Potilas Haloo ja muuta heinäkuista

Näköjään ei postausta ilman etteikö jotain draamaa olisi tapahtunut. Tällä kertaa sattui ja tapahtui vieläpä omalle koiralle, mutta edetäänpä kuulumisissa suunnilleen aikajärjestyksessä.

Kesän mittaan turrit ovat päässeet uimaan useampaan otteeseen. Tähän mennessä kaikki omat koirat ovat olleet innokkaita uimareita, mutta Aino viimeisimpänä on ollut toista maata. Se on kahden vuoden ikään mennessä hädin tuskin kastellut jalkojaan; ihan enimmillään vain pyörinyt turhautuneena rantavedessä, kun muut menevät menojaan lelujen perässä. Suunnittelin jo Ainon väkipakolla raahaamista uimasyvyyksiin tuon kummallisen kynnyksen ylittämiseksi, mutta eipä tarvinnutkaan. Tänä kesänä Aino alkoi enemmän viihtyä vedessä siinä rajalla, missä pitäisi alkaa uida, ja pelastusliivi yllään huomasi nopeasti, että kivaa on ja pinnalla pysyy. Parin pelastusliiviuinnin jälkeen Aino painelee nyt muitten mukana uimassa ilmankin. Mukavaa kun Ainokin on nyt uimisesta niin riemuissaan!

Haloo ja Aino Papinjärvellä

Tänä vuonna on tarkoitus Ainon kanssa hieman tokoilla, ja heinäkuussa oli kisadebyytti. Koeillalle sattui melko kuuma sää, mutta onneksi oli pilviverhoa sen verran, ettei kivituhkakentälle aivan suoraan porottanut. Aino suoritti kaikki alokasluokan liikkeet tasaisen varmasti, mutta hieman koetilanne liikkureineen ja tuomareineen söi treeneissä totuttua suoritusripeyttä. Ainoa varsinainen virhe sattui luoksetulossa, kun juuri ennen kutsua Ainon katse ja ajatus seurasi liikkeenohjaajaa ja ensimmäinen kutsu meni ohi Ainon tajunnan. Toinen kutsu viekin sitten heti 9 pistettä tuloksesta. Lisäksi meni muutama pisteenpuolikas Pipan tarkassa tuomaroinnissa, joten Ainolle lopputulemana alokasluokan ykköstulos 184,5 pistettä, kunniapalkinto ja sijoitus luokan toinen. Hienosti Aino siis suoriutui, ja ehkäpä talven tullen mennään vielä hallikokeisiinkin uudelleen alokkaaseen ja/tai avoimeen luokkaan.

Aino

Yöttömässä yössä mukavassa seurassa hakuinnostus virkosi niin, että treenaamassa on käyty muutamaan otteeseen sittemminkin. Haloo ja Aino ovat tehneet yhden samankaltaisen treenin lisää, eli 4-5 seisovaa haamua, ja suoriutuivat siitä hienosti. Haloo tosin kerran palasi puolivälistä takaisin, mutta siinä taisi tulla pieni ristiriita, kun poltteli niin kovin toisellekin puolelle jäänyt maalimies. Variskin on päässyt juoksemaan parit hakutreenit Salonpäässä. Suorapalkoilla on treenattu, mutta ilmaisukin on hyvässä muistissa, sillä Vaakku ehti silmänräpäyksessä ottaa rullan yhdellä suorapalkallakin. Pistot ovat olleet hieman omavalintaisia, joten taidetaan nyt hetki jatkaa paitsi suorapalkoilla myös suorilla pistoilla.

Haloolle ja Varikselle tein Peuhussa jäljet, ja niiden vanhetessa tehtiin koko kolmikon kanssa esineruutu. Haloota tuli edellä kuvailtua toheloksi jäljestäjäksi, mutta nyt se kyllä meni noin alokaluokan mittaisen jäljen niin hienosti, että olisi voinut luulla jälkiliinan päässä olevan Vaakku parhaimmillaan. Kiinnitin nyt itsekin enemmän huomiota omaan ohjaamiseni ja oikean liinatuntuman pitämiseen, ja sekin varmasti näkyi suorituksessa. Varis ajoi oman jälkensä mallikkaasti, mutta terävässä kulmassa tuli sen verran ylimääräistä pyörimistä ja ajan ja energian haaskausta, että piikit täytyy ottaa harjoittelun alle.

