Yllytyshullu

Kokeenjälkeinen viikko vierähti hakuähkystä palautuessa ja lähinnä kaikenlaisissa muissa kuin koira-aiheisissa riennoissa. Sunnuntaiaamupäivänä palattiin kuitenkin taas hakumetsään - tällä kertaa tuloskakkukahvit mukaan pakattuna.

Huonoksi onneksi meidän sopima treenipaikka Kalimenvaarassa oli hirvimiesten valtaama, joten ennen kuin muut vielä ehtivät paikalle, sovittiin treenipaikanvaihdos Valkiaisjärvelle. Siellä kahvittelun jälkeen sijoiteltiin taas ukot metsään. Rännille tällä kertaa kolme valmista ukkoa sadan metrin pätkälle, ja kylläpä oli Räpsy liekeissä hieman huolellisuudenkin kustannuksella. Vasemmassa etukulmassa kävi vain vilahdus, kun Ränni oli käynyt tempaisemassa rullan maalimiehen kädestä oikein voimalla. Pisto oikeaan etukulmaan eteni hienosti maalimiehelle lähes 50 metriin. Tyhjä pisto vasemmalle olisi saanut olla huomattavasti syvempi. En jaksanut kuitenkaan korjata. Oikeaan takakulmaan nelospisto pitikin sitten tehdä kahteen kertaan ennen kuin Ränni onnistui sieltä suopursuista maalimiehen löytämään.



Seuraaviin treeneihin kokoonnuttiin Oulunsaloon melkoisessa myrskyssä. Tuo myräkkä kaatoi Oulun seudulla puita, heitteli tavaroita pitkin katuja isoista trampoliineista lähtien ja katkoi sähköjä. Sähköt oli poikki meiltäkin, joten eipä silloin suuremmin muuta tekemistä olekaan kuin lähteä treenaamaan! Rännille laitoin sadan metrin pätkälle valmiit maalimiehet etukulmiin ja kolmas ukko kipaisi oikeaan takakulmaan viimeisen tyhjän piston aikana. Tämä plääni toteutuikin aivan mallikkaasti parin yliheiton kera.

Koska jonkin sortin hullu täytyy olla tuossa myräkässä treenatakseen, oli meillä koolla aika kohtalokas kokoonpano. Niinpä yksi keksi, että Ränni pitää ilmoittaa tulevalle lauantaille 3-luokkaan hakukokeeseen, ja toinen otti jo puhelua kisajärjestäjälle tiedustellen, onko meille kokeessa tilaa. Ja minä vielä suostuin.

Flow'ta ja jännitysmomentteja

Lauantaiaamuna huristeltiin hakukokeeseen Raaheen. Itse kokeen lisäksi sai nyt jännittää hieman myös Rännin kynsivammaa, vaikka edeltävän viikon treenit olivatkin menneet myös kynnen osalta aivan hyvin ja kokeeseen uskallettiin näin ollen lähteä.

Päivä aloitettiin henkilöhaulla ja esineruudulla, joten ensitöiksi ajeltiin maastoon soramontun pohjalle ja leiriydyttiin odottamaan omaa suoritusvuoroa. Kokeen kaikki osuudet tuomaroi Mikael Kallio. Kokeessa oli täydet kymmenen koiraa, ja Ränni oli vuorossa viidentenä, ensimmäisenä 2-luokan koirana. Alla on taas omasta hatarasta muistista hahmoteltu kuva radasta ja pistoista.



Ensimmäisellä pistolla etukulmaan tuli löytö noin 50 metrin kohdilta. Toinen etukulma tyhjä. Kolmas pisto jäi syvyydeltään vajaaksi. Neljäs pisto tyhjä. Viidennellä pistolla löytyi ukko vasemmalta noin 150 metristä. Kuudennen piston ajattelin etenevän oikeaan takakulmaan asti, mutta Ränni kaarsi sieltä kuitenkin vielä keskilinjalle. Uusi pisto oikealle ja takakulmasta löytyi kolmas ukko. Kaikki ukot siis ylös, ja mikä parasta, Ränni paineli koko radan vauhdilla eikä rullan kanssa tullut virheen virhettä. Olin niiiin iloinen jokaisesta tyhjästä, kun Ränni tulla viiletti ilman rullaa. Hommassa oli nyt suorastaan sitä kuuluisaa flow'ta. Superia! Keskilinjan katsojiltakin tuli positiivisia kommentteja työskentelystä, tekemisen meiningistä ja vauhdista, jota ei oltu briardilta ennen nähty. :o)

