Kasvatustoimintaa ;)

Kasvihuoneilmiö on tältä vuodelta päättynyt, joten tässä pieni katsaus, miten siinä kävi. Kesäkuun alussa näkymä kasvihuoneeseen oli hyvin vaatimaton, kuukautta myöhemmin heinäkuun alussa oltiin jo hyvässä vauhdissa ja elokuun lopulla alkoi olla jo viidakkotunnelma. Kaikki allaolevat kasvihuonekuvat on otettu syyskuun puolivälissä, jolloin ympäröivä luonto näytti jo hyvin syksyiseltä.

Tomaatit alkoivat kypsyä heinäkuun puolivälin jälkeen, ja siitä pitäen niitä riittikin aivan tolkuttomat määrät. Kulhokaupalla sai keräillä niin tavallisia tomaatteja kuin pieniä kirsikkatomaattejakin. Vaakulle koitin jo epätoivoissani opastaa, kuinka sekin voisi vähän auttaa syömällä omatoimisesti alimpia.

Keltainen kesäkurpitsa oli satoisa. Kesäkurpitsa on sellaisenaankin aivan syötävää, mutta meillä ne päätyivät kiekkoina lihan ja tomaattien oheen grillin parilalle. Jostain syystä vihreät kesäkurpitsat lähes poikkeuksetta pilaantuivat aina kasvuvaiheessa. Vain aivan pari vihreää kesäkurpitsaa selvisi grilliin saakka.

Kurkkuja tuli myös aivan omiksi ja välillä muidenkin tarpeiksi. Harmi kun eivät osaa kasvaa tasaista tahtia, vaan hetkittäin meinaa olla ylitarjontaa. Koirat auttoivat välillä myös näiden syömisessä. Kurkuista oli jännä huomata, että ne aika pian keräämisen jälkeen pehmenivät ja lötkistyivät hieman. Minkähän lie säilöntäaineen voimalla kaupan kurkut pysyvät poimintatuoreen tuntuisina iät ja ajat...

Punaisia suippopaprikoita tuli myös runsain määrin. Niiden punertuminen vain kesti pitkälle syksyyn saakka. Suuri osa paprikoista olikin lopulta kerättävä vihreinä pakkasöitten tieltä, mutta ne näyttivät kohtuullisesti jatkavan kypsymistään kerättyinäkin kuten kauden päätteeksi talteen keräämäni raa'at tomaatitkin.

Chileillekin kasvihuonekausi jäi hieman lyhyeksi, mutta ne asuvat nykyään kotona yläkerrassa. Aika kookkaita puskia niistä onkin kasvanut ja erilaisia chilipalkojakin on vaikka kuinka paljon.

Maissitkin olivat aika hitaita kypsymään, mutta joku tähkä ehti sentään valmiiksikin. Niiden käyttö syötäväksi tosin jäi vähän puolitiehen. Viiniköynnös lähti mukavasti kasvuun pitkin pylvästä ja kattoa. Toivottavasti kasvatteli myös juuriaan yhtä ahkerasti ja virkoaa sieltä sitten taas ensi keväänä. Lisäksi kasvihuoneessa viihtyi säänsuojassa kasvamassa ruohosipulia ja paria lajiketta salaattia. Salaatit kasvoivatkin hauskasti korkeiksi pyramideiksi - harmi, ettei niistä tullut otettua kuvaa.

Kasvimaan puolelta syömäkelpoisiksi valmistui herneitä ja porkkanoita. Valitettavasti nauriit ja lantut kelpasivat vähän turhan hyvin toukille. Porkkanat sentään jäivät itselle, vaikka selvästi jänikset olivat käyneet niistä syömässä varret. :)

Kasvattelun lisäksi on tietysti tullut keräiltyä marjoja ja sieniä. Tänä syksynä löysin ensimmäistä kertaa suppilovahveroita - ja paljon! Vaikkei jälkikokeessa sillä kertaa kaikkia keppejä metsästä saatukaan niin hyvä suppisapaja löytyi. Sinne on sitten jälkikäteen suunnattu turrien ja sienikorin kanssa ulkoilemaan.

Kasvihuoneilmiö

Lainaan briardiblogia hieman kasvihuoneen kuulumisille. Syksyllä rakennettu reilun 13 ja puolen neliön kasvihuone sai toukokuussa asukkaat, kun itse esikasvattamat taimet ja jokunen ostotaimi istutettiin paikoilleen. Lähes kaikki taimet on lähteneet mukavasti kasvuun, ja näin ensimmäisenä kesänä riittää ihmettelynaihetta hoitopuuhissa ja kasvun seurailussa. Ensi kesänä voi ehkä jo luottaa paremmin esikasvatuksen onnistumiseen ja kasvattaa moninaisempia lajikkeita eikä "kaiken varalta" kymmentä samanlaista paprikaa ja kymmentä samanlaista tomaattia...