Haloo

Toisena ellei molempina päivinä oli tarkoitus ajella Haapavedelle katsomaan mondioringkisoja, mutta Haloo järjestikin sille viikonlopulle hieman muuta ohjelmaa. Se oksensi keskiviikkona iltaruokansa ja yöllä myös sappinesteet. Aamulla ei ruokaa tarjottu, mutta huoli alkoi todenteolla nousta, kun Haloo ei koskenutkaan iltaruokaansa, kävi vaisuksi ja alkoi spontaanisti pulautella sappinestettä. Eläinlääkärissä veriarvoista tai ultrasta ei löytynyt mitään poikkeavaa. Tukihoidoksi annettiin nesteytystä ja kipulääkettä, ja illalla saatiin päivystyksessä röntgenkuvat. Kuvissa ei näkynyt röntgensäteitä läpäisemätöntä vierasesinettä tai tukoskohtaa, joten tilannetta katsottiin vielä mahdollisena vatsaviruksena tiputtamalla nestettä, kipulääkettä ja pahoinvoinninestolääkettä. Niiden ansiosta Haloon vointi petraantuikin ja ruokahalu palasi.

Sappinesteen pulauttelu, kivuliaisuus ja ruokahaluttomuus palasivat kuitenkin pian. Röntgenkuvassa ei edelleenkään näkynyt mitään, mutta nyt vatsaa tunnustelemalla suolistosta löytyi potentiaali tukoskohta. Suoliston sektiossa sisuksista paljastuikin täydeksi yllätykseksi pätkä maissintähkää ja valitettavasti jo 20 cm kuolioitunutta suolta. Leikkaus meni hyvin ja potilas oli heti herättyään mielestään elämänsä kunnossa ja valtavan nälkäinen. Nyt on lääkekuuri loppu, velliruuat syöty ja liikkumisrajoitukset kärsitty. Leikkaushaava on ollut koko ajan todella siisti; kyllä olisi Jaakosta tullut hyvä räätälikin, mutta onneksi alkoi eläinlääkäriksi!

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis, mutta kyllä tässä ehti jo todella pelätä pahinta, kun koira vain hiipuu eikä mitään syytä löydy. Huhuh, toivottavasti nämä tällaiset kauhun hetket ovat nyt hetkeksi aikaa tässä.

Oi voi voi

Viikonloppuna oli oman seuran tokokokeet. Aattoiltana käytiin vielä hallilla tekemässä lyhyt hyvän mielen treeni. Otettiin ruutu hurjalla hetsauksella, luoksetulo läpijuoksuna ja kaukojen ensimmäinen asennonvaihto. Lauantaina startattiin sitten hyvillä mielin Allan Aulan arvostelemassa kehässä. Kaikki liikkeet tehtiin tavallisessa järjestyksessä yhteen putkeen, ja Vaakun kanssa oltiin suoritusvuorossa toisena.

