Blogiin kirjoittelu on ollut pitkän aikaa hakupainotteista, mutta niin on ollut treenaaminenkin. Nyt kuitenkin jälkijunassa Variksen touhuja.
Syyskuun puolivälissä Variksen anturavamma oli parantunut ja pääsimme pitkän tauon jälkeen tekemään pari metsäjälkeä. Sitten hyvistä aikomuksista huolimatta jäljestys jäi Rännin hakutreenailun jalkoihin ja seuraavat jäljet tehtiinkin vasta syyslomalla lokakuun viimeisellä viikolla. Ahkerampikin olisi voinut olla, mutta viisi jälkeä tuli sentään tehtyä lomaviikolla.
Jäljet oli 500 - 700 metrin mittaisia, ja tein ne selvästi aiempaa vaikeampiin maastoihin. On siis ollut suopursikkoa, vitikkoa, ojanylityksiä ja kaikenlaista lampareikkoa. Jäljelle en ole laittanut nameja ollenkaan ja ylipäätään on edetty hieman vapaampaan suuntaan. Pohjia on tehty melko tarkkaan peltojälkityyliin (jos ei määrällisesti paljon, niin pitkällä aikavälillä kuitenkin), joten vauhdin ja vapauden lisääntyessäkin Vaakku pitää ihan hyvän huolen jäljestä. Eron kokeneempiin koiriin huomaa siinä, että ne osaavat hyödyntää hajutunnelia ja edetä siinä suoraviivaisesti kun taas Vaakku sukkuloi paljon pieniä sivusuuntaisia korjauksia takaisin jälkeen.
Näihin vähiinkin jälkiin on mahtunut monenmoisia "vaiheita". Tassuvammatauon jälkeen Vaakulla oli ilo ylimmillään, eikä sitä jäljen sukkulointia häntä hurjasti viuhuen voinut kauhean vakavana itsekään katsella. Siinä samalla Vaakun mielenkiinto jälkeen tuntui saavan lisää pontta - ja vastaavasti kepit olevan entistä enemmän vain hidasteita matkalla. Tuli nähtyä jopa sellainen näytelmä, että keppiä lähestyessä Vaakku haistoi sen jo useamman metrin päästä ja saman tien epätoivoissansa etsi koiranmitan verran kulmaa sekä oikealta että vasemmalta. Kulmaa ei löytynyt, joten Vaakku jäljesti kepille ja ilmaisi sen, mutta olisi todellakin toivonut jäljen jatkuvan mieluummin ihan jonnekin muualle.
Keppien saamiseksi suurempaan suosioon lisättiin hieman vapauksia ja hauskuutta niiden ilmaisuun. Maahanmenosta vapautin heti ja kehotin tuomaan kepin. Sillä sitten leikittiin ja sitä heiteltiin ja sai siitä lopuksi kaiken riehumisen jälkeen sen perinteisen lihapullankin. Tällä keinoin keppien ilmaisu alkoikin päästä entistä parempaan huutoon. Ennen pitkää alkoi uusi omituinen koko jäljestämisen lakkaaminen. Kannustamalla tilanne ei kun paheni, kunnes lopulta tuli karjaistua JÄLKI! ...ja sitten Vaakkua vietiin eli sehän vilahti sukkuloimaan jälkeä kuin kone. Oli tainnut Vaakulle tulla kaiken liinan päästä tulevan kehumisen, keppien minulle tuomisen ja minulla mukana kulkevan loppupalkankin myötä pienoinen ristiriita jäljestää eteenpäin. Vaan tiukemmalla käskyllä ja muutamalla kehulla oikeaan aikaan tuli ristiriita selvitettyä - ja kaiken varalta laitoin seuraaville jäljille loppupalkan jäljen loppuun.
Useimmiten jäljet on vanhentuneet pienen kävelylenkin ajan eli noin kolme tai neljä varttia. Janaa ei ole tullut erikseen harjoiteltua, vaan jäljelle mennessä on yhdessä kuljettu kohti noin kymmenen metrin päässä kulkevaa jälkeä ja Vaakku on sen siitä sitten kohdatessaan nostanut.
maanantai 31. lokakuuta 2011
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Paluulöytöjä
Muutama päivä hakukokeen jälkeen saatiin pikku treenit pystyyn Oulunsaloon. Sadan metrin alueelle sijoitin ensimmäisen maalimiehen oikealle, hieman puoliväliä lähemmäs varvukkoon pitkäkseen. Toinen maalimies sai mennä vasemmalle puoliväliin aluetta ja siirtyä sitten seuraavan tyhjän aikana vielä kolmanneksi maalimieheksi alueen loppuun, mutta jälleen hieman lähemmäs keskilinjaa. Toiveena oli saada tilanteita, joissa Ränni on tulossa minun kutsusta pistolta keskilinjalle ja siinä matkalla löytää maalimiehen.
