Viime hetken treenit

Käyttäytymiskokeen jälkeen tiistaina tuli viimein tartuttua koekalenteriin ja kysyttyä koepaikkatilannetta parista jälkikokeesta. Kaikeksi onneksi toisessa kokeessa olikin tilaa, mutta tietysti se oli niistä aikaisempi, joka oli jo saman viikon lauantaina. Ajattelin, että vähän turhan nopeasti tämä tulee, mutta ei auta, mentävä on.

Maanantaina oli sopivasti ajettu ensimmäinen, ja samalla viimeinen, vieraan tekemä treenijälki. Tarkoitus oli vain todeta, että ajaa se vieraan tekemää jälkeä siinä missä minunkin tekemää. Jana meni hieman kehnosti ja pari keppiäkin jäi metsään, mutta vähintäänkin osasyy oli varmasti minun kiirehtiminen. Kaksi marjastajaa jo aloittaessamme vaelteli uhkaavasti kohti jäljen loppuosaa, ja viimeinen keppi nousikin jo miltei muorien keskeltä.

Vähemmän sopivasti ehdin tiistaina, ennen tietoa koepaikasta, tehdä varsinaisen simputusesineruudun. Laitoin ruutuun kolme valmista esinettä, joista yksi oli Variksen inhoama vaahtomuovipallo. Kuten arvata saattoi, kaksi esinettä tuli nopeasti, mutta tuota palloa "etsittiin" varmaan viisi minuuttia. Koko ajan Varis työskenteli sinnikkäästi (käyden aina välillä toteamassa, että ällöpallo on paikallaan) ja uusilla lähetyksillä lähti aina yhtä vauhdikkaasti. Lopulta Vaakku tuli kai tulokseen, että ruudusta ei kerta kaikkiaan löydy mitään muuta ja toi tuon pallon ja ansaitsi sillä leikit ja palkat. Ihan hyvä treeni, mutta ei sitä näin kokeen alla ollut tarkoitus tehdä.

Esineruudun perään tein vielä neljä janaharjoitusta. Jäljen nostaminen sujuu valitettavan vaihtelevasti oikean suunnan valitsemisen osalta. Kuitenkin selvää kehitystä verrattuna ensimmäisiin janaharjoituksiin on tapahtunut janalla irtaantumisessa ja etenemisessä sekä jälkeen reagoimisessa. Täytynee alkaa pitää kirjanpitoa takajäljistä, sillä en ole yhtään tullut ajatelleeksi, pyrkiikö Varis aina nostamaan jäljen vaikkapa oikealle tai vastatuuleen tai jotain.

Kolme päivää tehokasta tietoista treeniaikaa ennen koetta käytettiin tietysti hyödyksi. Keskiviikkona käytiin kimppatottiksissa Alatemmeksellä kokeilemassa ensimmäiset ampumiset seuraamisessa. Niissä ei odotetusti ollut mitään ongelmaa. Ensimmäisestä laukauksesta tuli pikku nytkäys kontaktin tai paikan muuttumatta ja seuraavista ei enää tuntokarvakaan värähtänyt. Sen sijaan liikkeestä istuminen aiheutti päänvaivaa, sillä sitä ei tuntunut löytyvän Variksen repertuaarista lainkaan ja se meni aivan harjoitteluksi.

Eteenmenoja on otettu verrattain vähän, joten niitä, valkoinen ämpäri kentän päässä kiintopisteenä, otettiin kaikkina päivinä. Useimmiten ämpärin päällä oli pallo odottamassa, mutta pari kertaa piti toki kokeilla se maahanmenokin. Maaston osalta tehtiin torstaina alokasluokan janalähtö ja parin kepin mittainen jäljenpätkä sekä esineruutu, jonne vein esineen ison älämölön kanssa Variksen nähden. Jälki sujui hyvin ja Vaakku haki esineen sähäkästi, joten näitten osalta jäätiin odottamaan koetta hyvillä mielin.

Käyttäytymiskoe

Elokuun viimeisenä lauantaina oli Variksen käyttäytymiskoe Nurmeksessa. Oulun seudulla ei tietysti kokeita ollut silloin kun sellaista olisi kaivannut, joten kotikenttiä kauemmas oli lähdettävä. Ennen kukonlaulua  startattiin lauantaiaamuna Variksen ja Rännin kanssa tien päälle ja nelisen tuntia myöhemmin oltiin pelipaikalla Pohjois-Karjalassa.

