Agilitykisat

Puolen tusinaa kertaa ehdittiin kaikkiaan käydä esteillä, ja sitten ei kun kisoihin. Tällä kertaa jätettiin aamun hyppyrata väliin ja osallistuttiin molemmille agilityradoille. Risto "Rusetti" Ojanperä oli suunnitellut ihan lempinimen mukaiset kuviot ollakseen ykkösluokan ratoja. Alla taas hyvin suurpiirteiset omatekoiset piirustukset radoista.

Ensimmäiseltä radalta meille tulokseksi vitonen pujottelun aloituksesta. Virhe lähti syntymään jo pari estettä aiemmin keinulla, kun Vaakku hoksasi tilaisuuden pinkaista loppusuora maaliin eli tässä tapauksessa lähtöön. Se tekaisi viittä vaille lentokeinun ja suunti kohti kakkoshyppyä ja lähtöä. Aivan kakkoshypyn edustalta se palasi kuitenkin vielä kuulolle. Suunnittelematon linja kakkosen edustalta kympin kautta pujotteluun ja oma sijoittuminen oli sen verran pielessä, että pujottelun aloituksesta virhe. Aika oli -0,26 ja aikaa tuhlaantui kakkosesteen edustalla, pujottelun aloituksen korjaamisessa ja A:n alastulossa.

Oulu 6.4.2013 Maksi1-luokka, Agilityrata, B-kisa / Risto Ojanperä

Toiselta radalta saatiin sitten se kaivattu nousunolla ajalla -8,36. Aivan sujuvasti ei tälläkään kertaa mennyt, sillä nyt Varis haikaili lähtöalueelle kutosputken jälkeen. Siinä tuli siis ylimääräinen himmailumutka. Keinu meni nyt niin kuin pitää ja A:n alastulo oli vähän ripeämpi kuin ensimmäisellä radalla. Hivenen mutkaisesta loppusuorasta huolimatta Vaakku haki viimeisetkin hypyt hyvin päästessään viimeinkin luvan kanssa esittämään loppusuorabravuurinsa. Viimeaikaisista livistämistaipumuksista johtuen jätin näissä kisoissa kaikki kamppeet autoon ja lähdössä laitoin remmin taskuun. Mitään ei siis ollut Vaakulla radan laidalla odottamassa, mutta kyllä se vaan maalissa vielä hullunlailla yritti joka puolelta etsiä remmiä suuhunsa. Hallissa vietettiin vielä tovi oman suorituksen jälkeen hyvissä fiiliksissä ja pidettiin nyt huoli, että paikalta poistutaan sopivissa tiloissa ja yksissä tuumin.

Oulu 6.4.2013 Maksi1-luokka, Agilityrata, A-kisa / Risto Ojanperä

Se oli Vaakun kolmas nousunolla, joten seuraavaksi kisataankin sitten kakkosluokassa. Periaatteessa tämä hupihyppely on meille talvilaji ilman suuren suurta panostusta tai suuren suuria tavoitteita, mutta katsotaan nyt, pitäisikö kesäkisakenttäkin käydä kuitenkin kokeilemassa.

Voihan tunneoppiminen

Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna, lauantaiaamuna, pidettiin turrien sukukokous tottistreenien merkeissä Häntä & Panta -hallissa. Koolla oli Nova, Ränni, Varis, Eddie, Bruno, Jimi ja lisäksi Riia ja Vallu. Hallista varattu aika osoittautui heti kättelyssä aivan liian lyhyeksi, mutta sisätiloissa ehdittiin kuitenkin treenata alun toista kierrosta. Tovin aikaa jatkettiin vielä ulkokentällä häikäisevän aurinkoisissa ja hivenen liukkaissa olosuhteissa.

Variksen kanssa koettiin taas jokakeväinen talviunilta herääminen aiheessa kunnollinen vire ja kentälle tulo. Miten homma aina talvella lipuukin yksinään hallissa tokokuvioita pakertaessa niin löperöksi? Varis kun ei ole sellainen koira, joka antaisi tulla täydellä höyryllä kaiken mitä löytyy, piittaamatta lainkaan ohjaajasta tai tilanteesta, niin se lipuu kyllä minun mukana siihen puolivillaiseen puuhasteluun. Onneksi, vaikka Vaakku tuossa asiassa hieman ärsykkeitä tarvitseekin, se kuitenkin vireessä ollessaan siellä aika hyvin pysyy, ja tehdessään myös tuottaa virettä eikä pelkästään kuluta sitä. Pitää kenttäkauden päästyä käyntiin oikein tarkkailla näitä juttuja - silläkin uhalla, että joutuu heräämään ja avaamaan silmänsä. :)

Toivottavasti muutkin saivat pikaisesta treenitapaamisesta inspiraatiota tottistreenailuihin, ja toki tämä täytyy ottaa uudelleen paremmalla ajalla - maastojen kanssa! Videolla pieni (todellakin lyhyt, vain 48 sekuntia) vilaus aamupäivän tottisteluihin.

Sitten laitettiin tottistelut vielä hetkeksi syrjään ja palattiin Variksen kanssa sivulajin sivulajin, agilityn, pariin. Hämmentävien viime kisojen jälkeen ajattelin kuitenkin ilmoittautua huhtikuun alun kisoihin, nyt kun ei muuta ohjelmaa vielä kauheasti ole. Netistä poimin valmiita treenejä ja radanpätkiä, joita on käyty Vaakun kanssa hallilla tekemässä. Alastulokontakteilla on palattu taas 2on2off-käytäntöön, mutta näin parin treenin jälkeen niissä ollaan tietysti vielä ihan alkutekijöissä. Takaaleikkauksia on alettu harjoitella vasta nyt. Olen ajatellut, ettei niitä oikein voi tämäntyyppisen koiran kanssa tehdä, mutta eihän se tietysti voi oppiakaan, jos ei niitä tee. Tealle otin videolle Vaakun agilitya heti toiselta treenikerraltamme, ja alla siitä pätkä. Tasaista, hallittua ja hillittyä on eteneminen, mutta samalla yleensä myös aika tarkkaa.

 

Yhdellä treenikerralla näin vilauksen sitä samaa Vaakkua kuin viime agilitykisoissa, ja tajusin viimein mistä siinä lienee kyse. Olen jossain kohden treeneissä päästänyt Vaakun hieman epämukavasta tilanteesta ja tunnetilasta huilivuorolle hallin laidalle, missä se on kokenut saavansa puhallella rauhassa. Nyt se sitten pyrkii sinne, jos alkaa hivenen hermostuttaa. Tai vähintäänkin haluaisi hakea lelun tilanteen keventämiseksi ja hermostumisensa purkamiseksi. Agilitykisoissa se näkyy kummallisena kiihdyttämisenä ja ohijuoksuina, kun rata kääntyy lähtö- tai maalialuetta kohti ja tokokokeessa huomasin tämän livistämistarpeen myös, vaikkei se ehkä muille näkynytkään. Ylipäätään olen varmasti turhan vapaasti antanut Vaakun aina mennä treenin jälkeen edeltä hallin laidalle omalle treenikorille. Samoin agilitykisoissa on heti oman suorituksen jälkeen porhallettu suorinta tietä ulos. Nyt olen yrittänyt olla tarkkana ja panostaa siihen, että rauha koetaan aina yhdessä minun kanssa kentällä, ja kentänlaidalle tai autoon mennään vain yhtä matkaa minun kanssa ja vasta sitten, kun mielentila on jo neutraali.