Kesä(kana)kuulumisia

Olosuhteet haja-asutusalueella mahdollistavat monenmoista, joten pieni parvi kesäkanoja on ollut suunnitelmissa jo pitkään. Tänä kesänä viimeinkin saatiin kesäkanala valmiiksi ja hain Katan kanalasta asukkaiksi neljä tuotannosta poistuvaa kanaa sekä kukon. Tulokkaat osoittautuivat oikein seurallisiksi ja reippaiksi; eivät pelkää koiria tarhansa ympärillä, vapaana ollessaan kipittävät vastaan ja kun eivät pääse perässä tupaan, niin hengailevat sitten terassilla. Munia kanarouvat ovat pyöräytelleet heti tulopäivästään lähtien noin 20 viikossa.

Kauhun hetkiä koettiin, kun haukka verotti pihassa vapaana ollutta parvea yhden kanan verran. Kanaparka löytyi parhaat palat syötyinä ja muut siivekkäät silminnähden järkyttyneinä kuka minnekin piiloutuneena. Lähes viikon kanat ja kukko pysyivät mökkinsä suojissa odotellen, että vaara varmasti on poistunut maisemista.

Pienentyneen parven täydennykseksi hain kolme kananuorikkoa. Tulokkaat kotiutuivat lopulta hyvin, vaikka vanhojen kanarouvien vastaanotto oli ensin hieman äksy.  Kukostakaan ei isommin ollut järjestyksen pitäjäksi; se on sen verran vässykkä (tai viisas), ettei halunnut puuttua akkojen polemiikkeihin millään lailla. 😄

Aino 4.6.2019

Sitten kanoista koiriin. Ainon kanssa metsäjälkikoe jäi viime vuonna haaveeksi, joten tänä vuonna on viimein laitettava treenaamisessa toimeksi ja sitten vain lähdettävä kokeeseen puutteineen kaikkineen. Jäljestys jäi viime syksynä talvitauolle huonossa vaiheessa, mutta tänä vuonna heti keväästä alkaen Aino on porskutellut kaikki jäljet hienosti. Esineruudussakin ollaan taidettu päästä viime vuoden alhon ylitse, sillä Aino on hakenut kahta tai kolmea esinettä ihan vauhdikkaasti. Toisinaan se on ollut superhyväkin, sillä lähtökohtaisesti se on Haloota ja Vaakkua keskittyneempi ja tarkkanenäisempi reagoimaan esineisiin.

Tottelevaisuus on ollut pääasiallinen murheen aihe nyt, kun maasto on kaiken taikinoinnin jälkeen alkanut varmistua. Kesäksi ilmoittauduin Ainon kanssa Oulun koirakerhon tottisryhmään, jotta pääsemme treenaamaan hieman kokeenomaisempaan tilanteeseen. Palkan kanssa Aino osaa tehdä ihan hienoakin työtä, mutta ilman palkkaa nuupahtaminen tapahtuu hyvin nopeasti. Siihen hieman ympäristön ja tilanteen luomaa painetta päälle, niin Aino-raasu on aivan lastalla kaavittavissa kentän pinnasta. 🙈

Haloo sivistymässä "kaupunkikävelyllä" Limingassa 2.8.2019

Vaakun ilmoitin elokuuksi rallykurssille voi-mes-ryhmään. Iltapissatuksen yhteydessä on kesän mittaan sen kanssa tehty viiden minuutin rallytreenejä ja edistymistä on tapahtunut niin, että kiinnosti jo kovasti, miten oikea puoli ja kaikki kuviot sujuisivat ratatreeneissä. Ja selvästi paremminhan ne ovatkin sujuneet kuin viime joulukuussa avo-voi-kurssilla. Toki osaamista ja varmuutta tarvitaan paljon lisää, mutta useimmiten oltaisiin tulokseen ylletty jo nytkin!

