Multapellolla

Rännin peltojälkitreenit ovat jatkuneet. Vaikka ei sitä ehkä treenaamiseksi voi oikein sanoa, kun on käyty jäljellä vain katsomassa, miten sattuu menemään. Oikealla pellolla ei ole käyty kertaakaan, vaan on jäljestetty metsässä, pihanurmella ja puolivillillä puistoalueella. Tutuksi tulleeseen tapaan paalulta lähdetään hitaasti, tahti ja intensiteetti paranee jäljen edetessä, kulmat selvitellään vaihtelevilla askelmäärillä ja esineet ilmaistaan kiitettävällä todennäköisyydellä, mutta hitaasti.

Näillä eväin lähdettiin kesäkuun alussa kokeilemaan erikoisjälkikokeen 2-luokkaan Paavolaan. Pilvisessä ja tuulisessa säässä kokoonnuttiin huoltoaseman pihassa ja siitä jatkettiin 2-luokan peltojen ohitse ensimmäisille jäljille. Tapanani ei ole luovuttaa jo ennen suoritusta, mutta täytyy myöntää, että nyt se oli hyvin lähellä. Lamaannuttava tosiasia oli nimittäin se, että kakkosluokan suorituspaikan ympärillä oli vain multapeltoa. Ja toki Rännin kanssa on jäljestetty mullalla ainoastaan kerran. Tämä tapahtui noin vuosi sitten, ja homma meni niin täydellisesti reisille, että toivoin vain, ettei koira ymmärtänyt sen multapellolla riehumiseni liittyvän peltojäljestämiseen millään lailla.

Muutama muukin oli luottanut tuuriin ja sivuuttanut multapellolla treenaamisen (lähes) kokonaan. Niinpä osallistujat yksi toisensa jälkeen palasivat paalulta ilman tulosta. Olosuhteet olivat kokonaisuudessaan varsin haastavat. Pellot eivät olleet mitään muhevaa mustaa multaa, vaan aika hiekkapitoista ainesta. Lisäksi tavallisen aukeilla käyvän tuulenvireen sijaan kävi melkoisen kova tuuli, joka ajoittain puhalsi hiekkapilviä pitkin peltojen pintaa.

Kokeen viimeisenä oli meidän vuoro eikä siitä sen suurempaa sukseeta syntynyt. Ränni takelteli monen kehoituksen voimin hyvin hitaasti ja haluttomasti pari liinanmittaa kunnes totesin, että ei tästä taida tämän kummempaa tulla. Keskeyttämisen jälkeen jatkoimme harjoitusmielessä. Lyhyemmässä liinassa tukien taaplattiin ensimmäinen suora kaariosuuksineen, ja ensimmäisen esineen jälkeen Ränni alkoi edetä omin voimin myös liinanmitan päässä. Suorat se jäljesti kovassa sivutuulessakin tarkalleen jäljen päällä, mutta vaikea alku näkyi selvästi kulmissa. Tuttuun tapaan kulmiin tullessa Ränni ei ollut tarkkana, mutta nyt tavallisesta poiketen se ei myöskään kyennyt olla niin itsenäinen niitä selvittämään. Esineistä yhden missasi Ränni ja yhden missasin minä, kun luulin koiran pysähtyvän muuten vaan. Muut esineet Ränni ilmaisi yllättävänkin korrektisti - jopa multaan peittyneen nahkaliuskan, jonka äärellä itse ensin ajattelin että eihän täällä mitään ole.

Kokemus on sitä mitä saa, silloin kun ei saa mitä haluaa. Tulosta ei siis saatu, mutta saatiin harvinaisen hyvä harjoitus. Ränni sai huomata - ja minunkin oli pakko myöntää - että mullallakin voi jäljestää, pääsin kokeenomaisessa tilanteessa palkkaamaan esineilmaisuista ja pelottavan pitkäksi kuvittelemani jälki ei sitten tuntunutkaan niin kamalan pitkältä. Oma taistelutahtokin hieman nosti päätään, ja kovasti tekee mieli yrittää uudemmankin kerran. Sitä ennen pitää vain laittaa tuon aloituksen ja kulmien treenisuunnitelmat aivan uusiksi. Sotasuunnitelmakin on jo mielessä, kunhan ehdittäisiin sitä syksymmällä toteuttamaan.

