Veteraaniosasto

Luulin jo ettei Nova-vanhus enää tohdi uida ollenkaan, mutta mitä vielä, nyt uintireissulla jäälin montuilla teräsmummo 14v 4kk uiskenteli vaikka kuinka paljon! Taisi pikku uintipulahdustensa myötä huomata, että pelastusliivit yllä ei tarvitsekaan yrittää pysyä pinnalla henkensä edestä, vaan voi uiskennella leppoisasti niin paljon kuin haluaa. Laitettiinkin heti tilaukseen omat pelastusliivit, kun niille näyttää nyt käyttöä löytyvän. Täytynee käydä ostamassa mummolle myös ihan oma vesilelu. Vaikka yllättävän monta kertaa se onnistuikin nuorempien perässä uidessaan viemään toisen lelun Variksen toheloimpana jäädessä ilman. Ränni sai myös uuden "kottaraisen" uimaseurakseen. 



Viime viikonloppuna Ränni kävi pyörähtämässä Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä Saija Juutilaisen kehässä. Heinäkuussa meillä ei ole kokeita tai kisoja luvassa, joten ilmoitin Rännin nyt sitten lähinäyttelyihin, kun se yli 10-vuotiaana voi osallistua liki ilmaiseksi - mennään kehään asti niistä mihin nyt sitten lopulta satutaan ehtimään. Ränni liikkuu vaivoitta, on saanut pitää turkkinsa ja muutenkin on ihan näyttelykelpoisessa kunnossa, niin kivahan se on tällaista iäkkäämpääkin veteraania käyttää tilaisuuden tullen näytillä ja etenkin siinä samalla viettää mukavaa kesäpäivää ja tavata tuttuja.

"10,5 vuotta. Malliltaan kaunis, hyvin narttumainen kokonaisuus. Narttumainen pää. Hyvä otsapenger ja ilme. Vahva purenta (hammastodistus). Hyvä kaula ja ylälinja. Etukulmaukset saisivat olla paremmat ja kaksoiskannukset vahvemmat. Sujuvat liikkeet, mutta ikä näkyy jo hieman löysyytenä ja voimattomuutena. Hyvä karvanlaatu." VET ERI1, VSP-veteraani

Tuohon liikkeitten löysyyteen olen kiinnittänyt itsekin huomiota. Iän myötä on Rännin lihasjäntevyys hiljakseen alkanut vähentyä. Lihaksia on vielä aivan kiitettävästi, mutta ne tuntuvat käsiin aiempaa pehmeämmiltä. Näyttelykehässä tosin asiaan varmasti vaikutti sekin, että yritettiin olla mahdollisimman tylsistyneitä ja pitää näin häntä nätisti alhaalla - vaihtoehtona olisi ollut taatusti reippaampi liikkuminen, mutta samalla myös se liehuhäntä.

...ja paljon helteitä!

Heinäkuu on tunnetusti lomakuukausi, ja sellaisena se on alkanut myös Vaakulla. On nimittäin pidellyt sellaista hellettä ja samaan aikaan muita kiireitä, ettei ole puuhasteltu yhtään mitään. Ulkoilukaan ei ole kuumuudessa ollut oikein mielekästä, joten liikuntaa ja toimintaa koirat ovat saaneet lähinnä uimalla.

Nova ei oikein enää luota voimiinsa, joten se partioi vain lähinnä rantavedessä vahtimassa muiden uimista. Aivan pieniä uintipulahduksia se saattaa sopivan tilanteen tullen tehdä. Ränni taas uisi omalla äänettömällä ja vähäeleisellä innokkuudellaan juuri niin pitkään kuin sille jaksaa lelua heittää - ja toisinaan silloinkin kun ei heitetä. Edelleen se on luottokoira, joka lähtee ohjauksen mukaan uimalla etsimään ne hukkaan menneetkin lelut. Varis taas ...noh, se on kohtuullisen innostunut tästäkin puuhasta.

Vähän treeniä...