Rallykoe, synttärit ja jälkikoe

Kesäkuun puolivälissä käytiin Ainon kanssa rallytokoilemassa viimeinen alokasluokan tulos Muhoksella. Viimeksi oli rallytokoiltu maaliskuussa, mutta kisapaikalla omaa vuoroa odotellessa ehdittiin hyvin kerrata saksalaiset ja myötäpäivään pyörimiset. Päivä oli aurinkoinen ja sorapohjaisessa kaukalossa rata-alue oli paahtavan kuuma. Aino suoritteli kuviot tapansa mukaan rauhallisesti. Tällä kertaa selvittiin virheittä ja sata pistettä saaneisesta nopeimmalla suoritusajalla, joten Aino sai kuitata koulutustunnuksen RTK1 ison luokan ensimmäiseltä sijalta.

Seuraavan kerran pyöritään kylttien seassa ilman talutinta avoimessa luokassa. Avoimen luokan kyltit on osattu maaliskuussa ihan hyvin, joten seuraavaan kokeeseen mennään sitten kun sellainen sopivasti kohdalle osuu.

Aino 13.6.2019

Varis täytti 21. kesäkuuta kymmenen vuotta! Koirat täyttävät pyöreitä vain kerran elämässään - eivätkä valitettavasti aina sitä kertaakaan. Olemme siis onnellisia tämän rajapyykin ylityksestä ja pidän nöyränä mielessä, että 11 vuottakaan ei ole mikään itsestäänselvyys, 12-vuotias briardi on jo hyvin vanha ja siitä eteenpäin sitten jo todella vanha.

Variksen kymmeneen vuoteen on mahtunut monenmoista. Sen nuoruudessa hetkittäin ajattelin epätoivoisena, että tästä koirasta ei tule yhtään mitään, sen kanssa ei voi mennä ikinä edes käyttäytymiskokeeseen. Epätoivon nielin luopumalla odotuksistani, sillä mikäpä pakko kokeisiin on lähteä, mukava koirahan se on kotona. Pian tuli kuitenkin sisuuntuminen, että onhan tässä koirassa niin paljon ominaisuuksia, että mitä väliä vaikka se joissain asioissa onkin muuta kuin toivoisin. Itseasiassa ne heikkoudetkin oikein valjastettuna ovat kääntyneet voimavaraksi, ja niin vain Vaakusta tulikin kisakentillä yksi kaikkien aikojen briardeista. 💪

Sittemmin nuoruuden vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat vaihtuneet vanhan koiran viisaudeksi. Nyt me Vaakun kanssa istutaan terassin laidalla vieretysten ja yhdessä taivastellaan mielessämme vuorostaan Ainon ja Haloon touhuja.

Varis 13.6.2019

Hieman ex tempore ilmoitin Haloon oman seuran iltajälkikokeeseen kesäkuun lopulla. Keväällä tehty ainokainen jälkitreeni meni niin valtavalla jälleenjäljestämisen riemulla, että arvelin sen kantavan hyvin kokeessakin. Esineruutukin meni leirillä hyvin, joten sieltä arvelin pari kolme esinettä nousevan ja tottistakin osataan tulokseen yltämiseen riittävästi. Näillä eväin lähdettiin JK3-koulutustunnusta tavoittelemaan - ja kyllä se sieltä tulikin!

Tottikset suoritettiin Tassutörmällä heti kärkeen. Ihan kokeen alla muistin, että liikkeestä seisomista Haloo ei osaa, joten sen se meni odotetusti maahan. Muuten kaikki liikkeet tuli suoritettua melko oikein ja hyvällä halulla, mutta ei mitenkään superhienosti. Tottelevaisuudesta Juhani Petäjistöltä pisteet 84.

Sanginjoella maastossa jäljestys sen sijaan sujui hurjan hienosti ja vauhdikkaasti alusta loppuun asti - tai siis melkein loppuun asti. Viisi välikeppiä oli taskussa, kun tultiin tielle. Otettiin tuo loppu moneen kertaan uudelleen, mutta joka kerta Haloo tuli vain tielle. Tien toiselle puolellekaan jälki ei tuntunut jatkuvan. Aikamme siinä epäuskoisina pyörittyämme oli pakko luovuttaa viimeisen kepin etsiminen.