Toin Rännin alueelle suoraan oikeaan etukulmaan, jätin sinne odottamaan, tulin itse maalimiehen ohitse keskilinjalle ja kutsuin. Ränni tuli hippulat vinkuen ...lähes maalimiehen ylitse reagoimatta mitenkään. Jahas. Lähetin sitten normaalisti pistolle samalle puolen ja hetihän se ukko siitä varvukosta löytyi. Pakko kai Rännin oli jo yli juostessa se huomata? Toinen pisto vasemmalle sujui normaalisti. Tosin tarkoituksenani oli huhuilla Rännia (toivoen, että se ei tottele), kun näen, että se on saanut maalimiehestä hajun, vaan enpä muistanut. Tyhjän jälkeen toiveissa oli vasemmalle pisto, joka menee vähän radan puolivälin jälkeen sisään ja tulee maalimiehen yli (ilmaisun kanssa!) pois. Ihan niin kuin elokuvissa kulman kautta ei pisto edennyt, vaan kaarsi pikkusen ennen aikojaan maalimiehelle. Nyt taisin kuitenkin ehtiä jonku kutsun siihen hajulla olon yhteyteen sanomaan ja Ränni siitä huolimatta etsi ja ilmaisi ok.
Parin päivän päästä oltiin vaihteeksi pienellä briardiporukalla treenaamassa Muuraiskankaalla. Keskilinjaksi otettiin metsätien pätkä, joka kaartoi selvästi vasemmalle. Näin ollen ryteikköinen vasen puoli oli lyhyehkö ja aukeampi oikea puoli pidempi. Sadan metrin rata me siihen yritettiin mittoa. Rännin kanssa jatkoimme samalla teemalla. Kerrankin oli käytettävissä valmis vieras umpipiilo, joten vasempaan etukulmaan sankkaan mäntytaimikkoon sinne ensimmäinen ukko. Toisen ukon sijoitin oikealle 50 metrin kohdille ihan etualalle ja kolmannen vasemmalle alueen loppuun myöskin aivan etualalle.
Taimikkoon Ränni sukelsi suorinta tietä ja umppari paikallistui sieltä sui sait. Toiselle maalimiehelle oli todellisuudessa aika pitkä matka, ja ensimmäinen oikeaa etukulmaa kohti laitettu pisto ei edennytkään ihan tarpeeksi. Sinne siis uusi pisto, joka kääntyi vähän turhan aikaisin eteenpäin ja Ränni tuli maalimiehelle enempikin sivusuunnasta kuin takaa. Enkä taaskaan oikein ehtinyt huhuilla niitä kutsujani oikeaan kohtaan. Vasemmalle puolenkin piti laittaa kaksi pistoa, sillä ensimmäinen oli mallia neulansilmä. Uudella yrittämällä saatiin sitten mallikkaasti ukko osumaan piston paluumatkalle ja siitä hyvä löytyö ja ilmaisu.
Toin Rännin alueelle suoraan oikeaan etukulmaan, jätin sinne odottamaan, tulin itse maalimiehen ohitse keskilinjalle ja kutsuin. Ränni tuli hippulat vinkuen ...lähes maalimiehen ylitse reagoimatta mitenkään. Jahas. Lähetin sitten normaalisti pistolle samalle puolen ja hetihän se ukko siitä varvukosta löytyi. Pakko kai Rännin oli jo yli juostessa se huomata? Toinen pisto vasemmalle sujui normaalisti. Tosin tarkoituksenani oli huhuilla Rännia (toivoen, että se ei tottele), kun näen, että se on saanut maalimiehestä hajun, vaan enpä muistanut. Tyhjän jälkeen toiveissa oli vasemmalle pisto, joka menee vähän radan puolivälin jälkeen sisään ja tulee maalimiehen yli (ilmaisun kanssa!) pois. Ihan niin kuin elokuvissa kulman kautta ei pisto edennyt, vaan kaarsi pikkusen ennen aikojaan maalimiehelle. Nyt taisin kuitenkin ehtiä jonku kutsun siihen hajulla olon yhteyteen sanomaan ja Ränni siitä huolimatta etsi ja ilmaisi ok.
