Aattoilta pitkä on...

...taival valoton.
Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään.
Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen
johtaa sen riemuisasti
luokse lasten kilttien.

Hyvää joulua kaikille blogissa vierailijoille!

Läpivalaisua

Joulukiireiden keskellä V-pentue kävi luokkaretkellä Kankaanpäässä - eli luustokuvissa Ventelällä. Viisikko on nyt puolentoista vuoden iässä, joten ihmeen pitkälle kuvaaminen venähtikin aivan huomaamatta ja sitten lopulta aikatauluja sovitellessa. Pohjoisen pojat Bruno ja Eddie luotettiin meidän haltuun edellisiltana, ja kuvausaamuna ajelimme neljä turria autoon järjesteltynä klinikalle, missä tavattiin omalta suunnaltaan saapunut Tälli seuralaisineen.

Takkutukat kävivät päiväunilla ja läpivalaisussa yksi kerrallaan, ja lopuksi katseltiin valotaululta, millaisia niveliä ja rankoja löytyi. Ventelän arvioimana terveen kirjoihin menivät kaikki muut nivelet paitsi Veetin toinen kyynärä, jossa oli huomattavan voimakkaat muutokset ja tullee kolmosena takaisin. Voi harmituksen harmitus. Vaan eipä sille mitään mahda. Toivotaan, että Veeti touhuilee pitkään tuon kyynäränsä kanssa siinä missä tähänkin asti. Kokonaisuutena arviot viisikon kuvista vaikutti ihan hyvältä - nyt odotellaan sitten virallisia tuloksia.

Kuvausreissusta selvittiin, Bruno ja Eddie pääsivät samana iltana vielä kotiin ja nyt päästään kaikki joulun viettoon. Minä pääsin samalla myös joululomalle. Ainiin. Novalle muuten ilmestyi omatoimisen riiuureissunsa tuloksena yksi pentu - se sama oranssi vinkulelu kuin joskus aiemminkin...

Karkulaisia ja tuholaisia

Treenirintamalla ei ole talventulon jälkeen tapahtunut paljonkaan, joten bloggaillaan nyt muista sattumuksista sitten. Toimettomuudesta ei ole liiaksi päässyt kärsimään tai nauttimaan opiskelujen pyörteessä, ja uusissa maisemissa ja tällaisessa koiralaumassa kaikenlaista tapahtumaa riittää.

Varis aloitti marraskuun ensimmäisellä juoksullaan 16 kuukauden iässä ja Nova jatkoi heti perään. Aika helposti tästä ajanjaksosta selvittiin, sillä juoksut meni nopeasti ohitse eikä Veeti kilttinä pikkupoikana tohtinut muuta kuin katsella sydämenkuvat silmissään ja kulkea kuin varjo perässä. Ruoka upposi totuttuun tahtiin ja yöt nukuttiin hyvin piipittelemättä, serenadeista nyt puhumattakaan.

Nova sen sijaan aiheutti pienimuotoisen etsintäoperaation todettuaan, että muualta on sulhanen etsittävä ja lähdettyään omatoimiseen riiuureissuun. Marko oli koirien kanssa kotona ja ulkona rakennellessaan yhtäkkiä huomasi, että Nova - ja Veeti tietysti siinä samalla - on kadonnut pihapiiristä. Tontilta, sisältä ja lähiympäristöstä etsiminen ei tuottanut tulosta, joten oli lähdettävä etsimään autolla hieman kauempaa. Puolentoista kilometrin päästä Letontieltä alkoikin häämöttää tutut hahmot, ja siellä Nova tosiaan taivalsi tien reunaa kohti Liminkaa Veetin seuratessa perässä. Ilmeisesti sopivaa sulhasta ei kuitenkaan vielä ollut matkalle sattunut, vaikka kaikkihan me tiedämme, mitkä yleensä on todennäköisyydet, kun narttu on kaksi kertaa Saksassa astutettuna jäänyt tyhjäksi ja sitten käy omatoimisen riiuureissun naapuripitäjässä...
Sitten karkulaisista tuholaisiin. Aika pian muuton jälkeen kävi selväksi, että autotallissa rapistelee ja vipeltää kutsumattomia vieraita. Siimahännille viritettiin hiirenloukut, mutta parempi näköhavainto paljasti, että hiirenloukuilla ne otukset voivat kuolla ainoastaan nauruun. Todennäköisesti vääntelevät hiirenloukut mutkalle, syövät houkutinherkut ja nakkaavat loukun olkansa ylitse. Seuraavaksi siis ostamaan rotanloukkuja.

Yksi rotta haksahtikin rotanloukkuun, mutta oli haavoittuneena päässyt siitä karkuun jättäen jälkeensä verilammikon ja tunnelin suulle jumiutuneen tyhjän loukun. Rottaraukka. Loukkuun ne eivät sen jälkeen enää erehtyneet, mutta erään kerran yksi rotta ei aivan ennättänyt karkuun ja se pääsi hengestään. Tässä vaiheessa loput lämmityksessä käytettävät viljat saatiin lapattua siiloon umpisäiliöön houkuttamasta enempää tuholaisia paikalle. Toinen rotta löytyi eräänä päivänä keskelle lämmityshuoneen lattiaa mystisesti kuolleena. Enää ei ole autotallissa rapissut. Ehkä ne nyt olivat siinä?

Pentu tuli taloon!

...ei tosin meille, vaan pikkuveljeni talouteen. Pitkään koiranhankintaa suunniteltuaan Juha ja Jaana hakivat marraskuisessa lumipyryssä kotiin pienen sinivalkoisen partacolliepennun. Ipana sai kutsumanimekseen Freya. Mukavaa, kun perhepiirissa on melko tarkalleen 20 vuoden jälkeen taas partacolliepentu! Vilkutukset vain pilven reunalle Malille, joka on suuri syy rotuvalintaan.

Viikko pennun kotiutumisen jälkeen kävin ottamassa Freyasta jokusen kuvan - ne löytyvät täältä. On se kyllä suloinen, ei voi mitään.

Lopun alkua

Rännin jalkavamma meni onneksi parin päivän levolla ohitse, ja pääsimme taas jatkamaan harjoituksia. Jotta saataisiin toistoja ja varmuutta myös tyhjin toimin keskilinjalle palaamiseen, tehtiin Rännin kanssa varsinaiset tee-se-itse -treenit. Metsäpolun molemmin puolin 50 metriin pystytin tyhjän piilon, joita lähetin Rännin sitten vuoron perään tarkistamaan. Palkkasin aina paluusta keskilinjalla ja ihan ilolla Ränni tuntuikin metsään pinkovan ja sieltä myös ilman rullaa palaavan. Jos ei tästä hyötyä ollut, niin olipahan hauskaa kuitenkin!

Hakutreeneihin kokoonnuttiin seuraavaksi briardiporukalla tänne kotikulmille Oulunsaloon. Pimeys tulee jo niin nopeasti näissä arki-iltapäivien treeneissä, että kolmesta koirasta viimeinen treenattiin jo suorastaan käsikopelolta. Jatkossa voi tehdä enää viikonlopputreenejä. Kun nyt aletaan olla hakutreenikauden loppusuoralla valon ja pian myös lumen ja pakkasen vuoksi, Rännille hauskaksi hyvän mielen treeniksi kolme haamua ja neljäs ukko ääniavulla. Näissä ei mitään ihmeellistä - hippulat vinkuen innokkaat lähdöt ja ilmaisut ok.

Heti seuraavana viikonloppuna hakuiltiin vuorostaan Kempeleessä. Päivänvaloa oli nyt siis riittämiin, mutta yön aikana oltiin myös saatu maaston peitteeksi viitisen senttiä lunta! Kivan valoisaa ja kirkasta, mutta kyllä tämä lumentulo aina vähän lopun alkua on hakutreeneille. Rännille nyt kolme maalimiestä, joille huutelin metsään ja he vastasivat kopistamalla tai huutamalla ääniavun takaisin. Ensimmäisen maalimiehen kanssa tosin emme kuulleet toisiamme mäen yli puolin eikä toisin, joten se oli käytännössä tavallinen valmis. Räpsy oli arvatenkin innoissaan - hyvät lähdöt, etsimiset, ilmaisut ja näytöt.

Paluu tottelevaisuuteen

Syysloman jälkiputkessa orientoiduttiin pitkän tauon jälkeen myös tottistreenailuun. Jälki jätettiin aina vanhenemaan pariksi - kolmeksi vartiksi ja sillä aikaa käytiin leikkimässä ja puuhastelemassa tottista lähellä sijaitsevan hiihtourheilukeskuksen parkkialueella.