Viimeinen keppi on pisteytetty todella arvokkaaksi, joten tulokseen yltämiseksi esineruudusta oli pakko nousta kaikki neljä esinettä. Tuohon en itse oikein uskonut, mutta niin vain Haloo löysi kuin löysikin kaikki esineet, ja maastosta saatiin riittävät 153 pistettä kokoon. Hienosti saatiin siis tulos ja JK3, mitä lähdettiinkin tavoittelemaan - mutta kylläpä nyt jäikin harmittamaan tuo jäljen 40 pisteen arvoinen viimeinen keppi. Se olisi ollut lähellä tietä kääntyneen kulman jälkeen 50 metrin päässä ja sinne jäi siis samalla ykköstulos. Niin lähellä, mutta niin kaukana!

Haloo 13.6.2019

Semmoja ja Ainon rallykisat

Viime aikoina on aktivoiduttu koulutusseminaarien saralla. Kesällä osallistuttiin Haloon kanssa  Janne Laitisen tottisviikonloppuun, nyt tammikuussa oltiin Jenni Ojalan opissa ja maaliskuussa Tuukka Nikolan tottissemmassa.

Jenni Ojalan semmassa katsottiin Haloon seuraamista ja jääviä liikkeitä. Seuraamisessa ei ollut isompaa sanottavaa, mutta palkkauksessa pysytellään lelussa, häivytellään lelua kaulukseen ja rohkeammin pitää haukuttamalla haastaa koiraa. Jäävät liikket Haloo tekee huonolla tekniikalla, ja minä olen ajatellut että tehköön, kun vain ottaisi oikean asennon. Katsottiin kuitenkin, miten parempaa tekniikkaa voi opetella. Sitten pitäisi enää jaksaa tehdä se kaikki työ... Toki samalla tulisi paljon toistoja ja varmuutta oikeisiin asentoihin. Lähes kaikkien muitten koirien treeniaiheet keskittyivät tokoliikkeisiin, ja joitain uusia pointteja niistäkin tarttui treenireppuun, vaikka toko ei meidän laji olekaan.

Paljon ei ennättänyt välissä treenata, kun jo oli Tuukka Nikolan tottissemma. Tuukan tiesin entuudestaan 15 vuoden takaa briardien koulutusleiriltä Ilmajoelta, joten osasin odottaa omaan ajatusmaailmaan osuvaa ideologiaa ja suorasanaista ulosantia. Ja näitä todella saatiin! Jennin semmassa tuli paljon tekniikkaa, ja Tuukan semmassa taas oltiin pitkälti henkimaailman asioissa.

Ilmoittauduin Haloon kanssa sunnuntaille, mutta osallistuinkin Ainon kanssa molempina päivinä. Oli oikeastaan onni onnettomuudessa, että Haloo ontui ja jouduin osallistumaan Ainon kanssa. Se matalaviettisenä ja helposti kuormittuvana koirana vaatisi paljon aktiivisuuden ja vireen rakentamista, ja sitä työtä en ole jaksanut tehdä, kun kotona on kaksi tässä mielessä lahjakkaampaa ja helpompaa koiraa. Nyt saatiin siis pieni aktivointisysäys ohjaajalle tarttua toimeen.

Ainon harjoitusten lisäksi saatiin viikonloppuna muistutusta ohjaajan merkityksestä koiran ja palkan välissä. Jos koira työskentelee palkalle, voi tulla ongelmia koetilanteessa, kun palkkaa ei ole. Koiran tulisi työskennellä ohjaajalle ja miellyttää ohjaajaansa. Pennusta alkaen pitäisikin panostaa myös sosiaaliseen palkkaan ja pitää se viisaasti osana muuta palkkaamista.