Parin päivän päästä oltiin vaihteeksi pienellä briardiporukalla treenaamassa Muuraiskankaalla. Keskilinjaksi otettiin metsätien pätkä, joka kaartoi selvästi vasemmalle. Näin ollen ryteikköinen vasen puoli oli lyhyehkö ja aukeampi oikea puoli pidempi. Sadan metrin rata me siihen yritettiin mittoa. Rännin kanssa jatkoimme samalla teemalla. Kerrankin oli käytettävissä valmis vieras umpipiilo, joten vasempaan etukulmaan sankkaan mäntytaimikkoon sinne ensimmäinen ukko. Toisen ukon sijoitin oikealle 50 metrin kohdille ihan etualalle ja kolmannen vasemmalle alueen loppuun myöskin aivan etualalle.
Taimikkoon Ränni sukelsi suorinta tietä ja umppari paikallistui sieltä sui sait. Toiselle maalimiehelle oli todellisuudessa aika pitkä matka, ja ensimmäinen oikeaa etukulmaa kohti laitettu pisto ei edennytkään ihan tarpeeksi. Sinne siis uusi pisto, joka kääntyi vähän turhan aikaisin eteenpäin ja Ränni tuli maalimiehelle enempikin sivusuunnasta kuin takaa. Enkä taaskaan oikein ehtinyt huhuilla niitä kutsujani oikeaan kohtaan. Vasemmalle puolenkin piti laittaa kaksi pistoa, sillä ensimmäinen oli mallia neulansilmä. Uudella yrittämällä saatiin sitten mallikkaasti ukko osumaan piston paluumatkalle ja siitä hyvä löytyö ja ilmaisu.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Purkka suussa
Viime kokeeseen haun voittajaluokkaan lähdettiin sillä meilin, että jos onnistutaan saamaan koulutustunnus, vaikka sitten täpärämminkin pistein, niin meidän tavoitteet haussa on sitten siinä. Mutta, mutta. Koska kokeesta tulikin ykköstulos, niin pitihän se lähteä samoilla tulilla kokeilemaan, tippuisiko niitä vielä...
Näillä leveysasteilla koekalenteri alkaa olla loppusuoralla, mutta saimme kuitenkin koepaikan Kokkolaan. Aamuhämärissä ajeltiin pelipaikalle, missä päivän valjettua aloitettiin heti henkilöhaulla. Rännin kanssa olimme vuorossa neljäntenä, ja nyt olin asennoitunut kehumaan löydöistä ja pitämään fiilistä yllä viime kokeenkin edestä. Jostain syystä mielessä pyöri myös ajatus, että molemmissa takakulmissa voi olla ukko, joten ei kannata jäädä turhia tupeksimaan matkan varrelle - reippaasti vain eteenpäin! Ja näihin ennakkoaatoksiin se sitten vähän niin kuin kaatuikin. :-D Kävi nimittäin kuin miehillä usein, että purkka pitäisi ottaa pois suusta, jos on tärkeää kuultavaa. Yhtäaikaa ei vaan niinku onnistu. Ja nyt kun oli päättänyt keskittyä fiilikseen ja etenemiseen, niin koiran ja tilanteen lukeminen jäi kokonaan.
Radalla vasen etukulma oli aukeaa heinikkoa ja pian keskilinjana toiminut polku sitten sukelsi kokonaan kumpuilevaan kangasmetsään. Alla on taas hyvin suurpiirteinen kuva radasta, eli kaikki ukot olivat oikealla puolen melko tasaisin välein. Ensimmäinen ukko löytyi oikeaan etukulmaan lähetetyllä pistolla suunnilleen 50 metrin paikkeilta.
Keskimmäinen ukko oli syvyydeltään suunnilleen puolivälissä aluetta, ja kutsuin Rännin pistolta pois niin, että se sattui tulemaan hyvin läheltä maalimiestä. Tullessaan Ränni poukkoili hieman sivusuunnassa ja häntäkin nousi kiihtymyksestä kuten aina, kun se on maalimiehestä hajulla, mutta kun minä sitä fiiliksissäni kutsuin, niin tulihan se sieltä (olihan tätä kuuliaisuutta tottispuolella harjoiteltukin) ja lähti toiselle puolen aluetta pistolle. Noilla main kävi ohikiitävän hetken mielessä sekin, että kylläpä tuomari, ratamestari ja löytynyt maalimies alkoivat jätättää keskilinjalla. Daa, miksiköhän?
