Lunta näkyvissä

Noiden edellisten jälkien ja esineruutujen kanssa joutui jo hieman valitsemaan treenipäiviä ja -aikoja, mikäli mieli treenata sulassa maastossa. Aika usein illat ja yöt on menneet pakkaselle ja päivällä on ollut pari astetta plussan puolella. Iltapäivällä kun menee plussakelillä treenaamaan, saattaa lopuksi jälkeä ajaessa ollakin jo melko hämärä, piskin korvakarvat kuurassa ja märät jalkakarvat pieniä jääpuikkoja täynnä. Toisaalta aamutreenailut ja sen jälkeiset ulkoilut on mukavia, kun on kuivaa, rapakot jäässä ja parhaassa tapauksessa sattuu aurinkokin vähän pilkahtamaan.

Tuota viime jäljen ja esineruudun jälkeen otettua ulkoiluvideoa seuraavana päivänä olikin sitten jo kuvan mukaiset maisemat. Ja samanmoiset oli maisemat edelleen, kun koitti treenipäivä Susannan ja Brunon kanssa. Jäljet jätettiin suosiolla väliin, ja sen sijaan otettiin pari kierrosta tottista, siirryttiin maastoon tekemään esineruutu ja lopuksi käytiin neljän turrin porukalla pikku ulkoilulenkki. Variksen kanssa tehtiin tottiksessa juoksusta maahanmenoa (jää helposti kyynärät ilmaan) ja luoksetuloa sekä parit eteenmenot. Esineruudussa oli nähtävissä se, mitä olen vähän odottanutkin, eli viimeaikaisista etuesineistä johtuen piski jää turhaan kaartelemaan ruudun etupuoliskolle. Eli seuraavaksi sitten taas esineet ruudun takaosaan ja kun irtoaminen on suoraviivaista, niin sitten satunnaisesti etuesine matkan varrelle.

Takajälki ja etuesine

Täytyy myöntää, että hieman on jäljen ja esineruudun treeni-into (oma!) hiipumaan päin. Jälkikokeisiin on kuitenkin vielä varasijoja, joten pakkohan se on ollut jostain rutistaa motivaatio edes muutamaan treeniin. Ja toisaalta onhan se aina eteenpäin ensi kautta ajatellen.


Lauantai-iltapäivänä tein ihan kokonaisen jäljen Peuhuun. Mittaa oli heti kerralla kolmosluokan jäljen verran ja yritin mahduttaa siihen mahdollisimman monta terävää kulmaa. Varis jäljesti ensimmäistä kertaa näin pitkän jäljen ja oli niin pro, että alun takajälkikään ei jaksanut harmittaa ollenkaan. Terävät kulmat Vaakku selvitti jo aika sujuvasti ja kaikki kepit nousi. Vanhentua jälki ei tosin taaskaan ehtinyt kuin esineruututreenin verran, mutta en usko jäljen iällä olevan metsässä lähellekään niin suurta vaikutusta kuin peltojäljellä.

Esineruudussa alettiin opetella etuesinettä. Tämä tehtiin kapealla ja pitkällä kaistaleella, jonne laitoin etualalle keskelle jalkapallon. Toiveissa oli, että Varis vaikka sitten kompastuisi esineeseen sinkaistuaan matkaan kohti takalaitaa. Noh, Vaakku porhalsi esineen ylitse ainakin kuuden lähetyksen verran, ja kutsuin sen aina takaisin ruudun sivusta, niin ettei se palatessa hoksaa esinettä. Vaikka sää oli näennäisesti täysin tyyni, niin sen verran taisi ilmavirta käydä, että sen kerran kun Varis sinkaisi matkaan pallon vasemmalta puolen, niin se sai hajun ja reagoi säpäkästi. Tästä se lähtee.

~~~

Keskiviikkona käytiin tekemässä janatreeni ja jatkettiin esineruudun etuesineen opettelua. Janalla Varis otti taas kerran takajäljen. Tähän asti olen antanut sen tarkistaa vähän matkaa takajälkeä ja kehottanut sitten kääntymään, mikäli se ei ole itse sitä tehnyt. Mitään koira ei kuitenkaan tunnu tästä oppineen, joten nyt otettiin uusi toimintamalli käyttöön. Varis on tolkuttoman utelias eläin ja voin kuvitella, että sitä ihan kiinnostaa, mitähän siellä jäljen toisessa suunnassa on. Niinpä ajoimme takajäljen tielle ja siellä sitten hetki ihmeteltiin hämmentyneenä, että eipä täällä ollut mitään, tylsä homma. Sitten palattiin janalle, nyt jälki nousi oikeaan suuntaan ja sieltä niitä keppejä alkoi löytyä. Tällä kertaa niitä oli kaksi noin 200 metrin matkalla, jolla oli myös yksi tavallinen kulma ja yksi terävä kulma.

Esinetreenissä tallasin taas kapean ja pitkän kaistaleen ja laitoin jalkapallon etualalle keskelle. Nyt Varis tiesi olla tarkkana heti lähetyksestä alkaen ja nostikin vauhdikkaasta lähdöstä huolimatta heti etuesineen. Hyvä! Sitten koira taas autoon ja viemään pikku esine ruudun takalaidalle ja jalkapallo etualalle siinä toivossa, että ensimmäisellä pistolla nousee etuesine ja seuraavalla lähetyksellä vauhdikkaalla ja suoraviivaisella takaosaan asti etenemisellä takaesine. Aina ei mene kuin elokuvissa... mutta nyt meni!

