Noseworkia

Heti Ranskasta palattua oli edessä nosework-koeviikonloppu. Haloolle oli luvassa osallistuminen lauantaina ja minulle talkoilua sunnuntaina. Treenaaminen koitosta varten hoidettiin osallistumalla koirakoulu Kisman huhtikuun nosework-kurssille, jossa tehtiin puolenkymmentä harjoitusta kerran viikossa.

Toisella treenikerralla pyysin Katjaa videoimaan meidän suorituksia. Ensimmäisessä harjoituksessa Haloo löytää hajun jo yhdeksän sekunnin kohdalla, mutta ei halua ilmaista sitä vielä. Se on vasta 46 sekunnin kohdilla mielestään tutkinut tarpeeksi, ravistaa turkkinsa ja menee suorinta tietä tarkentamaan ja ilmaisemaan löydön. Tämän huomasi helposti jo livenä, mutta videoilta tuli todettua, että kyllähän se mokoma tekee saman myös toisessa ja kolmannessa harjoituksessa.

Toisessa videossa Haloo ohittaa hajupilven useaan kertaan ennen kuin on tutkaillut mielestään riittävästi ja on sopiva aika tarkentaa ja ilmaista löytö. Keittiöetsinnässä se iloisesti tutkii paikkoja kunnes 42 sekunnin kohdalla annan painokkaasti uuden etsintäkäskyn ja Haloo meneekin suorinta tietä pöydän alle ja tarkentaa ja ilmaisee löydön tuolin alta. Se on siis jos kahdeksan sekunnin kohdalla tuolin ohi mennessään haistanut, että siellä se on. Onpahan viheliäinen tapa!

Neljännessä videossa Haloo saa hajun jo ennen aloitusta ja siinä se sentään tarkentaa ja ilmaisee heti ilman koko huoneen etsimistä ensin. Ehkä illan viimeiseeen harjoitukseen mennessä oli jo saanut etsiä ja tutkailla tarpeeksi. Tällainen toimintamalli on siis diagnosoitu, mutta ennen koetta siihen ei tietysti viitsinyt alkaa mitään lääkkeitä kokeilemaan. Kun nyt vaan etsisi ja ilmaisisi parin kolmen minuutin etsintäajassa.










Koeaamuna ajettiin kaikkien aikojen lyhyin (noin 4 km) siirtymä koepaikalle Kisakankaalle. Kyseessä oli kahden tuomarin koe, joten osallistujat arvottiin kahteen 10 kilpailijan ryhmään ja toinen ryhmä aloitti sisätiloissa laatikkoetsinnällä ja sisäetsinnällä, toinen ryhmä pihalla ulkoetsinnällä ja ajoneuvoetsinnällä.

Haloon kanssa aloitettiin sisällä ja molemmat etsinnät menivät hyvin. Laatikkoetsinnässä se etsi hyvin ja löysi helposti. Sisätilaetsintä oli kaakeloidussa pesuhuoneessa ja siellä Haloo teki tuon tutun kuvionsa eli löysi heti, mutta tutki koko alueen ennen kuin ilmaisi löydön.

Ulkoetsintään se sitten kaatui. Päivän mittaan virinnyt tuuli painoi tuolin alle piilotetun hajun muutaman metrin päähän rakennuksen seinään ja sen seinän tutkimiseen Haloo jäi kiinni. Tuolin lähellä käydessämme Haloo ei reagoinut lainkaan vaan vaikutti enemmänkin saavan hajua vähän matkan päässä olleesta ajoneuvoetsintäaueesta. Vielä siinäkään vaiheessa kun etsintäaika oli päättynyt ja tiesin ohjata Haloon tuolin luokse se ei edelleenkään millään meinannut havaita hajua tuolista. Tämä olisi siis jäänyt meiltä löytämättä, vaikka olisin hoksannutkin, että haju tulee seinään tuulen mukana muualta.

Ajoneuvoetsinnästä tuli taas löytö, joten kolme neljästä tehtävästä selvitettiin. Kaikki neljä löytöä pitäisi kuitenkin tehdä, mutta tiukassa se tuntuu olevan. Toki näin keväällä ulkoetsintöjä ei juurikaan ollut alla, joten ne olisi varmasti syytä laittaa treenilistalle ennen kuin seuraavan kerran kokeillaan.