Paikkamakuu 10. Ei huomautettavaa, mutta alas ja ylös oli pikkuisen vaisut.
Seuraaminen 10. Tämä meni kivasti. Allun sanoin Tämä jos ei ole kympin seuraaminen, niin mikä sitten.
Istuminen 0. Valmisteleva osuus oli niin pitkä, että aloin empiä etten ehkä ollut kuullut liikkeenohjaajan käskyä. Empiessäni Variskin alkoi empiä, jäi seuraamispaikalta inasen verran ennen käskyä ja sinne jonnekin selkäni taakse istumaan käskytettynä jäi seisomaan.
Luoksetulo 6. Ilme ja tempo oli meille aivan kelvolliset, mutta ensimmäisessä pysäytyksessä istui ja vajosi siitä vielä hitaasti maahan. Selvästi tämä juttu tulee esiin aina koetilanteessa, treeneissä ei ole näkynyt.
Ruutu 0 - Tämä oli ihan minun oma moka. Käsittämättömällä tavalla hätäilin käskytyksen ruudussa, ja Vaakun etutassut jäi ruudun ulkopuolelle. Liikkeen aloitus oli aivan samalla tavalla haparoiva kuin vuosi sitten ensimmäisessä voittajan kokeessa. Vaakku oli ennen liikkeen aloitusta vilkaisevinaan eteenpäin, mutta käskyn saatuaan irtaantui ensimmäiset metrit aivan kysymysmerkkinä, kunnes hoksasi ruudun ja jatkoi sitten määrätietoisemmin. Liikkeen loppukuviot oli hyvät.
Hyppynouto 8. Varis varasti, lähti liikkeenohjaajan käskystä.
Metallinouto 10. Ei isompia virheitä.
Tunnari 10. Varis palautti tunnarin lähimmälle henkilölle, joka oli tällä kertaa tuomari. Oikein sievästi istui Allun eteen ja sitten ilman lisäkäskyä kipitti äkkiä minun eteen. Allu ei tästä sulavasti korjatusta erheestä rokottanut pisteitä.
Kaukot 9. Yksi lisäkäsky tarvittiin johonkin sarjan keskelle. Positiivinen yllätys oli, ettei liikkumista tullut kuin viitisen senttiä siitä huolimatta, että ei Vaakku tehnyt yhtäkään maahanmenoa sillä tekniikalla kuin on viime aikoina yritetty opetella.
Kokonaisvaikutus 10.

Kahden nollan kera saatiin vielä nipin napin kakkostulos 226 pisteellä. Ykköstulos kaatui tällä kertaa ihan omaan mokaani ruudussa. Oi voi voi. Vaakun tekemiseen ja mielentilaan olen tyytyväinen. Nyt ei ollut vuoden takaisista karkaamishinkuilusta tietoakaan, vaan tyyppi oli ylenpalttisen riemuissaan ihan vain minun suuntaan.

Illalla pistäydyttiin hallilla tekemässä pieni virittely seuraavan päivän koetta varten. Otettiin luoksetulo läpijuoksuna, liikkeestä istuminen (ei ongelmaa tietenkään) ja kunnon hetsautset ruutuun. Näillä virittelyin osallistuttiin Heli Kelhälän arvostelemaan sunnuntain kokeeseen. Tällä kertaa liikkeet tehtiin kahdessa osassa ja sekoitetussa järjestyksessä niin, että ruutu ja noudot olivat ensin.