Siruntarkastusten jälkeen päästiin aloittamaan tottikset, jossa Variksen kanssa olimme toisessa parissa numerolla kolme. Ilmoittautumisessa kerroin oman nimen sekä koiran rodun ja nimen, mutta tällä kertaa se ei ihan riittänyt. Piti ääneen toistaa tuomarin perässä "ilmoittautuu käyttäytymiskokeen tottelevaisuusosaan", jotta osaan sitten ilmoittautua "oikein", jos jatkamme joskus palveluskoirakokeisiin...

Varis teki reippaat ja väsymättömät seuraamiset henkilöryhmässä kiertelyineen ja muutkin liikkeet aivan mallikkaasti. Muista liikkeistä arvosana erinomainen paitsi maahanmenosta erittäin hyvä siksi, että "koira meni maahan istumisen kautta". Hmm, kun ennen käskyä pitää pysähtyä, niin eikös koiran silloin tulekin istua? Tietysti, jos on tarpeeksi hitaat perusasentoon istumiset, niin kyllähän se sitten onnistuu mennä maahan seisoviltaan. Kokonaisarvosanaksi siis kuitenkin erinomainen ja pisteetkin kerrottiin, vaikka ei pitäisi, 59/60. Arvostelussa mukavalta kuulosti kommentti, että harvoin varsinaisissa koeluokissakaan näkee näin erinomaista seuraamista!

Järjestävän yhdistyksen tarjoamien pullakahvien ja tottisten jälkeen siirryttiin kaupunkiosuuteen Nurmeksen keskustaan. Lauantaipäivänä siellä olikin kovasti liikennettä ja vilskettä. Kierroksen aluksi jututettiin autokuski, sitten ohiteltiin juoksijoita, pyöräilijä ja koiranulkoiluttaja keskustan autoliikenteen (ei piennarta välissä) kulkiessa toisella puolen, jutusteltiin hetki henkilöryhmässä ja lopuksi koira kytkettiin yksinään odottamaan putiikin eteen koiranulkoiluttajan kulkiessa jälleen ohi. Vaakku käyttäytyi rauhallisesti ja hyvin, vaikka tuo jokapuolella suhaava trafiikki aika jännittävää olikin. Kaupunkiosuudesta ja sitä myötä koko käyttäytymiskokeesta näin ollen hyväksytty suoritus ja Varikselle BH-merkintä kilpailukirjaan.

Lisää elokuuta

Metsäjälkiä on elokuussa tehty Variksen kanssa tähän mennessä vain yksi. Tuo ainokainen jälki sujui helpossa kangasmetsämaastossa tuttuun tapaan: aloitus hieman päämäärättömästi ja jälkeen kiinni päästyä tasaisen varmasti kulmineen ja keppeineen. Jälki vanhenikin tällä kertaa hyvän tovin sillä välin, kun turrien kanssa kerättiin pikku ämpärillinen mustikoita talven mustikkapiirakoihin.

Suurin harjoittelun tarve tuntui siis olevan jäljen aloituksessa. Parin viikon aikana tehtiinkin sitten muutama harjoitus pelkkiä janoja, aina kahdesta neljään janaa kerrallaan. Ihan tuoreeltaan nuo suoritettiin, sillä useimmiten pysähdyttiin tekemään janat pikaisesti metsälenkille mennessä. Joukkoon mahtui aivan supereitakin janoja, mutta toki myös hieman kiemuraisempiakin esityksiä. Aika usein Varis ottaa takajäljen, mutta olen silloin noin viiden metrin kohdilla sanonut "käänny"ja stopannut liinasta, jolloin se vaihtaa kiltisti suunnan. Omassa ohjaamisessa on selvästi janallakin tärkeää pitää rauhallinen työvauhti ja pidätellä Variksen etenemistä. Silloin jälki nousee paljon tarkemmin.

Tottistreeneistä muistuu hyvin mieleen pistäytymiseni Haukkukeitaalla ottamassa estenoutoja ja eteenmeno. Varis hyppynoudossa tekaisi menohypyssä voltin eteenpäin kerien (este jäi pienen keikkumisen jälkeen pystyyn), haki kapulan, huolellisempi hyppy takaisin ja se tuttu liian tiivis luovutus. Kun kauhistukseltani sain annettua pallon palkaksi, Vaakku, the telinevoimistelija, paineli suorinta tietä leiskauttamaan saman hyppyesteen yli ja jatkoi siitä rallattelemaan pallonsa kanssa. Taisi tulla traumoja vain minulle...