Omat ennakkoajatukset syrjäytti kuitenkin nuo kaikki havainnot ja matka jatkui ilman niihin tarttumista kohti takakulmiin sijoittamiani maalimiehiä. Noh, yksihän sieltä sitten enää löytyi. Ränni pisteli radan alusta loppuun taas innolla, mutta hieman oli tekeminen saada pistoista tarpeeksi syviä eikä vain puolivälistä aluetta eteenpäin kaartavia. Kahdella maalimiehellä ja ilmaisulla sekä keskimmäisen maalimiehen töppäämisellä ja muilla kauneusvirheillä pisteitä meille 115. Ai vietävä että harmitti oma hölmöily tuon keskimmäisen maalimiehen kohdalla, argh! Tulokseen kun ei ollut enää maastosta riitävästi pisteitä jaossa, niin ei jääty Rännin kanssa enää esineitä etsimään saati tottistelemaan.
Näillä leveysasteilla koekalenteri alkaa olla loppusuoralla, mutta saimme kuitenkin koepaikan Kokkolaan. Aamuhämärissä ajeltiin pelipaikalle, missä päivän valjettua aloitettiin heti henkilöhaulla. Rännin kanssa olimme vuorossa neljäntenä, ja nyt olin asennoitunut kehumaan löydöistä ja pitämään fiilistä yllä viime kokeenkin edestä. Jostain syystä mielessä pyöri myös ajatus, että molemmissa takakulmissa voi olla ukko, joten ei kannata jäädä turhia tupeksimaan matkan varrelle - reippaasti vain eteenpäin! Ja näihin ennakkoaatoksiin se sitten vähän niin kuin kaatuikin. :-D Kävi nimittäin kuin miehillä usein, että purkka pitäisi ottaa pois suusta, jos on tärkeää kuultavaa. Yhtäaikaa ei vaan niinku onnistu. Ja nyt kun oli päättänyt keskittyä fiilikseen ja etenemiseen, niin koiran ja tilanteen lukeminen jäi kokonaan.
Radalla vasen etukulma oli aukeaa heinikkoa ja pian keskilinjana toiminut polku sitten sukelsi kokonaan kumpuilevaan kangasmetsään. Alla on taas hyvin suurpiirteinen kuva radasta, eli kaikki ukot olivat oikealla puolen melko tasaisin välein. Ensimmäinen ukko löytyi oikeaan etukulmaan lähetetyllä pistolla suunnilleen 50 metrin paikkeilta.
Keskimmäinen ukko oli syvyydeltään suunnilleen puolivälissä aluetta, ja kutsuin Rännin pistolta pois niin, että se sattui tulemaan hyvin läheltä maalimiestä. Tullessaan Ränni poukkoili hieman sivusuunnassa ja häntäkin nousi kiihtymyksestä kuten aina, kun se on maalimiehestä hajulla, mutta kun minä sitä fiiliksissäni kutsuin, niin tulihan se sieltä (olihan tätä kuuliaisuutta tottispuolella harjoiteltukin) ja lähti toiselle puolen aluetta pistolle. Noilla main kävi ohikiitävän hetken mielessä sekin, että kylläpä tuomari, ratamestari ja löytynyt maalimies alkoivat jätättää keskilinjalla. Daa, miksiköhän?
Omat ennakkoajatukset syrjäytti kuitenkin nuo kaikki havainnot ja matka jatkui ilman niihin tarttumista kohti takakulmiin sijoittamiani maalimiehiä. Noh, yksihän sieltä sitten enää löytyi. Ränni pisteli radan alusta loppuun taas innolla, mutta hieman oli tekeminen saada pistoista tarpeeksi syviä eikä vain puolivälistä aluetta eteenpäin kaartavia. Kahdella maalimiehellä ja ilmaisulla sekä keskimmäisen maalimiehen töppäämisellä ja muilla kauneusvirheillä pisteitä meille 115. Ai vietävä että harmitti oma hölmöily tuon keskimmäisen maalimiehen kohdalla, argh! Tulokseen kun ei ollut enää maastosta riitävästi pisteitä jaossa, niin ei jääty Rännin kanssa enää esineitä etsimään saati tottistelemaan.
torstai 13. lokakuuta 2011
Palauttelu ja virittely
Heti koetta seuraavana maanantaina palattiin porukalla porsainemme koirinemme sorvin ääreen tekemään kurinpalautusta tottista Ala-Temmekselle. Ränni oli taas ihan kelpo vireessä, ja ohjelmassa oli yllättäin liikkeestä istumista ja maahanmenoa. Tehostin ne heti läpsyllä tai tökkäsyllä, ettei jää arvailujen varaan, tarviiko asentoja tehdä vaiko eikö tarvi. Ja hyvin Ränni skarppasikin. Jos oli vire erittäin hyvä alussa, niin treenin myötä se oli jo erinomainen ja ne asennotkin otettiin vikkelästi. Korvia palauteltiin myös eteenmenon maahan-käskylle. Aika monta käskyä ehdin ensimmäisellä kerralla huutaa Rännin perään juosten, ennen kuin rekku meni maihin ja saatoin heittää pallon palkaksi. Jottei itse eteenmeno suotta kärsisi tehtiin toistoja suojelupiilon kiertoon lähettämällä kunnes alkoi ensimmäinen käsky riittää maahanmenoon.
