Koesuorituksessa kummasti aina paljastuu vanhat virheet ja jokunen uusikin vanhojen jatkoksi. Nyt siis tälle pitäisi tehdä jotain -tyyppisiä havaintoja.
Jana: Varis on tehnyt tänä keväänä oppikirjamaisia janoja, mutta kokeessa se teki kuitenkin banaanin, höh! Pisteisiin ei pikku mutka vaikuta, mutta olisihan se kiva esittää suoria etenemisiä kokeessakin. Meidän treeneihin verrattuna koejana oli lyhyt, ja Varis haistoi jäljen jo lähtöpaikalta niin selvästi, että se taisi vaikuttaa janalla etenemiseen. Meidän omilla valtavan pitkillä janoilla on ollut helppo edetä luotisuoraan "tyhjään" maastoon, ripeällä vauhdilla edetessä jälki tulee yhtäkkiä vastaan, eikä sen suuntaa tai mitään muutakaan ehdi siinä lähestyessä vielä liiaksi pähkäillä. Pitää siis harjoitella lyhyempiäkin janoja, tehdä niitä mahdollisuuksien mukaan myös vastatuuleen ja kokeilla sekin tilanne, että jälki kulkee vain parin metrin päässä lähetyspisteestä.
Esineruutu: Toisinaan pitäisi treeneissäkin tehdä täysimittainen etsintäalue, jonka esineitten sijaintia en tiedä. Kapealle kaistaleelle on vähän turhan helppo vain roiskaista koira etsimään ja mitään havainnoimatta odottaa, että piski tulee esineen kanssa takaisin. Koeruudussa pitäisi kuitenkin vähän ajatellakin lähetyspaikkoja, koiran toimintaa ja milloin ohjata ja milloin ei. Seuraavassa kokeessa pitäisi vieläpä etsiä kaikki kolme esinettä.
Noudot: Noutoliikkeissä minun heitot jäävät turhan lyhyiksi ja luovuttaessa Varis hieman törmää ja on vino. Voimaakin noudoissa voisi aina olla enemmän - ja asiaa ei ainakaan yhtään auta minun lyhyet heitot. Kokeessa estenoudossa heitto oli lisäksi niin vinokin, että kapula näkyi esteen sivusta. Onneksi ihan sissimeiningillä Vaakku noita tilanteita pelastelee. Jatkossa täytyy yrittää saada myös kolmosluokan tasamaanoudon 2 kg kapula liikahtamaan mahdollisimman pitkälle menosuuntaan ja nopeasti paluusuuntaan.
Luoksetulo: Meidän ihan kiva -luoksetuloon mä niin toivoisin lisää vauhtia ja voimaa koko matkalle - se onkin sitten eri asia, mitä asialle jaksaa tehdä. Jos asteikon toisessa päässä on rennon koiran käskeminen luokse ja toisessa päässä virittyneen koiran vapautus luokse, niin me ollaan jossain välimaastossa. Suu menee toki kutsua odottaessa kiinni, mutta voisi siinä odottaessa enemmän olla jousilla ja kierroksia keräillä.
Ja sitten vielä jäljen terävät kulmat, lisää pituutta ja vaihtelevampia maastoja, seuraamisen täyskäännös ja jäävien oikeat asennot ja eteenemenoon toistoja maahan-käskyllä ja ilman ja ja ja...
tiistai 28. toukokuuta 2013
maanantai 20. toukokuuta 2013
Jälkikoeavaus - JK2
Lauantaina oltiin Variksen kanssa jälkikokeessa Kalajoella. Viikonloppua kohden saatiin pohjoiseen ensimmäiset kunnon helteet, ja kauhulla tuli seurailtua sääennusteita. Onneksi Kalajoella selvittiin vielä kohtuullisissa olosuhteissa, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta vain +22 asteen edestä ja pienen pieni tuulenvirekin aina välillä leyhähteli.
Koepäivä aloitettiin jäljillä, jotka tottiksen tavoin tuomaroi Sirpa Haaparanta. Janalla Vaakku teki loivan banaanin vasemmalle ja nosti jäljen oikealle. Olin toki etukäteen tähyillyt maastoa, että oikeallehan se jälki nyt ei taatusti lähde, kun siellä on vain aukeaa. Mutta kas, suunta oli aivan oikea ja Vaakku tienasi täydet 40 pistettä.