~~~

Tästä mielenkiintoisesta takajälkikokeilusta ja etuesineopettelusta innostuneena maastoiltiin taas heti seuraavana päivänä. Janalla Varis otti jälleen takajäljen ja taas se ajettiin tielle, ihmeteltiin miten tämä näin lyhyt ja tylsä oli ja vein Vaakun autoon. Hetken kuluttua sitten uudelleen janalle. Nyt jälki nousi oikeaan suuntaan, kaksi tavallista kulmaa ja yksi terävä sujui hyvin, mutta kahdesta kepistä ensimmäinen jäi.

Esineruututreenissä tehtiin tismalleen sama treeni kuin edellispäivänä, mutta nyt etuesinekin oli tavallinen pieni esine. Ja aivan yhtä loistavasti se meni kuin viime kerrallakin. Eli ensin nousi se ainokainen etuesine laakista ja sitten seuraavassa harjoituksessa ensin etuesine ja seuraavalla lähetyksellä takaesine.

Piilosilla

Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna päästiin taas hakuilemaan. Tarkoitus oli laittaa ukkoja umpipiiloihinkin, joten pitihän tuota umpipiiloutumista edellispäivänä kertaalleen itse kokeilla. Varis tosin taisi olla suorittamassa vähän eri tehtävää. Se löysi vauhdikkaasti piilolle, pysähtyi viiden metrin päähän tuijottamaan ja sanoi matalan murrr. Nenä alkoi käydä, Vaakku tajusi että minä olen piilossa ja se sai kauhean riemuhepulin. Siinä hötäkässä nakki katosi kädestä, mutta palloa en ehtinyt ottaa esiin, kun Varis katsahti sen näköisenä, että "Kiva kun säkin olet täällä, mutta mulla on tässä etsintähomma kesken", ja sitten se pinkaisi jatkamaan ilmeisesti sen mulla jemmassa olleen pallon etsintää...

Hakutreeneissä Kempeleessä laitettiin sitten umpipiilot etukulmiin. Varis sai katsoa maalimiehen häipymisen metsään, ja sitten ei kun perään. Piilolle tullessaan Varis pysähtyi ja sitten silmä tarkkana ja korvat hörössä kiersi piilon ympäri - ja löytyihän sieltä takapuolelta oviaukko ja maalimies. Toinenkin etukulma sujui samaan tapaan, eli niin hyvin kuin tässä tapauksessa odottaa saattaa. Aika tavalla jännittää, mutta siinä määrin löytyy moottoria, että perille asti taatusti menee. Kaksi seuraavaa ukkoa olivat haamuja, jotka piiloutuivat naamioverkkojen alle. Nämä sujuivat aivan tavalliseen tapaan, vaikka pikkuisen jänniä ne verkkojen alta kaivautuessaan ovatkin. Tällä kertaa Varis sai popsia palkkojaan löytöpaikalla kunnes hain sen pois.

Viikkoa myöhemmin suunnattiin hakutreeneihin Tyrnävälle. Minä olin treenannut siellä Rännin kanssa joskus aikaisemminkin, mutta Varikselle paikka oli uusi. Nyt päivän plääni oli haamu vasempaan etukulmaan umppariin, valmis oikeaan etukulmaan ja kaksi haamua. Kaikki avotapaukset olivat maastoutuneena naamioverkkojen alle, ja hain Vaakun aina löytöpaikalta. Piilo sujui samaan tapaan kuin viime kerralla, eli varovaisesti tarkkana kuin porkkana ne viimeiset metrit. Ihka ensimmäinen valmis tuli nyt hieman vaikeaan paikkaan eli ihan uuteen maastoon, josta ei ole mitään aiempia mielikuvia. Mutta ei se ihan hullusti mennyt. saattoipa jopa lamppu syttyä. Varis lähti hieman kysymysmerkin näköisenä laukkomaan aukeaan maastoon, puolivälissä katsoi minua hetken ja lähti taas jatkamaan matkaa. Sitten se yhtäkkiä selvästi sai hajun nenäänsä, innostui siitä valtavasti ja etsi hienosti maalimiehen. Haamut sujui tavalliseen tapaan. Nyt kävelytin Varista hieman reilummin keskilinjalla ennen lähettämistä, jotta se joutuisi hieman enemmän etsimään.

