PK-kauden avaus

Viime sunnuntaina kävin kuuntelemassa luennon Tottelevaisuus PK-tuomarin silmin. Tuttua ja tärkeää asiaa tuli kerrattua ja siinä samalla ikäänkuin polkaistua PK-kausi käyntiin. Auto on tyhjennetty tokon merkeistä ja sen seitsemänlaisista kapuloista ja tilalle on autotallin periltä kaivettu jälkimerkit, liinat, liivit, kepit, esineet ja muut tykötarpeet. Itsellä on ollut muistaminen, mitä vermeitä ja palkkoja milloinkin tarvitsee kolmen koiran treenaamiseen mukaan, mutta eiköhän nyt ole jo enimmät unohdukset tehty.

Esineruutuun löytyy jo helposti sopivia metsämaastoja, joten ruutuja on tehty ja esineitä etsitty useampaan otteeseen. Rännin vanha ongelma on tallausten jäljestäminen - etenkin jos ei esineitä ala nopeasti löytyä. Se jumittuu erityisesti takalaidan jäljestämiseen, edestakaisin, aina vain tarkemmin ja huolellisemmin, uudellen ja uudelleen. Tästä tavasta päästäksemme olen nyt tallannut ainoastaan ruudun laitaa myöten ympäri laittaen kulmamerkit paikalleen ja heitellyt esineet keskelle mahdollisimman kauas tallauksista. Jäljestämällä ei nyt siis löydä vahingossakaan mitään, ilmavainulla ja jäljestämisestä luopumalla kyllä.

Aika mukavasti Ränni jo onkin ruudussa liikkunut ja esineitä tuonut. Neljästä viemästäni esineestä olen haetuttanut kolme ja jokaisesta on ollut ruokarasia odottamassa. Toistaiseksi on tehty kaistaleella, mutta jatkossa pitää laajentaa aluetta ja harjoitella myös luoksetuloa uutta lähetystä varten. Ränni kun ottaa ilman esinettä ruudusta tulemisen jonkinlaisena epäonnistumisena, mikä osaltaan latistaa työskentelyä.

Nova on päässyt ruutuun lähinnä siivoustehtäviin etsimään Rännin treenistä jääneen ylimääräisen esineen. Toisinaan esineen etsintä on ollut vanhalle ketulle varsin lyhytaikainen ilo, toisinaan siinä on riittänyt toimintaa ja liikuntaa sentään vähän pidempään. Varis on ensimmäisiksi esineruututreeneikseen käynyt hakemassa ruudusta omaa, näkönä vietyä, leluaan. Noh, sanotaan nyt vaikka että ainakin vauhtia riittää!

Kovin ihmeellisiä jälkiä ei meidän maastoihin vielä saa mahdutettua, mutta muutaman kepin mittainen jäljenpätkä ja jokunen janaharjoitus on Rännin kanssa tehty. Aika haparoivaa ja vaihtelevaa on ollut työskentely, mutta jokunen vähän pidempi pätkä pitäisi saada alle ennen kuin oikein osaa edes hahmottaa, missä jamassa sitä oikeastaan ollaankaan. Viime syksyltä on itsellä takaraivossa Novan määrätietoinen ja varma jäljestäminen ja nyt pitäisi osata asennoitua taas ihan eri koiraan ja jäljestämiseen.

Varis lähtökuopissaan valmiina esineruutuun.

Muksu, mummo ja mamma - ja korvia joka lähtöön.

Tokoyritys

Rännin kanssa kävimme tokokokeessa, mutta yritykseksihän se evl:n ykköstuloksen tavoittelu jäi. Tuloksena kuitenkin 2-tulos 230 pisteellä, josta verotti reilusti paikallaistumisen ja ruudun nolla.

Suoritus lähti siis heti käyntiin paikallaistumisen nollalla, vaikka tätä liikettä on sentään yritetty hieman treenatakin. Tiedossa on, että viretilaongelmaiselle Rännille liike on vaikea. Treenatessa istuminen on sujunut kuitenkin jo varsin hyvällä varmuudella, mutta kokeenomaisempi treeni on selvästi tarpeen. Toki aivan kokeen alla myös mokasin itse ja älähdin pää korppikotkamaisesti alhaalla istuvalle Rännille, kun äkkiseltään katsoin, että se oli mennyt maahan. Varsinaisesta paikalla makaamisesta tuli 10 huolimatta lopun hieman jähmeänvajaasta perusasennosta.