Jälki kulki pitkän pätkän siellä puuttomalla aukealla, missä tietysti lämmintä riitti. Tällä kertaa olisi ehkä emännänkin jäljestystaidoilla saattanut pärjätä lähes puoliväliin asti, sillä rutikuivassa jäkälikössä jäljentekijän askeleet näkyivät selvästi. Jäljen edetessä päästiin takaisin metsän varjoon, välillä oli vähän enemmän varvukkoa ja muuta aluskasvillisuutta, sitten taas jäkäläisempää maastoa. Variksen jäljestystaidoilla matka taittui siististi alusta loppuun ja matkan varrelta Vaakku nosti kaikki kepitkin ihan itse.
Esineruutu oli keppienluovutuspaikan lähellä samassa kohtaa kuin viime syksyn kokeessa. Kaksi esinettä tuli juuri etsintäajan puitteissa, mutta mokailtiin Variksen kanssa molemmat, joten pisteitä Sami Isopahkalalta 27. Varis huolimattomuuttaan pudotti ensimmäisen esineen sitä tuodessaan. Alueella se liikkui hyvin, mutta kovin paljon myös kaukana ruudun ulkopuolella sekä sivussa että takana, missä kävi myös hädillään. Minä puolestani unohdin tyystin ulkoiluttaa koiran ennen ruutuun menoa, luin koiran reagointia esineisiin huonosti ja ohjasin huonosti. Paljon tämän enempää ei voi *KOPKOPKOP* sekoilla, joten ensi kerralla sitten paremmin.
Maastosta siirryttiin yhden pysähdyksen taktiikalla tottiskentälle, joka oli nyt pystytetty eri paikkaan kuin viime vuonna. Juuri kun minäkin olisin eksymättä osannut sinne vanhalle paikalle! Kakkosluokan koirat suorittivat kolmen kiertona, mikä olikin oikein mukavaa, kun silloin kaikki saivat mennä tekemään liikkeet varjossa huilaamisen ja virittäytymisen jälkeen. Varis suurimmalla numerolla suoritti ensin paikallamakuun, sitten kävi huilaamassa ja suoritti viimeisenä muut liikkeet.
Etukäteen vähän pelkäsin, miten Vaakku jaksaa siinä kuumuudessa päivän päätteeksi tottistella, mutta hyvinhän se jaksoi edistää niskat kenossa ja kieli poskella ihan loppuun asti. Liikevirheitä ei tullut ja pienemmistä virheistä rokoteltiin vähän sieltä täältä niin, että lopputulemana oli 95 pistettä. Vikalistassa oli ainakin liikkeestä istumisen hitaus, luoksetulovauhdin hidastaminen lopussa, tasamaanoudon paluuvauhti, hyppynoudon kevyt kosketus paluussa ja noutojen luovutusten törmäys ja vinous.
Näillä suorituksin saatiin siis kokonaisuudessaan 1-tulos 292 pistettä (maasto 197, tottis 95) ja koulutustunnus JK2! Ei voi olla kuin tyytyväinen siitä kuinka innokas, iloinen, keskittynyt, työmoraaliltaan loistava, sisukas, fiksu, päämäärähakuinen, ketterä, aktiivinen, uskollinen ja hauska Vaakku mulla onkaan! ...muistinkohan nyt varmasti kaikki ylistyssanat? :-D
Ainiin nro 1. Kesän ensimmäiset kyyt tuli nähtyä tuolla kokeessa tottiskentällä. Ensimmäisen näköhavainto tuli hyvin kaukaa, kun Vaakun kanssa olimme huilivuorolla ja toinen sitten lähempää, kun viimeisten suoritusten arvostelun alkamista odoteltiin. Eikö ne tämän vuoden havainnot voisi nyt ollakin tässä? Viime vuonna en nähnyt yhtäkään.
Ainiin nro 2. Kalajoelta mukaan lähti koulutustunnuksen lisäksi koepaikka heidän seuraavaan kokeeseen, jipii! Olin jotenkin onnistunut missaamaan kalenterista tuon koko kokeen, mutta kaikeksi onneksi siinä oli vielä tilaa.
