira. Muutamien poisjääntien myötä kisaan osallistui kymmenen valkkaria, kymmenen beussia, kahdeksan bouvieria, viisi mudia ja viisi briardia eli kaikkiaan 38 koiraa.

Meidän kisapäivä alkoi aamun neljännessä parissa tottiksella. Vaakku oli ihan mukavassa potkussa ja saatiin aikaan ehjä suoritus ilman vitosen liikevirheitä. Voimaton tasamaanouto ja hypyn kosketukset olivat suurimmat notkahdukset. Noutojen päättämiset ja eteenmeno oli omasta mielestä erityisen hienot. Itseäni nauratti, kun Vaakku luoksetulossa edessä sanoi hau hau ja noudoissa irrotuskäskystä tiukkasi vähän otetta ennen irroitusta. Näitä molempia on muutamassa treenissä tehty ja suureksi yllätyksekseni Vaakku reippaana esitteli uudet taidot kokeessakin. Tottiksesta meille pisteitä 94.

Seuraavaksi päästiin hakuradalle, joka oli profiililtaan hyvin erilainen, mihin me Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla on totuttu. Radan vasen puoli nousi koko matkalta korkealle kallion päälle ja oikea puoli oli loivasti laskevaa mäntymetsää. Vaakku tuntui alkupuheitten aikana hieman lässähtävän, ja niinpä se vasemmalle lähetettynä mitään etsimättä jäi sinne kallion päälle luuraamaan, että joko täältä saa tulla pois. :o Onneksi oikeaan etukulmaan lähti hyvin, teki ison piston ja löysi noin 25 metriä aluetta eteenpäin maakuopasta ukon. Ilmaisu ja näyttö ok.

Sitten tein käsittämättömän kämmin, ja en laittanut Vaakkua uudelleen sinne vasempaan etukulmaan vaan lähdettiin etenemään aluetta. Ehkä alitajunta oli sitä mieltä, että ykkösluokassa kaksi maalimiestä ei voi olla laitettu noin alkuun aluetta. Toki silti kulmaan pitäisi tehdä pisto edes muodon vuoksi. Radan keskelle ja loppuun Vaakku teki ihan kelvolliset tyhjät, kunnes tuli kallion päältä vasemmasta takakulmasta rullan kanssa. Näyttö ok.

Löydetyistä maalimiehistä ja ilmaisuista tuli täydet pisteet, mutta työskentelypisteitä verotti reippaasti se tosiasia, että vasempaan etukulmaan jäi umppariukko. Vanhoilla säännöillä tai kakkosen radalta ei siis olisi saatu tulosta, aijaijai. Tiedä sitten, olisiko kulma tullut otettua tarkemmin, jos kaikki kolme ukkoa olisi ollut pakko löytää... Koiraa tuntemattoman silmään työskentely näytti varmaankin innokkaalta ja energiseltä, mutta todellisuudessa ei ollut nyt kyllä lähellekään sellaista oksat pois ja pala latvaa -meininkiä kuten etsintäkokeessa. Pisteitä henkilöhausta 158.

Lopuksi mentiin koko kokeen ihan viimeisenä koirakkona esineruutuun. Lähetin oikeaa reunaa myöten ja tuota pikaa Vaakku toi takakulmasta esineen. Aikaa meni 25 sekuntia. Kovasti siinä vitsailtiin, että tällaista suoritusta tässä onkin odoteltu ja tällaiseenhan se on päivä hyvä päättää. Esineruudusta 30 pistettä.

Kisakeskuksessa olikin meidän palattua tulokset jo hyvin pitkälti selvillä. Vaakku sai sen HK1:n mitä lähdettiin hakemaan pisteillä 282 ja sijoittui luokassaan toiseksi. Muita briardeja ei hakukokeessa startannut, joten Vaakusta tuli briardien hakukokeen rotumestari. Briardeissa päästiin jakamaan mestaruus myös jälkikokeessa Peipolle tuloksella JK1 ja suojelukokeessa Aapolle tuloksella IP2. Palkintojenjakoseremoniaa riittikin päivän päätteeksi pitkäksi aikaa, kun jaettiin palkinnot kaikissa lajeissa ja luokissa ja vielä kaikkien viiden rodun mestaruudet. Jälkikäteen selvisi vielä, että briardit voittivat leikkimielisen joukkuekilpailun - hyvä briardit!

