Tekniikkaa ja sen puutetta

Fontti vaihtui nyt kesken kaiken, kun Bloggerin hallintasivun uudistumisen myötä en löytänyt enää samaa vanhaa kirjasinta ja kokoa. Muutenkin tekniikan kanssa on ollut ongelmia, kun ensin jumiintui tietokone ja sitten syttyi autossa kattava valikoima erilaisia merkkivaloja. Autossa oli onneksi vain vaaraton vaiva ja se tuli nopeasti kuntoon. Tietokoneen kanssa kävi huonommin, kun tilattu uusi kovalevy ei aivan ehtinyt perille ennen vanhan kuolemaa. Siinä meni sitten vinot pinot kuvia, videoita ja sen sellaista. Jonkin verran saatiin tiedostoja hitaasti ja epävarmasti heruteltua talteen, ja pitää vielä ajan kanssa yrittää pakastaa ja vasaralla naputella siitä tavaraa ulos uudemmankin kerran. Jokohan sitä oppisi ajoissa ottamaan niitä varmuuskopioita?

Vaan sitten tekniikasta vapaamuotoisempiin kuvioihin eli Rännin peltojäljestämiseen. Pellot on olleet vielä aika onnettomassa kunnossa, joten tein Rännille "peltojäljen" metsään sammal- ja jäkäläkankaalle. Lähtö tietysti paalulta, nameja oli aina yksi siellä, toinen täällä, ysikymppisiä kulmia muutama, teräviä kulmia kolme, askelia kaikkiaan reilu 1000. Esineitä oli matkan varrella vain yksi, sillä ne unohtui autoon ja taskusta löytyi tarkoitukseen vain yksi avaimenperä. Jäljen lopussa oli rasiassa Rännin aamuruoka. Ikää jäljelle ei tullut nyt mitään, kun ajettiin se heti samon tein. Ihan kelvollisesti Ränni tästä vuoden ekasta jäljestä suoriutui. Toki se voisi olla kulmissa selvästi tarkempi ja varmempi, sillä niissä se saattaa tehdä metrin tai parin säteellä omia kuvioita ja tarkisteluita...

Seuraavan jäljen tein Vihiluotoon mille lie viheralueelle, puolivillille pellolle tai tontin pohjalle. Tein jäljen menomatkalla tottistreeneihin ja 2½ tunnin kuluttua paluumatkalla se Rännin kanssa ajettiin. Askelia en tullut laskeneeksi ollenkaan, mutta mahtui siihen jokunen ysikymppinen kulma, pari piikkiä ja kaariosuus sekä kaksi esinettä ja lopussa taas ruokarasia. Nyt oli Rännillä selvästi enemmän haastetta ja se aika paljon pyöri ja selvitteli ja paikoin tarkisteli ihan suorallakin. Maltoin mieleni etten puuttunut asiaan, sillä tuo paikka todella on sellainen, että siellä on voinut jäljen vanhetessa kulkea muitakin vaikka kuinka paljon joko läpikulkumatkalla tai ihmettelemässä, mitä minä sinne oikein piilottelin (taloja lähellä). Ränni kuitenkin koko ajan teki töitä ja halusi selvittää jäljen ja tekikin sen alusta loppuun. Tyylipisteitä vain ei olisi kauheasti tällaisesta peltojäljestämisestä herunut, mutta meidän on tyytyminen priorisoimaan itsenäisesti loppuun asti työskenteleminen moitteettoman tekniikan edelle.

Maastokausi aloitettu

Laitetaanpa blogia ajan tasalle. Nyt on nimittäin metsät jo hyvän aikaa olleet maastoilukunnossa ja muutama treenikin tehty.

Pari viikkoa sitten tehtiin ensimmäinen esineruutu. Alueeksi tallattiin 25 metrin levyinen kaistale, ja sinne vietiin neljä esinettä. Ränni jatkoi siitä mihin viime syksynä jäi, eli haki loistoasenteella nopeasti kolme esinettä. Varis on tainnut etsiä esineitä viimeksi syysleirillä elokuussa, joten se sai mieleen palautteluksi puuhun kytkettynä katsoa esineiden viennin. Tällä virittelyllä Varis ei jäänyt paljonkaan äiteetään huonommaksi, vaan haki hyvällä suoritusajalla sekin kolme esinettä peräkkäin. Molemmilla oli motivaatio kohdallaan ja reagoivat sähäkästi esineen hajuun kovastakin vauhdista. Nova sai lopuksi hakea ruudusta viimeisen, ylimääräisen esineen, ja pätevästi suoriutui mummelikin.

Seuraavan maastotreenailun aiheena oli Variksen janat. Niitä ei olekaan aiemmin tullut erikseen treenattua, vaan jäljestämään lähtiessä on lähestytty jälkeä vähitellen kauempaa ja kauempaa. Nyt tein ensin vanhenemaan yhden janaharjoituksen, ja sitten otin Variksen autosta tekemään näkönä kolme harjoitusta. Kytkin Vaakun aina puuhun janan alkupäähän katsomaan, kun kävelin jäljen laajalla kaarella kuvitteellisen janan ylitse. Leikkauspisteessä kohtisuoraan Variksen kohdalla olin laittavinani jäljelle jotain, mutta jätin vaivihkaa namirasian vasta noin kymmenen askeleen päähän. Nämä kaikki kolme janaa menivät ihan hyvin, ei nyt superisti mutta ok. Vaakku irtaantui kohti noin 30 metrin päässä risteävää jälkeä, löysi jäljen ja hetipian rasian ja ilmaisikin sen vanhasta muistista maaten. Lopuksi tehtiin se Variksen näkemättä tehty jana ja yllättävän hyvin piski irtaantui sinnekin. Tällä kertaa löytyi namirasian sijaan jälkikeppi noin 50 metrin jäljestämisen jälkeen, ja voi sitä riemua taas kun sen kanssa riekuttiin.