Noseworkia, rallytokoa ja huoltoa

Tammikuu aloitettiin reippaasti Kisman kursseilla. Haloon kanssa käytiin maanantaisin noseworkissa ja Ainon kanssa tiistaisin rallytokossa. Kun perjantaisin oli vielä Ainon purut ja sunnuntaisin kimppatottisvuoro, niin aika monelle illalle siinä jo olikin ohjelmaa.

Noseworkissa tehtiin aina puolen tusinaa harjoitusta joka kerta. Etsintäalueet oli tehty huoneisiin ja ympäri hallia ja etsittävä haju oli saanut vanheta meidän treenien alkuun mennessä jo hyvän aikaa. Koirat odottelivat häkeissä ja kukin vuorollaan kävi suorittamassa pari etsintäaluetta kerrallaan. Oli ihan luksusta päästä valmiiseen pöytään eli etsintäalueet oli valmiina odottamassa, itsellä ei tietoa hajun sijainnista ja Katja juuri lajin tuomariksi valmistuneena katsoi, miten tehtävistä sitten suoriuduttiin.

Haloo oli hyvin orientoitunut ja motivoitunut etsimään. Toisinaan löytö tuli ihan muutamissa sekunneissa, usein piti tietysti etsiä hieman pidempään ja joskus sitten taas tosi pitkään ja hartaasti. Haloo ilmaisee nenäkosketuksella, ja silloin harvoin kun on noseworkia itsekseen treenattu, olen laittanut hajun aina niin, että siihen pääsee nenällä kiinni. Selvästi haasteita ilmaisupaikan valinnassa Haloolle aiheuttikin, kun haju olikin sellaisessa paikassa joko korkeammalla tai jossain takana tai sisällä, ettei siihen pääse nenällä kiinni asti. Tämä näkyy laatikkoetsinnässäkin, eli Haloo työntelee laatikkoa joka suunnasta ennen kuin uskoo, että lähemmäksi hajua ei pääse ja on ilmaistava koko laatikko. Ajattelin muutenkin harjoitella ilmaisua (kesto, häiriöt) erikseen omalla ajalla, joten tämä menee siihen samalle treenilistalle. Nyt kurssilla keskityttiin Haloon kanssa etsimiseen ja palkkasin löydöistä aina nopeasti.

Haloo 21.2.2019

Ainon kanssa opeteltiin rallytokokurssilla alokas- ja avoimen luokan kuvioita. Ainolle tekniikka-asioista uutta oli vain minun ympäri kiertämiset ja pyörähdys seuraamisessa. Tuttuja juttuja seuraamista, istumista, maahanmenoa ja seisomista tehtiin nyt sitten vain erilaisten rallyliikkeitten muodossa. Aino sai hyvää kuuntelu-, keskittymis- ja palkattomuustreeniä, ja itselle palasi taas hieman mieleen, mitä kaikilla erilaisilla kylteillä pitikään tehdä. Sääntömuutoksen myötä tulleet uudet kyltitkin tuli käytyä ihan kunnon opastuskella läpi.

Ajattelin siksikin rallyilla nyt Ainon kanssa, että saamme siitä helposti hieman kisakokemusta. Alokasluokassa koira on kytkettynä, joten Aino ei varmasti heittäydy täysin tekemättömäksi ja toivottavasti huomaisi, että kyllä siitä koetilanteestakin aina selviää, sen kun tekee vaan!

Aino 21.2.2019

Omaan silmään Varis ja Aino ovat aina olleet fysiikaltaan hyvin elastisia joka suuntaan. Sellaisia pantterimaisia, jotka kiihtyvät hieman maltillisemmin, mutta täydessä vauhdissa yhden laukan mitta on melkoinen ja meno huikeaa katsottavaa. Haloo taas. Noh, se on ollut ihan pikkupennusta asti liikkeissään sähäkkä, mutta kropaltaan todella tönkkö. Pyörähtäessä myötäpäivään tai vastapäivään sen runko ei taivu vaan pysyy suorana. Se on nopea ja rämäpäinen liikkeissään, mutta sen laukka on noihin kahteen pantteriin verrattuna lyhyttä tikutusta.

