Maastokausi on alkanut henkilöhaun merkeissä. Haloon kanssa on aloitettu hakuharrastus toden teolla tänä keväänä, ja tähtäimessä on syksyn hakukokeet tai etsintäkokeet. Treenaamaan on päästy useissa eri maastoissa ja mukavan vaihtelevalla kokoonpanolla eli miltei joka kerta on ollut vieraitakin maalimiehiä. Ihan perusasiaa on vahvistettu eli suoraa pistoa siirtyvillä maalimiehillä, suorapalkoilla. Toisinaan olen hakenut Haloon takaisin keskilinjalle, toisinaan kutsunut, jolloin tulee palkittua pistolta sisääntuloa. Haluan, että perusasiat eli lähetys, paluu keskilinjalle ja lähetys uudelle pistolle ovat kunnossa ja motivoituneet ennen kuin aletaan opetella mitään muita hienouksia.
Hienosti Haloo onkin suoriutunut. Sillä on erinomainen keskittyminen ja fokus, joten se lähtee suoraan ja lujaa. Maalimiehet ovat olleet aina takalaidalla 50 metrissä eli puoliväliin jäämistä ei ole missään vaiheessa opetettu. Lähimaalimiehet kuuluvat meillä niihin muihin hienouksiin, sitten kun perusasiat ovat kunnossa. Pari kertaa on metsästä löytynyt mörkö, joka on suht' nopeasti todettu maalimieheksi ja löydetty seuraavilla pistoilla ongelmitta. Ilmaisua on treenattu kotioloissa lähimetsässä. Siihen opetellaan vielä etunakki ja jarrutettuna näytölle meno, ennen kuin aletaan ajaa samaa kuviota sisään varsinaisissa hakutreenissä.
 |
| Lauantain treeni |
Toukokuun viimeinen viikonloppu vierähti Haloon kanssa Oulun palveluskoirayhdistyksen hakukoulutuksessa, jossa vierailevana kouluttajana oli hakutuomari ja holskukilpailija Marja Uusitalo. Jo Marjan esittelytekstistä etukäteen ajattelin, että hyvin samoilla linjoilla ollaan ja varmasti on osaava ihminen tällaisille Haloon tyyppisillekin hakukoirille. Ja niinhän me viikonloppuna saatiinkin vahvistusta tekemisillemme ja toki myös uusia ajatuksia mukaamme.
 |
| Sunnuntain treeni |
Sää oli koko viikonlopun kolea ja sateinen, mutta hyvin viihdyttiin metsässä pitkät treenipäivät niin koirat kuin emännät. Haloolle maasto oli uusi ja maalimiehet vieraat, mutta todella hienosti ilman yhtään mörköä se teki lauantaina perus suorapistotreenin ja sunnuntaina joukkoon otettiin pari pitkää L-etenemää. Ostoslistalle laitettiin nyt vihdoin ja viimein simppelit radiopuhelimet ja ehkä täytyy hieman tuunata meidän alueenmerkkauskreppejäkin. 😁
Vaakku kuntoutui hyvin viime marraskuisesta pattien poistosta, mutta tuolloin myös yhden nisän takaa löytyi pieni herne. En oikein osannut päättää, poistaako tuo nisäkasvain vai ei. Yksi pieni siisti herne ei vaikuta kauhean vakavalta, mutta onhan niitä huonostikin päättyneitä tarinoita tiedossa. Päätin siis lopulta poistattaa tuonkin. Pyysin ensin röntgenkuvat etäpesäkkeitten varalta, sillä turhaanhan sitä enää leikkaa, jos niin sanotusti maito on jo maassa. Kuvat olivat kuitenkin täysin puhtaat, joten toukokuun viimeisenä maanantaina Vaakku pääsi taas operoitavaksi. Lopputuloksena oli jälleen aika iso leikkaushaava, mutta jos jotain positiivista niin toipilasaika ja haavanhoito menevät jo vankalla rutiinilla. Toivotaan, että ilman patteja on nyt Vaakulla hyviä terveitä eläkevuosia edessään!