Vaan kyllähän suorituksesta toki huomauttamistakin löytyi. Ilmaisuista tuli täydet, vaikka viimeisen ukon olisi voinut ilmaista nopeammin. Ränni nimittäin häärysti ilahtuneena varvukossa makaavan maalimiehen ympäri ja maaston ollessa tuossa kohden hyvin aukeaa, katsoi minua keskilinjalle vähän sen näköisenä, että "Täällä se pötköttää, näethän sinä, ala tulla sieltä". Noh, otti Ränni sitten kuitenkin rullan ja kävi hakemassa minut keskilinjalta. Pari työskentelypistettä nipistettiin pistoista, ja huomautus ilman vähennyksiä tuli minun liinankäytöstä näytöillä. Liina pitäisi juoksuttaa käsien läpi loppuun saakka ennen koiran perään lähtemistä, kun taas minä lähdin perään 5 metrin liinassa ja liu'utin loput meidän 10 metrin liinasta matkan aikana.

Kevyin mielin 168 maastopistettä jo taskussa mentiin esineruutuun. Sieltä hieman kumpuilevasta kangasmetsämaastosta Ränni haki ongelmitta kaksi esinettä. Pisteitä täydet 30 ja näin ollen maastosta kaikkiaan huipusti 198.

Maastojen jälkeen siirryttiin Käpälämäen kentälle tekemään tottikset. Rännin kynsi ei ollut vaivannut lainkaan maastossa, mutta niin vaan kaikeksi kauhuksi ottaessani koiran autosta ennen omaa tottisvuoroa se ontui. Kiireesti kynnen huuhtelu vedellä, teippi ympärille ja daa - nyt Ränni kevensi enää aivan vähän. Epätietoisin ja sekavin ajatuksin kuitenkin kentälle ilmoittautumaan ja katsomaan, mitä tuleman pitää. Rännin kanssa päästiin ensin suorittamaan, ja ensi kertaa eläissäni en laskenut askelia ollenkaan, kun kyttäsin vain koiraa, että voiei, voiei se ontuu, mitä mä teen, keskeytänkö heti vai kohta vai tekeekö tuomari sen. Seuraamiskaavion J-koukku ulottui nurmikentän puolelle ja siinä Ränni ei oikeastaan enää edes keventänyt askeltaan. Eikä sen jälkeen hiekkakentän puolella tehdyissä muissa liikkeissäkään. Huh helpotusta.

Itse suoritus oli aika tavallista Ränniä. Selvimpinä virheinä taas väärä asento istumisessa, kosketukset hyppynoudossa ja tällä kertaa myös eteenmenon maastoutuminen vasta kolmannella käskyllä aivan kentän päässä pöpelikössä. Pisteitä tällä esityksellä 85 ja sitä myötä HK2 plakkariin komealla 1-tuloksella 283 pistettä! Vaikka päivä tarjoili hieman noita jännitysmomentteja kynnen osalta, niin päällimmäiseksi jäi kyllä mieleen loistavat fiilikset hakuradalta. Homma on toiminut viime aikoina mukavasti treeneissäkin, ja niistä kiitokset Minna, Annu, Katja ja kaikki muutkin, joitten kanssa on metsissä rymytty!

Ulkoilun iloa

Ihan parasta koirien kanssa ulkoilu on silloin, kun ei ole mihinkään kiire. Kun ei remmo eteenpäin laput silmillä vain siksi, että tietty aika tai matka tulee täyteen. Kun kuljeskelee silmät avoinna maastojen ja maisemien hienoudelle, hauskoille ja mielenkiintoisille luonnon yksityiskohdille. Kun katselee koirien hullunkurisia touhuja, liikkumisen riemua ja elämäniloa. Kun voi koirien kanssa istua hiekkaharjun törmällä auringon laskiessa ja katsoa kuinka lentokone nousee tai laskee siitä ylitse kuljettaen kiireisiä ihmisiä kohti kiireistä kaupunkia. Alla on kuvia meidän aamu-ulkoilureitiltä.


Varis ei tarvitse puolta sanaakaan, kun se on jo valmiina poseeraamassa.


Rouskis. Novan lempipuuhaa. Variskin ehti vilahtaa kuvaan.


Valo ei enää oikein riitä metsän siimeksessä koirien touhuilujen kuvaamiseen.


Mitä lie sieniä. Keskimmäinen on ehkä korvasieni?


Koti häämöttää. Ränni menee aina edeltä paluumatkalla ja odottaa välillä meitä muita.

Hyvin rullaa

Rännin kanssa hakutreenit on jatkuneet, ja viime kerran jälkeen suunnattiin taas Havaintometsään. Keskilinjaksi otettiin se sama hiekkatie, jonka vasen puoli nousee harjun päälle ja etualalla oli tiheää taimikkoa. Nyt tehtiin pikkuisen pidempi, 150 metrin alue. Maalimiehet sijoiteltiin oikeaan etukulmaan luonnonkuoppaan, vasemmalle harjun päälle pieneen painaumaan noin sataan metriin ja oikeaan takakulmaan.