Anniina kävi hieromassa koko sakin elokuun lopulla ja arvatenkin nämä erot tuntuivat myös lihaksistossa. Variksella ja Ainolla ei juuri ollut pahoja jumeja ja nekin vähät antoivat hyvin periksi - suhteellisen huoltovapaan oloinen kaksikko siis! Haloo onkin sitten hieman toista maata ja se pääsi uudelleen käsittelyyn heti pari kolme viikkoa myöhemmin. Nyt tammikuun alussa Haloo kävi myös osteopaattisen hierojan rankakäsittelyssä ja se näyttikin heti käsittelyn jälkeen rungoltaan silminnähden pidemmältä. Nyt helmikuussa Anniina kävi taas hieromassa koko porukan ja huhtikuussa on Haloolle taas tiedossa rankakäsittelyä.

Uuden äärellä: Nosework-koe

Nosework-kokeisiin tuli tutustuttua lokakuun puolivälissä heti kerralla osallistujan roolissa. Haloo pääsi varasijalta mukaan lauantain kokeeseen ja sinne lähdettiin haistelemaan koeilmapiiriä lunkisti ilman kummoisiakaan treenaamisia sitten toukokuisen hajutestin. Pahaksi onneksi sairastuin itse viikonlopun alla, mutta ajattelin lievittää kuumeista oloa lepäämällä koepaikalla kaikki odotusajat peiton alla autossa. Hyvä idea, mutta kyllä päivästä silti tuli kipeänä tosi pitkä ja raskas.

Ensin suoritettiin peräkkäin sisäetsintä ja laatikkoetsintä. Sisätilana oli takkahuone, jossa oli sohva, jääkaappi, vitriinikaappi ja työpöytiä. Haloo lähti heti hyvin etsimään huoneen reunaa myöten ja aika nopeasti jäi etsimään nimenomaan yhden työpöydän ympäristöstä. Se teki todella kovasti töitä tarkentaen hajun lähdettä pöydän alta ja päältä hyppäämällä sitä vasten. Lopulta se paikallisti hajun lähteen työpöydän takana seinässä olevan tussitaulun alareunasta ja teki hyvän ilmaisun siihen (aika 1:27). Tuomarin kommentit "Hieno, pitkä tarkentelu. Täsmälleen kätkölle. Voimakas nenänkäyttäjä. EHK:n arvoinen hajun tarkentelija."

Laatikkoetsinnässä enimmäisaika oli puolitoista minuuttia, ja sen kuluessa ei Haloo ilmaissut yhtään laatikkoa. Se etsi kyllä hienosti, mutta ei vain tehnyt löytöä. Laatikkoetsintä on ollut Haloolle jostain syystä se vaikein, ja toukokuussa hajutestiä varten sitä harjoiteltiinkin aika tavalla. Nyt en hoksannut sitä etukäteen koetta varten treenata.

Ulkoetsintäalue 13.10.2018

Lounastauon jälkeen suoritettiin niinikään peräkkäin ulkoetsintä ja ajoneuvoetsintä. Kuvan ulkoetsintäalueelta Haloo etsi hyvin ja löysi nopeasti kätkön potkulaudasta (aika 0:32). Tuomarin kommentit "Hieno reagointi ja hieno ilmaisu millilleen kätkölle. Hyvät aloitukset."

Ajoneuvoetsinnässä kohteina oli peräkärry ja henkilöauto, mutta kahden minuutin enimmäisajan puitteissa ei kätköä löytynyt. Tämä meni puhtaasti minun piikkiin, sillä kätkö oli auton keulassa rekisterikilven takana ja minä vein Haloota etsimään ihan kaikkialle muualle.

Tällä kertaa saatiin siis pisteet vain sisäetsinnästä ja ulkoetsinnästä, mutta oppia tuli senkin edestä! Laatikot meni treenilistalle ja omaan ohjaamiseen ja toimintaan tuli kovasti uutta oppia. Hajutestistä jäi sellainen mielikuva, että aikaa on reilusti, mutta koeluokissa ei sitä aikaa niin paljon olekaan. Lajin koekäytännöt tuli nyt myös ainakin yhden kokeen osalta tutuksi.

Heti seuraavana päivänä oli Tassutörmällä IPO-koe, johon olin ilmoittanut Ainon peltojäljelle eli A-osakokeeseen. Nosework-päivän mittaan oma olo kävi lepäämistauoista huolimatta niin huonoksi, että toista samanlaista saati kipeämpää päivää ei voinut ajatellakaan. Pakko oli siis jättää koe väliin ja jäädä kotiin nukkumaan.