Variksen kanssa jäätiin suosiolla vielä toiseksikin yöksi Raisioon ja tehtiin pitkä kotimatka sunnuntaina päivänvalolla. Kiitokset kaikille briardiosallistujille ja -katsojille kivasta päivästä - mukava oli nähdä uusia ja vanhoja tuttuja ja muutenkin oli oikein kiva reissu Variksen kanssa!

Purkka suussa

Viime kokeeseen haun voittajaluokkaan lähdettiin sillä meilin, että jos onnistutaan saamaan koulutustunnus, vaikka sitten täpärämminkin pistein, niin meidän tavoitteet haussa on sitten siinä. Mutta, mutta. Koska kokeesta tulikin ykköstulos, niin pitihän se lähteä samoilla tulilla kokeilemaan, tippuisiko niitä vielä...

Näillä leveysasteilla koekalenteri alkaa olla loppusuoralla, mutta saimme kuitenkin koepaikan Kokkolaan. Aamuhämärissä ajeltiin pelipaikalle, missä päivän valjettua aloitettiin heti henkilöhaulla. Rännin kanssa olimme vuorossa neljäntenä, ja nyt olin asennoitunut kehumaan löydöistä ja pitämään fiilistä yllä viime kokeenkin edestä. Jostain syystä mielessä pyöri myös ajatus, että molemmissa takakulmissa voi olla ukko, joten ei kannata jäädä turhia tupeksimaan matkan varrelle - reippaasti vain eteenpäin! Ja näihin ennakkoaatoksiin se sitten vähän niin kuin kaatuikin. :-D Kävi nimittäin kuin miehillä usein, että purkka pitäisi ottaa pois suusta, jos on tärkeää kuultavaa. Yhtäaikaa ei vaan niinku onnistu. Ja nyt kun oli päättänyt keskittyä fiilikseen ja etenemiseen, niin koiran ja tilanteen lukeminen jäi kokonaan.

Radalla vasen etukulma oli aukeaa heinikkoa ja pian keskilinjana toiminut polku sitten sukelsi kokonaan kumpuilevaan kangasmetsään. Alla on taas hyvin suurpiirteinen kuva radasta, eli kaikki ukot olivat oikealla puolen melko tasaisin välein. Ensimmäinen ukko löytyi oikeaan etukulmaan lähetetyllä pistolla suunnilleen 50 metrin paikkeilta.



Keskimmäinen ukko oli syvyydeltään suunnilleen puolivälissä aluetta, ja kutsuin Rännin pistolta pois niin, että se sattui tulemaan hyvin läheltä maalimiestä. Tullessaan Ränni poukkoili hieman sivusuunnassa ja häntäkin nousi kiihtymyksestä kuten aina, kun se on maalimiehestä hajulla, mutta kun minä sitä fiiliksissäni kutsuin, niin tulihan se sieltä (olihan tätä kuuliaisuutta tottispuolella harjoiteltukin) ja lähti toiselle puolen aluetta pistolle. Noilla main kävi ohikiitävän hetken mielessä sekin, että kylläpä tuomari, ratamestari ja löytynyt maalimies alkoivat jätättää keskilinjalla. Daa, miksiköhän?

Omat ennakkoajatukset syrjäytti kuitenkin nuo kaikki havainnot ja matka jatkui ilman niihin tarttumista kohti takakulmiin sijoittamiani maalimiehiä. Noh, yksihän sieltä sitten enää löytyi. Ränni pisteli radan alusta loppuun taas innolla, mutta hieman oli tekeminen saada pistoista tarpeeksi syviä eikä vain puolivälistä aluetta eteenpäin kaartavia. Kahdella maalimiehellä ja ilmaisulla sekä keskimmäisen maalimiehen töppäämisellä ja muilla kauneusvirheillä pisteitä meille 115. Ai vietävä että harmitti oma hölmöily tuon keskimmäisen maalimiehen kohdalla, argh! Tulokseen kun ei ollut enää maastosta riitävästi pisteitä jaossa, niin ei jääty Rännin kanssa enää esineitä etsimään saati tottistelemaan.