Miellyttämisenhalu onkin varmasti iso tekijä, miksi Vaakku on aikoinaan tuntunut helpolta tottiskoiralta. Se on luonnostaan ollut todella miellyttämisenhaluinen ja minä sen koko elämän keskipiste. Vaakun kanssa onkin tässä asiassa saanut kaiken ihan eri tavalla ilmaiseksi kuin tyttäriensä kanssa, jotka eivät niin aktiivisesti pyri miellyttämään ja ole ylitsepursuavan onnellisia minun kehuista. Täytyy siis ehdottomasti sekä Ainon että Haloon kanssa harjoitella ja ottaa enemmän mukaan sosiaalista palkkaamista.

Ilmoitin Ainon maaliskuulle Oulun koirakerhon rallytokokisoihin. Kuin tilauksesta hieman ennen kisoja alkoi heillä rallytokokurssi, jonne Ainon kanssa mahduttiin mukaan ja päästiin näin treenaamaan samaan halliin, jossa kisatkin on. Kurssilla tehtiin kokonaisia ratoja ja treenattiin kylttejä hieman lyhyempinä pätkinä.

Kolmen kurssikerran jälkeen koitti kisapäivä, joka alkoi ensikertalaisilla tietysti kilpailukirjan varmennuksella. Päivän kahdesta kisasta Heli Kelhälä tuomaroi ensimmäisen radan, josta Ainon kanssa suoriuduttiin pistein 98. Toisella radalla onnistuin itse ottamaan heti siitä lähtökyltillä -10 pisteen virheen. Muuta huomautettavaa ei tullut, joten Fiia-Maria Kivioja tuomaroi meille pisteet 90.

Tässä lajissa pisteet eivät kerro muusta kuin teknisestä tekemisestä, ja itselle taas kiinnostavampaa on juuri se muu tekemisen taso. Aino oli ensimmäisellä radalla aika passiivinen, mutta suunta oli sillä tavalla hyvä, että suorituksen edetessä se petrasi ja seuraavalla radalla oli jo selvästi parempi ja alkoi hakea hanakammin seuraamisen kontaktia. Vielä yksi alokasluokan tulos saadaan käydä pyörimässä talutin Ainon henkisenä tukena. Koitetaan katsella kalenterista sopiva kisa keväälle tai kesälle ja tähtäillään syksyllä sitten avoimeen luokkaan.

Kuvat otti Sary ensimmäiseltä kisaradalta

Noseworkia, rallytokoa ja huoltoa

Tammikuu aloitettiin reippaasti Kisman kursseilla. Haloon kanssa käytiin maanantaisin noseworkissa ja Ainon kanssa tiistaisin rallytokossa. Kun perjantaisin oli vielä Ainon purut ja sunnuntaisin kimppatottisvuoro, niin aika monelle illalle siinä jo olikin ohjelmaa.

Noseworkissa tehtiin aina puolen tusinaa harjoitusta joka kerta. Etsintäalueet oli tehty huoneisiin ja ympäri hallia ja etsittävä haju oli saanut vanheta meidän treenien alkuun mennessä jo hyvän aikaa. Koirat odottelivat häkeissä ja kukin vuorollaan kävi suorittamassa pari etsintäaluetta kerrallaan. Oli ihan luksusta päästä valmiiseen pöytään eli etsintäalueet oli valmiina odottamassa, itsellä ei tietoa hajun sijainnista ja Katja juuri lajin tuomariksi valmistuneena katsoi, miten tehtävistä sitten suoriuduttiin.