Heti koetta seuraavana päivänä päästiin tekemään pieni palauttava treeni Purnunnokalle. Tosin meno oli taas sellaista, että ei siinä kauheasti mitään palauttelua mistään tarvinnut. Varikselle sijoittelin metsään kolme valmista ukkoa, joista ensimmäiseltä ilmaisu ja kahdelta seuraavalta suorapalkka.
Vaakulla tuntui taas olevan niin vauhti päällä, että huhuh. Ensimmäiselle ukolle saapuessa pääsi pari haukahdustakin ihan silkasta riemusta, toiselle pistolle se paineli tukka putkella kulmasta yli jonnekin horisonttiin ennen kuin kaarsi aluetta eteenpäin ja kolmoselle paineli tuulispäänä hienon yliheiton. Hmmh... tarvitseekohan se mielestään minua enää ollenkaan mukaan tuonne radalle?

Täytyy kyllä vielä kiitellä meidän loistavaa hakutreeniporukkaa. Lajin fb-ryhmän keskusteluista on tullut harvinaisen selväksi, että kaikki "gurut" eivät olisi Variksen kaltaista koiraa huolineet treeneihinsä lainkaan eivätkä suostuisi sille sopivalla tavalla ihan periaatteesta edes treenaamaan. Onneksi meillä on mukava porukka, joka on ennakkoluulottomasti ja rohkeasti treenannut Vaakkua - ja Vaakku puolestaan on päässyt näyttämään, että epäsosiaalisuudesta huolimatta muita arvokkaita ominaisuuksia löytyy sitten senkin edestä!

Keskiviikkotottiksissa oltiin Vaakun kanssa ihan keskenämme, kun kentällä ei näkynyt kerrassaan ristin sielua. Tehtiin sitten kolme lyhyttä treeniä ja pidettiin taukoa aina välissä. Kokeessa noutokapula ei saa koirassa aikaan ihan sellaista vireen nousua kuin toivoisin (itseasiassa ei oikein minkäänlaista), joten ajattelin vähän villitä Vaakkua karkuuttamalla kapulaa narusta. Karkaavan kapulan jahtaaminen olikin ihan superhauskaa ja liikkeenomaiseen tilanteeseenkin tuli uutta jännitettä, kun kapula viime hetkellä vielä singahtikin karkuun. Ote kapulastakin lujeni aivan hurjasti. Tätä täytyy tehdä lisää ...ja sen jälkeen ottaa myös remmissä nostotreeniä, sillä kokeessa tuli taas todettua että pelkällä virpomisella ei kyllä paluuvauhti petraannu.

Toisena treeninä tehtiin luoksetuloja eteen haukkumaan. Tämä on vielä ihan harjoitteluasteella, mutta kyllä se haukku alkoi sieltä tulla yhä omatoimisemmin. Toivon mukaan saadaan näin hieman vireennousua, rohkeutta ja röyhkeyttä tuohon eteen tulemiseen. Mieluusti olisin tehnyt näitä avustajan pidätellessä koiraa eikä odottamaan käskettynä, mutta nyt ei ollut avustajaa käytettävissä. Vaakun kanssa ei pienenäkään ole tehty juurikaan apparin pidättelemiä vauhtiluoksetuloja, kun on treenattu lähinnä yksin ja toisaalta olen epäillyt ettei Vaakku uskalla vieraan pitelemänä yhtään intoilla. Mutta eiköhän se siihenkin tottuisi! Kolmannesta treenistä en sitten muistakaan yhtään, että mitä me tehtiin. :o

Yöttömästä yöstä EK1

Variksen kanssa avasimme pk-koekauden Kemin yöttömän yön kisoissa. Meidän p i t ä i s i tavoitella jäljeltä ykköstuloksia, mutta päätin nyt kuitenkin osallistua ihan muuhun lajiin. Kemin jälkimaastot ovat tunnetusti haastavat, ja toisaalta oli jo kova hinku päästä kokeilemaan henkilöhakua. Varsinaiseen hakukokeeseen mennään vasta syksyllä, joten nyt startattiin etsintäkokeessa.

Yöttömässä yössä osallistujia oli kaikkiaan 27, niistä etsintäkokeessa yhdeksän ja meitä ykkösluokkalaisia kaksi. Aiempina vuosina on ensin tehty kaikki tottikset kahdella tai kolmella kentällä ja iltapäivällä lähdetty maastoon, mutta tällä kertaa osa lajeista, myös etsintäkoe, alkoi maastolla.

Ensimmäisenä päästiin jäljestämään. Hyvistä treenijanoista huolimatta nähtiin taas meidän perinteinen koejana: suora rauhallinen eteneminen, takajälki ja sitten hieman haparoiden liikkeelle. Heti janalta poistuttua yritin taas jäljestää itsekin, mutta tovin paikallaan tupeksimisen jälkeen oli uskottava, että jälki todella jatkuu lähes janan suuntaisesti, minne Varis hapuilikin. Varis nosti kaikki kepit ja onneksi se jäljestäminenkin varmistui ensimmäisen kepin jälkeen. Pisteet 57/60.