Variksen kanssa on hieman koetettu venyttää seuraamismatkaa ja jatkettu liikkeestä istumisen ja liikkeestä maahanmenon alkeita. Isompana asiana on treenattu noutoa. Varis on toki osannut pidemmän aikaa noutaa kapulan ja luovuttaa sen pienellä ohjausavulla oikein, mutta suorituksen intensitetti ei vain ole ihan sitä mitä toivoisin. Kapulalle meno, kapulan ottaminen ja paluu on ihan reipas ja iloinen, mutta ei siinä sellaista "niin nopeasti kuin mahdollista" -yrittämistä ole. Sellaista positiivista stressiä ja kiirettä on nyt kehitelty tekemällä kapulan nostoja ja luovutuksia hihnassa. Pikku nyppäys heti kapulaan tartuttua lisää selvästi Variksen yritystä siepata kapula nopeasti ja luovuttaa se nopeasti, mistä toki saa myös narupallopalkan nopeasti.

Treenin lopuksi on Variksen kanssa ihan hauskanpidon, kierrosten nostamisen ja leikkimisen nimissä treenattu hakuilmaisua (haukku). Seisoen, istuen, maaten, naamioverkon alla ja piilohökkelissä - näitä on helppo ja hauska talven aikanakin treenata ihan pihapiirissäkin. Aika luonnostaan Vaakulta haukku tulee, ja toisinaan aika kipakastikin. :)

Valiopostia vol. 2

Tänäkin vuonna saatiin marraskuussa valiopostia, sillä maililaatikkoon kolahti ilmoitus Rännille 4.11.2010 vahvistetusta käyttövalionarvosta. Siinä se on! Ja loppujen lopuksi melko vähillä kokeilla ja nopealla loppukirillä. Mukavana lisänä saavutuksessa on tietysti se, että Ränni on jo toisen polven käyttövalio ja oma kasvatti.

Rännin valitsin aikoinaan pentulaatikosta uudeksi harrastuskaverikseni, mutta se on joutunut elämään muiden koirien vanavedessä ellei jopa varjossa enemmän kuin olin ajatellut. Ensimmäiset 2½ vuotta Ränni kasvoi kotiin jääneen siskonsa kanssa, eikä kahden pennun ja kolmannen kisaikäisen koiran treenaaminen todella ole minulle - eikä koirillekaan - ihannetilanne. Pennut tekivät kuitenkin BH:nsa 15 kuukauden ikäisenä ja Ränni starttasi jälkikokeessa vihdoin 3½ vuoden iässä. Koepaikkoja kahden koiran kesken jakaessa Nova iäkkäämpänä useimmiten veti pidemmän korren, ja Rännin pentusuunnitelmat veivät lopulta ison loven sekä kaudesta 2008 että 2009. Vasta kuluvana vuonna Ränni on päässyt ensisijaiseksi kisakoiraksi ja varsin mainioin tuloksin. Suoritusten näyttävyydellä ei päästä leveilemään, mutta tasaisen varma suorittaminen ja hyvin tunnollinen ja taitava jäljestäminen ovat parasta Ränniä.

Koiranetin laaja haku antaa kätevästi listan rodun käyttövalioista, alla briardit

1995 Zodiac Wizard Locuste (viesti)

1998 Zodiac Wizard Lucille (haku)

2000 Amadea Krasna Celebrita (haku)

2009 Charone Gasaron (jälki)
2010 Black Death Ranny (jälki)

Variksen jäljillä

Variksen kanssa touhuaminen on tänä kesänä ja syksynä jäänyt hieman satunnaiseksi, sillä kausi on mennyt kokolailla Rännin nimiin. Rännin metsäjälkiura saatiin päätökseen ja eteen tuli tilanne, jota ei olekaan ollut pitkiin aikoihin; ei ole koiraa metsäjälkikokeisiin. Tuntuu suorastaan omituiselta! Tilanteen korjaamiseksi vuoden tai kahden kuluessa, katse kääntyi luonnollisesti Varikseen.

Vanhoja treenimerkintöjä tutkiessa tuli todettua, että Variksen jälki on miltei samassa pisteessä kuin vuosi sitten talvitauolle jäädessä. Jotta hommassa päästäisiin eteenpäin ennen uutta talvitaukoa, otettiin ripeään tahtiin muutama uusi askel syysloman mittaisessa jälkiputkessa.

Loman aikana Variksen kanssa tehtiin arviolta 7 - 9 jälkeä sammalisessa ja jäkäläisessä kangasmetsässä. Pilkoin jäljelle noin 120 namia, ja viimeisimmissä jäljissä tyhiä askelia oli suunnilleen saman verran eli jäljillä mittaa noin 200 metriä. Laitan jäljen alkuun aina paalun, jonne on tultu nyt jäljestysvalmiin Variksen kanssa noin 5 metrin päästä sivusta - näin tulee kuin huomaamatta harjoiteltua hieman jäljen nostamista janalta. Jälki on ollut aina kahden kulman laatikkojälki, jonka toisella suoralla ja lopussa on ruokarasia ja sen päällä jälkikeppi. Jälkikepin ilmaisua maahan menemällä on pariin kertaan opeteltu kotona, joten siitä Variksella on jo jonkinlainen käsitys. Kerran Varis pääsi jäljellä yllättämäänkin ilmaisulla, kun en huomannut koko rasiaa ja keppiä ja Vaakku yks kaks maastoutui - vieläpä harvinaisen määrätietoisesti. Aina se ilmaiseminen ei niin huvittaisi, kun jälki kuitenkin on aika jännä ja mielenkiintoinen.

Yksi jäljistä tuli otettua videolle, mutta kuvasin sen itse, joten kuvakulma, kuvaamisen taso kuin myös koiran ohjaamisen taso (ja koiran esitys verrattuna muihin jälkiin) on hieman heikot. Videon siirtämisessä Youtubeen oli ihmeellisiä ongelmia, kun kerta toisensa jälkeen tuli ilmoitus virheestä ja lataaminen epäonnistui. Yritin jo epätoivoissani leikata videosta pois kaikki Vaakun virheetkin (eli lyhentää videota), mutta ei auttanut sekään. :-D Alla se nyt kuitenkin lopulta on virheineen kaikkineen. Ensimmäisellä suoralla Varis tekee yhden tarkistuksen ja yhden lyhyen katkon. Toisella suoralla tulee niinikään yksi ihmeellinen herpaantuminen, jossa onnistuin vielä kadottamaan koko piskin kuvasta. Muilta osin on videolla hyvin normaali suoritus.

Takaisin treenaamaan

Kokeessa sekoilusta sisuuntuneena on jatkettu harjoituksia. Ei ensimmäisessä, mutta toisessa treenissä Ränni esitteli kiintorullan ottamista aivan samaan tapaan kuin kokeessa. Tuo temppu tuntuu liittyvän tilanteeseen, jossa Ränni aiheesta tai aiheetta ahdistuu. Yksinkertaisin ratkaisu olisi tietysti vältellä ahdistumista, mutta kuten nähty, viimeistään kokeessa sellaisiakin tuntemuksia saattaa tulla eteen.

Välttelyn sijaan kissa on nostettu pöydälle. Ränniä on turhasta rullan ottamisesta tiukasti kielletty, vaadittu suorittamaan jonkinlainen tyhjä pisto ottamatta rullaa ja palkittu siitä. Hieman kurjassa tilassa Ränni tuossa tilanteessa käy, mutta onnistunut pisto palkintoineen tuo ainakin selvän kontrastin. Toivotaan, että harjoittelun myötä turha rullan ottaminen jää pois eikä ole vaihtoehtojen listalla hankalammissakaan tilanteissa. Oikean suorituksen vaatimisen vastapainoksi tehdään sitten hauskoja haamuja ja muita nostatuksia etsimisinnon kohotukseksi.

Ensimmäisen kerran rullavirhettä lähdettiin odottamaan esiin Kempeleeseen. Rännille treeniksi maalimies etukulmaan umpipiiloon, sitten tyhjiä 1-3 siinä toivossa, että jollain niistä ottaisi rullan, pääsisin kieltämään ja onnistuneen uusintatyhjän jälkeen saadaan lopuksi oikea ilmaisu takakulman maalimieheltä. Ensimmäisellä pistolla saatiin hieman draamaa, kun olin laittanut kiintorullan liian kireälle eikä Ränni saanut sitä piilolla otettua. Ränni yritti ja yritti tosi sinnikkäästi, mutta rulla saatiin suuhun vasta maalimiehen avustuksella ja tiukkaa teki silloinkin. Hämmentävästä ensimmäisestä pistosta huolimatta Ränni tekaisi kolme tyhjää pistoa peräjälkeen ilman ongelmaa ja takakulmasta maalimieheltä hyvän ilmaisun ja näytön.