Haloo oli hyvin orientoitunut ja motivoitunut etsimään. Toisinaan löytö tuli ihan muutamissa sekunneissa, usein piti tietysti etsiä hieman pidempään ja joskus sitten taas tosi pitkään ja hartaasti. Haloo ilmaisee nenäkosketuksella, ja silloin harvoin kun on noseworkia itsekseen treenattu, olen laittanut hajun aina niin, että siihen pääsee nenällä kiinni. Selvästi haasteita ilmaisupaikan valinnassa Haloolle aiheuttikin, kun haju olikin sellaisessa paikassa joko korkeammalla tai jossain takana tai sisällä, ettei siihen pääse nenällä kiinni asti. Tämä näkyy laatikkoetsinnässäkin, eli Haloo työntelee laatikkoa joka suunnasta ennen kuin uskoo, että lähemmäksi hajua ei pääse ja on ilmaistava koko laatikko. Ajattelin muutenkin harjoitella ilmaisua (kesto, häiriöt) erikseen omalla ajalla, joten tämä menee siihen samalle treenilistalle. Nyt kurssilla keskityttiin Haloon kanssa etsimiseen ja palkkasin löydöistä aina nopeasti.

Haloo 21.2.2019

Ainon kanssa opeteltiin rallytokokurssilla alokas- ja avoimen luokan kuvioita. Ainolle tekniikka-asioista uutta oli vain minun ympäri kiertämiset ja pyörähdys seuraamisessa. Tuttuja juttuja seuraamista, istumista, maahanmenoa ja seisomista tehtiin nyt sitten vain erilaisten rallyliikkeitten muodossa. Aino sai hyvää kuuntelu-, keskittymis- ja palkattomuustreeniä, ja itselle palasi taas hieman mieleen, mitä kaikilla erilaisilla kylteillä pitikään tehdä. Sääntömuutoksen myötä tulleet uudet kyltitkin tuli käytyä ihan kunnon opastuskella läpi.

Ajattelin siksikin rallyilla nyt Ainon kanssa, että saamme siitä helposti hieman kisakokemusta. Alokasluokassa koira on kytkettynä, joten Aino ei varmasti heittäydy täysin tekemättömäksi ja toivottavasti huomaisi, että kyllä siitä koetilanteestakin aina selviää, sen kun tekee vaan!

Aino 21.2.2019

Omaan silmään Varis ja Aino ovat aina olleet fysiikaltaan hyvin elastisia joka suuntaan. Sellaisia pantterimaisia, jotka kiihtyvät hieman maltillisemmin, mutta täydessä vauhdissa yhden laukan mitta on melkoinen ja meno huikeaa katsottavaa. Haloo taas. Noh, se on ollut ihan pikkupennusta asti liikkeissään sähäkkä, mutta kropaltaan todella tönkkö. Pyörähtäessä myötäpäivään tai vastapäivään sen runko ei taivu vaan pysyy suorana. Se on nopea ja rämäpäinen liikkeissään, mutta sen laukka on noihin kahteen pantteriin verrattuna lyhyttä tikutusta.

Anniina kävi hieromassa koko sakin elokuun lopulla ja arvatenkin nämä erot tuntuivat myös lihaksistossa. Variksella ja Ainolla ei juuri ollut pahoja jumeja ja nekin vähät antoivat hyvin periksi - suhteellisen huoltovapaan oloinen kaksikko siis! Haloo onkin sitten hieman toista maata ja se pääsi uudelleen käsittelyyn heti pari kolme viikkoa myöhemmin. Nyt tammikuun alussa Haloo kävi myös osteopaattisen hierojan rankakäsittelyssä ja se näyttikin heti käsittelyn jälkeen rungoltaan silminnähden pidemmältä. Nyt helmikuussa Anniina kävi taas hieromassa koko porukan ja huhtikuussa on Haloolle taas tiedossa rankakäsittelyä.

Haavanhoitoa ja rallytokoa

Marraskuun alussa Varikselta poistettiin kaksi ihokasvainta, joiden leikkaus meni oikein hyvin, mutta leikkaushaavoja paranneltiin pitkään. Vaakun lavasta poistettiin talipatti, jonka tilalle tuli siisti kahdentoista ompeleen vetoketju. Toinen irtonainen, mutta kiinteämmän tuntuinen kasvain leikattiin etujalasta. Tämä oli haastavampi ommeltava, kun jalassa ylimääräistä nahkaa ei isommin ole. Palkeenkielen avulla nahkaa sai hieman venytettyä sulkemisen avuksi, mutta keskelle jäi vielä pieni avohaavakohta.