Kello kuudelta ja seitsemältä laitettiin treenit hetkeksi seis ja pidettiin kentänlaidalla koepaikansoittotalkoot. Jälkikoepaikka (ei meille) meni sivu suun, mutta hakukoepaikkoja onnistuttiin saamaan. Jihuu!
Tottistreeneissä käytiin samalla viikolla vielä parina muunakin iltana, mutta viimein lauantaina, viikko kokeen jälkeen, päästiin taas hakuradalle. Oulunsalossa tallattiin sadan metrin alue, jonne suunnittelin Rännille palkkaustreenin. Kahden lyhyellä aikavälillä olleen kokeen jälkeen on hyvä hieman sekoittaa kaavaa, jossa umpipiiloja on lähinnä vain kokeissa (=ei palkkaa) ja toisaalta kokeessa ensimmäisen palkattoman jälkeen ei lopuistakaan tule koskaan palkkaa.
Ensimmäinen pisto oikeaan etukulmaan umpipiilolle, ja sieltä heti näytölle tultua palkka. Toinen pisto vasempaan etukulmaan, ja sieltä näytöllä hallinta, maalimies ylös ja palkka. Kolmannen piston näytöllä hallinta, maalimies ylös, paluu keskilinjalle ja palkka minulta. Neljänneltä maalimieheltä heti näytölle tultua palkka. Oikeasta takakulmasta näytöllä hallinta, maalimies ylös ja palkka. Ja viimeiseltä ukolta heti näytölle tultua palkka.
Tiistaina kokoonnuttiin taas pikku porukalla heti töitten ja koulujen jälkeen tekemään kiireesti treenit ennen pimeää. Tiedossa oli, että tämä oli viimeinen treeni ennen sunnuntaina edessä olevaa hakukoetta, joten tavoitteena oli nostaa kierroksia radalle tuloon ja tehdä yksi hyvä tyhjä, jolla pääsen kehumaan hyvästä alueella etenemisestä.
Otin Rännin katsomaan (kaukaa), kun maalimiehet lähtivät keskilinjalta kutsuja huudellen piiloihinsa. Sitten intoa puhkuvan Räpsyn kanssa radan alkuun. Ensimmäisellä pistolla löytö vasemmasta etukulmasta kompostikehikosta. Toinen pisto etukulmassa olleen tyhjän piilon kautta hieman edempänä olleelle maalimiehelle. Kolmannesta pistosta oli tarkoitus tulla se hyvä tyhjä, mutta siitäpä tuli ihan neulansilmä. Laitoin näin ollen uuden piston samalle puolen. Se olikin sitten kuin suoraan Strömsöstä ja minä huutelin kehuja Rännin viilettäessä takalaitaa eteenpäin. Kutsusta pois kehujen säestämänä ja sitten vielä pisto oikeaan takakulmaan luonnonkuopassa kököttäneelle maalimiehelle. Hyvä, hyvä.
Kello kuudelta ja seitsemältä laitettiin treenit hetkeksi seis ja pidettiin kentänlaidalla koepaikansoittotalkoot. Jälkikoepaikka (ei meille) meni sivu suun, mutta hakukoepaikkoja onnistuttiin saamaan. Jihuu!
Tottistreeneissä käytiin samalla viikolla vielä parina muunakin iltana, mutta viimein lauantaina, viikko kokeen jälkeen, päästiin taas hakuradalle. Oulunsalossa tallattiin sadan metrin alue, jonne suunnittelin Rännille palkkaustreenin. Kahden lyhyellä aikavälillä olleen kokeen jälkeen on hyvä hieman sekoittaa kaavaa, jossa umpipiiloja on lähinnä vain kokeissa (=ei palkkaa) ja toisaalta kokeessa ensimmäisen palkattoman jälkeen ei lopuistakaan tule koskaan palkkaa.