Muuten sujui aikalailla suunnitelman mukaan, mutta ensimmäiselle piilolle näytölle tultua Ränni vinkaisi ja piteli etujalkaansa. Hetken ihmettelyn jälkeen vika paikallistui uloimpaan kynteen, jonka Ränni oli kopaissut johonkin halki. Keskilinjalle palatessa askel näytti kuitenkin taas normaalilta, joten jatkettiin rata loppuun. Ränni esitti viime aikojen mainiota intoa ja etenemistä radalla tälläkin kertaa, mutta toki tätä riemua varjosti jatko tuon kynsivaurion kanssa. Pahus sentään.



Seuraavat tottis- ja hakutreenit jätettiin väliin. Kotona ja ulkoillessa kiepautin kynnen ympäri suojaksi kangasteippiä. Näyttikin siltä, ettei kynsi näin vaivaa ollenkaan kovemmassakaan menossa metsälenkeillä, joten mitäpä sitä koiraa kotona makuuttamaan. Ei muuta kun takasin treenaamaan.

Maanantaina kimppatottiksissa Alatemmeksellä tehtiin Rännin kanssa 2-luokan liikkeet estenoutoineen päivineen kokeenomaisin siirtymisin, mutta sopivin kohdin muutamaan otteeseen palkaten. Eikä ollutkaan ollenkaan huono tottis. Ränni oli ihan innokkaana, teki jäävät asennot oikein ja luoksetulon ja eteenmenon vauhdilla.

Keskiviikkona kokoonnuttiin taas piilosille meidän kotikulmille Oulunsaloon. Sadan metrin radalle laitoin tyhjän piilon (kevythäkki) oikeaan etukulmaan ja maalimiehet vasempaan etukulmaan ja molempiin takakulmiin. Ränni kävi ensimmäisellä pistolla piilolla ja jatkoi reippaasti matkaa, kun ei siellä ketään ollut. Jee! Ei siis yrittänyt hamuta lyhyelle viritettyä rullaa kaulastaan tai muutenkaan hämmentynyt. Ukko vasemmasta etukulmasta kummun takaa löytyi vasta uusintapistolla, sillä ensimmäisellä Ränni lähti kaartamaan aluetta eteenpäin liian aikaisin. Tyhjä pisto oikealle puolen oli vauhdikas, mutta hieman neulansilmämäinen ilman isompaa etenemistä. Pisto vasemmalle puolivälistä eteni sen sijaan hyvin takakulmaan asti. Siellä näytöllä otettiin kokeenomaisesti hallinta, ukko ylös ja ruokapalkatta keskilinjalle. Oikeasta takakulmasta sitten maalimieheltä superpalkka.

Toipilastouhut

Kirjoitetaanpa lyhyesti vähän toipilaankin kuulumisia. Uusina aktiviteetteina on siis Variksen kanssa harrastettu tassun suihkuttelua, haavan desinfiointia, pitkiä paikallamakuita kyljellään (kutsutaan myös ilmakylvyiksi) sekä haavan sitomista ja suojaamista moninaisin yrityksin ja virityksin. Potilas on onneksi ollut moitteettoman yhteistyöhaluinen ja omaksunut hyvin hoitorutiinit. Tässä näkyy vamman laatu viiden päivän parantelun jälkeen, kun haava on alkanut jo laidoilta kasvatella uutta nahkaa.

Toiminnantarmo ei valitettavasti katoa mihinkään sairaslomallakaan. Kolmella jalallakin näytti pääsevän aika lujaa - saati sitten, kun muutaman päivän jälkeen käytössä oli taas kaikki neljä. Minä yritin järjestää rauhallista ulkoilua puolukoitten poimimisen ja sienestämisen merkeissä. Vaakku järjesti rallikisoja pitkin metsiä sekä esineruutuharjoituksia hukkaamalla sinne kuratossunsa. Lopputulemana on nyt kuitenkin sienet ja puolukat pakastimessa ja potilaan antura melkolailla kunnossa!

Viikon haut

Variksen jouduttua sairaslomalle on treenattu Rännin kanssa sitten senkin edestä. Vilkaisu syksyn koekalenteriin kertoi, että näillä leveysasteilla etsintäkokeita ei oikein ole tarjolla mutta hakukokeita useampiakin. Eli hakua treenaamaan siis.