Muita touhuja

Kuluneen kesän ja syksyn treenailut on menneet aivan kokonaan Variksen nimiin. Koko porukalla on sitten harrastettu arkisempia touhuja eli ulkoiltu pitkin Oulunsalon metsiä, käyty uimassa, puuhasteltu pihapiirissä, kyläilty ja saatu meillekin vähän vieraita.

Nova on jaksanut hyvin muiden menossa mukana, vaikka ikä on nyt keikahtanut jo lähemmäs kolmeatoista kuin kahtatoista vuotta. Sellaista omapäisyyttä ja valikoivuutta on tullut, että tylsille edestakaisille postilaatikolla käynneille sitä joutuu toisinaan hieman patistelemaan mukaan. Sen sijaan metsälenkeille mummeli lähtee aina innolla ja reippailee siellä viidestä kymmeneen kilometrin lenkit kepeästi. Paluumatkalla se tapansa mukaan edelleen ovelana johdattaisi auton sijaan ihan muille poluille. Ränni onneksi tunnollisesti ja erehtymättömillä kompassiominaisuuksillaan opastaa meidät metsistä poiskin.

Myös kesän uintitouhuissa Ränni on ollut luottokoira, joka rauhallisen varmasti hakee oman daminsa, sylkäisee sen rantaan ja lähtee hakemaan muiden hukkaamankin damin, mikäli sellainen jossain on kohti varmaa katoamista lipumassa. Toisinaan Ränni onnistuu keräämään mukaansa kaksi damia samalla kertaa, ja  Varis on tänä kesänä onnistunut tekemään saman pariin otteeseen. Kolmea lelua ei sentään kumpikaan ole onnistunut suuhunsa mahduttamaan, vaikka yritystä siihenkin on ollut. Nova on uiskennellut pääasiassa ihan omia sunnuntaikuvioitaan muiden vanavedessä ja toisinaan hakenut vähän damiakin, jos on huomannut sopivan tilaisuuden koittaneen ilman vaaraa nuorempien jalkoihin jäämisestä.

Kesäkuvia (yläkuvassa Ränni)

Piskien kanssa on käyty metsissä keräämässä myös useampi sangollinen herkkutatteja ja jokunen litra mustikoita ja puolukoita. Ränni on tässäkin asiassa ahkerin ja pitkäjänteisin, sillä se syö tauotta mustikoita ja puolukoita juuri niin pitkään kuin minäkin niitä kerään. Nova ja Varis syövät myös aikansa, mutta vaihtavat sitten puutöihin.

Siinä toivossa, että kotipihastakin joskus jotain suuhunpantavaa löytyisi, tuli alkukesästä istutettua mansikantaimia sekä punaherukka-, valkoherukka- ja karviaispensas. Mansikat laitettiin kaukaa viisaasti viljelylaatikoihin pois koirien jaloista, ja ne ovatkin lähteneet lupaavaan kasvuun. Sen sijaan nuo marjapensaat eivät vaikuta oikein virkeiltä. Varis ehti jo keilata rallikisojensa tiimellyksessä toisen herukoista ja yhteisvoimin koirat ovat syöneet karviaisesta paitsi marjat myös aika monta oksaa niistä alkujaankin vähistä.

Yritys ja pyrkimys viherpeukalointiin on kuitenkin kova, ja niinpä syksyn ajan meillä on pihassa vallinnut kasvihuoneilmiö. Isi on käynyt aina ehtiessään kasvihuonetta rakentelemassa, minä olen maalaillut tarvittavia lankkuja, lautoja ja rimoja valmiiksi ja tursakkeet ovat tietysti ahkeroineet omalla tavallaan. Etenkin Novan ja Rännin tavoite tuntuu olevan kuskata kaikki löytämänsä puupulikat ja laudanpätkät pihanurmikolle kulmien pyöristykseen. Ränni pölli myös tikkaitten alla tukena olleen laudanpätkän sekä yhden kiinnittämistä odottaneen, valmiiksi maalatun kasvihuoneen osan ja ehti toki tuhota sen käyttökelvottomaksi. Kävi vain mieletön tuuri ja noita osia olikin yksi ylimääräinen. Joko isi osasi hyvin varautua tai sitten Ränni osasi laskea, että tässä on yksi ylimääräinen... Vaakku on rallikisoiltaan ehtiessään keskittynyt laaduntarkkailuun maalausosastolla, mikäli sen ruskeassa maalissa olevasta parrasta ja tellingeillä kuivumassa olleisiin lautoihin ilmestyneistä tassunjäljistä voi jotain päätellä.

Kesäpuuhia ja syksyn projekteja