Heti Ranskasta palattua oli edessä nosework-koeviikonloppu. Haloolle oli luvassa osallistuminen lauantaina ja minulle talkoilua sunnuntaina. Treenaaminen koitosta varten hoidettiin osallistumalla koirakoulu Kisman huhtikuun nosework-kurssille, jossa tehtiin puolenkymmentä harjoitusta kerran viikossa.
Toisella treenikerralla pyysin Katjaa videoimaan meidän suorituksia. Ensimmäisessä harjoituksessa Haloo löytää hajun jo yhdeksän sekunnin kohdalla, mutta ei halua ilmaista sitä vielä. Se on vasta 46 sekunnin kohdilla mielestään tutkinut tarpeeksi, ravistaa turkkinsa ja menee suorinta tietä tarkentamaan ja ilmaisemaan löydön. Tämän huomasi helposti jo livenä, mutta videoilta tuli todettua, että kyllähän se mokoma tekee saman myös toisessa ja kolmannessa harjoituksessa.
Toisessa videossa Haloo ohittaa hajupilven useaan kertaan ennen kuin on tutkaillut mielestään riittävästi ja on sopiva aika tarkentaa ja ilmaista löytö. Keittiöetsinnässä se iloisesti tutkii paikkoja kunnes 42 sekunnin kohdalla annan painokkaasti uuden etsintäkäskyn ja Haloo meneekin suorinta tietä pöydän alle ja tarkentaa ja ilmaisee löydön tuolin alta. Se on siis jos kahdeksan sekunnin kohdalla tuolin ohi mennessään haistanut, että siellä se on. Onpahan viheliäinen tapa!
Neljännessä videossa Haloo saa hajun jo ennen aloitusta ja siinä se sentään tarkentaa ja ilmaisee heti ilman koko huoneen etsimistä ensin. Ehkä illan viimeiseeen harjoitukseen mennessä oli jo saanut etsiä ja tutkailla tarpeeksi. Tällainen toimintamalli on siis diagnosoitu, mutta ennen koetta siihen ei tietysti viitsinyt alkaa mitään lääkkeitä kokeilemaan. Kun nyt vaan etsisi ja ilmaisisi parin kolmen minuutin etsintäajassa.
Koeaamuna ajettiin kaikkien aikojen lyhyin (noin 4 km) siirtymä koepaikalle Kisakankaalle. Kyseessä oli kahden tuomarin koe, joten osallistujat arvottiin kahteen 10 kilpailijan ryhmään ja toinen ryhmä aloitti sisätiloissa laatikkoetsinnällä ja sisäetsinnällä, toinen ryhmä pihalla ulkoetsinnällä ja ajoneuvoetsinnällä.
Haloon kanssa aloitettiin sisällä ja molemmat etsinnät menivät hyvin. Laatikkoetsinnässä se etsi hyvin ja löysi helposti. Sisätilaetsintä oli kaakeloidussa pesuhuoneessa ja siellä Haloo teki tuon tutun kuvionsa eli löysi heti, mutta tutki koko alueen ennen kuin ilmaisi löydön.
Ulkoetsintään se sitten kaatui. Päivän mittaan virinnyt tuuli painoi tuolin alle piilotetun hajun muutaman metrin päähän rakennuksen seinään ja sen seinän tutkimiseen Haloo jäi kiinni. Tuolin lähellä käydessämme Haloo ei reagoinut lainkaan vaan vaikutti enemmänkin saavan hajua vähän matkan päässä olleesta ajoneuvoetsintäaueesta. Vielä siinäkään vaiheessa kun etsintäaika oli päättynyt ja tiesin ohjata Haloon tuolin luokse se ei edelleenkään millään meinannut havaita hajua tuolista. Tämä olisi siis jäänyt meiltä löytämättä, vaikka olisin hoksannutkin, että haju tulee seinään tuulen mukana muualta.
