Syyskuun treenit

Syyskuun alussa tuli käytyä Variksen kanssa vuoden kolmansissa hakutreeneissä. Oltiin samassa paikassa Kempeleessä kuin edelliskerrallakin, mutta sadan metrin rata tallattiin nyt vähän eri kohtaan. Variksen kanssa tehtiin samankaltainen treeni kuin viimeksi eli viisi haamua ja nameilla kuljettelut aluetta eteenpäin. Ilmeisesti viime treenit oli jääneet hyvin mieleen, sillä Variksen autosta hakiessani se innoissaan ja häntä liehuen kiskoi kuin hinaaja hakualueelle. Tällä kertaa haamut piiloutuivat maihin ja oikean puolen maalimies oli hieman vieraampi, mutta mainiosti Varis jälleen maalimiehet etsi ja niiden kanssa alueella eteni. Ensi kerralla taidetaankin piilotella maalimiehet hökkeleihin ja naamioverkkojen alle.














Tottistreeneissä on käyty keskiviikkoisin Alatemmeksellä yhteisvuorolla ja pari kertaa muualla. Vaakun kanssa on hiljakseen otettu ohjelmaan ylempien luokkien uusia juttuja. Paikallamakuussa olen ollut välillä piilossa ja välillä näyttäytynyt, ja tarkkaavaisena Varis paikallaoloa suorittaakin. Juoksusta seisominen ja juoksusta maahanmeno ovat jo kolmella treenillä aika hyvin hallussa. Sen sijaan liikkeestä istuminen on ollut seisomisen opettelun jälkeen epävarma, ja on yhä edelleen.

Kilon ja kahden kilonkin noutokapulaan on otettu tuntumaa ihan vain pelaamalla, leikkimällä, juoksentelemalla ja kiertämällä kapulan kanssa piiloja. Ilmeisesti ajatus siitä, että noutokapulan kanssa hypätään tai kiivetään on iskostunut hyvin mieleen, sillä aluksi tumman pressupiilon kiertämisen sijaan Varis juoksi suoraan kohti ja hypätä leiskautti niin korkealle päin piiloa kuin pystyi. :-D Uudella yrittämällä piilon pystyttämisen jälkeen Varis edelleen yritti keksiä, miten moinen este suoritetaan ja kiersi piilon sisälle ja yritti punkea sieltä läpi. :-D Kyllä se sitten viimein tajusi, että ihan vaan kierretään koko piilo ympäri - niin kuin aina ennenkin.

Eteenmeno on otettu treenin lopuksi melkein joka kerta. Joskus harvoin olen jaksanut tehdä kolme toistoa, joista ensimmäisessä on pallo, toisessa käsken maahan ja pallon saa minulta ja kolmannessa on taas pallo. Valkoinen ämpäri on vaihdettu pienempään ja haaleampaan. Tutuilla kentillä sitä ei tule käytettyäkään enää, vaan "kiintopiste" löytyy oikeasta suunnasta ilmankin.

Hakutreenin lisäksi on maastoiltu ainoastaan kahden janan ja yhden esineruutuharjoituksen verran. Ekasta janasta ei ole kalenterissa muuta merkintää kuin "takajälki" eli on vasta minun kehotuksesta vaihtanut oikeaan suuntaan. Seuraavalla kerralla pari viikkoa myöhemmin Vaakku teki tismalleen samanlaisen noston kuin kokeessa eli tarkisti vähän matkaa takajälkeä vasemmalle ja itsenäisesti vaihtoi suunnan oikein. Janan jälkeen tein hetsiesineruudun, jossa Varis sai katsoa kun vein esineet. Haetutin kaksi esinettä, joista ekan jälkeen palkaksi pieni esineen saalistus ja toisen esineen jälkeen varsinainen palkkaus. Varis toi esineet takakulmista eikä reagoinut mitenkään alueen keskellä olleeseen esineeseen. Täytynee hiljakseen alkaa opetella noita lähempänäkin olevia esineitä - toivottavasti irtoamisen kärsimättä.