Ensimmäinen pisto oikeaan etukulmaan umpipiilolle, ja sieltä heti näytölle tultua palkka. Toinen pisto vasempaan etukulmaan, ja sieltä näytöllä hallinta, maalimies ylös ja palkka. Kolmannen piston näytöllä hallinta, maalimies ylös, paluu keskilinjalle ja palkka minulta. Neljänneltä maalimieheltä heti näytölle tultua palkka. Oikeasta takakulmasta näytöllä hallinta, maalimies ylös ja palkka. Ja viimeiseltä ukolta heti näytölle tultua palkka.
Tiistaina kokoonnuttiin taas pikku porukalla heti töitten ja koulujen jälkeen tekemään kiireesti treenit ennen pimeää. Tiedossa oli, että tämä oli viimeinen treeni ennen sunnuntaina edessä olevaa hakukoetta, joten tavoitteena oli nostaa kierroksia radalle tuloon ja tehdä yksi hyvä tyhjä, jolla pääsen kehumaan hyvästä alueella etenemisestä.
Otin Rännin katsomaan (kaukaa), kun maalimiehet lähtivät keskilinjalta kutsuja huudellen piiloihinsa. Sitten intoa puhkuvan Räpsyn kanssa radan alkuun. Ensimmäisellä pistolla löytö vasemmasta etukulmasta kompostikehikosta. Toinen pisto etukulmassa olleen tyhjän piilon kautta hieman edempänä olleelle maalimiehelle. Kolmannesta pistosta oli tarkoitus tulla se hyvä tyhjä, mutta siitäpä tuli ihan neulansilmä. Laitoin näin ollen uuden piston samalle puolen. Se olikin sitten kuin suoraan Strömsöstä ja minä huutelin kehuja Rännin viilettäessä takalaitaa eteenpäin. Kutsusta pois kehujen säestämänä ja sitten vielä pisto oikeaan takakulmaan luonnonkuopassa kököttäneelle maalimiehelle. Hyvä, hyvä.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Ei hullummin!
Lauantaina koitti sitten koepäivä. Aamuvarhaisella pakkauduttiin koko mustan turrikolmikon kanssa Yarikseen ja kurvailtiin vajaat pari tuntia koepaikalle Tornioon. Päivä aloitettiin tottelevaisuudella, joka tehtiin harvemmin palveluskoirakokeissa nähdyllä, mutta agilitykilpailijoille tutummalla tekonurmikentällä. Kokeen kaikki osa-alueet tuomaroi Kari Nuutinen.
Ränni aloitti paikallaololla ja jatkoi sitten tekemällä ihan kelpo seuraamisen. Viime kokeen hätäilyseuraamisen jälkeen keskityin nyt itsekin laskemaan rauhassa askelia ja liikkumaan sopivalla, rauhallisella tempolla. Liikkeestä istumisen Ränni ¤%&"# seisoi. Ja liikkeestä maahanmenonkin se ¤%&"# seisoi. Liikkeestä seisomisen se sitten luojan kiitos edelleen seisoi. Noudoissa oli ilmassa aavistuksen verran pelaamista kapulaan tarttuessa. Hyppynoudossa heitto oli vino, mutta en viitsinyt sitä uusia. Ränni iskikin kapulan napattuaan silmänsä A-esteeseen, mutta ehdin antaa lisäkäskyn, jolla Ränni korjasi paluunsa hyppyesteen ylitse. Estenouto oli hieno kuten kaikkien noutojen luovutukset. Eteenmenossa Ränni petrasi viime kokeesta menemällä jo toisesta käskystä maahaan - todennäköisesti vain siksi, että se oli jo siinä vaiheessa kentän päässä pöpelikössä. Huokaus!
Arvostelussa paikkamakuu, seuraaminen, tasamaanouto ja estenouto olivat erinomaisia, loput sitten jotain muuta. Pisteitä meille 83. Tottiksen jälkeen siirryttiin Laivakankaan maastoihin ja parkkeerattiin siellä soramontun pohjalle. Ensin oli vuorossa esineruutu, jossa Ränni ainoana 3-luokan kilpailijana sai kunnian aloittaa.