Ajoneuvoetsinnästä tuli taas löytö, joten kolme neljästä tehtävästä selvitettiin. Kaikki neljä löytöä pitäisi kuitenkin tehdä, mutta tiukassa se tuntuu olevan. Toki näin keväällä ulkoetsintöjä ei juurikaan ollut alla, joten ne olisi varmasti syytä laittaa treenilistalle ennen kuin seuraavan kerran kokeillaan.
tiistai 30. huhtikuuta 2019
keskiviikko 24. huhtikuuta 2019
ABT:n treenileirillä Ranskassa
Amicale du Briard de Travail -yhdistys (ABT) järjestää vuosittain pääsiäisenä treeniviikonlopun jossain päin Ranskaa. Yleensä en töiden vuoksi pääse osallistumaan, mutta tänä vuonna sain lomaa pääsiäisen ylitse ja lähdin tietysti reissuun ottamaan pienen varaslähdön kesään. Viikonlopulle oli löytynyt tällä kertaa järjestäjä Bretagnen alueelta, Atlantin valtameren rannikolta Lorientista. Siellä treenipuitteista ja ruokahuollosta vastasi paikallinen koirakerho, Club Lorient Quéven Sport Canin.
Ensisijaisesti kiinnosti nähdä mahdollisimman paljon muita briardeja, mutta otin kuitenkin Haloon mukaan kokemusta kartuttamaan. Matka tehtiin lentäen Oulusta Helsingin kautta Pariisiin, ja Charles de Gaullen lentokentältä jatkettiin vuokra-autolla reilut 500 kilometriä Lorientiin. Perillä hotellilla oltiin alkuillasta.
Ennen viikonlopun ohjelmaa minulla oli koko torstaipäivä vapaata. Aamulla käytiin ulkoilemassa Kerrousseaun luonnonsuojelualueella, joka olikin hyvä lenkkipaikka koko reissun ajaksi. Helteisen päivän Haloo vietti siestaa ja minä kiertelin paikallisessa Pont Scorffin eläintarhassa. Vaikka en eläintarhoja varsinaisesti kannatakaan, niin aina voi jättää palautetta, mitkä eläimet näyttivät viihtyvän ja mitä olisi mukava nähdä enemmän. Pont Scorffissa pisteet keräsivät Afrikan savannien vauhdikkaat seeprat ja juovagnuut sekä suurella metsäaukiolla vapaana lentävät arat.
Perjantaina hoidettiin Kerpontin eläinlääkäriasemalla alta pois Haloon Suomeen paluuseen tarvittava ekinokokkoosilääkitys. Eläinääkäri laski hämmentyneenä suomalaisessa passissa olevan 20 sivua tilaa yksinomaa ekinokokkoosimerkinnöille - ei ole kuulemma koskaan nähnyt vastaavaa. 😃
Lorient Quévenin koirakerhon kentällä leiriohjelma alkoi iltapäivällä Michel Jegardin luennolla Ranskan kansallisesta jälkikokeesta. Lajissa jäljestetään pellolla, mutta FH-jälkeä vauhdikkaammin joko jälkiliinassa tai vapaana, jolloin ohjaaja odottaa pellon laidassa. Jäljen lopussa koiran tulee tunnistaa ja ilmaista jäljen tehnyt henkilö. Fläppitaululle piirtyi monelaisia harhajälkiharjoituksia ja ne ovat ilmeisesti oleellinen osa lajia.
Illalla päästiin sitten ajan kanssa seurustelemaan vanhojen ystävien ja lukuisten uusien tuttavuuksien kanssa illallisen äärellä. Näin leiriolosuhteissakin menussa oli aina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja siihen vielä hotelliaamiaiset joukkoon, niin laihtumaan ei kyllä päässyt tämänkään viikonlopun aikana.
Lauantai ja sunnuntai olivat täysiä treenipäiviä. Jälkikoirakot lähtivät Michelin johdolla pellolle, tokoilijat pääsivät Babeth Le Gacin oppiin ja purulajien harrastajat treenasivat keskenään. Keskellä päivää syötiin lounas ja pitkä päivä päättyi illalliseen ja illanviettoon. Lauantaina oli lisäksi Corinne Forgerien shiatsuluento ja ABT:n vuosikokous.
Mukavuudenhaluisesti vietin molemmat päivät helteisten ja varjottomien jälkipeltojen sijaan kentän laidalla seuraten toko- ja purutreenejä. Suurin osa viikonlopun briardeista tulikin kentällä nähtyä, mutta jälkikäteen ajatellen olisi ehkä voinut sunnuntaina käydä myös jälkipellolla. Mikään viikonlopun kolmesta lajista ei ole Haloon laji, mutta teimme kuitenkin mielenvirkistykseksi pari purutreeniä ja omaksi (ja muutaman muun 😄) iloksi vähän tottista.