Viikkoa myöhemmin oltiin hakuilemassa samalla alueella, mutta meille uudella radalla. Nyt laitoin maalimiehen etukulmaan ja takakulmaan, mutta annoin heidän itse valita, kumpaan kulmaan minun tietämättä menevät. Keskelle ajattelin yhdet tyhjät, niin että molemmin puolin tulee kolme pistoa. Maaston muotojen ohjaamana ensimmäinen pisto oikealle jäi vajaaksi. Vasemmalle tehdyn piston jälkeen uudelleen oikeaan kulmaan, mistä löytö. Alueen keskelle vasemmalle ja oikealle tyhjä pisto. Vasempaa takakulmaa ajatellen pisto nro 6, joka ei edennyt aluetta eteenpäin aivan tarpeeksi. Oikeaan takakulmaan hyvä pisto, josta saattoi olla varma, että siellä ei ole maalimiestä. Kohti vasempaa takakulmaa pisto, jonne Ränni lähti hieman nihkeästi ja tadaa! - kokeessa nähty ilmiö eli rullan ottaminen ihan omia aikojaan. Kiellot ja uusi lähetys. Nihkeä lähtö ja taas otti rullan omiin nimiinsä. Kiellot ja uusi lähetys. Lähti nihkeästi, mutta eteni tarpeeksi, sai hajun, etsi innokkaasti ja hyvä ilmaisu ja näyttö.

Seuraavaksi tehtiin hyvin pikaiset parin koiran pikkutreenit Oulunsalossa. Viime kerran jälkeen olikin jännittävä nähdä, miten nyt käydään. Rännille ohjelmassa oli neljä pistoa: tyhjä vasemmalle, valmis maalimies oikealle, tyhjä vasemmalle ja valmis maalimies oikealle. Aavistuksen nihkeät oli lähetykset, mutta ei silti ottanut rullaa turhanpäiten. Löydöiltä ilmaisut ja näytöt ok. Lähetykset pistoille 2 ja 4 löytyy videolta. Liikkuahan ei tietysti viitsinyt piston aikana askeltakaan...

Viikkoa myöhemmin tekaistiin niinikään pikatreenit Valkiaisjärventien maastossa. Suunnitelmissa oli viime kerran teknisesti oikean, mutta hieman nihkeän treenin jälkeen hauska vauhtitreeni: haamu, haamu, tyhjä ja valmis, jonka alun pitäen kaavailin haamuksi tai ääniavulliseksi, mutta minkä sitten tyystin unohdin ohjeistaa. Ja numerointi todella pitää paikkansa... - ajatus oli selkeästi hyvin mukana, kun lähetin ensimmäisen piston väärälle puolen ja näinollen samalle puolen tuli kaksi pistoa peräjälkeen. Haamujen jälkeen tehtiin tyhjä, josta tulikin melkoinen taistelu. Ränni laukkoi sinne nihkeästi kuin tietäen, että ei täällä mitään ole ja otti rullan. Kielto ja uusi lähetys. Otti rullan. Kielto ja uusi lähetys. Tätä toistettiin siinä määrin monta kertaa, että en aivan pysynyt laskuissa mukana. Vihdoin ja viimein Ränni kävi nihkeästi, mutta kävi kuitenkin jonkinlaisen lenksun ilman rullan ottamista ja siitä kehut ja äkkiä lähetys vastakkaisen puolen maalimiehelle. Ränni sai hajun maalimiehestä ja etsi todella riemuissaan, ilmaisu ja näyttö ok. Huh, tulipa tästä raskas treeni. Ja kaiken lisäksi Ränni teloi jossain vaiheessa jalkansa ja näytti ontuvan hieman treenin lopuksi.

Hakusekoilua

Neljän treenin jälkeen suunnattiin tietysti heti hakukokeeseen Raaheen. Kerrankin olin ajoissa liikenteessä ja ehdin aamulla matkalla poiketa koekentällä tekaisemassa pikku tottikset. Sehän tunnetusti korvaa kaikki tekemättömät treenit sitten viime kokeen.

Kokoontumispaikalla arvoin meille alokasluokan suurimman numeron, joten olimme Rännin kanssa suoritusvuorossa koko kokeen viimeisenä. Maastoon siirryttyä leiriydyttiin odottamaan, ja seuraavien tuntien aikana hakuradalla kävikin ylempien luokkien koirat varsin mukavin tuloksin. Alokasluokkalaisille sen sijaan ei tuloksia henkilöhaun osalta tippunut ja Rännin kanssa lähdettiin sitten viimeisenä baanalle.

Ensimmäinen pisto vasempaan etukulmaan. Ränni teki sieltä ilmaisun, mutta pudotti rullan liian aikaisin risukon takaa tullessaan, enkä ollut enää varma, oliko sillä ollut rullaa lainkaan. Hetken asiaa pähkäiltyäni laitoin sen näytön sijaan oikeaan etukulmaan pistolle. Sen jälkeen uusi pisto vasemmalle ja sieltä Ränni teki taas ilmaisun, nyt mentiin näytöllekin ja ensimmäinen ukko ylös.

Sitten taas pisto oikealle puolen, mistä Ränni palasikin hetken kuluttua rullan kanssa. Näytöllä ei kuitenkaan mitään löytynyt, eli valeilmaisu! Ja siitä se sitten lähti... Lähetin melko monta pistoa alueen keskiosassa ja joka kerta Ränni lähti laukkomaan alueelle etsimättä oikeasti mitään ja tuli rullan kanssa takaisin. Nyt kun tiesin hieman tarkemmin katsoa, millä asenteella rullaa tuotiin, niin näin toki, ettei nyt ole kyse mistään oikeasta ilmaisusta enkä niitä hyväksynyt.

Vihdoin tuli mieleeni, että ehkäpä molemmat ukot onkin takakulmissa eikä keskivaiheilla yhtään, ja siirryttiin radan loppuosaan. Oikeasta takakulmasta Ränni tekikin löydön ja nyt selvästi oikean ilmaisun. Näytölle mentiin vauhdikkaasti - etenkin Ränni, kun liina kirposi minulta käsistä heti alkumetreillä. Aikaa oli tuusattu valeeseen ja rullan kanssa huvin päiten juoksentelun ihmettelyyn niin paljon, että ehdin lähettää Rännin vasempaan takakulmaan ja heti pian päättyi etsintäaika. Ja tietysti aivan muutama sekunti sen jälkeen Ränni tuli rullan kanssa taas selvästi löydöltä. Saimme onneksi tehdä sinne vielä näytön, vaikka suoritus jo olikin ohi.

Pisteitä kahdella maalimiehellä, yhdellä valeella ja jatkuvalla rullan kanssa juoksentelulla 114. Muutama sekunti lisää olisi tarvittu kolmannen maalimiehen löytymiseen. Mutta olisihan siinä rehellisyyden nimissä ollut aineksia suorituksen keskeyttämiseenkin koiran osaamattomuuden vuoksi.

Viime etsintäkokeessahan Ränni ei meinannut tajuta ottaa rullaa ollenkaan. Nyt se sitten juoksenteli rullan kanssa koko ajan. Eikä tietysti kummastakaan ongelmasta ole treeneissä ollut tietoakaan. Melkein jo jännittää, että mitähän sitten aikanaan seuraavassa kokeessa tapahtuu.

Haku päällä

Rännin kanssa on vaihteeksi otettu esiin norski, palkkapurkit, naamioverkot ja muut hakutreenivermeet. Yhteydenotto oikeaan osoitteeseen ja hetimmiten olikin pystyssä treenit uusien ja vanhojen tuttujen kanssa Oulun eteläpuolen maastoissa.

Ensimmäisissä treeneissä Oulunsalossa Rännille neljä haamua. Oikean etukulman haamu kömpi piiloon kevythäkkiin. Muut pistot oli hyvät, mutta viimeisellä Ränni esitteli vanhat kuvionsa eli koukkauksen saman puolen edellisen piilon kautta. Positiivista on, että tyhjällä, kuumalla piilolla käydessään ja sen jälkeen aika pitkään 4. maalimiestä etsiessään ei ollut pienintäkään aikomusta ottaa rullaa. Ränni on hyvin orientoitunut siihen, että etsitään maalimies, tarkistetaan onko suorapalkkanami tyrkyllä ja vasta sitten on listalla rullailmaisu. Ja kannatti tarkistaa tälläkin kertaa - kaikilla maalimiehillä oli kuin olikin nami. Ilmaisut ja näytöt kunnossa.

Samalle viikolle saatiin toiset treenit Kempeleeseen. Tällä kertaa Rännille neljä valmista maalimiestä. Ensimmäinen oli suljetussa kevythäkissä. Ränni kiersi huolella piilon pariin kertaan ja todettuaan, että ei ole suorapalkkanamia, teki ilmaisun ja näytön ok. Toinen maalimies oli pikkuruisessa puuvajassa ovi avoinna. Sinne hyvä pisto, suorapalkkanami, ilmaisu ja näyttö ok. Kolmas maalimies oli isossa kuopassa, ja Ränni yritti jälleen koukata 1-piilon kautta. Nyt huusin sen takaisin. Ja toisen kerran. Ja kolmannen. Ränni otti hieman siipeensä toistuvasta pois huutamisesta, mutta lopulta irtosi suoraan ja löysi kuopassa makoilijan. Viimeiselle maalimiehelle tuli sitten taas jo suorempi pisto, ja näissä suorapalkat, ilmaisut ja näytöt kunnossa.