Vilttiketjusta pellolle

Yli kuukausi on taas vilahtanut viimeisimmistä elonmerkeistä blogissa, joten laitetaan pikakelauksella mutkat suoriksi. Varis on saanut koko alkuvuoden paljon peliaikaa kentillä, mutta toukokuun alussa osat vaihtuivat Rännin kanssa. Sain koepaikan erikoisjälkikokeeseen Kalajoelle, joten Ränni pääsi vuorostaan vilttiketjusta harjoittelemaan peltojälkikuvioita.

Teemoittain tein jäljille paljon kulmia, esineitä tai harhoja. Kokeen lähestyessä oli myös lisättävä jäljen ikää (3h) ja venytettävä pituutta koemittoihin (1000 - 1400 askelta) tai ainakin lähelle sitä. Mieluiten toki yli, mutta meidän käyttämillä nurmialueilla ja kapeasarkaisilla pienillä pelloilla jäljet jäivät enempikin vajaiksi. Esineilmaisussa metsäjäljellä annettu vapaus käyttää jälkiesineet suussa jäi onneksi helposti pois, eivätkä harhat tuottaneet isompia hankaluuksia. Kulmissa totesin Rännin kääntyvän aina oikealle, jolloin jäljen jatkuessa vasempaan Ränni tekee silmukan oikean kautta. Tähän hätään asialle ei viitsinyt yrittääkään tehdä mitään. Kokonaisuudessaan treenijäljet sujuivat hieman vaihtelevasti. Useimmiten kuitenkin Rännille tyypilliseen tapaan alkumatkasta hieman epävarmasti ja jäljen edetessä intensiivisyyden koko ajan lisääntyen loppua kohden.

Näillä eväin lähdimme sitten Rännin kanssa toukokuun viimeisenä päivänä iltakokeeseen Kalajoelle. Toisin kuin viime syksyn kaatosateessa, nyt sää suosi. Ennen koetta ripsautti ihan vähän vettä ja sitten koko ilta oli poutaista ja lämmintä, mutta sen verran tuulista ettei päässyt tulemaan kuuma. Arpa antoi meille koko kokeen viimeisen jäljen numerolla kuusi. Kaksi voittajaluokan koiraa ajoivat heti alkuun tuloksen molemmat. Meidän avoin luokka alkoikin sitten hieman takkuisemmin eikä kolmelta ensimmäiseltä jäljeltä tullut tuloksia.

Viimeisenä oli sitten meidän Rännin kanssa vuoro startata paalupaikalta. Ja kylläpä sitä liikkeellelähtöä saikin odotella. Siinä haparoitiin puoli liinanmittaa, palatiin takaisin, hapuiltiin ja seisoskeltiin sen näköisinä, että "Eiku ei kai.. emminä... no ehkä jos... eiku ei sittenkään". Minä tiesin, että Ränni kyllä siitä ennen pitkää aktivoituu ja lähtee, ja tuomarikin armollisesti antoi aikaa puhaltamatta peliä poikki. Ikuisuudelta tuntuneen jahkaamisen jälkeen Ränni sitten poimi jäljen ja lähti sitä hieman haparoiden taivaltamaan. Ensimmäisessä ja seuraavassakin kulmassa nähtiin samankaltaista ongelmaa, mutta tuttuun tapaan koko ajan jäljen edetessä asenne ja intensitetti parani ja joukkoon tuli jo joku liki täydellinenkin kulma (oikealle tottakai). Kaikki esineet Ränni ilmaisi hyvin, joskin viimeisen vinoon ja kaikki vapaavalintaisessa asennossa. Jälkimmäinen toki onkin lajissa aivan sallittua. Loppuun asti viimeiselle esineelle siis päästiin, mutta haparoivan alkupuoliskon takia pisteitä sai hieman jännittää. Sinnikkyys vaikean alun yli ja loppupuoliskon jo aivan erittäin hyvä työskentely palkittiin lopulta 72 pisteellä ja koulutustunnuksella FH1 - Yippee!