Koepäivä aloitettiin jäljillä, jotka tottiksen tavoin tuomaroi Sirpa Haaparanta. Janalla Vaakku teki loivan banaanin vasemmalle ja nosti jäljen oikealle. Olin toki etukäteen tähyillyt maastoa, että oikeallehan se jälki nyt ei taatusti lähde, kun siellä on vain aukeaa. Mutta kas, suunta oli aivan oikea ja Vaakku tienasi täydet 40 pistettä.
Jälki kulki pitkän pätkän siellä puuttomalla aukealla, missä tietysti lämmintä riitti. Tällä kertaa olisi ehkä emännänkin jäljestystaidoilla saattanut pärjätä lähes puoliväliin asti, sillä rutikuivassa jäkälikössä jäljentekijän askeleet näkyivät selvästi. Jäljen edetessä päästiin takaisin metsän varjoon, välillä oli vähän enemmän varvukkoa ja muuta aluskasvillisuutta, sitten taas jäkäläisempää maastoa. Variksen jäljestystaidoilla matka taittui siististi alusta loppuun ja matkan varrelta Vaakku nosti kaikki kepitkin ihan itse.
Esineruutu oli keppienluovutuspaikan lähellä samassa kohtaa kuin viime syksyn kokeessa. Kaksi esinettä tuli juuri etsintäajan puitteissa, mutta mokailtiin Variksen kanssa molemmat, joten pisteitä Sami Isopahkalalta 27. Varis huolimattomuuttaan pudotti ensimmäisen esineen sitä tuodessaan. Alueella se liikkui hyvin, mutta kovin paljon myös kaukana ruudun ulkopuolella sekä sivussa että takana, missä kävi myös hädillään. Minä puolestani unohdin tyystin ulkoiluttaa koiran ennen ruutuun menoa, luin koiran reagointia esineisiin huonosti ja ohjasin huonosti. Paljon tämän enempää ei voi *KOPKOPKOP* sekoilla, joten ensi kerralla sitten paremmin.
Maastosta siirryttiin yhden pysähdyksen taktiikalla tottiskentälle, joka oli nyt pystytetty eri paikkaan kuin viime vuonna. Juuri kun minäkin olisin eksymättä osannut sinne vanhalle paikalle! Kakkosluokan koirat suorittivat kolmen kiertona, mikä olikin oikein mukavaa, kun silloin kaikki saivat mennä tekemään liikkeet varjossa huilaamisen ja virittäytymisen jälkeen. Varis suurimmalla numerolla suoritti ensin paikallamakuun, sitten kävi huilaamassa ja suoritti viimeisenä muut liikkeet.
Etukäteen vähän pelkäsin, miten Vaakku jaksaa siinä kuumuudessa päivän päätteeksi tottistella, mutta hyvinhän se jaksoi edistää niskat kenossa ja kieli poskella ihan loppuun asti. Liikevirheitä ei tullut ja pienemmistä virheistä rokoteltiin vähän sieltä täältä niin, että lopputulemana oli 95 pistettä. Vikalistassa oli ainakin liikkeestä istumisen hitaus, luoksetulovauhdin hidastaminen lopussa, tasamaanoudon paluuvauhti, hyppynoudon kevyt kosketus paluussa ja noutojen luovutusten törmäys ja vinous.
Näillä suorituksin saatiin siis kokonaisuudessaan 1-tulos 292 pistettä (maasto 197, tottis 95) ja koulutustunnus JK2! Ei voi olla kuin tyytyväinen siitä kuinka innokas, iloinen, keskittynyt, työmoraaliltaan loistava, sisukas, fiksu, päämäärähakuinen, ketterä, aktiivinen, uskollinen ja hauska Vaakku mulla onkaan! ...muistinkohan nyt varmasti kaikki ylistyssanat? :-D
Ainiin nro 1. Kesän ensimmäiset kyyt tuli nähtyä tuolla kokeessa tottiskentällä. Ensimmäisen näköhavainto tuli hyvin kaukaa, kun Vaakun kanssa olimme huilivuorolla ja toinen sitten lähempää, kun viimeisten suoritusten arvostelun alkamista odoteltiin. Eikö ne tämän vuoden havainnot voisi nyt ollakin tässä? Viime vuonna en nähnyt yhtäkään.