Haloon ja Ainon sukulaisiakin oli paikalla. E'bhen-isä oli tieysti Corinnella mukana vaikka eläkeläinen jo onkin. E'bhenin uudesta pentueesta oli kolme 10-viikkoista sisaruspuolta tutustumassa harrastuksiin. Myös kolme serkkua oli paikalla Etsabe-tädin viimeisimmästä pentueesta, ja hieman kaukaisempina sukulaisina Veedoch-isoisän jälkeläisiä oli kolme muutakin isän ja tädin lisäksi.
Viikonloppuun osallistui noin 30 koirakkoa, joitten joukossa oli minun ja Haloon lisäksi pari muutakin Ranskan rajojen ulkopuolelta. Yksi pariskunta matkustaa leirille joka vuosi Belgiasta ja minun tavoin ensimmäistä kertaa oli mukana sometuttu Susanne Saksasta. Hänen kanssaan juttu luistikin hyvin englanniksi niin kielen kuin ajatusmaailman puolesta. Ranskalaiset puhuvat englantia hyvin vaihtelevasti, mutta hyvin juttua silti riitti minun huonolla ranskalla ja heidän huonolla englannilla - ja tarpeen tullen kiikutettiin sitten kielitaitoisempaa yksilöä apuun. 😄
Sunnuntaina illallisen ja illanvieton jälkeen heitettiin hyvästit ja toivoteltiin hyvät kotimatkat. Haloon kanssa ajeltiin maanantaina kaikessa rauhassa Maurepas'han vanhaan tuttuun hotelliin, ja tiistaiaamuna oli enää reilun 50 kilometrin matka CDG:n lentokentälle. Hieman alkoi aamuruuhkassa madellessa jännittää, miten ehditään ajoissa perille palauttamaan auto ja jättämään Haloo ruumaan vietäväksi, mutta aikaa oli varattu riittävästi ja hyvin ehdittiin.
Haloo selvisi uudesta matkustuskokemuksestaan hyvin. Paluumatkalla välilaskun aikana Helsingissä ruumaa purettaessa ei tosin jäänyt kenellekään epäselväksi, että koirakin on ollut kyydissä, kun Haloo haukkua kilkatti ruumaan tunkeutuille täysin palkein. Lennot se matkusti kaikessa rauhassa ja terminaaliin kärrätessä istui boksissaan reippaana ja kiltisti suu supussa. Voidaan siis tarvittaessa lähteä toistekin!
Ensisijaisesti kiinnosti nähdä mahdollisimman paljon muita briardeja, mutta otin kuitenkin Haloon mukaan kokemusta kartuttamaan. Matka tehtiin lentäen Oulusta Helsingin kautta Pariisiin, ja Charles de Gaullen lentokentältä jatkettiin vuokra-autolla reilut 500 kilometriä Lorientiin. Perillä hotellilla oltiin alkuillasta.
Ennen viikonlopun ohjelmaa minulla oli koko torstaipäivä vapaata. Aamulla käytiin ulkoilemassa Kerrousseaun luonnonsuojelualueella, joka olikin hyvä lenkkipaikka koko reissun ajaksi. Helteisen päivän Haloo vietti siestaa ja minä kiertelin paikallisessa Pont Scorffin eläintarhassa. Vaikka en eläintarhoja varsinaisesti kannatakaan, niin aina voi jättää palautetta, mitkä eläimet näyttivät viihtyvän ja mitä olisi mukava nähdä enemmän. Pont Scorffissa pisteet keräsivät Afrikan savannien vauhdikkaat seeprat ja juovagnuut sekä suurella metsäaukiolla vapaana lentävät arat.
Perjantaina hoidettiin Kerpontin eläinlääkäriasemalla alta pois Haloon Suomeen paluuseen tarvittava ekinokokkoosilääkitys. Eläinääkäri laski hämmentyneenä suomalaisessa passissa olevan 20 sivua tilaa yksinomaa ekinokokkoosimerkinnöille - ei ole kuulemma koskaan nähnyt vastaavaa. 😃
Lorient Quévenin koirakerhon kentällä leiriohjelma alkoi iltapäivällä Michel Jegardin luennolla Ranskan kansallisesta jälkikokeesta. Lajissa jäljestetään pellolla, mutta FH-jälkeä vauhdikkaammin joko jälkiliinassa tai vapaana, jolloin ohjaaja odottaa pellon laidassa. Jäljen lopussa koiran tulee tunnistaa ja ilmaista jäljen tehnyt henkilö. Fläppitaululle piirtyi monelaisia harhajälkiharjoituksia ja ne ovat ilmeisesti oleellinen osa lajia.