Tulosta pisteistä piittaamatta lähdettiin hakemaan, ja iloisia ollaan, että se heti laakista saatiin! Kahdella briardilla on Suomessa entuudestaan FH-tulos; toinen on Rännin emä Nova, jolla FH1, ja toinen Rännin veli Jimi, jolla FH2. Kun Rännin tsekeissä asuvalla isällä Guidollakin on FH2 sekä muutama rodun erikoisjäljen MM-mitali, niin meillä on varsinainen briardien erikoisjälkiperhe.

Tulevia peltojälkikokeita ajatellen tämä koe taas näytti sen, kuinka treenien hyvin lievät oireet näkyvät etenkin tässä lajissa koetilanteessa paalulla potenssiin sata. Nytkin treenatessa jostain syystä vasta koetta edeltävänä iltana tulin tehneeksi eritoten paalulta lähtöjä ja ekaa suoraa. Noita tarvitaan siis paljon, paljon lisää, jotta aloituksen saa varmaksi. Kuvia kokeesta löytyy galleriasta.

Kylmää vettä

Viime kokeitten onnistumisten jälkeen saatiin kylmää vettä niskaan FH-kokeessa Kalajoella. Tällä kertaa paalupaikalla oli Nova, jonka kanssa lähdettiin selvittelemään voittajaluokan erikoisjälkikuvioita. Vettä satoi harmaalta taivaalta tasaista tahtia koko kokeen ajan heti aamusta alkaen ja jonkin verran tuulikin puhalteli, kuten kovin usein rannikolla. Nova oli luokassaan ainoa kilpailija, joten arpoa ei tarvinnut ja suorittamaankin päästiin heti ensimmäisenä.

Nova lähti paalulta hyvin ja jäljesti ensimmäisen pitkän suoran varsin tarkasti jäljen päällä ja syvällä nenällä. Kulmassa teki tarkistuksen. Toisen suoran ajoi niinikään hyvällä tekniikalla ja ilmaisi esineen korrektisti. Seuraava kulma oli piikki, jossa tuli hankaluuksia. Nova selvitteli sitä todella pitkään, mutta teki sen kuitenkin maltillisesti melko pienellä alueella. Kolmas suora alkoi haparoiden, mutta asettui, kun pääsin piikin jälkeen liinatuntumaan. Kolmannen suoran esineelle tultiin yllättäin vain pari metriä sen jälkeen, kun olin luvalla selvittänyt Novan jalan ympärille kiertyneen jälkiliinan. Nova ilmaisi siinä parin metrin päässä edessäni esineen, mutta käytti sen reilusti suussaan. Kolmatta suoraa jatkettua Nova otti kulman, mutta valitettavasti se oli harhajälki ja meidän suoritus päättyi siihen. Pisteitä 19.

Harmin paikka. Alku oli tuloksen tavoittelua ajatellen aivan lupaava, vaikka kolme tuntia sateen huuhtoma koejälki hieman tavanomaista epävarmemmaksi vetikin. Harhajälkeen vaihtamista tuli itse etukäteen hieman manailtua. Vitsailin Novan toteavan, ettei koejäljellä ole yhden yhtä namia ja ehkä kokeilevan, olisiko tilanne vastaan tulevalla tuoreemmalla jäljellä yhtään parempi. :)

Sää ja suoritus ei siis tällä kertaa oikein olleet suosiolliset, mutta hauskaa oli silti rotuseurassa jännätä ja puida tämänkin lajin kuvioita. Uusia koesuunnitelmia ei meillä ole - treenin tarvetta kyllä.