Työleiri

Heti näyttelyitten jälkeen maanantaina sain Brunon meille hoitoon reilun viikon ajaksi. Tämä peliliike kävi nopeasti, sillä kysyin Susannaa treenaamaan, mutta sainkin koko koiran hänen juuri alkavan lomareissun ajaksi. Vaan tämä sopi paremmin kuin hyvin, sillä onhan se kiva päästä tutustumaan kasvattipoikaan vähän paremmin.

Ihmeen hyvin neljävuotias briardiuros solahti tähän meidän kaikkiaan viiden koiran joukkoon. Bruno tosin on ehkä maailman positiivisin koira ja haluaa välttää kaikenlaisia konflikteja. Varis ja Veeti olivat alkuun hieman nyreitä veljensä tulosta, mutta alusta asti koko porukka on ulkoillut metsälenkit yhdessä ja oleillut sisällä ilman portteja ja torailuja. Viikon edetessä alkoi jo pieniä leikkimuuvejakin löytyä, jopa poikien kesken.

Bruno ei tietysti selvinnyt hoitojaksostaan pelkällä lomailulla, vaan kasvattipoika joutui enempikin työleirille. Useimpina päivinä ajettiin aamuin illoin maastoon tekemään jälkitreeni, ja siinä välissä oli vielä tottistreeni ja metsälenkitys muun lauman kanssa. Jäljestäminen liikahtikin sillä tavalla eteenpäin, että ensimmäisenä päivänä ajettiin makkarajälki ja viikkoa myöhemmin jäljellä oli janalähestyminen ja pelkät kepit. Tottiksessa otettiin projektiksi hyppynouto, joka sujuikin jo muutamalla toistolla 95-senttisellä esteellä. Bruno tuntuu olevan äärimmäisen innokas ja menevän suinpäin ja yhtään epäröimättä yli ihan mistä vain, todella helppo oppilas! Viikon edetessä ja samalla Brunon tokokokeen lähestyessä harjoiteltiin hieman myös seisomista ja tokohyppyä.

Vaikka vapaalla Bruno on jopa rauhallisen oloinen, niin silloin, kun jotain aletaan tehdä se taitaa olla koko pentueen energisin ja aktiivisin. Muistuttaa siis kovasti paitsi edestä katsoen ulkonäöltään myös tuon tarmokkuutensa puolesta Jimi-enoaan. Aivan sama milloin ja montako kertaa päivässä ja kuinka väsyneenä ryhdytään toimeen, niin ihan kaikki on aina pelissä - halusi ohjaaja tai ei! :-D Asettaa kyllä kieltämättä haasteita ohjaamiseen, että tsemppiä vain omistajille! :-D

Vaakun kanssa taidettiin viikon aikana käydä vain yhdet hakutreenit ja tottikset. Muutoin se joutui vain katselemaan tyrmistyneenä auton ikkunasta, kuinka Bruno sai ajaa kaikki sen jäljet. Hoitoviikon päätteeksi Bruno pääsi vielä pesuun, kammattavaksi ja kynsienleikkuuseen ja sitten kasvattipoika oli valmis palautettavaksi. Tervetuloa vaan toistekin! :)

Varis, Bruno, Nova, Veeti ja Ränni ("Jako kahteen ja ykköset suu kiinni")

VIDEO PIHAPIIRISTÄ LÄHTEVÄLTÄ POLULTA
KUVIA BRUNOSTA JA MUISTA

Agilityt ja näyttelyt

Heinäkuun toisella viikolla oli muodossa jos toisessa meidän mukavuusalueen ulkopuolelle sijoittuvaa aktiviteettia. Maanantaina oli oman agilityseuran iltakisat, joissa kakkosluokille oli Anders Virtasen hyppyrata ja perusrata. Variksen kanssa käytiin hyppelemässä molemmat startit, ja vaikka tuloksilla ei juhlittu (hyl ja 10), niin meno oli eka radalla ehkä jopa parasta mitä tähän mennessä on nähty. Kuin eri koira, kuten eräs tuttu kommentoi. Toivotaan, että se eri koira putkahtelis agibaanalla esiin useamminkin!

Viikonloppuna oli Oulun kansainväliset koiranäyttelyt, joihin olin ilmoittanut Variksen molemmille päiville. Heti sen tehtyäni alkoi kaduttaa aivan vietävästi, ja monet kerrat ehdin päivitellä, mitä ihmettä olen taas oikein ajatellut. Eihän me sitä näyttelytulosta tarvita vielä pitkiin aikoihin! Vaan tehty mikä tehty. Parit edeltävät keskiviikkotottikset uhrattiin Variksen osalta näyttelykopeloinnin ja -liikehdinnän harjoitteluun. Ehkä tämä on sitä osastoa, jossa ei tiedä itkeä vai nauraa, mutta kyllä me sit kuitenkin päädyttiin kuollaksemme nauramaan Vaakun esittämille yhdensuuntaisille liikkeille, joissa siis jokaisella raajalla on yksi, keskenään erilainen, suunta...

Lauantaina briardit arvosteli Anca Giura, Romania. Variksen nähdessään hän kyseli hämmästyneenä ja huvittuneena moneen otteeseen, missä tämän koiran turkki on. Eihän siinä auttanut kuin kertoa, että kyllä me kaikki otettiin mukaan ja tässä se kaikki nyt on. Hieman yllättyneeltä hän näytti, kun EH otettiin niin ilahtuneena vastaan, ja saatiin siinä vielä suullinenkin selostus, että rakenne on hyvä, mutta kun turkkia pitäisi olla enemmän.

Correct structure. Beautiful character. Good propotions of the head. Correct bite. Dark eyes. Good topline, underline. Open in the backpart a little bit. Good quality of coat, just little short. KÄY EH, KÄK 1

Lauantaina saatiin jo mitä tarvitaan, joten olin aivan kahden vaiheilla, mennäänkö sunnuntaina enää kehään ollenkaan. Ennen briardeja Bill Walkey, Kanada, arvosteli belgianpaimenkoirat, ja kun hetken kehän seuraamiseni aikana kolme tervuerennarttua, muun muassa edellispäivän VSP, oli käytöksen vuoksi poistunut kehästä ruskean lippulapun saattelemana, niin olin yhä enemmän kahden vaiheilla. Vaan onneksi kuitenkin mentiin kehään. Vaakku käyttäytyi hyvin, ja sai uimapukukierroksellaan ERI:n ja kaiken kukkuraksi SA:n. (Tässä kohtaa kehän laidalla riemu repesi siihen malliin, että tuomariakin ensi kerran oikein hymyilytti - kiitti kaverit ja kanssaesiintyjät treeneistä ja kannustuksesta!) Kun vielä parasta narttua valitessa Varis sijoittui neljänneksi ja edellä oli kokeneita kaunottaria sertikiintiöt täynnä, niin serti siirtyi Vaakulle asti. Ohoh!

Good shoulder and well developed second thigh. Strong topline. Coat waterproof. Head strong and good size. Moves well and confidently. Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä. KÄY ERI, KÄK1, SA, PN4, SERT

Kuvat Sanna Kärkkäinen

Asennon korjausta 

Oops, mihinkä se häntä notkahti

Wuhuu!