Seuraava viikko aloitettiin jälleen hakutreeneillä Kempeleessä. Suunnitelma Rännille oli valmis, valmis, tyhjä, valmis. Vaan siitäpä tulikin sitten ihan komeasti valmis, valmis, tyhjä, tyhjä, tyhjä, valmis. Mikä hauskinta, luottamus koiraan kasvoi, vaikka treeni ei mennyt justiinsa kuten alunperin suunnittelin; Ränni pisteli hienosti kolme tyhjää peräjälkeen innon hiipumatta tai rullaa nappaamatta. Etukulmissa oli siis valmiit maalimiehet, joille hyvät pistot, suorapalkkanamit, ilmaisut ja näytöt. Sitten kolmanneksi pistoksi tyhjä, jolta kutsuin koiraa turhan pian pois. Neljännellä pistolla oli tarkoitus saada löytö takakulmasta ja jättää väliin jäävä edellisillä koirilla ollut kuuma piilo mieluiten kokonaan huomaamatta. Noh, meillä tulikin siihen kuitenkin tyhjä, joten viides pisto taas toiselle puolen ja nyt yritin olla huutelematta ennen aikojaan. Rännin palatessa tyhjältä tuli otollinen tilanne yliheitolle, joten suoraan vauhdista pisto kutoselle, suorapalkka, ilmaisu ja näyttö ok. Hyvä treeni!

Viikon toisiin treeneihin kokoonnuttiin kotikulmille Oulunsaloon. Nyt Rännille ohjelmassa se viime kerran valmis, valmis, tyhjä, valmis. Etukulmiin hyvät pistot, suorapalkat, ilmaisut ja näytöt. Tällä kertaa toiselle maalimiehelle näytölle mennessä otettiin "tuomari" mukaan, otin hallintaan, maalimies ylös ja vasta sitten palkka. Tyhjä pisto meni ihan ok. Jälleen tosin oli nähtävissä, että Ränni lähtee heti tulemaan minua kohti, kun vähänkään huhuilen suuntaa. Täytyy siis antaa sen etsiä rauhassa turhia huutelematta. Viimeinen maalimies löytyi kuopasta, siitä suorapalkka, ilmaisu ja näyttö ok.

Lähimetsän eläimiä

Lisää kuvia galleriassa. :))

Kylmää vettä

Viime kokeitten onnistumisten jälkeen saatiin kylmää vettä niskaan FH-kokeessa Kalajoella. Tällä kertaa paalupaikalla oli Nova, jonka kanssa lähdettiin selvittelemään voittajaluokan erikoisjälkikuvioita. Vettä satoi harmaalta taivaalta tasaista tahtia koko kokeen ajan heti aamusta alkaen ja jonkin verran tuulikin puhalteli, kuten kovin usein rannikolla. Nova oli luokassaan ainoa kilpailija, joten arpoa ei tarvinnut ja suorittamaankin päästiin heti ensimmäisenä.

Nova lähti paalulta hyvin ja jäljesti ensimmäisen pitkän suoran varsin tarkasti jäljen päällä ja syvällä nenällä. Kulmassa teki tarkistuksen. Toisen suoran ajoi niinikään hyvällä tekniikalla ja ilmaisi esineen korrektisti. Seuraava kulma oli piikki, jossa tuli hankaluuksia. Nova selvitteli sitä todella pitkään, mutta teki sen kuitenkin maltillisesti melko pienellä alueella. Kolmas suora alkoi haparoiden, mutta asettui, kun pääsin piikin jälkeen liinatuntumaan. Kolmannen suoran esineelle tultiin yllättäin vain pari metriä sen jälkeen, kun olin luvalla selvittänyt Novan jalan ympärille kiertyneen jälkiliinan. Nova ilmaisi siinä parin metrin päässä edessäni esineen, mutta käytti sen reilusti suussaan. Kolmatta suoraa jatkettua Nova otti kulman, mutta valitettavasti se oli harhajälki ja meidän suoritus päättyi siihen. Pisteitä 19.

Harmin paikka. Alku oli tuloksen tavoittelua ajatellen aivan lupaava, vaikka kolme tuntia sateen huuhtoma koejälki hieman tavanomaista epävarmemmaksi vetikin. Harhajälkeen vaihtamista tuli itse etukäteen hieman manailtua. Vitsailin Novan toteavan, ettei koejäljellä ole yhden yhtä namia ja ehkä kokeilevan, olisiko tilanne vastaan tulevalla tuoreemmalla jäljellä yhtään parempi. :)

Sää ja suoritus ei siis tällä kertaa oikein olleet suosiolliset, mutta hauskaa oli silti rotuseurassa jännätä ja puida tämänkin lajin kuvioita. Uusia koesuunnitelmia ei meillä ole - treenin tarvetta kyllä.

Ränni KVA!

Tuskin ehdimme viime kokeesta kotiin, kun tarjolla oli jälleen peruutuspaikka jälkikokeeseen. Pari kertaa ennätettiin Rännin kanssa käydä tekaisemassa pikaiset tottikset ja seuraavana viikonloppuna oltiin jo matkalla kokeeseen Rovaniemelle.

Aamulla koepaikalla keskustelut muiden kilpailijoiden kanssa pyörivät kovasti porojen ympärillä. Eikä suotta, sillä maastoon siirryttyä oli joillain janan lisäksi jo oma tokkakin odottamassa. Rännin kanssa meillä oli onni myöten eikä poroja näkynyt sen enempää janalla kuin jäljellä. Janalla Ränni eteni hieman haparoiden, mutta heti jäljen kohdattuaan laski kirsun jäkäliin ja lähti jäljestämään tosi varmasti. Ensimmäisen kepin jälkeen tuli pidempi kepitön osuus, jossa oli piikki ja monta kulmaa. Olin jo aivan varma, että sinne jäi yksi keppi, mutta niin vain matkan edetessä taskuun kertyi kaikki kuusi keppiä. Tällä kertaa Ränni ilmaisikin ne hyvin - ja huolella kyllä leikittiin jokaisella kepillä sillä ajatuksella, että mitä lelumpi sen paremmin ne nousee.

Janalta ei tullut vähennyksiä, joten meidän vahvin osa-alue jälki oli täysin pistein takana ja hankalammat osuudet vielä edessä. Esineruutu oli normaalissa kangasmetsämaastossa, jossa Ränni esitti nyt hyvin tyypillisen tämänhetkisen tasonsa mukaisen suorituksen. Tuloksena tahmealla liikkeellä kaksi esinettä, joista pisteitä kuitenkin 22.

Tottiksessa liika koesuoritusten määrä suhteessa liian vähään harjoittelun määrään näkyi taas tavallistakin tahmeampana suorituksena. Liikkeestä istumisen Ränni kävi maihin nyt ilman mitään epäselvyyksiä ja eteenmenossa vauhdikas lähtö lopahti oma-aloitteiseen maahanmenoon. Muut liikkeet Ränni suoritti oikein, mutta hyyvin rauhallisesti. Pisteitä meille armeliaasti 89. Ja siinä se sitten on! JK3 yhteispistein 281, Rännin kolmas 1-tulos eli käyttövaliotulokset koossa! Huh huh, tämä tulikin hirmuisesti nopeammalla tahdilla kuin osasin odottaa. Tsekkiläisittäin sanoen Supeeer!







Lisää Marika Koiviston ottamia kuvia galleriassa.

Toinen KVA-kiinnitys

Ensimmäinen varasija Lohtajan jälkikokeeseen poiki Rännille koepaikan pari päivää ennen koetta. Paimion kisojen jälkeen ei ole ehditty treenata juurikaan, mutta kokeeseen oli toki lähdettävä sillä ajatuksella, että maaston onnistuessa riittää hieman heikompikin tottis. Kaikki kaksi elo-syyskuun aikana tehtyä treenijälkeä ainakin olivat olleet oikein lupaavia.
Koeaamuna aloitettiin maastoilla. Rännille arpaonni toi jäljen jäkäläisessä kangasmaastossa pururadan läheisyydessä. Onneksi sää oli hieman sateinen ja piti ainakin mukavuudenhaluisimmat ulkoilijat pois maisemista. Janalla Ränni eteni hyvin, mutta otti takajäljen. Itse jäljestys kulki mainiolla asenteella ja intensiivisyydellä kulmineen ja piikkeineen. Ränni on aina ollut tarkka jäljestäjä, mutta etenkin alkumatkasta myös hitaasti nysväävä ja haparoiva. Nyt kun viimein briardleirin innoittamana ymmärsin alkaa kannustaa Ränniä jäljestämisestä reilusti pitkin matkaa, se on saanut työskentelyynsä selvästi lisää draivia. Pyörä täytyy näköjään toisinaan keksiä uudelleen, sillä sama lääkehän oli käänteentekevä Novan metsäjäljestämisessä viime vuonna.