Maanantaina mentiin minulle ihan ensimmäistä kertaa Salonpään maastoihin. Itseasiassa se on ihan samoja kangasmetsiä, sorakuoppia ja hiekkaharjuja mitkä alkaa lentokentän takaa ja jatkuu Kisakankaan läpi Salonpäähän. Metsätietä pitkin matkaa ei ole montaakaan kilometriä, parempia teitä kiertäen sitten enemmän. Ensi kertaa tehtiin nyt 150 metrin alue. Rännille laitoin valmiit maalimiehet oikeaan etukulmaan, vasemmalle 100 metriin ja oikeaan takakulmaan.

Ensimmänen pisto vasempaan etukulmaan oli hyvä, toisella pistolla oikeasta etukulmasta löytö. Kolmas pisto vasemmalle 50 metrin kohdilta eteni hyvin maalimiehelle asti ja neljäs pisto oikealle hyvä. Viidennellä pistolla vasemmalle alueen takaosaan Ränni häipyi sitten jonnekin naapuripitäjään asti ja tovin aikaa sitä sai huudella ennen kuin se reissultansa palasi. Kuudennelta pistolta Ränni löysi maalimiehen hyvin, mutta yllättäin ei osannutkaan näytöllä perille. Hetken jo mietin, mistä ihmeestä muualta se on irtorullan löytänyt, mutta oli se sen piilolta hakenut. Toi rullan minulle parisenkymmentä metriä keskilinjaa pitkin, eikä jotenkin ihmeesti enää löytänyt piilon tarkempaa sijaintia siellä metsässä ennen kuin ääniavusta. Eikä se ollut edes kaukana paikasta, johon minut näytölle toi ihmettelemään. Noin muutoin oli positiivista kehitystä nähtävissä. Ränni lähti pistoille lujaa ja eteni ja liikkui alueella innolla.

Keskiviikkona treenattiin pilvisessä ja ajoittain vesisateisessa säässä Havaintometsässä. 100 metrin alueesta vasen puoli oli melko tiheää kangasmetsää ja etualalla aika paljon paikoin hyvin tiheääkin pajukkoa ja kuusikkoa. Oikea puoli oli kokonaan hakkuuaukeaa. Rännille laitoin vain kaksi maalimiestä, jotta saadaan lyhyellekin radalle useampia tyhjiä ja alueella etenemistä.

Ensin pisto vasempaan etukulmaan, toisella pistolla oikeasta etukulmasta hakkuuaukealle hyvin maastoutuneen maalimiehen löytö. Kolmas pisto vasemmalle pajukon läpi. Neljäs pisto oikealle aukealle oli oppikirjamaisen suora ja kääntyi vieläpä aluetta oikeaan suuntaan - jee! Keskilinjalla koiraa pannasta kiinni ja maalimies sai loppuhuipennukseksi karata Rännin nähden metsikköön vasempaan takakulmaan. Rännillä oli ihan super asenne ja loistava vauhti koko ajan alusta loppuun. Siinä paineltiin pusikoitten läpi suorinta tietä eikä käsijarrusta tietoakaan. Hyvä Räpsy!

Lauantaina mentiin taas Havaintometsään. Tällä kertaa tehtiin 100 metrin alue aukeaan kangasmetsään, jossa näkyvyys siis joka puolelle hyvä. Oma vointi ei nyt ollut oikein hyvä, mutta treenit saatiin kuitenkin tehtyä. Rännille taas vain kaksi maalimiestä, jotta saadaan sadan metrin pätkällekin pistoja ja etenemistä. Yliheittoja on helppo tehdä aukeassa maastossa ja niitä tuli tehtyäkin heti kerralla monta. Ja kaikki onnistuneesti.

Ensimmäinen pisto oikeaan etukulmaan, yliheitto ja maalimies ylös vasemmasta etukulmasta. Kolmas pisto oikealle, yliheitto neljännelle pistolle vasemmalle ja yliheitto viidennelle pistolle oikealle. Oletin, että viides pisto olisi edennyt aluetta maalimiehelle asti, mutta kun ei se niin tehnyt, niin ei muuta kuin vielä yksi tyhjä vasempaan takakulmaan, yliheitto ja maalimies ylös oikeasta takakulmasta.

Jälleen Ränni paineli radan alusta loppuun vauhdikkaasti ilman käsijarrua. Pitää ehkä koputtaa puuta, mutta tuntuu, että aivan näitten parin viime treenin aikana Ränni on hoksannut homman. Ettei tarkoitus ole (ainakaan enää) tehdä yksittäisiä pistoja suoraan maalimiehelle (ja kaikki muu on epäonnistumista), vaan alueella oikeasti painetaan menemään etsimässä - maalimies löytyy kun löytyy.