Paikkamakuu 10. Ei huomautettavaa, mutta nousu oli pikkuisen vaisu.
Ruutu 8. Nyt lähtö oli erinomainen! Maltoin myös rauhassa odottaa, että Varis on kunnolla ruudussa perillä ennen kuin käskin mitään. Harmittavasti loppu oli huono, kun ei Varis ei lähtenyt ensimmäisellä kutsulla. Ehkä ei oikeasti kuullut, sillä hallissa on kova humina ja äänet kiertää aika vekkulisti.
Hyppynouto 0. Ampaisi heti heitosta kapulan perään. Porsas!
Metallinouto 9 - Arvatenkin nyt koitin ennen liikkeen aloitusta vannottaa Vaakkua odottamaan käskyä ja tein tarkoituksella pitkät tauotukset. Vaakku meinasi taas palauttaa tuomarille, mutta nyt hoksasi erheen heti ja korjasi palautuslinjan minulle. Vähennykset paluun ravista ja vinosta perusasennosta.
Tunnari 6. Varis oli edelleen aivan lentoon lähdössä, ja niinpä liikkeen alettua tunnaria käsissä pyöritellessäni Vaakku singahti sivulta eteeni istumaan. Luovutin tunnarin, kääntyessäni minulla on käytettävissä istu-käsky, jonka sijaan käskin Variksen sivulle ja sitten varovasti käännyin ympäri, niin että Varis jäi istumaan siihen suuntaan kuin kuuluukin. Pisteitä lähti myös kapuloiden siirtymisestä omaa etsiessä, vaikkei niitä suussa käytäkään, hieman rauhattomasta otteesta luovutuksessa ja vajaasta perusasennosta.
Kaukot 8. Jälleen tarvittiin yksi lisäkäsky jossain sarjan keskellä. Nyt siirtymistä tuli inasen verran enemmän kuin edellispäivänä. Meille kuitenkin erinomainen suoritus!
Seuraaminen 10. Hyvin meni. Tuomarin sanoin Päivän parasta seuraamista! Ainakin peruutus!
Istuminen 0. Eihän tämä ole nyt tottakaan enää...
Luoksetulo 6. Jälleen ensimmäisessä pysäytyksessä meni maahan. Lisäksi viimeinen osuus oli nyt muutenkin epävarma ja siihen lisäkäsky. Tässä saattoi edellispäivän kokeen lisäksi näkyä vähän edellisliikkeen tunnelmat.
Kokonaisvaikutus 10. Koirasta tykättiin! Tuomarin mukaan vilkas koira, jonka innokkuus ei purkaudu ympärillä olevaan ja tapahtuvaan, vaan keskittyy hienosti ohjaajaan.

Yhteispisteitä tuli kahden nollan kera muutama vähemmän kuin lauantaina, joten pudottiin kolmostuloksen puolelle. Luulin, että Vaakku on mulla niin hyvin hallinnassa, että sitä kestää ennen ruutua hetsata ihan kunnolla, mutta mitä vielä, ruutuun lähtö oli hieno, mutta lapasestahan se lähti sitten niissä noudoissa. Tekemiseen ja tilaan voi olla molempien päivin osalta aivan tyytyväinen, ja molemmilta tuomareilta saaduista seuraamisen ja kokonaisvaikutuksen kympeistä voi tietysti olla oikein iloinen. Ne varsinaiset tokotehtävät noitten osasuoritusten väliltä vain ei aina meinaa aivan onnistua!

Liikkeestä istumisen nollat ei tällä kertaa vieneet meiltä ykköstulosta kumpanakaan päivänä, mutta ihan jo tulevaa palveluskoirakoekautta ajatellen tuo liike on saatava kuntoon. Vuosi sitten sitä viimeksi laiskanläksynä treenattiin, ja koko kauden pk-kokeissa se sujuikin virheettä ihan syksyn viimeistä koetta lukuunottamatta. Sivulle siirtymiset olivat nyt(kin) myös enempi vähempi vajaita ihan jokaisessa liikkeessä, eli nekin laitetaan erityissyyniin.

Tokoyritys

Rännin kanssa kävimme tokokokeessa, mutta yritykseksihän se evl:n ykköstuloksen tavoittelu jäi. Tuloksena kuitenkin 2-tulos 230 pisteellä, josta verotti reilusti paikallaistumisen ja ruudun nolla.

Suoritus lähti siis heti käyntiin paikallaistumisen nollalla, vaikka tätä liikettä on sentään yritetty hieman treenatakin. Tiedossa on, että viretilaongelmaiselle Rännille liike on vaikea. Treenatessa istuminen on sujunut kuitenkin jo varsin hyvällä varmuudella, mutta kokeenomaisempi treeni on selvästi tarpeen. Toki aivan kokeen alla myös mokasin itse ja älähdin pää korppikotkamaisesti alhaalla istuvalle Rännille, kun äkkiseltään katsoin, että se oli mennyt maahan. Varsinaisesta paikalla makaamisesta tuli 10 huolimatta lopun hieman jähmeänvajaasta perusasennosta.