Ilmoitin Variksen käyttäytymiskokeeseen elokuun viimeiselle viikonlopulle, joten kimppatottiksia oli järkkäiltävä myös. Viime tinkaanhan ne aina jää, mutta pariin kertaan ehdittiin kuitenkin ottaa ihan ajatuksella sirunlukua, ilmoittautumista, paikallamakuuta toisen koiran suorittaessa sekä henkilöryhmää sateenvarjoilla :)) ja ilman. Paikallamakuussa saatiin samalla ensimmäiset ampumisetkin, kun suorittavalle koiralle seuraamisessa ammuskeltiin.

Varis 17.7.2012

Aktiivisempi elokuu

Kesää se elokuukin on, mutta treenimerkintöjä löytyy kalenterista elokuulta huomattavasti enemmän kuin edelliskuukausilta. Monista aurinkoisista päivistä huolimatta on ollut selvästi vilpoisampaa ja syksyn tuntuakin ilmassa. Harmillisempi ilmiö on yhä aiemmin pimenevät illat, eli nyt on treenattava "ihmisten aikoihin", jolloin maastoissa liikekannalla ovat kaikki muutkin marjastajista ja sienestäjistä koiranulkoiluttajiin.

Vuoden ensimmäinen esineruutu tehtiin huhtikuussa, ja nyt elokuussa oli sitten vuorossa ruutu numero kaksi. Ja toki piti pelata upporikasta ja rutiköyhää laittamalla ruutuun valmiit esineet ja panoksien nostamiseksi vielä meidän aiempaan esineitten vaikeustasoon nähden outoja ja hankalia esineitä. Onpa yllättävää, että ei sujunut! Vaakku löysi ruudusta hetimmiten jääkiekon, mutta jahkasi vain sen ympärillä, että mitä sille pitäis tehdä. Uudella lähetyksellä toi sitten kengän. Jääkiekko osoittautui yllättävän vaikeaksi,sillä kokeneemmatkaan koirat ei sitä suostuneet nostamaan lainkaan.

Pari viikkoa myöhemmin tein seuraavan esineruudun suunnilleen samaan kohtaan kuin tuo edellinen. Tarkoituksena oli harjoitella a) virittelyrutiinia esineruutuun menoon, jotta Vaakku tietäisi mitä ollaan menossa tekemään ja b) erilaisia esineitä. Vein ensin kolme helppoa esinettä (sukkia, hanskoja), joista Varis haki ensimmäisen, Nova toisen ja Ränni kolmannen. Toisella kierroksella vein kolme keskivaikeaa esinettä (nahkakoteloita, lompakoita), joista Varis haki kaksi ja Ränni viimeisen. Kolmannella kierroksella vein kolme vaikeaa esinettä (jääkiekkoja, letkunpätkä), jotka Varis haki kaikki. Kaikkina kolmena kertana, kun otin Variksen autosta, tehtiin samat rutiinit ja virittelyksi hanskan nouto ennen ruutuun menoa. Ja nyt Vaakku taatusti tiesi, mitä oltiin tekemässä, sillä tavarat tuli ruudusta vauhdikkaasti pisto per esine -tahdilla ilman jahkailuja.

Elokuun alkupuolella vierailimme Variksen kanssa hakutreeneissä. Tässäkin lajissa vuoden ensimmäinen treeni tehtiin joskus keväällä ja nyt oli sitten seuraava kerta.  Otettiin sadan metrin mittaisella radalla kuusi haamua, jotka sitten nameilla kuljettivat Varista aluetta eteenpäin kunnes kutsuin sen takaisin keskilinjalle. Aivan mainiosti Varis maalimiehet etsi ja niiden kanssa aluetta eteni. Häntä ei tosin maalimiehille heilu (v a k a v a tilanne), mutta kyllä se jo hetkittäin innostuksesta selkälinjan tasalle kohosi. :-D Nyt maalimiehet piilottelivat vielä seisaallaan tai jokseenkin pystyasennossa, mikä on Varikselle tutumpi ihmisen "olomuoto", mutta eiköhän ensi kerralla laiteta sitten jo maalimiehet maihin.