Täytyy tunnustaa, että hieman tuli taas yritettyä itsekin jäljestämistä, mutta kumma kyllä Ränni oli taas oikeassa. Viitisenkymmentä metriä tuli siis jäljestettyä kahteen kertaan, kun en ensimmäisellä kerralla uskonut, että siinä kohtaa tulee hiekkatien ylitys. Hyvän jäljestämisen lomassa kaikki kepitkin löytyivät, vaikka Ränni yritti kyllä luistella ensimmäisen ja viimeisen ilmaisemisesta.

Esineruudusta oli toiveissa tahmealla työskentelyllä edes kaksi esinettä, mutta yllätyksekseni Ränni toi kaikki esineet ja sai täydet pisteet. Tuomari kehui, että Rännin suoritus oli esimerkillinen ja siitä olisi sopinut tehdä opetusvideo muillekin. Itse, Rännin ongelmat tuntevana, olisin nähnyt mielelläni hieman enemmän vauhtia pistoille lähdöissä, mutta muutoin suoritus oli toki suoraviivaisuudessaan hyvin tehokas. Lähetin kolme pistoa ja jokaisella Ränni irtaantui suoraan, nappasi hyvin hajun ilmasta, etsi esineen ja toi vauhdikkaasti.

Pikaisen laskutoimituksen tuloksena maastosta oli pisteitä 194 eli 1-tulokseen tarvittiin tottelevaisuudesta 76 pistettä. Ja enempi kuin täpärällehän se meni! Muutoin tottis sujui tavanomaiseen tapaan, jolla yleensä liikutaan tuomarista riippuen pisteissä 83 - 90, mutta nyt sattui virhe meille kummallekin. Minä - monen onnistuneen liikkeestä istumisen jälkeen - sain taas vaihteeksi ilmoille äännähdyksen, jota Ränni ei meinannut tunnistaa minkäänlaiseksi pysähtymiskäskyksi. Estenoudossa puolestaan Ränni teki paluun hyppyesteen kautta, vaikka heitto oli aivan suora. Tällä esityksellä irtosi kuitenkin huojentavasti tulokseksi juuri se, mitä tarvittiin, 76 pistettä. Yhteistuloksella 270 pistettä Ränni sai nyt toisen kiinnityksen käyttövalionarvoon! Huippua!

Meriselitys

Jonkinlainen meriselitys tämänkertaiselle blogin laahaamiselle tulee tässä. Vielä kun saisi samaan kuvaan jotenkin ujutettua nyt syksyllä aloitetut opiskelut, niin siinäpä olisi tiivistettynä lähivuosien ohjelmisto.

SM-kisat Paimiossa

Tuskin ehdittiin leiristä toipua, kun jälleen tehtiin reissu mahdollisimman kaukaiseen kolkkaan Suomen kartalla - palveluskoirien SM-kisoihin Paimiossa. Jos oli leirillä hellettä, niin Paimiossa sitä sitten vasta olikin! Perjantaina oli avajaiset koirien tarkastuksineen ja lauantaina 35 jälkikoiraa suoritti tottelevaisuuden, jonka perusteella 20 parasta jatkoivat sunnuntaina maastoon. Meidän tavoite tottiskarsinnasta jatkoon pääsystä täyttyi, vaikka Ränni ei aivan toivotussa vireessä ollutkaan. Se suoritti kuitenkin kaikki liikkeet oikein, noudot esteineen ja lopun eteenmenon ripeästi. Tottelevaisuudesta meille 83 pistettä ja seuraavana aamuna sitten jäljestämään!

Jälkimaasto oli todella hyvä - samanlaiseen kun pääsisi tavallisemmassa kesäsäässä. Nyt metsä toi hieman suojaa yli 30 asteen kuumuudelta, mutta ilma oli valtavan kostea, painostava ja raskas hengittää – aivan kuin trooppisessa sademetsässä. Hitunen lisää ilmankosteutta ja olisi tarvittu sukelluslaitteet ohjaajalle ja kidukset koiralle? Janalla meni melkoisesti tyylipisteitä niin koiralta kuin ohjaajalta, vaikka jälki nousikin aivan oikeaan suuntaan. Ränni jäljesti todella hitaasti ja tarkasti ja oli jäljen puolivälissä jo aivan puhki. Läähätystä alkoi olla paljon enemmän kuin jäljestystä ja Ränni uupui kulman selvittelyssä. Taskuun saimme vain kepit 1 ja 3. Esineruudulla ei viitsinyt tietysti enää niissä olosuhteissa koiraa kiusata.

Vaikka onnistumisia aina toivoisi kaikille, niin harmistusta oman suorituksen huonoudesta kyllä lievitti se tosiseikka, että 20 maastoon päässeestä ainoastaan kaksi koiraa selvitti jäljen ja näin ollen saivat SM-mitalit kaulaansa ja pronssi jäi kokonaan jakamatta. Aika uskomaton tuloskato! Sää oli selkeästi yllättävän paha jälkikoirille.

Hienoa oli kuitenkin Rännin kanssa päästä SM-maastoihin, vaikka suoritus siellä ei aivan toivotusti onnistunutkaan. Hellekisoista toipuneina odottelemme Rännin kanssa syksyn kuulaita ja kylmänkirpakoita jälkikelejä. Lupaan olla valittelematta kylmyydestä!

Loviisan briardleiri

Miksi tehdä tänään se, minkä voi huomennakin jättää tekemättä? Eli kun blogin kirjoittaminen laahaa, niin se sitten kans laahaa. Sen verran on asiasta jo vienosti huomauteltu, että pakko alkaa kiriä tämä ajantasalle! Palataanpa siis reilun kuukauden takaisiin tapahtumiin...

Heinä-elokuun taitteessa koitti kovasti odotettu briardileiri Loviisassa. Keskiviikkoaamuna ajoin halki helteisen kotimaan kohti parakkikylää Loviisan ydinvoimalan kupeessa ja loppumetreillä poimin vielä kyytiin Veetille ja Lyylille isännän, joka oli työmatkalta hankkiutunut oikeaan maahan ja oikealle paikkakunnalle.

Keskiviikkoiltana aloitettiin Outi Hermiön peltojälkiluennolla, jossa keskityttiin erityisesti pennun kouluttamiseen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia olivat askeleitten asento pentujäljellä, tapa opettaa paalun tarkastaminen, askeleitten tietynlainen namitus ja tyhjien ottaminen mukaan sekä kulmien opettaminen hämyjäljellä. Osa asiasta oli tuttua luennon aiemmin kuulleiden kavereiden kertomana, mutta aina parempi, kun pääsee kuulemaan sen kokeneelta peltojälkikouluttajalta itseltään. Leirillä ei ollut mahdollisuutta peltojäljestämiseen, joten opit piti yrittää painaa mieleen ja henkiin herännyt treenikipinä säilyttää tulevaisuuteen.

Torstaiaamuna jatkettiin belgialaisen maalimiehen Marc Adriaensin purutreeneillä. Suurin osa koirista oli nuoria tai laji muutoin tuntematon, joten enimmäkseen leikitettiin koiria rievulla tai patukalla. Marc on treenannut kotimaassaan paljon myös briardeja ja se on ollut hänen oma rotunsa jo 25 vuotta. Rodun vinkeet oli siis tiedossa, ja liikkeelle lähdettiin useimmiten omistajan leikittäessä koiraa itse tai maalimiehen antaen koiralle etäisyyttä leluun kiinnitetyllä liinalla. Treenien aikana lukemattomia kertoja kuultu käsky oli Support the dog! eli ohjaajien piti todella antaa näkyä ja kuulua kannustuksensa ja tukensa koiralle. Treenien edetessä näkyikin jo todellista heittäytymistä koiranohjaamiseen.