Ei hullummin!

Lauantaina koitti sitten koepäivä. Aamuvarhaisella pakkauduttiin koko mustan turrikolmikon kanssa Yarikseen ja kurvailtiin vajaat pari tuntia koepaikalle Tornioon. Päivä aloitettiin tottelevaisuudella, joka tehtiin harvemmin palveluskoirakokeissa nähdyllä, mutta agilitykilpailijoille tutummalla tekonurmikentällä. Kokeen kaikki osa-alueet tuomaroi Kari Nuutinen.

Ränni aloitti paikallaololla ja jatkoi sitten tekemällä ihan kelpo seuraamisen. Viime kokeen hätäilyseuraamisen jälkeen keskityin nyt itsekin laskemaan rauhassa askelia ja liikkumaan sopivalla, rauhallisella tempolla. Liikkeestä istumisen Ränni ¤%&"# seisoi. Ja liikkeestä maahanmenonkin se ¤%&"# seisoi. Liikkeestä seisomisen se sitten luojan kiitos edelleen seisoi. Noudoissa oli ilmassa aavistuksen verran pelaamista kapulaan tarttuessa. Hyppynoudossa heitto oli vino, mutta en viitsinyt sitä uusia. Ränni iskikin kapulan napattuaan silmänsä A-esteeseen, mutta ehdin antaa lisäkäskyn, jolla Ränni korjasi paluunsa hyppyesteen ylitse. Estenouto oli hieno kuten kaikkien noutojen luovutukset. Eteenmenossa Ränni petrasi viime kokeesta menemällä jo toisesta käskystä maahaan - todennäköisesti vain siksi, että se oli jo siinä vaiheessa kentän päässä pöpelikössä. Huokaus!

Arvostelussa paikkamakuu, seuraaminen, tasamaanouto ja estenouto olivat erinomaisia, loput sitten jotain muuta. Pisteitä meille 83. Tottiksen jälkeen siirryttiin Laivakankaan maastoihin ja parkkeerattiin siellä soramontun pohjalle. Ensin oli vuorossa esineruutu, jossa Ränni ainoana 3-luokan kilpailijana sai kunnian aloittaa.

Ruutu oli hyvin vaihteleva ja ikäänkuin runsas. Siinä oli loivaa ylämäkeä, kuoppia ja kumpareita, kantoja, puita ja koiran liikkumista alueen takaosassa ei aina aivan nähnyt. Ränni toi ensin jostain kaukaa punavalkoisen myssyn tms., jonka kanssa laukkoessaan flippasi johonkin monttuun kuperkeikan. Ote ei kuitenkaan irronnut ja esine tuli perille. Etuesineenä olleen pikku mytyn Ränni poimi, kun kutsuin sen alueelta lähettääkseni uudelleen. Kolmas esine tuli taas jostain takaa, joku kuminen kengänpohja. En nähnyt yhdenkään esineen nostamista kunnolla, joten oli vaikea arvailla, mistä kohtaa Ränni oli jo esineen nostanut ja mihin kohtaa ehkä vielä kannattaisi lähettää. Esineet löytyi kuitenkin tosi näppärästi ja Ränni liikkuikin alueella tosi mainiosti. Pisteitä täydet 30.

Lopuksi päästiin sitten itse asiaan eli hakuradalle. Nyt en edes yritä enää 300 metrin pätkältä muistaa, montako ja millaisia pistoja tuli. Sen muistan, että sekä vasempaan että oikeaan etukulmaan tuli ensin tyhjä. Lähetin sitten vielä vasempaan etukulmaan, josta lähdettiin etenemään reilusti etiäppäin. Sieltä Ränni tekikin jostain 75 metristä löydön. Seuraava ukko löytyi oikealta umpipiilosta 200 metrin kohdilta, ja viimeinen maalimies makoili varvukossa vasemmalla puolen lähellä 300 metrin rajapyykkiä.