Koetta edeltävillä viikoilla Aino jäljesteli koetta ajatellen riittävän mittaisia ja ikäisiä jälkiä pitkässä liinassa, selvitti yleensä kulmat ilman kauhean isoja ylityksiä ja ilmaisi esineet melko varmasti. Kuitenkin ihan siinä kokeen alla sujui vaihtelevasti, joten ehkä siinäkin mielessä ei ollut huono sattuma potea kuumeflunssa juuri nyt.

Haloon hommailuja - JK2!

Ilmoitin Haloon jälkikokeeseen kesäkuulle, ja sitä ajatellen on hyödynnetty kaikki tilaisuudet treenata tottelevaisuutta ihmisten ilmoilla. Aino sai parin treenikerran jälkeen luovuttaa siskolleen paikkansa pk-tottiskurssilla, ja Haloo kävi kuokkimassa myös Ainon pururyhmän tottiksissa. Kuin tilauksesta tuli toukokuulle myös SPL-maalimies Janne Laitisen tottiskoulutus Kiimingissä. Toivoin häiriötreeniä seuraamiseen ja arvasinkin, että täältä saadaan juuri sitä mitä tarvitaan. Selvästikin aina aika ajoin on jonkun ravisteltava ohjaaja pois mukavuusalueelta. Itse vajun aina hiljalleen löysäilyyn, vaikka teoriassa tietäisinkin, mitä pitäisi tehdä. Haloo teki hienosti hommia ja sai kehut, että on kivan ja hyvän oloinen koira!




Seuraavalla viikolla toukokuisena torstai-iltana ajeltiin Haloon kanssa noseworkin 1-luokan hajutestiin Paltamoon. Kilpailukirja saatiin ilman merkintöjä jo kuukausi aiemmin, kun tunaroitiin ensimmäinen yritys Kempeleessä. Siellä Haloo huiteli vauhdikkaasti 12 laatikon radan läpi, toisella kierroksella tökkäsi kokeiluksi nenänsä johonkin laatikkoon ja minä samantien hyväksyin sen löydöksi. Ohoh. Eipä auttanut kuin treenailla lisää ja odotella uutta testiä.

Paltamossa testi oli sisätiloissa liikuntahallissa. Halli oli sen verran hämärä ja kolkko paikka, että poikkeuksellisesti jokainen koira sai käväistä tutustumassa halliin ennen testin aloitusta. Haloota ei halli kummeksuttanut yhtään ja leikittiin siinä vain hetki narupallolla. Omalla vuorollamme päästiin suorittamaan, ja heti ensimmäisen jonon kolmannen laatikon Haloo ilmaisi ilman mitään epäilystä. Vahingosta viisastuneena tehtiin kuitenkin tarkistuskierros, ja kun toisenkin kerran Haloo ilmaisi erittäin pontevasti saman laatikon, niin hyväksyin löydön. Laatikko oli oikea ja tällä kertaa saatiin kilpailukirjaan ensimmäinen merkintä.

Jälkikokeen kakkosluokkaa lähdettiin Haloon kanssa suorittamaan Opky:n 1- ja 2-luokan iltajälkikokeeseen. Koe avattiin ja koirat tarkastettiin Sanginjoella ja siitä siirryttiin jäljille. Janalla Haloo lähti vauhdikkaasti ja suhaili vähän sinne tänne ennen kuin oikea suunta löytyi. Jäljeltä saatiin kuin saatiinkin kaikki kepit taskuun, vaikka 700 metrin jäljestämisen ja neljän kepin jälkeen Haloo oli sitä mieltä, että kyllä tämä tältä erää riittää ja minäkin tulin siihen tulokseen, että eipä auta kuin lähteä autolle. Palatessamme Haloo kuitenkin pongasi jäljen uudelleen ja nosti loputkin kaksi keppiä.

Esineruudussa viime syksyn kokeessa Haloo luuli olevansa henkilöhaussa, mutta nyt se selvästi oli omastakin mielestään tullut esineruutuun. Varsin nopeasti kolmella lähetyksellä se toi kolme esinettä. Viimeinen oli oikeassa etukulmassa ja satuin lähettämään siitä lähes kohdalta. Haloo lähti lujaa ja saman tien pyörähti ympäri ja sinnikkäästi etsi esineen, vaikka hetken aikaa joutui sitä siitä paikallistamaan. Hieno suoritus. Ensimmäinen esine Haloolla kävi lyhyesti maassa, mutta kiltillä arvostelulla ei siitä vähennyksiä. Maastosta pisteitä yhteensä 191.