Parisenkymmentä takkutukkaa teki kaksi treenikierrosta ja perjantaiaamuna aloitettiin sama urakka uudelleen. Neljän treenin kuluessa koirien edistyminen ja tottuminen tilanteeseen näkyi jo selvästi. Täytyy myöntää, että omien koirien yksittäisistä treeneistä en muista tuon taivaallista, mutta kokonaisuutena ne menivät aivan oikeaan suuntaan. Varista odotetusti huimasi ajatuskin vieraasta ihmisestä, mutta treeni treeniltä se uskalsi hivenen enemmän. Sillä on olemassa hyvä halu leikkiä, mutta ei vielä uskallusta leikkiä vieraan kanssa. 100 tällaista treeniä lisää, niin kyllä se siitä! :-D





Rännin talutin maalimiehen eteen pitkästä aikaa, sillä puruja on muistini mukaan treenattu viimeksi briardileirillä Hauholla kaksi vuotta sitten. Liikkeelle lähdettiin tyynyllä ja siitä sitten vaihdettiin Väinö-vainaan hihaan. Ränni sai oikein tehokuurin purussa leuan alta koskemista, sillä Marc tapasi tehdä sitä paljon ja Ränni puolestaan on kavahtanut sitä aina. Huomattua tuli myös ehdollistuminen piiskan paukahduksiin, ja nyt kun niitä ei tullut, oli Rännillä hieman orientoitumisvaikeuksia. Vieraista maalimiehistä ei ole juurikaan kokemusta ja takana oli pitkä tauko, joten siihen nähden Ränni suoriutui aivan kohtuullisesti sen kanssa tehdyistä kivoista peruspuruista, paoista ja vartioimaan lähetyksistä.

Marcin lähdettyä kotimatkalle treenaamista jatkettiin lauantaina ja sunnuntaina tottelevaisuudella. Minä haalin pennut ja nuoret koirat harjoittelemaan tekniikkaa ruualla imuttamalla ja Marko aloitti muiden kanssa kahden edellispäivän aikana virvotun vietin patoamisen tottelevaisuussuorituksiin. Lauantaina päiväseltään treenaamassa olivat myös Tea ja Variksen sisko Tälli, jota näin ensi kertaa sitten luovutusiän. Pentujen kanssa puuhastellessa esiin nousi ohjaamisen pienet jutut ja suuret vaikutukset, rytmitys toistoilla ja vapautuksella, seuraamisen palkitseminen pysähdyksistä ja aivan se, että ruuan täytyy olla sellaista mitä koira todella tavoittelee voimakkaasti. Vaikka sisäfilettä, jos se takaa superin innon. Lopuksi liityttiin muun joukon seuraan kentän laidalle ja pennutkin kävivät vielä tottiskentällä leikkimässä Markon opastuksella.

Asiaankuuluvalla tavalla leirisauna oli kuuma joka ilta, nuotiolla grilliherkut kärventyivät, Marcilta mielenkiinnolla haastateltiin miten se briardmaailma heidän kotinurkilla makaa ja hauskaa riitti niin uusien kuin vanhojen tuttujen kanssa. Niin, ja saatiinhan siinä ohessa yhteisvoimin synnytettyä briardien oma tulevaisuuden koelaji BRIPO. Pientä hiomista vielä koesääntöihin ja Sini voi alkaa koota treeniryhmää ja laittaa hihan heilumaan! :)) Sanomattakin siis selvää, että hyvin tuli viihdyttyä, ja kovasti Marcille myytiin ajatusta leirin jatko-osasta ensi kesänä...





Lisää leirikuvia löytyy Pian, Annamarin, Pipsan (osa1, osa2) ja omasta kuvagalleriasta.

Treenikuulumisia

Ränni on käynyt muutamaan otteeseen tottiskentällä ja esineruudussa. Tottiksessa on tehty vauhtinoutoja esteiden yli eli paluuhypystä on saanut painella suorilta narupallon perään. Paluuhypyn kosketusta se ei valitettavasti ole poistanut, mutta suoritukseen se on tuonut kaivattua voimaa. Luoksetulo-ongelmassa siirryimme olosuhteiden pakosta suoraan suunnitelmaan B. Treenatessa Ränni tekee vauhdikkaat ja hyvät luoksetulot, mutta ahdistuu hieman minun palatessa jäävissä liikkeissä ja paikallaolossa. Kokeessa vire on matalampi, jolloin Ränniä ahdistaa jo pelkkä luoksetulossa kohti kääntymiseni ja se tulee vaisusti luokse. Nyt on treenattu paluutilanteita ja tehty niistä yllätyksellisesti myös vauhdikkaita luoksetuloja. Auttaa tai ei, mutta onpa joku ajatus, jonka pohjalta treenailla.

Jäävät liikkeet odottavat vielä treenivuoroaan, sillä ainoastaan seisomista on tehty kertaalleen pallonheitolla. Pitäisi tehdä -listalla on myös täyskäännökset, jotka kumma kyllä eivät ole taianomaisesti itsekseen ilmestyneet, vaikka kuinka monta vuotta on odoteltu. Samalla listalla nököttävät myös ilmoittautumisten, henkilöryhmän ja ylipäätään vierailla kentillä ja ihmisten keskuudessa treenaaminen.

Esineruudussa on haettu uutta puhtia oikein pohjalta asti. Mahdollisimman ahdistavan pohjakosketuksen jälkeen on koetettu huojentua ja antaa riemun revetä oikeasti tämä on ihan kivaa -harjoituksilla. Ränni on saanut nyt katsoa, kun heitän kolme palloa metsään ja kahden ensimmäisen etsimisestä on saanut välipalkan ja kolmannesta aamu- tai iltaruuan. Näitäkin harjoituksia pitäisi tietysti tehdä paljon ja vaikeuttaa hiljalleen kohti kokeenomaista esineruutua. Joku jälkikin pitäisi kai ajaa sitten viime etsintäkokeen. Mutta tehdään mitä ehditään ja jaksetaan liikoja stressaamatta!

Novan osuudeksi on jäänyt vain pari viestitreeniä. Ensimmäinen niistä tehtiin uuteen maastoon edelliskerrasta tutun radan alkuun. Matka oli suunnilleen sama kuin viimeksi, ja nyt Nova juoksi kaksi etappiaan hyvin heti lähetyksistä alkaen. Seuraavalla treenikerralla otettiin matkaksi nämä kaksi tuttua matkaa yhteen pötköön eli arviolta 600 metriä. B-pisteeseen käveltyä lähetys oli nyt taas takkuinen. Nova lähti lujaa, mutta noin 50 metrin jälkeen teki äkkipysäyksen ja etsi jotain, pysähtyi katsomaan ja käskystä lähti taas pinkomaan eteenpäin. Näkyvistä kadottua hetken kuluttua se tulikin takaisin ja viereltä uudella lähetyksellä juoksi sitten A-pisteeseen perille. Toisen matkan takaisin minulle juoksi sitten laakista hyvin. Hitsin hitsi. Epäilen, että minun kanssa B-pisteeseen kävellessä ja sieltä heti lähettäessäni Nova sekoittaa homman pudotetun esineen noutoon. Täytyy alkaa kiinnittää enemmän huomiota lajikohtaisiin rutiineihin - kenties kytkeä puuhun kiinni toviksi odottelemaan, antaa vettä yms. mitä siellä viestikokeessa nyt oikeasti tehdäänkään. Pitää ehkä siitäkin ottaa selvää, ennen kuin kovin paljon treenaa omin neuvoineen.

Varis on pelaillut vähän tottiskentällä, tehnyt muutamat hakupistot ja pari jälkeä. Ainoana uutena asiana on esineruutuun viety monta esinettä kerralla ja haetutettu sitten kolme jokaisesta ruhtinaallisesti palkiten, mutta ilman välinäyttöjä. Asiaa on pohjustettu heittelemällä paljon erilaisia esineitä ympäri takapihaa ja Varis on saanut tienata lihapullia hakemalla esineitä minulle yksi toisensa jälkeen. Alla videolla on viimeisin metsään tehty jälki. Mitenhän se tuo aloitus onkin aina noin hätäinen, vaikka kuinka yrittää toisin päättää? Jäljen päässä oli rasia, jonka ilmaisuun Varis vielä tarvitsee maahan-käskyn. Jäljen loppu tuli heti pian viimeisen videopätkän jälkeen, joten se jäi nyt taltioimatta.

Helteiden tahtiin

Etsintäkokeen jatkoksi saatiin taas helteet, jotka ovat sanelleet mitä ja milloin on koirien kanssa mielekästä tehdä. Useimmiten päiväsaikaan olemme suunnanneetkin uimaan ja vasta sään viiletessä puolenyön aikaan treenaamaan tai ulkoilemaan. Uimareissuilla tuli viimein itsekin heitettyä talviturkki ja lutrattua Novan kanssa vepe-hengessä. Variskin uiskenteli mielellään mukana, mutta ei oikein ymmärtänyt "veneen" tai "hukkuvan" rantaan hinaamisen hienoutta. Ränni oli minun uiskentelusta sitä mieltä, että pelastukoon ken voi - ja hän aloittaa itsestään pysyttelemällä rannalla.

Etsintää yöttömässä yössä

Lauantaiaamuna suuntasin autonnokan kohti Kemiä ja yöttömän yön kisoja. Edessä oli Rännin kanssa pitkä etsintäkoepäivä seuraavan vuorokauden puolelle saakka.