Ränni liikkui radalla taas ihan vauhdikkaasti, teki ilmaisut ja näytöt hyvin, eteni pistoilla reippaasti, mutta tällä kertaa se kyllä matkan varrella otti kolme kertaa rullan tyhjälläkin pistolla. Ainakin yhdellä kerralla taisi käydä ottamassa rullan edelliseltä piilolta. Onneksi tällä kertaa onnistuin lukemaan Ränniä kuin avointa kirjaa ja noita rullan ottamisista ei tullut kauneusvirhettä vakavampia seurauksia.

Itse olin nyt hieman jäässä enkä onnistunut olemaan niin aidosti iloinen hyvistä tyhjistä ja maalimiehien löytämisestä kuin olisin halunnut olla. Ei tullut ihan sellaista flow-fiilistä kuin viime kokeessa, vaikka ei tämäkään nyt huonosti mennyt. Aikaa meni koko hoidossa 10 minuuttia, ja tuomarin mukaan olisi siitä jäljelle jääneestä 10 minuutista voinut vaikka käyttää aikaa vähän tiheämpään pistottamiseen. Koiran haku kattoi kuitenkin aika hyvin koko alueen, pistot vain olivat aika laajoja. Parit ihan hyvät yliheitot tuli matkan varrelle ja Ränni työskenteli pääasiassa aivan oikein aluetta eteenpäin. Itse sain huomautuksen siitä, että palasin löydöiltä keskilinjalle edemmäs kuin mistä olin näytölle lähtenyt. Ja aivan totta. En tullut tuota asiaa yhtään ajatelleeksi suorituksen aikana.

Pisteitä tuli täydet löydetyistä maalimiehistä sekä ilmaisuista. Työskentelypisteistä verotettiin kolme pojoa niistä turhista rullan ottamisista. Rännille siis tästä extempore-hakukokeesta maastosta 197 ja tottiksesta 83 pistettä eli HK3 voittajaluokan 1-tuloksella 280 pistettä. Ohhho. Nyt täytyy nöyrästi kiittää treenikavereita yllyttämisestä. Ei se sitten niin hullu ajatus ollutkaan. :-D Kehut lähtee myös kokeen järjestäjille, jotka olivat ensi kertaa asialla ja tosi onnistuneesti.

Flow'ta ja jännitysmomentteja

Lauantaiaamuna huristeltiin hakukokeeseen Raaheen. Itse kokeen lisäksi sai nyt jännittää hieman myös Rännin kynsivammaa, vaikka edeltävän viikon treenit olivatkin menneet myös kynnen osalta aivan hyvin ja kokeeseen uskallettiin näin ollen lähteä.

Päivä aloitettiin henkilöhaulla ja esineruudulla, joten ensitöiksi ajeltiin maastoon soramontun pohjalle ja leiriydyttiin odottamaan omaa suoritusvuoroa. Kokeen kaikki osuudet tuomaroi Mikael Kallio. Kokeessa oli täydet kymmenen koiraa, ja Ränni oli vuorossa viidentenä, ensimmäisenä 2-luokan koirana. Alla on taas omasta hatarasta muistista hahmoteltu kuva radasta ja pistoista.



Ensimmäisellä pistolla etukulmaan tuli löytö noin 50 metrin kohdilta. Toinen etukulma tyhjä. Kolmas pisto jäi syvyydeltään vajaaksi. Neljäs pisto tyhjä. Viidennellä pistolla löytyi ukko vasemmalta noin 150 metristä. Kuudennen piston ajattelin etenevän oikeaan takakulmaan asti, mutta Ränni kaarsi sieltä kuitenkin vielä keskilinjalle. Uusi pisto oikealle ja takakulmasta löytyi kolmas ukko. Kaikki ukot siis ylös, ja mikä parasta, Ränni paineli koko radan vauhdilla eikä rullan kanssa tullut virheen virhettä. Olin niiiin iloinen jokaisesta tyhjästä, kun Ränni tulla viiletti ilman rullaa. Hommassa oli nyt suorastaan sitä kuuluisaa flow'ta. Superia! Keskilinjan katsojiltakin tuli positiivisia kommentteja työskentelystä, tekemisen meiningistä ja vauhdista, jota ei oltu briardilta ennen nähty. :o)