Tottiksiin siirryttiin Tassutörmälle, missä meidän pari kysyi, onko mun koira uros vai narttu. Tuo kysymys enteilee aina huonoa, sillä mitä ihmeen väliä sillä on, jos oma koira on hallinnassa. Haloo aloitti paikallamakuulla ja suoritti sen normaalisti parin ravaillessa noutoliikkeissä kapula suussa ympäri esteitä ja yleisöä kun sitä samalla yritettiin lukuisin tänne-käskyin saada hallintaan. Paikallamakuussa se onneksi pysyi hyvin meidän suorittaessa vuorollamme kenttäliikkeet. Liikkeestä istumisessa annoin Haloolle reilun avun, jotta varmasti istuu. Hyppynoudossa uusin ensimmäisen heiton, mutta pahaksi onneksi toinenkin heitto kimposi vasemmalle vinoon. Uusintaheitto oli Haloolle saalishulluna hieman liikaa ja se karkasi ennen käskyä - onneksi kuitenkin hypyn kautta. Paluuhyppy tuli niin vinosti, että siinä tuli hassu kosketus. Eteenmenon loppuistumiseen tarvittiin toinen käsky. Muutoin liikkeet olivat erinomaisia, ja pisteitä koko esityksestä 94. Eteenmeno oli hauska, kun Haloo lähti niin lujaa, että maa vain pölähti. Totteli hyvin maahan-käskyä, mutta liikkeen päättämisen jälkeen kun kehaisin, niin otti taas kolmen metrin syöksyn kentän päätyä kohti, kun oli taas täysin vakuuttunut, että siellä on pallo. 😄

Näillä kuvioin saatiin JK2 suoritettua komealla ykköstuloksella 285 pistettä, ja seuraavaksi tavoitellaankin jo käyttövaliokiinnityksiä 3-luokassa! Tosin tällä jäljestämisellä ei kyllä tarvitse ihan heti voittajaluokan puolentoista kilometrin jäljille lähteä. Vaihtelevan mittaisia treenijälkiä ja kestävyyttä tarvitaan paljon lisää. Tottiksessakin hyvistä pisteistä huolimatta tuli mieleen monta treenin aihetta tulevia koitoksia ajatellen.

Nosework jatkuu

Haloon kanssa päästiin alkeiskurssin jälkeen jatkamaan nosework-touhua Ida Jokelan koulutusviikonlopussa Evidensia-areenassa. Osallistuimme sunnuntaina edenneitten harrastajien ryhmään, ja Haloo meni siellä pidempään harrastaneitten joukossa kyllä ihan täysin.

Jokaiselle ryhmän koiralle oli varattu treeniaikaa noin 20 minuuttia, mutta päädyttiin ottamaan kaikki koirat halliin ja tekemään sama etsintätehtävä vuoronperään. Näin ehdittiinkin saada reilusti toistakymmentä hyvää harjoitusta jokaiselle. Monenmoista harjoitusta tehtiin alkaen ihan yhden laatikon hyvästä virheettömästä ilmaisusta. Etsintää tehtiin kartioista, laatikoista ja eniten sisäetsintätyyliin agilityesteitten tai muitten tavaroitten joukosta. Kokeenomainen hajutestin laatikkoetsintä tehtiin myös ja Haloo selvitti sen hienosti. Yhden harjoituksen kokeilin palkata ruualla, mutta kyllä pallopalkka on paras. Haloo etsii hyvin motivoituneesti ja ilmaisut on tosi vahvat selin minuun (suorastaan työntää nenällä hajua) siitä huolimatta että palkkaan heittämällä pallon ihan päinvastaiseen suuntaan. Luopuminen on siis erinomaisesti hallussa.