Ainiin nro 2. Kalajoelta mukaan lähti koulutustunnuksen lisäksi koepaikka heidän seuraavaan kokeeseen, jipii! Olin jotenkin onnistunut missaamaan kalenterista tuon koko kokeen, mutta kaikeksi onneksi siinä oli vielä tilaa.
perjantai 17. toukokuuta 2013
Viikon treenit
Helatorstaina käytiin tekemässä Peuhussa vuoden ensimmäinen jälki ja siinä samalla kolmas esineruutukaistale. Sää oli jokaisen jäljestäjän toivelistan ykkönen eli pilvistä ja muutama pisara saatiin vettä. Ja toki maastoksikin oli huolella valittu se nilkkamittainen varvukko. ;) Ränni pääsi taas ensin esineruutuun suurieleisesti kannustettavaksi ja kehuttavaksi - ihan Variksen harmistukseksi. Ja mainiolla asenteella Vaakku sitten omalla vuorolla hakikin taas kaksi esinettä.
Jälki oli reilun kilometrin mittainen ja ehti vanheta puolisen tuntia. Varis teki taas pitkällä janalla luotisuoran etenemisen ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Kulmissa ja piikeissä Vaakku meni usein vähän yli, mutta reagoi kuitenkin nopeasti jäljen katoamiseen ja etsi sen taas innolla ja itsenäisesti. Kaikki kuusi keppiäkin nousi, joten aivan lupaava jälkikauden avaus!
Joitain omiakin vainuja tuosta jäljestä sain. Vaakku oli kaikista eniten innoissaan ensimmäisestä kepistä ja jäljesti sille suuremmalla höyryllä kuin siitä eteenpäin. Selvästi siis viime kesän ja syksyn janatreenit ovat tuottaneet tulosta! Silloinhan totesin, että suurin treenin tarve on jäljen aloituksessa, sillä koira jäljestää ensimmäiselle kepille haparoiden ja vasta siitä eteenpäin normaalisti. Pitänee siis olla tarkkana, että halu jatkaa myös ensimmäiseltä kepiltä kokonainen jälki loppuun asti, säilyy hyvänä. Pitää jatkossa muistaa jättää loppupalkka (ruokapurkki) jäljen loppuun jonkin matkaa viimeisen kepin jälkeen, niin se toivottavasti osaltaan lisää "vetoa" jäljestää loppuun asti.
~~~
Perjantaina maastoiltiin Susannan kanssa Valkiaisjärvellä. Vähän ripsi taas vettä, mutta ehdittiin aika hyvin treenata ennen sateen alkamista. Variksen kanssa otettiin tällä kertaa pelkkä esineruutukaistale. Itsekseen treenatessa ruudussa on aina vain omien koirien jälkiä jos niitäkään, joten nyt Susannan koirat saivat treenata esineruudun ensin. Varis pääsi sitten viimeisenä puuhun kiinni katsomaan, kun vein sille vieraat esineet ruutuun. Eikä siinä taas montaakaan silmänräpäystä mennyt, kun esineet oli kourassa.
~~~
Tottiksen osalta on palauteltu koeliikkeitä mieleen ja lietsottu intoa. Ala-Temmeksen kentällä oli äitienpäivän treeneissä teemana paikallamakuu häiriössä, laukaukset ja vauhti esteitten ylityksiin. Keskiviikkona tehtiin koeliikkeet läpi palkkaillen aina sopivissa kohdin. Torstaina tehtiin koeliikkeet kahdessa osassa. Liikkeestä istumisessa Varis teki pitkästä aikaa virheen, mikä olikin oikein hyvä tähän saumaan. Pääsi siitä sille vähän suutahtamaan ja oikeasta suorituksesta taas palkkaamaan, joten pitäisi oleman taas tuoreessa muistissa.
~~~
Perjantaina alkoi tietysti pukata jo sen verran paniikkia ja kaikenlaista treenin tarvetta mieleen, että aamulla oli pakko käydä tekemässä parin kepin mittainen jälki. Tällä kertaa se vanheni puolitoista tuntia, en merkannut jäljen ja janan leikkauspistettä ja loppupalkka oli paikallaan. Ylläri pylläri aivan hyvin Vaakku edelleenkin nosti jäljen, ajoi sen ja nosti kepit.