Vaan kyllähän suorituksesta toki huomauttamistakin löytyi. Ilmaisuista tuli täydet, vaikka viimeisen ukon olisi voinut ilmaista nopeammin. Ränni nimittäin häärysti ilahtuneena varvukossa makaavan maalimiehen ympäri ja maaston ollessa tuossa kohden hyvin aukeaa, katsoi minua keskilinjalle vähän sen näköisenä, että "Täällä se pötköttää, näethän sinä, ala tulla sieltä". Noh, otti Ränni sitten kuitenkin rullan ja kävi hakemassa minut keskilinjalta. Pari työskentelypistettä nipistettiin pistoista, ja huomautus ilman vähennyksiä tuli minun liinankäytöstä näytöillä. Liina pitäisi juoksuttaa käsien läpi loppuun saakka ennen koiran perään lähtemistä, kun taas minä lähdin perään 5 metrin liinassa ja liu'utin loput meidän 10 metrin liinasta matkan aikana.

Kevyin mielin 168 maastopistettä jo taskussa mentiin esineruutuun. Sieltä hieman kumpuilevasta kangasmetsämaastosta Ränni haki ongelmitta kaksi esinettä. Pisteitä täydet 30 ja näin ollen maastosta kaikkiaan huipusti 198.

Maastojen jälkeen siirryttiin Käpälämäen kentälle tekemään tottikset. Rännin kynsi ei ollut vaivannut lainkaan maastossa, mutta niin vaan kaikeksi kauhuksi ottaessani koiran autosta ennen omaa tottisvuoroa se ontui. Kiireesti kynnen huuhtelu vedellä, teippi ympärille ja daa - nyt Ränni kevensi enää aivan vähän. Epätietoisin ja sekavin ajatuksin kuitenkin kentälle ilmoittautumaan ja katsomaan, mitä tuleman pitää. Rännin kanssa päästiin ensin suorittamaan, ja ensi kertaa eläissäni en laskenut askelia ollenkaan, kun kyttäsin vain koiraa, että voiei, voiei se ontuu, mitä mä teen, keskeytänkö heti vai kohta vai tekeekö tuomari sen. Seuraamiskaavion J-koukku ulottui nurmikentän puolelle ja siinä Ränni ei oikeastaan enää edes keventänyt askeltaan. Eikä sen jälkeen hiekkakentän puolella tehdyissä muissa liikkeissäkään. Huh helpotusta.

Itse suoritus oli aika tavallista Ränniä. Selvimpinä virheinä taas väärä asento istumisessa, kosketukset hyppynoudossa ja tällä kertaa myös eteenmenon maastoutuminen vasta kolmannella käskyllä aivan kentän päässä pöpelikössä. Pisteitä tällä esityksellä 85 ja sitä myötä HK2 plakkariin komealla 1-tuloksella 283 pistettä! Vaikka päivä tarjoili hieman noita jännitysmomentteja kynnen osalta, niin päällimmäiseksi jäi kyllä mieleen loistavat fiilikset hakuradalta. Homma on toiminut viime aikoina mukavasti treeneissäkin, ja niistä kiitokset Minna, Annu, Katja ja kaikki muutkin, joitten kanssa on metsissä rymytty!

Hakua yöttömässä yössä

Lauantaiaamuna suhattiin puolentoista tunnin ajomatka perinteisiin yöttömän yön kisoihin Kemiin. Kisat pidettiin viime vuodelta tutulla Karihaaran urheilukentällä, missä nurmikentälle oli jälleen pystytetty kolme tottiskehää vierekkäin. Osallistujiakin oli nyt mukavasti lähes puolensataa pitkin poikin Suomea, kun samalla kilpailtiin briardien lisäksi myös collieitten, dobbereitten, bortsujen ja kelpieitten rotumestaruuksista.