Seuraavaksi oli vuorossa haku ja sen jälkeen esineruutu. Hakuvuoroa odotellessa me yllättäin päästiinkin käymään esineruudussa ensin. Pikaisella valmistautumisella lähetin Vaakun vasemmasta etukulmasta ruutuun ja tuota pikaa se toikin sieltä esineen. En tiedä, jäikö Vaakulle vähän epäselväksi, mitä se on menossa etsimään, sillä se toi esineen oudon epäilevän oloisena. Pisteitä kuitenkin täydet 30.

Haku oli suuri jännityksen aihe - mutta turhaan. Tuttuun tapaan Varis intoili radalle pääsyä ja tuomarin esitellessä aluetta tsuumaili nenä pitkällä jo kohti etukulmia. Ja aika haipakkaa homma sitten hoidettiinkin!

Ensimmäisellä pistolla löytyi ukko vasemmasta etukulmasta, oikealle puolelle tyhjä ja kolmannella lähetyksellä löytyi ukko vasemmalta jälkimmäisen viidenkympin alueen keskeltä. Vaakku lähti sekä pistoille että näytöille kuin nato-ohjus. Saatiin ilman ennakkoon annettuja ohjeita mennä niin lujaa kuin halutaan, ja mehän sitten kans mentiin! Ilmaisuista täydet, neljä pistettä lähti vähistä pistoista ja tutkimattomasta alueesta ja kahdesta pisteestä en tiedä, mistä ne meni. Tästä siis 64/70.

Pudotetun suoritusvuoroa odottaessa tuli hihiteltyä kanssakilpailijan aivoituksille, että lukihäiriöisenä ei välttämättä saisi selvää radalla olevasta "pudota"-kyltistä. Kuten arvata saattaa, niin eipä oma suoritukseni siitä sitten kauaksi jäänyt. En nimittäin huomannut koko kylttiä! :D Keskityin kulkemaan merkittyä rataa, ja olen tainnut treenata hieman pidemmillä välimatkoilla, joten havahduin tuomarin huutoon "Pudota!" :D Pelkäsin jo muutenkin, että Vaakku pidempään matkaan tottuneena porhaltaa esineestä ylitse ja nyt meidän noutomatka lyheni jonkun metrin. Hienosti Varis kuitenkin suoriutui omasta osuudestaan. Seuraaminen lopussa hieman herpaantui, mutta nouto ja esineeseen reagointi oli säpäkät. Pisteistä täydet 20.

Tarkkikseen mennessä maastopisteitä oli jo tulokseen tarvittava määrä, joten sen puolesta ei enää ollut hätää. Yritin lämmitellä Vaakkua omalla tarkkisesineellä, ja hyvin tuntui lämpenevän. Ruudun kulmalla supatin "Tarkka, tarkka..." ja käskyn saatua Vaakkuhan lähti kuin nato-ohjus, jonka sain parkaisullani pysäytettyä jostain viiden metrin tuolta puolen. Voi elämä... :D No hetken ruudussa pyöriskelyn ja jappasun jälkeen esine löytyi vasemman takakulman paalun juuresta. Hasardi-luovutuksessa ei ollut onni tai kopparin taidot mukana vaan tuli vielä kirsikaksi kakkuun pudotuskin. Pisteitä tästä 17/20.

Päivän maastoilujen jälkeen palattiin iltasella kisakeskukseen tekemään kokeen viimeiset tottikset. Variksen kanssa oltiin kolmen kierrossa ja päästiin heti aloittamaan liikkeillä. Vaakku oli suorastaan mukavassa potkussa, asennot meni oikein, esteet meni oikein, hypyssä ei kosketuksia. Luoksetulo ja tasamaanoudon paluu olisi pitänyt olla lujemmat. Pisteitä Petri Tsokkiselta 94.

Jälkikoirien palattua illan mittaan maastosta saatiin koe päätökseen. Varis sai koulutustunnuksen EK1 ja luokkavoiton pistein 282. Lisäksi Vaakku palkittiin etsintäkokeen suurimman pistemäärän tehneenä koirana. Hyvä Vaakku! :)