Ruutu oli hyvin vaihteleva ja ikäänkuin runsas. Siinä oli loivaa ylämäkeä, kuoppia ja kumpareita, kantoja, puita ja koiran liikkumista alueen takaosassa ei aina aivan nähnyt. Ränni toi ensin jostain kaukaa punavalkoisen myssyn tms., jonka kanssa laukkoessaan flippasi johonkin monttuun kuperkeikan. Ote ei kuitenkaan irronnut ja esine tuli perille. Etuesineenä olleen pikku mytyn Ränni poimi, kun kutsuin sen alueelta lähettääkseni uudelleen. Kolmas esine tuli taas jostain takaa, joku kuminen kengänpohja. En nähnyt yhdenkään esineen nostamista kunnolla, joten oli vaikea arvailla, mistä kohtaa Ränni oli jo esineen nostanut ja mihin kohtaa ehkä vielä kannattaisi lähettää. Esineet löytyi kuitenkin tosi näppärästi ja Ränni liikkuikin alueella tosi mainiosti. Pisteitä täydet 30.
Lopuksi päästiin sitten itse asiaan eli hakuradalle. Nyt en edes yritä enää 300 metrin pätkältä muistaa, montako ja millaisia pistoja tuli. Sen muistan, että sekä vasempaan että oikeaan etukulmaan tuli ensin tyhjä. Lähetin sitten vielä vasempaan etukulmaan, josta lähdettiin etenemään reilusti etiäppäin. Sieltä Ränni tekikin jostain 75 metristä löydön. Seuraava ukko löytyi oikealta umpipiilosta 200 metrin kohdilta, ja viimeinen maalimies makoili varvukossa vasemmalla puolen lähellä 300 metrin rajapyykkiä.
Ränni liikkui radalla taas ihan vauhdikkaasti, teki ilmaisut ja näytöt hyvin, eteni pistoilla reippaasti, mutta tällä kertaa se kyllä matkan varrella otti kolme kertaa rullan tyhjälläkin pistolla. Ainakin yhdellä kerralla taisi käydä ottamassa rullan edelliseltä piilolta. Onneksi tällä kertaa onnistuin lukemaan Ränniä kuin avointa kirjaa ja noita rullan ottamisista ei tullut kauneusvirhettä vakavampia seurauksia.
Itse olin nyt hieman jäässä enkä onnistunut olemaan niin aidosti iloinen hyvistä tyhjistä ja maalimiehien löytämisestä kuin olisin halunnut olla. Ei tullut ihan sellaista flow-fiilistä kuin viime kokeessa, vaikka ei tämäkään nyt huonosti mennyt. Aikaa meni koko hoidossa 10 minuuttia, ja tuomarin mukaan olisi siitä jäljelle jääneestä 10 minuutista voinut vaikka käyttää aikaa vähän tiheämpään pistottamiseen. Koiran haku kattoi kuitenkin aika hyvin koko alueen, pistot vain olivat aika laajoja. Parit ihan hyvät yliheitot tuli matkan varrelle ja Ränni työskenteli pääasiassa aivan oikein aluetta eteenpäin. Itse sain huomautuksen siitä, että palasin löydöiltä keskilinjalle edemmäs kuin mistä olin näytölle lähtenyt. Ja aivan totta. En tullut tuota asiaa yhtään ajatelleeksi suorituksen aikana.
Pisteitä tuli täydet löydetyistä maalimiehistä sekä ilmaisuista. Työskentelypisteistä verotettiin kolme pojoa niistä turhista rullan ottamisista. Rännille siis tästä extempore-hakukokeesta maastosta 197 ja tottiksesta 83 pistettä eli HK3 voittajaluokan 1-tuloksella 280 pistettä. Ohhho. Nyt täytyy nöyrästi kiittää treenikavereita yllyttämisestä. Ei se sitten niin hullu ajatus ollutkaan. :-D Kehut lähtee myös kokeen järjestäjille, jotka olivat ensi kertaa asialla ja tosi onnistuneesti.
Ränni aloitti paikallaololla ja jatkoi sitten tekemällä ihan kelpo seuraamisen. Viime kokeen hätäilyseuraamisen jälkeen keskityin nyt itsekin laskemaan rauhassa askelia ja liikkumaan sopivalla, rauhallisella tempolla. Liikkeestä istumisen Ränni ¤%&"# seisoi. Ja liikkeestä maahanmenonkin se ¤%&"# seisoi. Liikkeestä seisomisen se sitten luojan kiitos edelleen seisoi. Noudoissa oli ilmassa aavistuksen verran pelaamista kapulaan tarttuessa. Hyppynoudossa heitto oli vino, mutta en viitsinyt sitä uusia. Ränni iskikin kapulan napattuaan silmänsä A-esteeseen, mutta ehdin antaa lisäkäskyn, jolla Ränni korjasi paluunsa hyppyesteen ylitse. Estenouto oli hieno kuten kaikkien noutojen luovutukset. Eteenmenossa Ränni petrasi viime kokeesta menemällä jo toisesta käskystä maahaan - todennäköisesti vain siksi, että se oli jo siinä vaiheessa kentän päässä pöpelikössä. Huokaus!