Koira joka antaa kaikkensa

Syyskuun ensimmäisenä päivänä oli Variksen jälkikoe Kalajoella. Aamulla sai siis suoriutua liikkeelle kaikessa rauhassa, ja vain puolentoista tunnin matkanteon jälkeen oltiin Variksen ja Rännin kanssa kokoontumispaikalla. Tarkastusten jälkeen matka jatkui maastoon, missä Variksen kanssa starttasimme jäljelle numero neljä.

Janalla Varis eteni melko suoraan, nosti jäljen vasemmalle, viiden metrin jälkeen kääntyi ympäri ja lähti jäljestämään oikealle. Tuomarin komentoa takaisin ei kuulunut, joten Vaakku korjasi suunnan aivan oikein. Tästä täydet 40 janapistettä. Maasto oli jäkäläistä kangasmetsää, jossa ei ollut juurikaan muuta aluskasvillisuutta. Varis jäljesti tarkasti, selvitti kulmat hyvin ja ilmaisi kepit. Kolmannen kepin ilmaisun se tosin meinasi jättää puolitiehen ja jatkaa jäljestystä, kun ei kovasta pyörimisestä huolimatta saanut löytämäänsä keppiä paikallistettua jalkojensa juuresta. Kutsuin Variksen tietysti heti takaisin ja löytyihän se keppikin siitä Vaakun tallaamalta läntiltä.

Maaston kokoontumispaikassa saatiin siis palauttaa kaikki kuusi jälkikeppiä. Jäljen ja tottelevaisuuden arvosteli kokeen ylituomari Sirpa Haaparanta, mutta esineruutu päästiin aloittamaan heti jäljeltä palattua Sami Isopahkalan arvostelemana. Maasto oli hieman runsaampaa kangasmetsää, ja Varis oli esineruuturutiinimme tehtyä hyvin kärryillä siitä, mitä oltiin menossa tekemään. Lähetin ruudun oikeasta reunasta ja tuota pikaa Varis löysi esineen oikeasta takakulmasta, toi nopeasti, piti esinettä hyvin ja luovutti hyvin. Täydet 30 pistettä.

Jahka minäkin viimein löysin kentälle vanhan raviradan parkkipaikalle, aloitettiin tottikset. Ensimmäisen alokasluokan parin jälkeen me suoritimme kahden alokasluokan ja yhden voittajaluokan koiran kesken kolmen kiertona. Varis pienimmällä numerolla sai ensin suorittaa liikkeet, meni sitten paikallaoloon ja sieltä huilivuorolle odottamaan arvostelua. Tottis sujui hyvässä vireessä ilman isompia virheitä. Arvostelussa huomautettiin liikkeestä istumisen pienestä avusta, hyppynoudon lisäkäskystä ja kosketuksesta ja ainakin osassa noudoista mainittiin kevyt törmääminen luovutuksessa. Istuminen ja hyppynoudon lisäkäsky oli omaa varmistelua, sillä kivempi näin alkuunsa saada mahdollisimman suurella varmuudella ehjä suoritus vaikka se sitten onnistuessaankin hieman pisteissä maksaisikin. Tottiksesta Varikselle kokonaisarvosanalla erinomainen huikeat 96 pistettä.

Varikselle siis tästä vähän turhan nopeasti eteen tulleesta kokeesta JK1 ja alokasluokan voitto hurjan hienolla ykköstuloksella 296 pistettä! Tiesin kyllä, että jos kaikki menee nappiin, niin hyvin lähelle täysiä pisteitäkin voidaan suorituksillamme yltää. Mutta että se sitten oikeasti meneekin niin... wiudewau! Tottisarvostelun aluksi tuomari hauskasti kuvaili Vaakun tekemistä aivan samoilla sanoin kuin Johanna Keuruun leirillä "koira antaa ja tekee kaikkensa". Ja niin se todella tekee. Minun Vaakku. Tähän laittaisin sydämen kuvan, jos tää Bloggeri vaan suostuisi.