Seuraamisen 7 pisteeseen mahtui vähän kaikenlaista laidasta laitaan. Välillä seuraaminen oli aivan mallikasta, mutta ainakin yksi perusasento uupui, hitaassa kävelyssä koira katosi kartalta täysin ja siihen ylimääräinen käsky ja tietysti vinot ja liian edessä olevat perusasennot päälle. Idarissa sensijaan seuraaminen oli hieman parempaa kuin meillä aiemmin ja jäävät asennotkin menivät oikein, joten siinä treenaaminen näkyi toivotusti ja pisteitä 10.

Luoksetulo ei ole treeniohjelmaan juuri kuulunut, joten viimeiseen asti piti arpoa minkäköhänlaisilla käskyillä sitä kannattaisi yrittää. Ehkäpä niillä käskyillä ei niin ollut väliäkään, sieltähän se Ränni hipsi tasaista tahtiaan ja teki psyähdykset kaikessa rauhassa, pisteitä 8. Ruutu oli ensimmäisen puolikkaan viimeinen liike. Siinä Ränni näytti jo merkillä hämmästelevän, että tämä ei kyllä ole meidän merkki, eikä se ruutukaan sitten ollut yhtään sen tutumpi agilityesteiden edustalla. Ei vaan tuntunut yhtään ymmärtävän koko liikettä.

Tauon jälkeen palattiin kehään jatkamaan ohjatulla noudolla. Arvonnassa tuli vasen kapula, mikä tuntuukin meille yleensä varmemmalta suunnalta. Liike sujui teknisesti hyvin, mutta mistään vauhdin hurmasta ei päästy nauttimaan. Pisteitä kuitenkin 10. Metallikapulan hyppynoudossa nähtiin 9 pisteen arvoinen esitys, kun Ränni teki paluuhypyn aivan liian kaukaa ja nippa nappa etujalka-käsinseisonnalla rymisteli esteen ylitse.

Tunnistusnoudossa voin kuvitella Rännin miettineen, että nyt ei ehkä taida mennä läpi esitys, ettei löydä vaaleita tunnareita tummalta maneesipohjalta, joten hipsi oman tikkunsa sieltä kiltisti. Pisteitä tästä 10. Kaukokäskyissä asennot vaihtuivat ensimmäisillä käskyillä, joten pisteitä 10 vaikka himppasen verran se sieltä kyllä eteni. Etenkin seisomasta maahanmeno on teknisesti tosi huono ja etenemistä siinä tapahtuu.

Päällimmäisenä mieleen jäi kokeenomaisemman treenin tarve. Käytännössä tarvittaisiin siis kimppatreenejä, vieraita merkkejä, liikkeenohjausta ja erilaisia ympäristöjä. Hiippailua ilmenee treeneissä yleensä ensimmäisellä kerralla ja toistot luistavat vapautuneemmin ja vauhdikkaammin. Pitäisiköhän ottaa tavaksi tehdä treenatessakin vain se ensimmäinen kerta? Mutta näitä tokokuvioita mietitään lisää ensi talvena. Nyt aletaan pähkäillä pk-lajien parissa.

Tokomestaruuskoe

Briardien tokomestaruudesta kilpailtiin erikoisnäyttelyn yhteydessä 8. elokuuta Kiimingin Tassutörmällä. Kauas ei siis tarvinnut lähteä mestaruuskisoihin, mutta järjestelyissä kokeen alla toki riittii hommia matkustamisen sijaan. Osallistujamäärällä ei tänä vuonna juhlittu, sillä vain kahdeksan briardia ilmoittautui ja niistä kuusi oli koeaamuna paikalla.

Itsekin jahkasin pitkään Novan kanssa osallistumista, mutta pitihän se ilmoittaa jo ihan kannatuksen vuoksi. Edellisen kerran käytiin tokokokeessa lähes neljä vuotta sitten. Nyt kokeen alla käytiin kentällä pari kolme kertaa ottamassa ruutua, tunnari ja metallikapulan nouto.