Hienosti parantuneesta lavasta poistin ompeleet kymmenen päivän jälkeen, mutta niin vain seuraavana päivänä haava poksahti kolmen sentin matkalta auki. Tuohon kohtaan muodostui istuessa ihopoimu, ja sen kohdalta haava antoi periksi. Suihkutteluhoitoa siis jatkettiin ja haava umpeutuikin itsekseen nopeasti.

Jalan haava parani hitaammin ja siinä pidettiin ompeleet pidempään. Kävin näyttämässä jalkaa eläinlääkärissäkin, kun paraneminen ei tuntunut edistyvän. Kotiin palattiin kuitenkin luvalla ottaa ompeleet pois ja kehoituksella jatkaa vain edelleen suihkutteluhoitoa, kun ei tulehduksen merkkejä ollut. Ja kyllähän jalan haavakin sitten lopulta parani ilman mitään lääkekuureja.

Ilmoitin Vaakun marras-joulukuulle rallytokokurssille opettelemaan voittajaluokan kuvioita. Ensimmäinen kurssikerta jäi pitkittyneen leikkaushaavan parantelun ja kennelyskän varoajan vuoksi väliin. Loput neljä kurssikertaa käytiin pitkän toipilasajan jälkeen innokkaina opettelemassa uusia kylttejä ja tekemässä ratatreeniä. Ensimmäisellä treenikerralla ei saatu radasta tehtyä kunnolla juuri mitään, kun meidän oikealla puolella seuraaminen oli täysin alkutekijöissä. Seuraavaksi kerraksi ehdittiin asiaa itse hieman harjoittelemaan ja sitten päästiin jo radallakin hyvään alkuun.

Vaakku on yhdeksän vuotta seurannut vasemmalla puolen todella hanakasti ja kaikenlaisiin häiriöihin ja harhautusyrityksin lankeamatta, joten oikealla puolella seuraamisen opettelu on vähän kuin itse joutuisi opettelemaan vasenkätiseksi. Oikeanpuoleisesta perusasennosta ja yhden askeleen seuraamisesta opettelu kuitenkin lähti etenemään - kuten aikoineen vasemmalla puolellakin. Kepillä on kätevä muodostaa koiralle oikealle lokero ja auttaa pysymään suorassa myös asennonvaihdoissa. Näissä oikeanpuolisissa kuvioissa ja kaikissa uusissa käännöksissä ja pyörityksissä meillä riittääkin työsarkaa pitkäksi aikaa ja tähtäin on näillä näkymin ensi kesän rallykokeissa.

Huh hellettä ja RTK2

Tänä kesänä aurinko on porottanut hurjia hellelukemia viikkotolkulla. Taivaalta ei ole saatu vettä montaakaan pisaraa, joten kuumuus ja kuivuus ovat koetelleet luontoa monessa mielessä. Heinäkuussa oli yksi lomaviikko, mutta puolta tuntia pidempään kerrallaan ei pystynyt pihalla mitään askaretta tekemään siinä paahteessa. Kotona onneksi on mukavan viileää, joten koirienkaan ei ole tarvinnut sisällä kärsiä kuumuudesta.

Purutreenit pyöri normaalisti helteilläkin, ja lisäksi käytiin Ainon kanssa koirakoulu Kisman tokokurssilla ja Vaakun kanssa rallytokokurssilla. Kurssit alkoivat kesäkuussa sopivasti hieman ennen Ainon tokokoetta ja Vaakulle kaavailemiani rallykisoja. Siellä saatiin siis kaivattuja ryhmäpaikkiksia, liikkurointia, rallyratatreeniä ja sääntöviidakkokertausta. Omat treenailut sen sijaan jäi helteillä vähiin. Muutamaan otteeseen käytiin illemmalla puuhastelemassa pieniä tottisjuttuja kuten jäävien asentoja, perusasentoon nousuja ja heitetyn kapulan koomasta heräämistä.