Helteinen päivä alkoi tottiksella, josta saimme 86 pistettä. Tuomarina kaikkien lajien 2-luokassa oli Ville Kalliomäki. Seuraamisessa paikka ja kontakti pysyivät alusta loppuun henkilöryhmää myöten, mutta ryhmässä pysähtyessä Ränni ei ollut istunut. Liikkeestä istuminen erittäin nopea. Liikeestä maahanmeno nopea, mutta luoksetulo hidas ja edessä vino; tämähän on nähty jo parissa edellisessäkin kokeessa, ja jonkinlainen sotasuunnitelma asian treenaamiseksi onkin ollut mielessä, mutta vielä kokonaan toteuttamatta. Liikkeestä seisominen nopea. Tasamaanoudossa loppu oli hidas ja hyppynoudon paluussa tuli kevyt kosketus. Estenouto, eteenmeno ja paikallaolo kunnossa. Kaikkiaan seuraamiseen, noutoihin ja eteenmenoon kaivattiin vielä lisää voimaa.

Iltapäivällä siirryttiin kisakeskuksena toimineesta Karihaaran urheilukeskuksesta maastoihin. Tuomarina etsintäkokeessa oli Hilkka Palosaari. Odotetusti urakka aloitettiin jäljellä, josta Rännille täydet 50 pistettä. Jana oli mallikas, jäljestäminen tarkkaa ja keppeihinkin reagoi hyvin - yes! Pudotetun esineen noudossa oli selkeästi merkitty hyväkulkuinen rata. Rännin seuraaminen oli muutoin erinomaista, mutta se irtaantui hieman juuri siinä kriittisessä kohdassa, jossa esine pitää koiran huomaamatta pudottaa. Annoin heti uuden seuraa-käskyn, jolla paikka korjaantui ja pääsin pudottamaan esineen. Nouto 100 metrin matkalta sujui mallikkaasti. Lisäkäskyn vuoksi 19 pistettä. Tarkkuusetsintä sujui kuten viimeaikaiset treenit antoivat odottaa. Hyvää työskentelyä noin 45 sekuntia ja esine oli tuotu kouraan. Pisteitä täydet 20.

Seuraavaksi oli vuorossa henkilöhaku, josta tulikin varsinainen jännitysnäytelmä. Lähetin Rännin etukulmiin ja erinäisiä kertoja ylipäätään alueen ensimmäiselle puoliskolle. Kun aikaa oli kulunut jo viisi minuuttia tuloksettomana, oli pakko siirtyä alueen loppuosaan yrittämään ylös edes sitä toista maalimiestä. Ränni selvästi löysikin maalimiehen oikeasta takakulmasta, mutta ei noteerannut kaulassaan olevaa kiintorullaa mitenkään. Olin näkevinäni, että se yritti kiskoa jotain - kenties maalimiehen peittona ollutta verkkoa - ja pyöri siellä epätietoisena kuin yrittäen keksiä, että mitä täältä voisi ottaa mukaansa. Uusi lähetys samaan paikkaan ei tuottanut sen parempaa tulosta. Kysyin tuomarilta, saanko näytää koiralle sen rullaa, sillä epäilen, ettei se ole tajunnut kantavansa sitä mukanaan. Sain neuvon, että on luvallista korjata rullapannan asentoa. Kutsuin koiran jälleen luo, korjasin rullapannan asentoa, lähetin ja luojan kiitos nyt se paineli piilolle, otti rullan, teki ilmaisun ja näytön. Aikaa jäi rutinaalliset 3 sekuntia! Ensimmäinen ukko jäi tuulen alle vasempaan etukulmaan, johon Ränni ei tehnyt tarpeeksi syvää pistoa. Pisteitä 42 jaossa olleista 80:sta.

Jännitettävää riitti siis vielä esineruutuunkin, sillä tuloksen saadaksemme oli löydettävä ainakin yksi esine. Tämän hetkisen tason mukainen suoritus saatiin onneksi tehtyä eli kaksi esinettä löytyi kohtuullisessa ajassa ja työskentelystä hieman vähennystä, pisteitä 28. Esineruutuun menoa odotellessa saimme muuten hyttysten lisäksi seuraa myös hieman harvemmin nähdystä luonnoneläimestä, kun ontuva ja nuhjuisessa kunnossa oleva kettu tuli miltei leiriimme asti. Tuulenvire kävi ketun suunnasta ja se ehtikin melko lähelle ennen kuin huomasi meidät ja hipsi tiehensä. Video ketun vierailusta.

Maasto-osuuden jälkeen palattiin Karihaaran urheilukeskukseen istumaan iltaa ja odottelemaan muiden lajien kilpailijoiden paluuta sekä palkintojenjakoa. Meillä ei haku mennyt tällä kertaa aivan kuin Strömsössä, mutta tasaisen varmat muut osa-alueet takasivat riittävät maastopisteet 159. Yhteenlaskien Rännille siis 2-tulos 245 pistettä ja EK2 taskussa päästiin jonnin verran ennen puoltayötä kotimatkalle. Etsintäkokeen kolmosluokkaa kokeillaan ehkä sitten elokuun lopussa piirinmestaruuskokeessa.



Mari Moisalan tottiksesta ottamia kuvia galleriassa.

Viikon treenit

Rännin hakutreenit ennen seuraavaa koetta jäivät vain kolmeen kertaan. Toinen niistä tehtiin jo juhannuksen alla - jälleen vain yhdellä maalimiehellä samalle puolen aluetta. Tällä kertaa tein hajunhaut kaikille kolmelle pistolle siinä toivossa, että Ränni käyttäisi paremmin nenäänsä ja samalla unohtuisi se edellisen piilopaikan kautta koukkaaminen. Ränni nuuhkikin lupaavasti tuulen suuntaan aina hajua hakiessa ja reagoi selvästi maalimiehen hajun saadessaan. Harmillista vaan, että se Rännin mielestä tuntui olevan ihan oma erillinen tehtävänsä ja keskilinjalta lähettäessä se taas pinkoi nenä kiinni edelliselle piilolle ja sieltä sitten korvat kiinni jälkeä pitkin maalimiehen uuteen piilopaikkaan minun kutsuhuudoista ja perkeleistä piittaamatta. Hemmetin karvatuppo! Noh, ilmaisu ja näyttö sujui normaalisti, joskin yhdellä kertaa ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa.

Maanantaina saimme sitten kokoon briardien omat hakutreenit Valkiaisjärventien maastoihin. Siellä Rännille vasempaan etukulmaan valmis maalimies, oikealle puolelle tyhjä ja sitten molemmin puolin haamu. Ensimmäisellä pistolla Ränni tuttuun tapaansa suhasi taas viisi kertaa edestakaisin maalimiehen ohitse ennen löytöä. Toisaalta se kuitenkin jää sinne suhaamaan, joten voiko se sitten kuitenkin haistaa, mutta ei vaan malta ensimmäisellä pistolla paikallistaa kunnolla? Tyhjä pisto oli hyvä, mutta toki jonkinverran mutkikkaampi kuvio kuin oppikirjoihin on piirretty. Ensimmäiseltä haamulta Ränni ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa, vaan oli heti havaittuaan napannut rullan ja häipynyt. Jälkimmäiseltä haamulta oli taas ottanut suorapalkan ensin. Pientä malttamattomuutta maalimiehen kunnolliseen tarkastamiseen on siis ilmassa.

Tottiksen treenaamiset jäivät kokonaan koetta edeltävälle viikolle. Koska edessä on koe vieraalla kentällä, kävimme kotipaikkakunnalla useammalla eri urheilukentällä valamassa uskoa eteenmenopallon olemassaoloon. Varsinainen muu tottistreenaaminen jäi aivan liian vähiin. Makuulta perusasentoon nousuihin laitettiin hieman vauhtia ja häthätää käytiin ottamassa estenoudot.

Viimeisellä viikolla tehtiin myös yksi pudotetun esineen nouto, jäljen janaharjoitus ja esineruutu. Pudotetun esineen noudon tein aivan uuteen paikkaan, mutta todella selkeälle puuttomalle suoralle linjalle. Seuraaminen oli hyvää, Ränni lähti lujaa - ja kurvasi 15 metrin jälkeen oikealle metsään! Ja sama uudella lähetyksellä. Ja taas. Käsittämätöntä! Ei auttanut kuin hihat sauhuten palata alkuun, tehdä entistäkin selkeämmät pudotetun rutiinit, seuruuttaa ja pudottaa esine uudelleen ja nyt Rännikin oli kartalla siitä mitä oltiin tekemässä. Taidettiin Rännin kanssa olla molemmat yhtä helpottuneita ja riemuissaan, kun saatiin tuon jälkeen kaivaa palkka esiin.