Rännin kanssa olimme vuorossa Allanin tottikehässä toisessa parissa vähän ennen puoltapäivää. Seuraaminen sujui tavalliseen tapaan melko korrektisti ja tiiviissä kontaktissa, mutta yhtään ylimääräistä intoilematta. Liikkeestä istumisessa Ränni tekaisi vikkelän maastoutumisen ja tämän jo enteilemänä ravasi koko luoksetulon alusta loppuun. Voi elämä... Noudoissa sitten tapahtui taas paluu elävien kirjoihin eli siistit noudot sekä tasamaalla että esteillä. Hypyssä toki tuli kosketukset ja turhan tiiviistä luovutuksista huomautettiin, mutta ei tullut tällä kertaa vähennyksiä, kun ei varsinaisesti törmää. Eteenmeno oli suora ja vauhdikas, maahan meni ekalla käskyllä ja paikallaolossa ei huomautettavaa. Pisteitä tästä kiltisti 92.

Sitten olikin reilusti aikaa palloilla kisakeskuksessa, kunnes neljän aikoihin lähdimme hakukoiraporukalla maastoon. Aloitimme esineruudulla. Ensin oli kuusi voittajaluokan koiraa, yksi avoimen luokan koira ja kaksi alokasluokan koiraa, joista Ränni se vihonviimeinen. Ruudun tuomaroi Hilkka, josta tietysti oli tiedossa, että ihan pelkällä esineen löytämisellä ei vielä automaattisesti täysiä pisteitä saa. Meidän esineruutu on usein ollut aika tahmea, mutta nytpä Ränni oli ihan super! Lähetin keskeltä aluetta, Ränni lähti lujaa - siis l u j a a :o - ihan suoraan, sai hajun, etsi ja toi vauhdikkaasti. Tästä esityksestä 30 pistettä, ja kuulemma olisi voinut 50 pistettäkin antaa, jos vain säännöt sallisivat. :)

Viimeisenä, iltayhdeksän huiteilla oli sitten edessä kaikista jännittävin osio eli henkilöhaku. Hyvät uutiset ensin, eli Ränni irtosi pistoille hyvin, kaikki maalimiehet nousi ja ilmaisuistakin taisi tulla täydet. Työskentelypisteitä verottavina huonompina uutisina tuli yksi valeilmaisu, toisen maalimiehen takakulmasta ilmaisi kaukaa eli ei ollut käynyt piilolla ja viimeiselle maalimiehelle teetin kaksi ilmaisua kun aikaa varmistamiseen oli ja toiseen valeeseen ei ollut varaa. Haun tuomaroi Kari ja pisteitä tällä suorituksella 158.

Valeilmaisu tuli toisella pistolla etukulmaan. Ränni lähti sinne vauhdikkaasti näytölle, mutta perillä oli tietysti hämmentynyt, kun ei siellä mitään ollut. Mukana tulleen tuomarin hoksatessaan Rännin lamppu syttyi ja se riemastuneena sinkaisi luokse ja hyppäsi vasten "Haa! Tässähän se on!" :-D Oikeasta takakulmasta kaukaa tehdystä ilmaisusta minulla on pieni epäilys, että tekiköhän valeen ja löysi sattumalta näytöllä piilolle ...että aika tuurillakin tuli ehkä taas seilailtua? Kolmas maalimies oli hieman lähempänä alueella maakuopassa, joka oli peitetty vanerilevyllä ja havuilla. Sen Ränni löysi ja ilmaisi pätevästi, vaikka ei tuollaista umpinaista maakuoppaa ole tullut koskaan treenattua. Alla muisteltuna jonkinlainen 'suunnilleen sinnepäin' -kuva radasta ja pistoista.