Aino 17.7.2018

Heinäkuu on melko hiljainen palveluskoirakoerintamalla, joten silloin oli hyvä aika rallytokokisoille. Vaakun kanssa suoritettiin alokasluokka helmikuussa ja nyt lähdettiin tavoittelemaan kolmea avoimen luokan tulosta. Avoin luokkakin perustuu vielä enimmäkseen muista lajeista saavutettuun perusosaamiseen, joten ihan uutena asiana meille tuli vain pyörähdys seuraamisen aikana.

Ensimmäinen startti käytiin Kiimingissä Heli Kelhälän tuomaroimissa rallytokokisoissa. Sää oli helteinen kuinkas muuten, mutta kylläpä olikin helppoa kisoissa käymistä pyörähtää reilun minuutin suoritus neljän koiran luokassa ja ajella 100 pisteen tulos ja 1. sija taskussa kotiin. Hieman toista on urakoida kahdeksan tunnin päivä yhden tuloksen eteen palveluskoirakokeessa. 😄

Seuraavana viikonloppuna käytiin kaksi avoimen luokan rallykisaa belgianpaimenkoirien rotumestiksissä Oulussa. Päivä oli hurjan helteinen, mikä toista kisaa odotellessa alkoi jo hieman tuntua omassakin jaksamisessa. Ensimmäinen kisa oli hallissa, mutta ilma oli sielläkin seisova. Taru Leskisen tuomaroimana Vaakku sai radalta 97 pistettä ja sillä sijoituttiin kolmanneksi. Hannele Pirttimaan rata oli rakennettu ulos kivituhkakentälle, ja siltä saatiin 96 pistettä, kolmannen tuloksen myötä RTK2 ja niinikään 3. sija.

Molemmilla radoilla oli hieman säätöä pyörähdyksen kanssa, vaikka se treeneissä oli jo sujunutkin hyvin. Lisäksi, arvostelulaji kun on kyseessä, tuli nyt ehkä hieman aiempaa ankarammin vähennyksiä liian liki eteen istumisista ja sellaisista. Joka tapauksessa sujuvasti ja erinomaisen motivoituneilla suorituksilla saatiin avo-luokkakin tekaistua. Rallykurssilla ehdittiin vielä parin treenikerran verran katsoa voittajaluokan kuvioita, ja niiden opettelua jatketaan sitten hallikaudella itsekseen ja ehkä jollain kurssillakin.

Haloo 17.7.2018

Sään salliessa (tai oikeammin estäessä kaiken muun liikkumisen) on koirat uineet paljon. Jäälin montuilla ollaan hurjasta sesongista huolimatta aina melko helposti löydetty sopiva rauhallinen ja riittävä rantapläntti uimiseen. Itse tuli uitua vain kerran, mutta etenkin Aino ja Haloo ovat uineet sitten minunkin edestä. Niillä kasvaa varmasti kohta räpylät tassuihin, kun ne oikein antaumuksella ui ja ui ja ui ja ui ja malttaa käydä rannassa vain hetken verran. Silloinkin, jos kotiinlähtö mainitaan, niin loiskahdus käy saman tien. 😃

Vaakulle RTK1

Tammikuulle ilmaantui kuin tilauksesta rallytokon kylttikurssi, jonne Vaakun kanssa ilmoittauduttiin. Laji vaikuttaa näin palveluskoiraharrastajasta sanalla sanoen omituiselta, mutta koetetaan kuitenkin jollain tasolla pysyä kiinni näissä koiraharrastuskentän uudemmissakin tuulissa. Vaakulle tämä on joka tapauksessa sopivaa talvipuuhastelua ja ehkäpä hieman myöhemmin näpsäkkä eläkelaji.

