Vaakun kanssa on jatkettu tokokuvioiden harjoittelua. Hallin lämmitetyt ajat ja omat aikataulut eivät osu aivan parhaalla tavalla yksiin, joten toisinaan on hallin sijaan treenattu kotipihassa. Onneksi pakkaset on pääasiassa pysyneet kohtuudessa, niin on tarjennut hyvin ulkonakin.
Luoksetulossa otettiin muutaman treenikerran mittainen läpijuoksukuuri kartioitten ohitse. Palkkapallon on nyt saanut aina napata kädestä, niin ei tarvitse kytätä lentääkö pallo vai ei. Voittajaluokan pysäytyksiä kokeilin kerran ja totesin, että treeniä tarvitaan. Stoppeja on siis tehty lisää lyhyeltä matkalta kotipihassa auton ympäri kiertäen.
Ruudussa olen jättänyt kosketusalustan pois. Vaakku nimittäin ärsyttävän tunnollisesti aina etsii sen alustan eikä vain singahda sen oletettuun paikkaan seisomaan ja kyttäämään palkkaa. Ilman alustaa se osaa nyt kohtuullisesti asemoitua ruutuun kyttäämään. Välillä olen ylläriksi vienyt ruutuun lelun (tarpeeksi ison, ettei tarvi sitäkin etsiä) valmiiksi. Reunanauhoja en edelleenkään omista, joten olen rajannut ruudun hyppyrimoilla. Ruudunkin kokeilin kerran kokonaisena liikkeenä, ja se lopun seuraamaan tulo vaikeammalle puolen meni laiskanläksyksi. Kotipihassa onkin nyt pari kertaa tehty seuraamaan tuloja erilaisista kulmista.
Jäävistä liikkeistä on tehty maahanmenoa ja seisomista. Istuminenkin pitäisi toki ottaa ohjelmistoon. Asennot on menneet yleensä ihan oikein. Ohi kävelyssä ja paluussa koiran takaa on Vaakku pysynyt hyvin samoilla tassunsijoillaan. Istumiset perusasentoon on yleensä jäävissä kivan nopsat.
Kaukoja on treenattu toistaiseksi pääasiassa avointa luokkaa varten. Ne onkin nyt aika kivalla mallilla ainakin yksinään treenatessa eli ripeät nousut ja makuut. Makuusta aiheutuu aina jonkinasteinen innostuminen ja villi hännänheilutus, mutta avoimen luokan vaihtovälit on niin pitkät, että siinä ehtii asettua ennen uutta käskyä. Saa nähdä, miten kaukot toimii, kun tulee liikkurikin taas mukaan kuvioon. Mä niin muistan, kuinka Ränni ekassa avoimen kokeessaan tuijotti evil eye -ilmeellä liikkuria tiukasti koko liikkeen ajan tekemättä yhden ensimmäistä asennonvaihtoa. Voittajaluokan kaukojakin pitäisi treenata toden teolla. Nyt on vain pari kertaa tehty yksittäinen istumasta seisomaan nousu ja namikipolle taakse vapautus. Hieman Vaakku tuppaa vinottaa namikippoa kohti, mutta ehkäpä siihen ei sitten ilman kippoa ole enää tarvetta. Mihinkään hienoihin asennonvaihtotekniikoihin minun pitkäjänteisyys ei tässä inhokkiliikkeessä(kään) riitä.
Hyppy avoimen luokan malliin on alkanut hiljakseen sujua. On tehty toki paljon pallonheittoja menohypyn aikana, jotta piski lähtisi vauhdilla ja irtaantuisi hypyn yli pitkälle. Istu-käsky on alkanut toteutua jopa vauhdistakin eikä aiheuta seisomisen tarjottelua tai hämmentynyttä esteen taakse palaamista ja siihen istumista.
Seuruu, tasamaanouto, hyppynouto, tunnari ja metallinouto onkin sitten jääneet vähemmälle ja odottavat vuoroaan näitten kaikkien edellisten lisäksi. Ei tarvi siis pähkäillä, että mitähän sitä tekis - paitsi ehkä runsaudenpulan vuoksi. Mukava kuitenkin, kun kokeet häämöttää ja on tavoitteellista tekemistä!
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
tiistai 22. tammikuuta 2013
Harrastusvuoden aloitukseksi
Tammikuun ensimmäisessä postauksessa on taas paikallaan miettiä, mitä viime vuonna saatiin tehtyä ja millaiset voisivat olla suunnitelmat alkaneelle vuodelle. Kauhean vakavasti näihin suunnitelmiin ei tule suhtauduttua. Kuitenkin ihan hauska on jälkikäteen verrata, osuiko kuvitelmat ollenkaan kohdalleen. Joskus tulee tehtyä enempi, joskus vähempi.
Viime vuosi meni oikeastaan kokonaan Variksen nimiin, ja tammikuussa olin tavoitteitakin nimennyt vain sille. Rännin kanssa käytiin toukokuussa hieman ex tempore kokeilemassa erikoisjäljen 2-luokkaa. Tuloksetta jäätiin, enkä sitten hetkellisestä innostumisestani huolimatta jaksanut enää syksyn päälle alkaa lajia treenata uutta yritystä varten. Tilanne olisi ehkä eri, jos olisi hyvät pellot käytettävissä treenaamiseen. Joka tapauksessa puuhaa meillä riitti Variksen lajienkin parissa.