Eteenmenosta on myös helppo kehitellä kaikenlaisia mönkäänmenoskenaarioita, joten illalla käytiin vielä vieraalla kentällä ottamassa sokko eteenmeno pallolle. Ja kotimatkalla alkoi toki vaivata se, etten kertaakaan ole käskenyt eteenmenosta maahan, joten oli pysähdyttävä vielä yhdellä kentällä kokeilemassa sekin... Puuh.
Jälki oli reilun kilometrin mittainen ja ehti vanheta puolisen tuntia. Varis teki taas pitkällä janalla luotisuoran etenemisen ja nosti jäljen oikeaan suuntaan. Kulmissa ja piikeissä Vaakku meni usein vähän yli, mutta reagoi kuitenkin nopeasti jäljen katoamiseen ja etsi sen taas innolla ja itsenäisesti. Kaikki kuusi keppiäkin nousi, joten aivan lupaava jälkikauden avaus!
Joitain omiakin vainuja tuosta jäljestä sain. Vaakku oli kaikista eniten innoissaan ensimmäisestä kepistä ja jäljesti sille suuremmalla höyryllä kuin siitä eteenpäin. Selvästi siis viime kesän ja syksyn janatreenit ovat tuottaneet tulosta! Silloinhan totesin, että suurin treenin tarve on jäljen aloituksessa, sillä koira jäljestää ensimmäiselle kepille haparoiden ja vasta siitä eteenpäin normaalisti. Pitänee siis olla tarkkana, että halu jatkaa myös ensimmäiseltä kepiltä kokonainen jälki loppuun asti, säilyy hyvänä. Pitää jatkossa muistaa jättää loppupalkka (ruokapurkki) jäljen loppuun jonkin matkaa viimeisen kepin jälkeen, niin se toivottavasti osaltaan lisää "vetoa" jäljestää loppuun asti.
~~~
Perjantaina maastoiltiin Susannan kanssa Valkiaisjärvellä. Vähän ripsi taas vettä, mutta ehdittiin aika hyvin treenata ennen sateen alkamista. Variksen kanssa otettiin tällä kertaa pelkkä esineruutukaistale. Itsekseen treenatessa ruudussa on aina vain omien koirien jälkiä jos niitäkään, joten nyt Susannan koirat saivat treenata esineruudun ensin. Varis pääsi sitten viimeisenä puuhun kiinni katsomaan, kun vein sille vieraat esineet ruutuun. Eikä siinä taas montaakaan silmänräpäystä mennyt, kun esineet oli kourassa.
~~~
Tottiksen osalta on palauteltu koeliikkeitä mieleen ja lietsottu intoa. Ala-Temmeksen kentällä oli äitienpäivän treeneissä teemana paikallamakuu häiriössä, laukaukset ja vauhti esteitten ylityksiin. Keskiviikkona tehtiin koeliikkeet läpi palkkaillen aina sopivissa kohdin. Torstaina tehtiin koeliikkeet kahdessa osassa. Liikkeestä istumisessa Varis teki pitkästä aikaa virheen, mikä olikin oikein hyvä tähän saumaan. Pääsi siitä sille vähän suutahtamaan ja oikeasta suorituksesta taas palkkaamaan, joten pitäisi oleman taas tuoreessa muistissa.
~~~
Perjantaina alkoi tietysti pukata jo sen verran paniikkia ja kaikenlaista treenin tarvetta mieleen, että aamulla oli pakko käydä tekemässä parin kepin mittainen jälki. Tällä kertaa se vanheni puolitoista tuntia, en merkannut jäljen ja janan leikkauspistettä ja loppupalkka oli paikallaan. Ylläri pylläri aivan hyvin Vaakku edelleenkin nosti jäljen, ajoi sen ja nosti kepit.
Eteenmenosta on myös helppo kehitellä kaikenlaisia mönkäänmenoskenaarioita, joten illalla käytiin vielä vieraalla kentällä ottamassa sokko eteenmeno pallolle. Ja kotimatkalla alkoi toki vaivata se, etten kertaakaan ole käskenyt eteenmenosta maahan, joten oli pysähdyttävä vielä yhdellä kentällä kokeilemassa sekin... Puuh.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Tästä se lähtee!