Paikalla istumista ei sitten tullut mieleen ottaa ennen koetta, ja koesuoritus lähtikin käyntiin istumisen pyöreällä nollalla. Paikalla makuussakin koira oli joutessaan kirputellut itseään, joten siitä helposta kympin liikkeestä vain 9.

Luokan ainoana kilpailijana saimme käydä kehän ulkopuolella hieman virittäytymässä ja siitä sitten seuraamisliikkeeseen. Seuraaminen sujuikin niin iloisesti ja hyvässä kontaktissa kuin Nova parhaimmillaan osaa, ja siitä täysi 10. Neliökävelyssäkään istuminen ei maistunut, joten meidän suorituksesta tuli seiso-seiso-maahan ja pisteitä 7. Jostain syystä seuraaminenkin muuttuu tässä liikkeessä aina huonoksi. Koira lähtee kyllä reippaasti mukaan, mutta ei pidä kunnolla kontaktia ja kulmissa tulee enempi vähempi törmäilyä.

Luoksetulon pysäytykset hieman arveluttivat etukäteen, mutta niistä seisominen sujui täpäkästi ja maahanmenokin kohtuullisesti. Sen sijaan hetken jännitysmomentin aiheutti ensimmäinen luoksetulokäsky, josta Nova lähti vasta hetken viiveellä. Arvosanaksi 9.

Niinikään 9 tuli ruudusta, jossa Nova kutsusta meinasi laukkoa ohitseni ennen kuin päähän pälkähti, että tässä pitääkin tulla siivosti seuraamaan. Ohjatusta ja metallikapulan hyppynoudosta tuli täysi 10, vaikkakin luovutusasento edessä olisi saanut molemmissa olla suorempi.

Tunnari olikin melkoinen jännitysnäytelmä. Nova paineli niistä pirun tikuista ohitse ja etsiskeli niitä sitten minuuttitolkulla pitkin kenttää. Se ei meinannut millään uskoa, että kapulat ovat niin lähellä kuin ovat ja tuntui jo toivottomalta, että se koskaan löytää niitä. Itsellä olisi maltti odottamiseen loppunut jo aikoja sitten, mutta tuomari vieressä rauhoitteli, että tässä liikkeessä ei ole enimmäissuoritusaikaa, antaa koiran työskennellä. Ja sinnikkäästi se jaksoikin etsiä kunnes lopulta löysi tikut ja sai suoritettua liikkeen loppuun. Tästä 8 pistettä. Kaukokäskyissä rokotettiin ainoastaan yksi piste ensimmäisen istumisen tuplakäskystä. Siitä siis 9.

Yhteispisteiksi Novalle EVL1 261 pistettä ja luokkansa ainoana osallistujana luonnollisesti 1. sija. Kertoimilla eri tasoluokkien pisteet toisiinsa suhteutettuna Nova voitti tuloksellaan myös rotumestaruuden, yippee!

Mukava oli myös kun erikoisnäyttelyn tuomari Ingrid Gossens tuli ennen oman arvostelu-urakkansa alkua katsomaan briardien tokosuorituksia. Hän kävi ystävällisesti jututtamassa Novaa, kehui sen iloista ja vauhdikasta ilmettä ja oli kovin yllättynyt kuullessaan, että se on 9½-vuotias! Taustoista de l'Avenue du Miel -koirat olivat tietysti tuttuja ja emän nimi yhdistettiin Saksassakin tuttuun Brandy Black Suzaniin.







Tulokset kokonaisuudessaan

Tokokokeilu

Rännin kanssa korkattiin erikoisvoittajaluokka Virpparissa hallikokeessa Pipa Pärssisen tuomaroitavana.

Paikalla istuminen 0. Istui rauhallisesti, mutta meni maahan aivan pari kolme sekuntia ennen kuin aika tuli täyteen. Rännillä taitaa olla tarkka sisäinen kello, sillä paikalla istumista on treenattu pisimmillään juuri sen tarvittavat kaksi minuuttia, ja nyt siirtymisiin meni hieman enemmän aikaa kuin treenatessa. Istui peeveli siis juuri sen, mitä on treenattu, eikä hetkeäkään pidempään.