Nyt keskilaatikossa asustaa Zilga-viiniköynnös, joka toivottavasti pysyy hengissä ja valtaa laatikon tulevina vuosina kokonaan. Rypäleitä voi kuulemma alkaa odotella kolmantena vuotena, joten ei kannata pidättää hengitystä niitä odotellessa. Zilgan kaverina keskellä on sokerimaissia, joista kaksi esikasvatettua ruokoa hipoo jo kattoa.

Oikealla puolella takaseinustalla on tomaattia ja nurkassa kurkut, jotka eivät meinaa millään pysyä siellä nurkassaan. Oikealla seinustalla on taaempana paprikat ja niiden edessä samannäköisinä, mutta matalampina erilaisia chilejä. Chilien esikasvatus oli kumman hidasta, mutta kasvihuoneessa ne ovat selvästi reipastuneet.

Vasemmalla puolen takaseinustalla on kirsikkatomaattia ja nurkassa tavallista tomaattia. Vasemmalla seinustalla on lisää tomaattia, kaksi kesäkurpitaa ja oven eteen on rönsyilleet tavalliset kurpitsat, joista toisen jo kärräsin pihalle. Olisi ehkä pitänyt uskoa, että ne pitäisi istuttaa avomaalle... Vasemmalla on myös parit vesimelonin taimet, mutta ne ovat jostain syystä jääneet aika kitukasvuisiksi.




Tomaattiterttuja on ostotaimissa jo paljon, mutta punertuminen näyttää kestävän pitkään. Itse kasvattamani tomaatintaimet tulevat sen verran jälkijunassa, että ovat vastikään ensi kertaa kukkineet ja tekevät nyt pieniä tomaatinalkuja.

Kurkuista vasemmanpuoleisen kuvan yksilö ja sen samanaikainen hieman suorempi kaveri on jo syöty. Ihan kurkulta maistui. :) Ja kuten oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy, uusiakin on tulossa.

Siinä vaiheessa kun itse esikasvattamani kesäkurpitsa (vasemmalla) alkoi kasvatella pieniä vihreitä hedelmän alkuja ihmettelin, mitä ihmettä tuo toinen ostotaimi oikeen puuhaa. Nooh, Google paikkasi aukon sivistyksessäni ja kertoi, että kesäkurpitsoja on keltaisiakin... Sattuikin ihan kivasti, että nyt on sekä vihreä että keltainen!

Paprikat ovat selvinneet hengissä maaliskuun puolivälissä aloitetusta esikasvatuksesta tähän päivään ja kukkivat nyt iloisesti ja ovat pukanneet useita paprikan alkuja. Toivottavasti ehtivät ennen kasvihuonekauden päättymistä saada väriäkin.

Kasvimaa tehtiin pariin viljelylaatikkoon, ja vähän ex tempore sinne kipattiin sitä mitä sattui löytymään eli tällä kertaa kahta erilaista hernelajia, naurista, lanttua, porkkanaa ja muutama peruna.

Veikeä vuohi ja muita eläimiä

Yksi aurinkoinen ja lämmin päivä tuli vietettyä eläinpuisto Escurialissa. Nova, Ränni ja Varis olivat kyllä kovasti lähdössä mukaan, mutta joutuivat tällä kertaa jäämään kotikoiriksi ja saavat nyt vielä sen päälle lainata blogiaan tämän off topic -postauksen verran.

Kyseinen eläinpuisto on toiminut muodossa tai toisessa lähiseudulla jo pitkään, mutta vasta nyt tuli siellä vierailtua. Vuohi oli varsinainen linssilude, alpakat juuri niin hauskan näköisiä kuin kuvissa ja silkkikanat minun ennakkosuosikkeja. Harmi, ettei silkit oikein suostuneet kuvattavaksi tällä kertaa. Vaikuttavan näköiset ja kokoiset sysimustat korpit niin ikään pysyttelivät nyt kameran ulottumattomissa. Isommilla papukaijoilla on aina oma paikkansa minun ei-varmaan-koskaan-toteutuvissa haaveissa, mutta niistä ei saanut nyt kuvan kuvaa hämärissä ja pienissä sisätiloissa. Olisi ollut kiva nähdä nekin ulkotarhassa - varmasti tarkenisivat hyvin lämpiminä kesäpäivinä suojaisassa tarhassa ja nauttisivat auringonvalosta. Alla pari eläinpuiston asukasta ja lisää löytyy galleriasta.