Illalla päästiin sitten ajan kanssa seurustelemaan vanhojen ystävien ja lukuisten uusien tuttavuuksien kanssa illallisen äärellä. Näin leiriolosuhteissakin menussa oli aina alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja siihen vielä hotelliaamiaiset joukkoon, niin laihtumaan ei kyllä päässyt tämänkään viikonlopun aikana.
Lauantai ja sunnuntai olivat täysiä treenipäiviä. Jälkikoirakot lähtivät Michelin johdolla pellolle, tokoilijat pääsivät Babeth Le Gacin oppiin ja purulajien harrastajat treenasivat keskenään. Keskellä päivää syötiin lounas ja pitkä päivä päättyi illalliseen ja illanviettoon. Lauantaina oli lisäksi Corinne Forgerien shiatsuluento ja ABT:n vuosikokous.
Mukavuudenhaluisesti vietin molemmat päivät helteisten ja varjottomien jälkipeltojen sijaan kentän laidalla seuraten toko- ja purutreenejä. Suurin osa viikonlopun briardeista tulikin kentällä nähtyä, mutta jälkikäteen ajatellen olisi ehkä voinut sunnuntaina käydä myös jälkipellolla. Mikään viikonlopun kolmesta lajista ei ole Haloon laji, mutta teimme kuitenkin mielenvirkistykseksi pari purutreeniä ja omaksi (ja muutaman muun 😄) iloksi vähän tottista.
Haloon ja Ainon sukulaisiakin oli paikalla. E'bhen-isä oli tieysti Corinnella mukana vaikka eläkeläinen jo onkin. E'bhenin uudesta pentueesta oli kolme 10-viikkoista sisaruspuolta tutustumassa harrastuksiin. Myös kolme serkkua oli paikalla Etsabe-tädin viimeisimmästä pentueesta, ja hieman kaukaisempina sukulaisina Veedoch-isoisän jälkeläisiä oli kolme muutakin isän ja tädin lisäksi.
 |
Viikonloppuun osallistui noin 30 koirakkoa, joitten joukossa oli minun ja Haloon lisäksi pari muutakin Ranskan rajojen ulkopuolelta. Yksi pariskunta matkustaa leirille joka vuosi Belgiasta ja minun tavoin ensimmäistä kertaa oli mukana sometuttu Susanne Saksasta. Hänen kanssaan juttu luistikin hyvin englanniksi niin kielen kuin ajatusmaailman puolesta. Ranskalaiset puhuvat englantia hyvin vaihtelevasti, mutta hyvin juttua silti riitti minun huonolla ranskalla ja heidän huonolla englannilla - ja tarpeen tullen kiikutettiin sitten kielitaitoisempaa yksilöä apuun. 😄
Sunnuntaina illallisen ja illanvieton jälkeen heitettiin hyvästit ja toivoteltiin hyvät kotimatkat. Haloon kanssa ajeltiin maanantaina kaikessa rauhassa Maurepas'han vanhaan tuttuun hotelliin, ja tiistaiaamuna oli enää reilun 50 kilometrin matka CDG:n lentokentälle. Hieman alkoi aamuruuhkassa madellessa jännittää, miten ehditään ajoissa perille palauttamaan auto ja jättämään Haloo ruumaan vietäväksi, mutta aikaa oli varattu riittävästi ja hyvin ehdittiin.
Haloo selvisi uudesta matkustuskokemuksestaan hyvin. Paluumatkalla välilaskun aikana Helsingissä ruumaa purettaessa ei tosin jäänyt kenellekään epäselväksi, että koirakin on ollut kyydissä, kun Haloo haukkua kilkatti ruumaan tunkeutuille täysin palkein. Lennot se matkusti kaikessa rauhassa ja terminaaliin kärrätessä istui boksissaan reippaana ja kiltisti suu supussa. Voidaan siis tarvittaessa lähteä toistekin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)