Paikalla makaaminen 7,5. Ei lopussa noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan ja maahanmeno olisi pitänyt olla kaikilla koirilla nopeampi.. hmm.

Seuraaminen 8. Tiedetään, tiedetään. Pipalle alusta loppuun liian tiivistä seuraamista ja lisäksi joitakin hieman eteen kiertyneitä perusasentoja. Itse olin tosi tosi tyytyväinen!

Neliökävely 6. Seiso-istu-maahan -liikkeestä tuli meillä seiso-seiso-maahan. Jotenkin onnistun useimmiten sanomaan kokeessa istu-käskyn oudosti. Treeneissä se on ISStu, kokeessa se livahtaa suusta ulos isTU.

Luoksetulo 8. Vauhtia saisi olla enemmän. Teki koko liikkeen alusta loppuun tasaista ravia, pysähdykset hyvät.

Ruutu 0. Merkille meno tapahtui takkuisesti kahdella käskyllä. Siitä vauhdikkaasti ruutuun, mutta maahan-käskystä vain istumaan. Uudesta käskystä puoli-istuvaan/makaavaan asentoon ja minut käskytettiin liikkeelle, vaikka koira ei vielä ollut maassa, joten siitä nolla. Olisikohan hetken odottamalla valunut maahan asti?

Ohjattu 0. Ei mennyt kunnolla merkille kahdellakaan käskyllä, mutta säteen sisään kuitenkin. Ränni piti kapuloiden viennin ajan herkeämätöntä katsekontaktia, ei nähnyt kapuloiden vientiä, eikä selvästi ymmärtänyt yhtään, mitä olisi pitänyt hakea. Lopulta äkkäsi tietenkin keskimmäisen kapulan. Itsellekin järkytykseksi paljastui siinä liikkeen alkumetreillä, että etäisyys merkiltä kapuloille onkin 10 metriä eikä 5 metriä. Ollaan siis harjoiteltu pikkuisen väärät speksit mielessä.

Metallin hyppynouto 9. Kapula kieri aivan reuna-aidan viereen, joten Rännin piti sitä vähän etsiskellä. Paluuhypyssä häntä osui esteeseen.

Tunnistusnouto 0. Ränni kääntyi mukana, joten ei nähnyt eikä löytänyt koko kapuloita. Tässä mokasin itse taas aivan kuten voittajaluokankin kokeessa. Aloitus on sekava, kun itse kullekin on vähän epäselvää, missä vaiheessa annetaan kapula, missä vaiheessa käännytään ja missä vaiheessa liike varsinaisesti alkaa. Olisin saanut ennen kääntymistä antaa istu-käskyn, ja käännyin oikean kautta vaikka treeneissä aina vasemman kautta. Tässä tuo yksi ainokainen istu-käsky olisi voinut aikalailla auttaa asiaa.

Kaukokäskyt 0. Yksi väärä asento, kun Ränni nousi ensimmäisen istumisen seisomaan, ja liikkumista erinäisiin suuntiin. Omaan silmään ei ollut mitenkään paha - aloistuspaikasta oli edennyt 1/3 koiranmittaa.

Varsin mittava rivi nollia saatiin siis aikaan, joten pisteitä kertyi säälittävät 116 - taisi tulla oma uusi ennätys tuolla saralla. Erittäin hyvä fiilis jäi kuitenkin, vaikka pisteistä sitä ei varmasti arvaisikaan. Itse liikkeissä takelteluista ja hämmennyksistä huolimatta Ränni oli joka liikkeen jälkeen varsin innostunut, vapautunut ja reipas. Kontaktia Ränni piti tapansa mukaan liikkeitten aikana hyvin ja nyt haki sitä kehän ulkopuolellakin aktiivisesti. Ei siis jäänyt ollenkaan sellainen tästä ei kyllä tule ikinä mitään -olo kuten voittajaluokan 185 pisteen räpellyksestä. Päinvastoin! Jäi varsin iloinen mieli, kovasti treeni-intoa ja -ideoita ja paloa uuteen kokeeseen. Mutta hieman pitää ensin treenata.