Seuraamisen 7 pisteeseen mahtui vähän kaikenlaista laidasta laitaan. Välillä seuraaminen oli aivan mallikasta, mutta ainakin yksi perusasento uupui, hitaassa kävelyssä koira katosi kartalta täysin ja siihen ylimääräinen käsky ja tietysti vinot ja liian edessä olevat perusasennot päälle. Idarissa sensijaan seuraaminen oli hieman parempaa kuin meillä aiemmin ja jäävät asennotkin menivät oikein, joten siinä treenaaminen näkyi toivotusti ja pisteitä 10.

Luoksetulo ei ole treeniohjelmaan juuri kuulunut, joten viimeiseen asti piti arpoa minkäköhänlaisilla käskyillä sitä kannattaisi yrittää. Ehkäpä niillä käskyillä ei niin ollut väliäkään, sieltähän se Ränni hipsi tasaista tahtiaan ja teki psyähdykset kaikessa rauhassa, pisteitä 8. Ruutu oli ensimmäisen puolikkaan viimeinen liike. Siinä Ränni näytti jo merkillä hämmästelevän, että tämä ei kyllä ole meidän merkki, eikä se ruutukaan sitten ollut yhtään sen tutumpi agilityesteiden edustalla. Ei vaan tuntunut yhtään ymmärtävän koko liikettä.

Tauon jälkeen palattiin kehään jatkamaan ohjatulla noudolla. Arvonnassa tuli vasen kapula, mikä tuntuukin meille yleensä varmemmalta suunnalta. Liike sujui teknisesti hyvin, mutta mistään vauhdin hurmasta ei päästy nauttimaan. Pisteitä kuitenkin 10. Metallikapulan hyppynoudossa nähtiin 9 pisteen arvoinen esitys, kun Ränni teki paluuhypyn aivan liian kaukaa ja nippa nappa etujalka-käsinseisonnalla rymisteli esteen ylitse.

Tunnistusnoudossa voin kuvitella Rännin miettineen, että nyt ei ehkä taida mennä läpi esitys, ettei löydä vaaleita tunnareita tummalta maneesipohjalta, joten hipsi oman tikkunsa sieltä kiltisti. Pisteitä tästä 10. Kaukokäskyissä asennot vaihtuivat ensimmäisillä käskyillä, joten pisteitä 10 vaikka himppasen verran se sieltä kyllä eteni. Etenkin seisomasta maahanmeno on teknisesti tosi huono ja etenemistä siinä tapahtuu.

Päällimmäisenä mieleen jäi kokeenomaisemman treenin tarve. Käytännössä tarvittaisiin siis kimppatreenejä, vieraita merkkejä, liikkeenohjausta ja erilaisia ympäristöjä. Hiippailua ilmenee treeneissä yleensä ensimmäisellä kerralla ja toistot luistavat vapautuneemmin ja vauhdikkaammin. Pitäisiköhän ottaa tavaksi tehdä treenatessakin vain se ensimmäinen kerta? Mutta näitä tokokuvioita mietitään lisää ensi talvena. Nyt aletaan pähkäillä pk-lajien parissa.

Vettä ja loskaa

Vettä, loskaa ja rapaa - siinä viime viikon päällimmäiset kuulumiset! Sopivien ulkoilureittien löytäminen alkaa olla haastavaa, kun moottorikelkan jäljet upottavat ja polut ovat pehmenneet vesisohjoksi. Pyörätiet ovat jo kuivat, mutta remmikävelyt eivät oikein tyydytä turrien liikunnantarvetta. Pakon edessä on sitten harrastettu vähän molempia ja ulkoilun sijaan yritetty touhuilla enemmän treenihallissa.

Variksen kanssa on leikkimisen lomassa tehty vähän sivulletuloja, lyhyitä seuraamisia, maahanmenoja ja ylipäätään yritetty totutella ajatukseen, että lelupalkka tulee vasemmasta kainalosta suoraan suuhun - tai otsaan. Merkille menoa on vauhditettu tekemällä sitä lelulle menona. Jostain syystä halu ja nopeus syöksyä heitettyyn leluun tai etäämpänä olevaan leluun ei ole ainakaan vielä ihmeellinen, vaikka minun käsistä ja ympäriltä Varis saalistaakin lelua sähäkästi. Toivottavasti se heitetyn lelun hulluus sieltä vielä kehittyy.




Novakin on päässyt energian purkamisen nimissä halliin puuhastelemaan. Perusasento liian edessä ja edistäminen seuraamisessa korostuvat nyt itselle, kun on tottunut Variksen huomattavasti takempaan sijoittumiseen. Mutta pikku hippiäinen on yritteliäisyydessään ja touhukkuudessaan niin paras, että viis pienistä tai vähän suuremmistakaan tekniikkavirheistä. Mistä ihmeestä minä saan tuollaisen toisen Novan?