Kevät, ulkokentät ja maastotreenit on täällä! Valoisat illat ja ulkoilmatreenailu on enemmän kuin tervetullutta pitkän talven ja hämyisässä hallissa nyhräämisen jälkeen. Edessä on taas metsässä touhuamista yksin ja yhdessä, seurustelua tottiskentän laidalla, kimppatreenejä, leireilyä ja kisareissuja. Ihan parasta!
Aivan ulkokauden alussa ehdittiin treenata hieman tokoa, ennen kuin päätin, että jätetäänpä sittenkin Tornion tokokoe toukokuun alussa väliin. Oletin että koe on ulkokentällä, mutta se olisi ollut hallissa, jossa kenttä ei ole kovin selkeä, eikä me kaivata voittajaluokkaan yhtään lisähaastetta. Ja myönnetään, että oma mielenkiintokin oli jo enemmän palveluskoiralajeissa.
Tottiksessa talviunilla ollutta virettä ja koiran aktiivisuutta ohjaajan suuntaan on koetettu saada taas uuteen nousuun. Erään tottistelun laitoin videolle alusta loppuun ja kyllähän siitä useampi note to myself irtosikin koskien alun käynnistymistä, omaa liikkumista, palkan suuntaa ja niin edelleen ja niin edelleen.
Tämä on ehkä virheen manaamista koetilanteeseen, mutta liikkeestä istumiset on sujuneet nyt sataprosenttisesti oikein. Siihen tarvittiin vain yksi pikkuraivari niiausseisomisen tarjoilusta, niin asia oli Vaakulle selvä kuin pläkki. Saa nähdä, miten käy sitten kun tehdään seisomisiakin joukkoon. Liikkeestä istumisen lisäksi toinen ikuisuuden treenilistalla roikkunut aihe on täyskäännös vasempaan. Sitä pitää nyt (jo monennenkohan kerran?) alkaa oikeasti treenata , ettei tarvitse kovin montaa kertaa käydä kokeessa esittämässä vajaita täykkäreitä ja mielessään kirvaamassa kuinka se vieläkin on jäänyt opettelematta.
Maastoilujen saralla ensimmäiseksi esineruuduksi tein kaistaleen, jonne laitoin kolme esinettä ja haetutin kaksi. Kyllähän ne tavarat sieltä ongelmitta tuli esine per lähetys -tahdilla, mutta vähän sellainen valju oli esitys omaan makuun. Blaah. Toinen pisto tahtoo mennä vähän turhan maavainuiseksikin. Ajattelin, että tässä on vähän sama tilanne kuin tottiksessa, koira osaa homman aika hyvin - hanaa vaan siihen suorittamiseen lisää!
Seuraavalla kerralla otin esineruutuun ensin Rännin, joka sai puuhun kytkettynä katsella, kun kutsuja huudellen vein sille esineet kaistaleelle. Varikselle oli järjestetty hyvä näkyvyys ja kuuluvuus autosta, missä se tiukasti seurasikin Rännin esineitten vientiä, hakua ja palkkausta. Vielä hieman laitettiin lisää pökköä pesään, eli Varis sai omalla vuorollaan myös katsoa puuhun kytkettynä esineittensä viennin. Ja kylläpä olikin nyt suorituksesta valjuus kohtuullisen kaukana! Olin mielessäni heittänyt toistaiseksi hyvästit etuesineelle, mutta niin vaan piski lähti ruutuun kuin nato-ohjus ja silti vetäisi sähäkän uukkarin ennen puoliväliä ja toi siitä esineen. Toinen esine takakulmasta tuli ihan samalla asenteella. Loistavaa.
Esineruudun jälkeen tehty janaharjoitus meni sekin mainiolla asenteella. Janasta tuli niin tolkuttoman pitkä, että käveltiin yhdessä vähän lähemmäs ennen lähetystä ja silti oli hyvinkin 3-luokan jana. Vaakku tekaisi luotisuoran, varman ja innokkaan etenemisen ja sattuipa nostamaan jäljen oikeaan suuntaankin. Jäljestämisessä oli sellaista "jälleennäkemisen (tai -tekemisen)" riemua pitkän talven jälkeen, että koko koira tuntui kiemurtelevan onnessaan. Keppikin nousi ennennäkemättömän sähäkästi. Ei hullumpaa, tällaista maastoilua lisää!