Arvostelussa paikkamakuu, seuraaminen, tasamaanouto ja estenouto olivat erinomaisia, loput sitten jotain muuta. Pisteitä meille 83. Tottiksen jälkeen siirryttiin Laivakankaan maastoihin ja parkkeerattiin siellä soramontun pohjalle. Ensin oli vuorossa esineruutu, jossa Ränni ainoana 3-luokan kilpailijana sai kunnian aloittaa.
Ruutu oli hyvin vaihteleva ja ikäänkuin runsas. Siinä oli loivaa ylämäkeä, kuoppia ja kumpareita, kantoja, puita ja koiran liikkumista alueen takaosassa ei aina aivan nähnyt. Ränni toi ensin jostain kaukaa punavalkoisen myssyn tms., jonka kanssa laukkoessaan flippasi johonkin monttuun kuperkeikan. Ote ei kuitenkaan irronnut ja esine tuli perille. Etuesineenä olleen pikku mytyn Ränni poimi, kun kutsuin sen alueelta lähettääkseni uudelleen. Kolmas esine tuli taas jostain takaa, joku kuminen kengänpohja. En nähnyt yhdenkään esineen nostamista kunnolla, joten oli vaikea arvailla, mistä kohtaa Ränni oli jo esineen nostanut ja mihin kohtaa ehkä vielä kannattaisi lähettää. Esineet löytyi kuitenkin tosi näppärästi ja Ränni liikkuikin alueella tosi mainiosti. Pisteitä täydet 30.
Lopuksi päästiin sitten itse asiaan eli hakuradalle. Nyt en edes yritä enää 300 metrin pätkältä muistaa, montako ja millaisia pistoja tuli. Sen muistan, että sekä vasempaan että oikeaan etukulmaan tuli ensin tyhjä. Lähetin sitten vielä vasempaan etukulmaan, josta lähdettiin etenemään reilusti etiäppäin. Sieltä Ränni tekikin jostain 75 metristä löydön. Seuraava ukko löytyi oikealta umpipiilosta 200 metrin kohdilta, ja viimeinen maalimies makoili varvukossa vasemmalla puolen lähellä 300 metrin rajapyykkiä.
Ränni liikkui radalla taas ihan vauhdikkaasti, teki ilmaisut ja näytöt hyvin, eteni pistoilla reippaasti, mutta tällä kertaa se kyllä matkan varrella otti kolme kertaa rullan tyhjälläkin pistolla. Ainakin yhdellä kerralla taisi käydä ottamassa rullan edelliseltä piilolta. Onneksi tällä kertaa onnistuin lukemaan Ränniä kuin avointa kirjaa ja noita rullan ottamisista ei tullut kauneusvirhettä vakavampia seurauksia.
Itse olin nyt hieman jäässä enkä onnistunut olemaan niin aidosti iloinen hyvistä tyhjistä ja maalimiehien löytämisestä kuin olisin halunnut olla. Ei tullut ihan sellaista flow-fiilistä kuin viime kokeessa, vaikka ei tämäkään nyt huonosti mennyt. Aikaa meni koko hoidossa 10 minuuttia, ja tuomarin mukaan olisi siitä jäljelle jääneestä 10 minuutista voinut vaikka käyttää aikaa vähän tiheämpään pistottamiseen. Koiran haku kattoi kuitenkin aika hyvin koko alueen, pistot vain olivat aika laajoja. Parit ihan hyvät yliheitot tuli matkan varrelle ja Ränni työskenteli pääasiassa aivan oikein aluetta eteenpäin. Itse sain huomautuksen siitä, että palasin löydöiltä keskilinjalle edemmäs kuin mistä olin näytölle lähtenyt. Ja aivan totta. En tullut tuota asiaa yhtään ajatelleeksi suorituksen aikana.
Pisteitä tuli täydet löydetyistä maalimiehistä sekä ilmaisuista. Työskentelypisteistä verotettiin kolme pojoa niistä turhista rullan ottamisista. Rännille siis tästä extempore-hakukokeesta maastosta 197 ja tottiksesta 83 pistettä eli HK3 voittajaluokan 1-tuloksella 280 pistettä. Ohhho. Nyt täytyy nöyrästi kiittää treenikavereita yllyttämisestä. Ei se sitten niin hullu ajatus ollutkaan. :-D Kehut lähtee myös kokeen järjestäjille, jotka olivat ensi kertaa asialla ja tosi onnistuneesti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)