Muutama päivä toivuttiin agilitykisoista, ja sitten on taas hiljakseen koetettu aloitella tokotreenailua. Kotipihassa tehtiin parina päivänä hyppyesteen yli irtaantumista, ja sittemmin on ajeltu hallille (ensimmäisellä viikolla kerran, toisella kahdesti ja kolmannella kolmesti) lämpimämpiin olosuhteisiin säänsuojaan puuhastelemaan. Hallilla on kivituhkapohja, joka on loistava koirille ja ohjaajille liikkua, mutta täytyy myöntää, että joka treenin myötä tulee kuskattua varmaan kilon verran sitä pohja-ainesta kotiinkin vaatteissa, koiran karvoissa, leluissa ja suussa. Pthyi.
Pääasiassa on treenattu ruutua ja avoimen luokan hyppyä.
Ruudussa on nyt kosketusalustana pakasterasian kansi, jonka taa Varis osaa hakeutua seisomaan ja tuppaa tarjota siihen myös nenäkosketusta. Ihan jonkun yksittäisen kerran olen ruudussä käskenyt seisomiseen jälkeen myös maahan, ja todennut että vaikka eteenmenossa vauhdista maahanmenot on ripeät, niin ruudussa tuon seisomisen jälkeen meneekin helposti istumisen kautta ja jää vajaaksi. Muutaman kerran olen vienyt koiran ruutuun maaten ja tehnyt liikkeen loppuosan eli kävelykuviot ja koiran kutsumisen.
Hyppyyyn etäisyyttä esteeseen on tehty vähän tavalla jos toisella. Välillä olen heittänyt pallon koiran ylitse menohypyn aikana tai pian sen jälkeen koiran irtaantuessa vielä menosuuntaan. Aika usein on tehty niinkin, että vien tai heitän pallon valmiiksi kauas esteen taakse, hypyn jälkeen vauhdista käsken istua (istuu tässä tilanteessa aina ihmeen hyvin) ja vapautan jatkamaan pallolle. Tähän avoimen luokan hyppyyn ei kyllä oikeasti kannattaisi kauheasti aikaansa tuhlata, kun kyseessä on vain läpimenoluokka ja ykköstulos tuskin kaatuu parin pisteen menetykseen, mikäli paluuhypyssä sattuu kolahtamaan. Tätä taitaa olla vaan kivempi treenata kuin muutamia muita mun inhokkiliikkeitä...
Ruudun maahanmenon tapaan myös hypyssä vauhdista tuo istuminen sujuu hyvin, mutta ensin pysähdyttyä onkin ihmeen vaikeaa. Siinä varmasti näkyy alokasluokan hypyn seisominen ja toisaalta myös se tosiasia, että me ei oikeen osata tokon kaukokäskyjä. Enkä tiedä miten opitaankaan, kun se on mun inhokkiliike numero yksi. Erikseen on tehty myös hyppyliikkeen loppuosaa eli luoksetuloa esteen ylitse - myös niin, että linja ei ole aivan suora, vaan Vaakku joutuu hieman koukkaamaan hypyn kautta.
Yksittäisemmin on otettu muutamia muita liikkeitä.
Seuraamisessa on tehty eri nopeuksia käännöksineen ja pysähtymisineen sekä askeleita taakse ja sivusuuntiin. Nämä mielestäni sujuvatkin aika hyvin, joskin koko seuraamisessahan Varis edistää aika tavalla.
Metallinouto sujuu hihnanmitalla ihan supersähäkästi, mutta vapaana pitkällä matkalla alkaa se kapulan ottamisen jappasu. Ottaa kyllä ja tuo, mutta ei se nyt oikeen kelpaa noin. Avuksi on otettu flexi, jotta saadaan vauhditettua tuo pitkän matkan noutokin samaan malliin kuin lyhyt.
Jääviä on tehty kerran, ja yllättäin nyt Vaakun valikoimasta löytyi parhaiten istuminen ja maahanmeno. Minun inhokkiliike numero kakkosta eli
luoksetuloa ja pysäytyksiä on tehty vain pari kertaa. Ja niitä pitäisi tehdä tosi paljon, että saa paljon läpijuoksuja, toisinaan pysäytyksiä ja lisäksi palkottua riittävästi myös pysäytyksen jälkeen luokse jatkamisia. Puuh. Ja kun nuo luoksetulot ei meillä alunperinkään ole mikään supersuoritus. Aluksi meinasin opettaa molemmat pysäytykset suullisilla käskyillä, mutta seisominen käsimerkillä toimii sen verran näpsäkästi, että ehkäpä sitten kuitenkin sillä mennään.
Yleensä käydään hallilla treenaamassa Variksen kanssa aivan kaksin, mutta eräänä perjantaina tuli otettua Noppis ja Ränni mukaan. Ränni nyt porhaltaa tietysti vielä kuten ennenkin, mutta mummelikin oli varsin tohkeissaan päästessään näyttämään miten se ruutuun meno, metallinouto ja tavallinen nouto tapahtuukaan. Hih.