Haloo ajoneuvoetsintä 15.4.2018, kuva Marjatta Savolainen

Koirakoulu Kisma järjesti seuraavana viikonloppuna treenihallillaan epäviralliset nosework 1-luokan kokeet. Jotenkin tulin ylipuhutuksi sinne mukaan, vaikka ulkoetsintöjä ei oltu koskaan edes kokeiltu. Nosework-koe koostuu sisätilaetsinnästä, laatikkoetsinnästä, ulkoetsinnästä ja ajoneuvoetsinnästä. Maksimipisteet on 100, enimmäisajan puitteissa täytyy löytää, virhepisteitä voi tulla esimerkiksi tavaroiden käpälöimisestä ja tasapisteissä suoritusaika ratkaisee.

Ensin suoritettiin sisällä hallissa sisätilaetsintä ja laatikkoetsintä peräkkäin. Virhepisteitä ei tullut ja aikaa sisätilaetsinnässä meni 1,05 ja laatikkoetsinnässä 0,38. Sisätilaetsinnässä ajasta olisi jäänyt ainakin kolmannes pois, jos olisin heti luottanut Haloon ilmaisuun työmaatikkaitten jalasta. Tein kuitenkin pienen varmistusetsintäkierroksen ja kun ilmaisi taas saman kohdan, niin ilmoitin löydön.

Hallin takapihalla suoritettiin ajoneuvoetsintä ja ulkoetsintä peräkkäin. Ulkoympäristö ei ainakaan tällä kertaa vaikuttanut Haloon työskentelyyn mitenkään; jälleen etsittiin hajut virheittä ja aika molemmissa tehtävissä hieno 0,20 ja 0,17. Haloolle siis näistä nosework-epiksistä täydet pisteet ihan näppärillä suoritusajoilla. Oikeissa kokeissa luokanousuun tarvitaan vähintään 97 pisteen suoritus kolmesta eri kokeesta. Sitä ennen pitää myös suorittaa hyväksytysti 1-luokan hajutesti.

Haloo ajoneuvoetsintä 15.4.2018, kuva Marjatta Savolainen

Noseworkin alkeita

Varis pääsi rallypuuhiin, Ainolla on purutreeninsä ja Haloolle piti myös etsiskellä jokin kurssi. Hieman myöhässä olin liikkeellä, mutta onneksi lähiseudulta löytyi meille paikka noseworkin alkeiskurssilta. Taas tuli siis tutkittua netistä itselle uuden lajin sääntöjä. Nosework kisaluokkineen vaikuttaa kivalta, mutta isompaa innostumista salpaa kyllä se, että laji ei ole Kennelliiton alla.

Haloo osasi entuudestaan nenäkosketuksen ja tunnistusnoudon, joten nopeasti päästiin hyvään alkuun. Parilla treenillä jo ennen kurssin alkua Haloo osasi ilmaista nenäkosketuksella eukalyptuksen hajun sisältävää lasipurkkia ja sitten etsiä ja ilmaista sen muitten lasipurkkien joukosta. Suurimmat toiveet kurssista olikin päästä treenaamaan häiriössä vieraassa hallissa muitten koirien ja ihmisten kanssa. Haloo suoriutui hienosti tässäkin mielessä. Harjoitellessa se oli innokas ja keskittynyt, luppoajat katseli muita rennosti tai mönki sylissä selällään ja vain pari kertaa se ennätti vähän ajatella pahuuksia ja irvistää jollekin yli-innokkaalle kanssakurssilaiselle.

Kurssilla tehtiin koiralle eukalyptuksen haju tutuksi, opeteltiin ilmaisua, harjoiteltiin etsintää purkeista, koreista ja laatikoista, kokeiltiin häiriöhajuja ja niin edelleen. Lisäksi tietysti harjoiteltiin etsintää kotona ja agilityesteitten rakenteista hallilla. Laatikkoetsintää tehtiin myös, sillä se on tehtävänä hajutestissä, joka täytyy suorittaa ennen varsinaisia kilpailuluokkia.

Viimeisellä kurssikerralla tehtiin yksitellen erilaisia etsintätehtäviä, ja oikeastaan vasta tässä (onneksi ensimmäisen tehtävän kohdalla) tajusin miten paljon paremmin Haloo työskentelee pallopalkalla. Taskuun varattiin siis namien sijaan pallo ja etsintätehtävät menikin oikein hienosti. Ainoastaan hajun paikallistaminen ilmassa roikkuvista teepalloista oli meille uutena juttuna hankalampi rasti. Nyt alkeiskurssin jälkeen jatketaan treenailua kohti 1. luokan hajutestiä.