Maaston jälkeen palattiin kisakeskukseen taas seurustelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja setvimään koesuorituksia. Yöttömän yön koepäivä on tosi pitkä, mutta on siinä oma mukava tunnelmansa, kun mihinkään ei ole kiire. Kun alun pitäen varautuu ja asennoituu niin, että evästä riittää ja iso osa koetta on se sosiaalinen ajanvietto, niin kiva päivähän se on. Puoli yhden aikoihin valoisassa kesäyössä koitti palkintojenjako, jossa Rännille haun alokasluokan voitto 1-tuloksella 280 pistettä ja briardien rotumestaruus. Tulihan se HK1 sieltä! Yippee!

Hakusekoilua

Neljän treenin jälkeen suunnattiin tietysti heti hakukokeeseen Raaheen. Kerrankin olin ajoissa liikenteessä ja ehdin aamulla matkalla poiketa koekentällä tekaisemassa pikku tottikset. Sehän tunnetusti korvaa kaikki tekemättömät treenit sitten viime kokeen.

Kokoontumispaikalla arvoin meille alokasluokan suurimman numeron, joten olimme Rännin kanssa suoritusvuorossa koko kokeen viimeisenä. Maastoon siirryttyä leiriydyttiin odottamaan, ja seuraavien tuntien aikana hakuradalla kävikin ylempien luokkien koirat varsin mukavin tuloksin. Alokasluokkalaisille sen sijaan ei tuloksia henkilöhaun osalta tippunut ja Rännin kanssa lähdettiin sitten viimeisenä baanalle.

Ensimmäinen pisto vasempaan etukulmaan. Ränni teki sieltä ilmaisun, mutta pudotti rullan liian aikaisin risukon takaa tullessaan, enkä ollut enää varma, oliko sillä ollut rullaa lainkaan. Hetken asiaa pähkäiltyäni laitoin sen näytön sijaan oikeaan etukulmaan pistolle. Sen jälkeen uusi pisto vasemmalle ja sieltä Ränni teki taas ilmaisun, nyt mentiin näytöllekin ja ensimmäinen ukko ylös.

Sitten taas pisto oikealle puolen, mistä Ränni palasikin hetken kuluttua rullan kanssa. Näytöllä ei kuitenkaan mitään löytynyt, eli valeilmaisu! Ja siitä se sitten lähti... Lähetin melko monta pistoa alueen keskiosassa ja joka kerta Ränni lähti laukkomaan alueelle etsimättä oikeasti mitään ja tuli rullan kanssa takaisin. Nyt kun tiesin hieman tarkemmin katsoa, millä asenteella rullaa tuotiin, niin näin toki, ettei nyt ole kyse mistään oikeasta ilmaisusta enkä niitä hyväksynyt.

Vihdoin tuli mieleeni, että ehkäpä molemmat ukot onkin takakulmissa eikä keskivaiheilla yhtään, ja siirryttiin radan loppuosaan. Oikeasta takakulmasta Ränni tekikin löydön ja nyt selvästi oikean ilmaisun. Näytölle mentiin vauhdikkaasti - etenkin Ränni, kun liina kirposi minulta käsistä heti alkumetreillä. Aikaa oli tuusattu valeeseen ja rullan kanssa huvin päiten juoksentelun ihmettelyyn niin paljon, että ehdin lähettää Rännin vasempaan takakulmaan ja heti pian päättyi etsintäaika. Ja tietysti aivan muutama sekunti sen jälkeen Ränni tuli rullan kanssa taas selvästi löydöltä. Saimme onneksi tehdä sinne vielä näytön, vaikka suoritus jo olikin ohi.

Pisteitä kahdella maalimiehellä, yhdellä valeella ja jatkuvalla rullan kanssa juoksentelulla 114. Muutama sekunti lisää olisi tarvittu kolmannen maalimiehen löytymiseen. Mutta olisihan siinä rehellisyyden nimissä ollut aineksia suorituksen keskeyttämiseenkin koiran osaamattomuuden vuoksi.

Viime etsintäkokeessahan Ränni ei meinannut tajuta ottaa rullaa ollenkaan. Nyt se sitten juoksenteli rullan kanssa koko ajan. Eikä tietysti kummastakaan ongelmasta ole treeneissä ollut tietoakaan. Melkein jo jännittää, että mitähän sitten aikanaan seuraavassa kokeessa tapahtuu.