Aivan ulkokauden alussa ehdittiin treenata hieman tokoa, ennen kuin päätin, että jätetäänpä sittenkin Tornion tokokoe toukokuun alussa väliin. Oletin että koe on ulkokentällä, mutta se olisi ollut hallissa, jossa kenttä ei ole kovin selkeä, eikä me kaivata voittajaluokkaan yhtään lisähaastetta. Ja myönnetään, että oma mielenkiintokin oli jo enemmän palveluskoiralajeissa.
Tottiksessa talviunilla ollutta virettä ja koiran aktiivisuutta ohjaajan suuntaan on koetettu saada taas uuteen nousuun. Erään tottistelun laitoin videolle alusta loppuun ja kyllähän siitä useampi note to myself irtosikin koskien alun käynnistymistä, omaa liikkumista, palkan suuntaa ja niin edelleen ja niin edelleen.
Tämä on ehkä virheen manaamista koetilanteeseen, mutta liikkeestä istumiset on sujuneet nyt sataprosenttisesti oikein. Siihen tarvittiin vain yksi pikkuraivari niiausseisomisen tarjoilusta, niin asia oli Vaakulle selvä kuin pläkki. Saa nähdä, miten käy sitten kun tehdään seisomisiakin joukkoon. Liikkeestä istumisen lisäksi toinen ikuisuuden treenilistalla roikkunut aihe on täyskäännös vasempaan. Sitä pitää nyt (jo monennenkohan kerran?) alkaa oikeasti treenata , ettei tarvitse kovin montaa kertaa käydä kokeessa esittämässä vajaita täykkäreitä ja mielessään kirvaamassa kuinka se vieläkin on jäänyt opettelematta.
Maastoilujen saralla ensimmäiseksi esineruuduksi tein kaistaleen, jonne laitoin kolme esinettä ja haetutin kaksi. Kyllähän ne tavarat sieltä ongelmitta tuli esine per lähetys -tahdilla, mutta vähän sellainen valju oli esitys omaan makuun. Blaah. Toinen pisto tahtoo mennä vähän turhan maavainuiseksikin. Ajattelin, että tässä on vähän sama tilanne kuin tottiksessa, koira osaa homman aika hyvin - hanaa vaan siihen suorittamiseen lisää!
Seuraavalla kerralla otin esineruutuun ensin Rännin, joka sai puuhun kytkettynä katsella, kun kutsuja huudellen vein sille esineet kaistaleelle. Varikselle oli järjestetty hyvä näkyvyys ja kuuluvuus autosta, missä se tiukasti seurasikin Rännin esineitten vientiä, hakua ja palkkausta. Vielä hieman laitettiin lisää pökköä pesään, eli Varis sai omalla vuorollaan myös katsoa puuhun kytkettynä esineittensä viennin. Ja kylläpä olikin nyt suorituksesta valjuus kohtuullisen kaukana! Olin mielessäni heittänyt toistaiseksi hyvästit etuesineelle, mutta niin vaan piski lähti ruutuun kuin nato-ohjus ja silti vetäisi sähäkän uukkarin ennen puoliväliä ja toi siitä esineen. Toinen esine takakulmasta tuli ihan samalla asenteella. Loistavaa.
Esineruudun jälkeen tehty janaharjoitus meni sekin mainiolla asenteella. Janasta tuli niin tolkuttoman pitkä, että käveltiin yhdessä vähän lähemmäs ennen lähetystä ja silti oli hyvinkin 3-luokan jana. Vaakku tekaisi luotisuoran, varman ja innokkaan etenemisen ja sattuipa nostamaan jäljen oikeaan suuntaankin. Jäljestämisessä oli sellaista "jälleennäkemisen (tai -tekemisen)" riemua pitkän talven jälkeen, että koko koira tuntui kiemurtelevan onnessaan. Keppikin nousi ennennäkemättömän sähäkästi. Ei hullumpaa, tällaista maastoilua lisää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)