Tokoko(n)e

Rännin kanssa otettiin uusi yritys tokon avoimessa luokassa KAS:n tokokokeessa - ja millä tuloksella! Meille ihan uusi tuomarituttavuus Salme Mujunen arvioi liikkeen toisensa jälkeen kympin arvoiseksi, joten Ränni-riepu keräsi koko potin, täydet 200 pistettä! Kymppeihin mahtui jotakin tuttuja pikkuvirheitä kuten kapulaan syöksyminen noudossa, himmailu luoksetulon lopussa ja aavistuksen vajaa ensimmäinen istuminen kaukoissa. Mutta kokonaisuudessaan Rännin tekeminen - keskittyminen ja intensiivinen kontakti - oli kyllä kohdallaan. Seuraavan kerran on tarkoitus palata Rännin kanssa tokokehään vuoden loppupuolella voittajaluokan merkeissä.

Hiljaiseloa

Talvikaudella ei tullut pahemmin treeneistä tarinoitua. Aivan niin täydellistä hiljaiseloa ei sentään ole vietetty kuin blogista voisi päätellä. Lajit ovat tietysti rajalliset talvella, kun maastot ovat poissa laskuista. Tokojuttuja olemme treenailleet ulkoilun lomassa ja toisinaan ihan asioikseen treenihallilla. Suojelutreenit olivat sydäntalven tauolla ja palasivat kevätauringon myötä taas kentälle. Nyt metsät ja pellot alkavat taas pikku hiljaa paljastua lumen alta ja treeni-into nostaa päätään.

Rännin kanssa käytiin maaliskuussa tokokokeessa alokasluokassa, josta tuli touhukkaalla suorituksella hieno 1-tulos 192 pistettä ja TK1. Seuraamiset olivat suorat ja hyvät, mutta liiasta tiiviydestä johtuen niistä yhdeksän. Maahanmenosta tuli myös yhdeksän ja muista liikkeistä täydet. Ränni oli kovasti innoissaan - jäi tosi hyvä fiilis suorituksesta!

Kuukautta myöhemmin startattiin avoimessa luokassa, mutta sieltä harmillisesti 158,5 pistettä, kun kaukokäskyt meni harakoille. Ränni ei saanut silmiään, korviaan eikä ajatuksiaan irti liikkeenohjaajasta, joka sijoittui kolme metriä koiran viereen. Olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa ja lopuille kilpailijoille sijoittuminen oli tutummin viisi metriä koiran takana. Ränni tosin olisi voinut ottaa tiukan tuijotuksen takanaankin seisovaan liikkikseen, sillä ei ole tullut treenattua kertaakaan liikkeenohjaajan läsnäoloa. Tyhmä minä. :) Paikallaolossa tuli turha pistemenetys, kun Ränni pompsahti perusasentoon ennen käskyä. Taisi olla aika ilahtunut paluustani, sillä paikallaoloa piilossa oli treenattu kokonaista kaksi kertaa, pisimmillään 30 sekuntia. Taas tyhmä minä. :)

Tokokoe

...tai siis piti olla. Ränni oli ilmoitettuna alokasluokkaan kokeeseen, mutta se pentele edellisenä aamuna teloi taas jalkansa. Tällä kertaa siisti viiltohaava varpaan syrjässä. Argh!

SM-hopeaa!

Ränni voitti Oulun seudun kennel- ja agilityseura KAS ry:n joukkueessa Hämeenlinnassa tokon SM-joukkuehopeaa! Joukkueessa kisasivat briard Ränni, sakpai Lyyli, borcol Vikke, silnou Masu ja borcol Pihka. Ränni tokoili omassa osuudessaan alokasluokassa siistin 1-tuloksen 182,25 pistettä. Kaikkiaan kisaan osallistui 71 joukkuetta.