Variksen kanssa käytiin vuoden aikana tokokoe, käyttäytymiskoe, jälkikoe ja kolme agilitykisaa. Kesäkuussa aloitettiin tokokokeella, josta saatiin rimaa hipoen ALO1-tulos ja samalla rotumestaruus. Elokuussa tehtiin kisareissu Nurmekseen, missä käyttäytymiskokeesta saatiin kilpailukirjaan BH-merkintä. Viikkoa myöhemmin vain muutaman päivän varoitusajalla oltiinkin jo jälkikokeessa Kalajoella, mistä kotiintuomisiksi JK1 huippupistein 296. Vuoden päätökseksi marraskuussa osallistuttiin vielä kolmeen agilitykisaan, joista saatiin kaksi luokanvaihtotulosta.
Vuosi oli siis Varikselle varsin tuloksellinen kaikessa mihin ryhdyttiin. Ennen kaikkea oli mukavaa, että nuo kokeet sujuivat kerta kerralta paremmissa tiloissa eivätkä kisatilanne, vieras kenttä tai esteet siihen juuri vaikuttaneet. Vuosi oli itsellekin sillä tavalla erilainen ja tavallista jännittävämpi, että pitkästä aikaa tuli aloitettua kisailut uuden koiran kanssa. Aina nuo kisatilanteet jännittää, uuden koiran kanssa jännittää hieman enemmän ...ja Variksen kanssa siihen vielä vähän ylimääräistä päälle!
Yllättäin kaikkein suurimmaksi haasteeksi nousi koepaikkojen puute. Yritin saada paikkaa käyttäytymiskokeeseen elokuun alkupuolelle ja jälkikokeita syksylle siihen malliin, että päästäisiin yrittämään valiokelloa käyntiin voittajaluokassa... Mutta eipä saatu tuon Kalajoen jälkeen yhtäkään koepaikkaa, vaikka aina Hyvinkäätä ja Ulvilaa myöten tuli kyllä yritettyä. Tosi harmillista.
Tänä vuonna ihan ensin toivotaan parempaa onnea koepaikkojen kanssa. :) Jäljen osalta koetetaan siis saada pääsy voittajaluokkaan ja sieltä mielellään ensimmäinen ykköstulos. Tokossa olisi mukava saada ykköstulos avoimesta ja voittajaluokasta, ja sivulajin sivulajissa agilityssa tavoitellaan siirtoa 2-luokkaan.
Viime vuosi meni oikeastaan kokonaan Variksen nimiin, ja tammikuussa olin tavoitteitakin nimennyt vain sille. Rännin kanssa käytiin toukokuussa hieman ex tempore kokeilemassa erikoisjäljen 2-luokkaa. Tuloksetta jäätiin, enkä sitten hetkellisestä innostumisestani huolimatta jaksanut enää syksyn päälle alkaa lajia treenata uutta yritystä varten. Tilanne olisi ehkä eri, jos olisi hyvät pellot käytettävissä treenaamiseen. Joka tapauksessa puuhaa meillä riitti Variksen lajienkin parissa.
Variksen kanssa käytiin vuoden aikana tokokoe, käyttäytymiskoe, jälkikoe ja kolme agilitykisaa. Kesäkuussa aloitettiin tokokokeella, josta saatiin rimaa hipoen ALO1-tulos ja samalla rotumestaruus. Elokuussa tehtiin kisareissu Nurmekseen, missä käyttäytymiskokeesta saatiin kilpailukirjaan BH-merkintä. Viikkoa myöhemmin vain muutaman päivän varoitusajalla oltiinkin jo jälkikokeessa Kalajoella, mistä kotiintuomisiksi JK1 huippupistein 296. Vuoden päätökseksi marraskuussa osallistuttiin vielä kolmeen agilitykisaan, joista saatiin kaksi luokanvaihtotulosta.
Vuosi oli siis Varikselle varsin tuloksellinen kaikessa mihin ryhdyttiin. Ennen kaikkea oli mukavaa, että nuo kokeet sujuivat kerta kerralta paremmissa tiloissa eivätkä kisatilanne, vieras kenttä tai esteet siihen juuri vaikuttaneet. Vuosi oli itsellekin sillä tavalla erilainen ja tavallista jännittävämpi, että pitkästä aikaa tuli aloitettua kisailut uuden koiran kanssa. Aina nuo kisatilanteet jännittää, uuden koiran kanssa jännittää hieman enemmän ...ja Variksen kanssa siihen vielä vähän ylimääräistä päälle!
Yllättäin kaikkein suurimmaksi haasteeksi nousi koepaikkojen puute. Yritin saada paikkaa käyttäytymiskokeeseen elokuun alkupuolelle ja jälkikokeita syksylle siihen malliin, että päästäisiin yrittämään valiokelloa käyntiin voittajaluokassa... Mutta eipä saatu tuon Kalajoen jälkeen yhtäkään koepaikkaa, vaikka aina Hyvinkäätä ja Ulvilaa myöten tuli kyllä yritettyä. Tosi harmillista.
Tänä vuonna ihan ensin toivotaan parempaa onnea koepaikkojen kanssa. :) Jäljen osalta koetetaan siis saada pääsy voittajaluokkaan ja sieltä mielellään ensimmäinen ykköstulos. Tokossa olisi mukava saada ykköstulos avoimesta ja voittajaluokasta, ja sivulajin sivulajissa agilityssa tavoitellaan siirtoa 2-luokkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)