Kurssi kesti viisi treenikertaa, joilla käytiin läpi alokasluokan kyltit ja iso nippu kisakäytäntöjä ja sääntöjä. Vaakulle ainoat uudet asiat olivat saksalainen täyskäännös ja takakautta sivulle siirtyminen. Muutamissa muissa kylteissä meillä on vaarana Vaakun liian hanakka pyrkiminen perusasentoon. Tuollainen pyllähdys vasemmalle pyörimisissä, hitaassa kävelyssä tai sivulle siirtymisessä vie tuloksesta heti kymmenen pistettä. Arvosteluperusteet tuntuvatkin hämmentäviltä. Taannoin rallykisoissa talkoillessani ajattelin jostain suorituksesta, että oivoi, nyt ei ole kyllä tämän kilpailijan päivä, kun koira hyvin haluttomasti ja vastentahtoisesti valui ikuisuudelta tuntuvan ajan radan läpi kuin räkä. Tulostaulua katsellessa oli sitten todettava, että en ymmärrä tästä lajista yhtään mitään, sillä suorituksella sijoituttiin pitkästi yli 90 pisteellä kolmen parhaan joukkoon. Tässäkin - ja etenkin tässä - lajissa on siis nähtävä omin silmin, ennen kuin voi päätellä koirasta ja suorituksesta mitään.

Kurssilla tuli harjoiteltua kylttien suoritustapaa, ohjaamista, käskyttämistä ja ajoitusta eli ohjaajan toimintaa, minkä ajattelinkin olevan se haastavin osuus lajissa. Vaakku kaikkeen tekemiseen motivoituneena pitää kyllä sataprosenttisessa kontaktissa huolen omasta osuudestaan. Ensimmäisen treenikerran jälkeen ilmoitin Vaakun kolmeen rallykisaan, joista ensimmäinen oli jo ennen kurssin päättymistä. Ratatreeniä ei ennätetty kurssilla paljonkaan tehdä, mutta sen sijaan ihmettelin ratapiirustuksia netistä ja katselin kisasuorituksia Youtubesta.

Ensimmäisessä rallykisassa Oulussa oltiin suoritusvuorossa ihan viimeisten joukossa isossa 20 koiran alokasluokassa. Siinä ehti hyvin oppia radan ja nähdä vähän mahdollisia sudenkuoppiakin. Omalla vuorollamme käytiin Vaakun kanssa pyörimässä rata läpi ja sitten jännityksellä odotettiin tuloksia. Yhden pisteen virheellä selvittiin, ja se tuli takakautta sivulle siirtymisessä. Jostain syystä annoin siinä sivulle istumiseen erillisen käskyn ja sen verran ajoissa, että Vaakku tottelevaisesti istui hieman selkäni taakse vinoon. Kun olisin vain ollut hiljaa, niin Vaakku olisi tehnyt tuon itse ihan oikein. Kovatasoisessa kisassa sijoituttiin 99 pistellä viidenneksi, mutta kotiinviemisiksi tuli hienosti luokan tuomaripalkinto.

Viikon kuluttua ajeltiin talvisessa kelissä Tornioon, missä oli kaksi Rallykisaa. Ensimmäinen startti oli puolenpäivän aikoihin ja seuraava vasta illalla, joten väliin jäi reilusti aikaa käydä Haaparannassa ostoksilla ja syömässä. Vaakun kanssa pyörittiin taas radat eksymättä läpi, ja nyt en itsekään mokannut mitään, joten tuloksena molemmista kisoista 100 pistettä. Ensimmäinen kisa voitettiin ja toisessa tultiin toiseksi ja saatiin tuomaripalkinto ja kolmannen tuloksen myötä koulutustunnus RTK1. Vaakku sai taas kovasti kehuja kontaktista, teknisestä osaamisesta ja huikeasta asenteesta, jolla se tehtävät tekee. Eikä voi moittia sitä radan ulkopuolellakaan. Tosi lunkisti se hengaili kisapäivät ja kävi mittaukset sun muut, varsinainen luottokoira siis näissä nykyään. Vaakku myös vanhana kettuna tietää, milloin kisasuoritus alkaa ja ryhdistää silloin perusasentoa entisestään ja tekee  todellakin kaikkensa.