Janaharjoitus ja jäljenpätkä tuli tehtyä kankaalle, missä näkyi melko paljon muita jälkiä. Kävi jo mielessä, että kaivankohan nyt verta nenästäni ja pitäisiköhän käydä hakemassa janakreppi pois ja tehdä jäljenpätkä jonnekin muualle. Vaan laiskuus vei voiton ja Ränni näytti minulle epäilijälle kyntensä. Se eteni janalla hienosti, nosti jäljen vauhdikkaasti oikeaan suuntaan, jäljesti varmasti ja ilmaisi kepin. Esineruudusta haetutin kaksi esinettä, jotka tulivat toki aivan kohtuullisessa ajassa, mutta tyylipisteillä ei edelleenkään päästä leveilemään.

Tällä viikolla päättyi myös ilmoittautuminen palveluskoirien SM-kisoihin ja osallistujalistat ilmestyivät tapahtuman nettisivulle. Aivan viime hetkillä ilmoitin kuin ilmoitinkin Rännin kisaan. Katsotaan sitten lähempänä, mennäänkö lopulta oikeasti pelipaikalle. Mieli tekeekin nyt hassut kepposet, kun huominen Kemin koe jännittää kuin SM-kisa konsanaan!

Treenikimara

Sunnuntaina annosteltiin taas kissanruuat purkkeihin ja paineltiin Annalankankaalle treenaamaan. Siitä tulikin varsinainen treenikimara, kun kaikille kolmelle turrille tehtiin eri lajin harjoitus.

Nova pääsi pitkästä aikaa oikeasti treenaamaan - ja vielä huomattavan pitkästä aikaa viestiä. Rata oli kangasmetsässä, arviolta 300 metriä ja B-piste nousi mäen päälle. Noppis juoksi ihan hyvin A-pisteelle ja sieltä takaisin B-pisteen yli C-pisteelle, mihin olin siirtynyt sitä vastaanottamaan. Tähän kuvioon pitäisi sitten kasvattaa varmuutta ja venyttää pituutta. Ylimääräisenä lähetin Novan vielä edeltäni takaisin A-pisteelle, mutta silloin se pysähtyi saman tien katsomaan minua ja lähti vasta kolmannesta käskystä matkaan. Aavistuksen verran se himmasi minulta lähtiessä ensimmäiselläkin osuudella ennen kuin kiihdytti kunnon vauhtiin. Toivotaan, että lähtö tuosta varmistuu, kun lajin rutiinit tulevat tutuksi.

Varis teki kolme hakupistoa. Yksi maalimies oli käytettävissä, joten tehtiin kaikki pistot samalle puolelle siirtyen aluetta eteenpäin. Varis teki siinämäärin suorat pistot, että osui kahdella ensimmäisellä kerralla melko suoraan maalimiehelle, vaikka ei taatusti aivan tarkalleen voinut nähdä, mihin kohtaa maalimies maastoutui. Kiva tietysti, että osaa juosta suoraan osoitettuun suuntaan, mutta olisihan se huojentavaa, jos näkisi sen käyttävän nenäänsäkin hieman. Kolmannelle pistolle lähetinkin sen kymmenisen metriä maalimiehen sivuun tuulen alle ja kohdalla se sitten tekikin näppärän suunnanmuutoksen maalimiehen luo. Videolta löytyy ne ensimmäiset lähetykset.




Rännin osuudeksi jäi tällä kertaa vain kokeenomainen tarkkuusetsintä. Pääsimme siis valmiiseen ruutuun, johon oli piilotettu 10 snt kolikko. Ränni oli toki autossa virittäytynyt tunnelmaan "kannustaen" muiden vauhdikkaita haku- ja viestitreenejä ja pääsi itse viimeisenä tekemään tarkkiksen kaltaisen pikkutarkan nykerrystehtävän. Videolle tallentui siis arvatenkin tavallista rauhattomampi esitys. Nooh, onneksi säntäämisestä ja kaikesta hännäheilutuksesta ja muusta touhotuksesta huolimatta kolikko kuitenkin löytyi puolessatoista minuutissa.

Juhannuksen chillailut

Juhannusaattona ja -päivänä annettiin treenailujen olla ja heittäydyttiin täysin vesileikkeihin, grillailuun ja chillailuun. Lisää kuvia piskien uimareissuista löytyy galleriasta.








Varis näyttää kotipihassa uimisen jäljiltä kuivuttuaan tavallista pörröisemmältä - ja vähemmän hörökorvaiselta. Pentujen chillailua pihassa tuli videollekin. Ensimmäisessä pätkässä näyttää siltä, että suolistettu pupulelu on Veetin, seuraavassa pätkässä se on ikäänkuin yhteinen ja viimeisessä Varis on selvästi sitä mieltä, että se on Vain Ja Ainoastaa Vaakun lelu...

Varis yks vee

Variksella sisaruksineen oli eilen syntymäpäivä, kun Rännin ja Irauksen pentuviisikko täytti yhden vuoden. Viime vuonna kesäkuun 21. päivä osui juhannusviikonlopulle, joten meillä vietettiin silloin juhannusta pentuvalvojaisten merkeissä. Pentujen alkutaival löytyy kuvineen Pentukuumetta-blogista, ja aika moneen kertaan olen sen katsellut läpi jo tässä ensimmäisen vuoden varrella. Oih ja voih niitä aikoja!

Ja sitten takaisin tähän päivään. Variksesta on kasvanut keskikokoinen, villi ja vauhdikas tytönhupakko. Hieman ennakkoon jännitti, millaisiin mittoihin isokokoisen Irauksen tytär kasvaa, mutta silmämääräisesti Varis näyttää melko samankokoiselta kuin Ränni. Tempperamentiltaan Varis on vilkas ja hektinenkin, mutta ruokaan se on pienestä pitäen keskittynyt hyvin. Ruokahalu onkin aina ollut erinomainen, ja hieman on vahdittava, ettei Varis oman ruoan jälkeen syöksy jatkamaan Novan kupista. Rännin kupille se ei uskalla mennä, mutta Nova ei selvästi nauti aivan samaa kunnioitusta. Ruoan jälkeen Variksella on tapana putsata Novan naamasta viimeisetkin ruokahippuset huolella ja hartaudella - kohteen hurjasta murinasta ja irvistelystä huolimatta. Enää Nova ei edes viitsi vastustella, sillä naamapesu tulee halusi tai ei.

Keskenään mummo, mamma ja muksu ovat hyvät kaverit. Ne leikkivät ja kisuavat päivittäin joko kaksin tai kolmisin, eikä minkäänlaisia jännitteitä ole ollut ilmassa toistaiseksi. Ränni tuntuu jopa entistä leikkisämmältä ja leppoisammalta pentueensa jälkeen ja Variksen jäätyä kotiin. Metsälenkeillä vauhti ja etenkin vaaralliset tilanteet ovat kasvaneet eksponentiaalisesti kolmannen pyörän myötä. Nopeuskisoissa Varis kepittää muut kirkkaasti ja liikettä riittää vielä muiden menon tasoituttua.

Varsinaisia ominaisuuksia on vielä monin paikoin mahdoton arvioida, kun kouluttamistakaan ei ole tehty lähellekään sanan koko laajuudessa. Toistaiseksi Varis on käytännössä vain tavoitellut namia ja pelaillut leluilla, ja niiltä osin sillä on mukavasti ahneutta, intoa saalistaa ja paloa leikkiä. Siihen hyvin vähään, mitä siltä on tähän mennessä joissain tilanteissa kevyesti vaadittu, se on kyllä vastannut luonnostaan hyvin aktiivisesti. Sosiaaliset tilanteet jännittävät Varista aikalailla, joten se häiritsee vielä aika paljon muuta tekemistä ja vaatii tottumista ja oppimista. Aika näyttää millaisella vietillä ja intensiteetillä se pystyy suorittamaan, miten se kantaa läpi kokonaisten suoritusten, missä määrin siltä pystyy vaatimaan parempaa-voimakkaampaa-nopeampaa suoritusta, miten se pystyy toimimaan ja keskittymään painostavammissa tilanteissa ja niin edelleen.

Tuleepa Variksesta mitä tahansa tai on tulematta, niin kerrassaan hauska persoona se on joka tapauksessa. Ja tottahan Vaakku saa tehdä, mitä Vaakku haluaa. Tosin ajoittain tuohon on ihan turvallisuuden ja edes jonkinlaisen yhteisymmärryksen nimissä pitänyt lisätä Vaakku saa tehdä, mitä Vaakku haluaa, mutta Vaakun täytyy haluta samoja asioita kuin minä.

Täyden vuoden kunniaksi kävimme ottamassa kuvan samalla kivellä, samalla kokoonpanolla kuin syyskuussa 2009. Varis on selvästi kasvanut korviensa välissä, mutta mitä ihmettä on tapahtunut Novalle!?

Voimistuvaa treenirintamalla

Tyyntä, suorastaan peilityyntä, on ollut treenirintamalla. Heti etsintäkokeen jälkeen kävimme treenaamassa Susannan ja Brunon kanssa, mutta sen jälkeen on lilluttu tyynissä vesissä. Rännin kanssa en lähes pariin viikkoon treenannut kerrassaan mitään ja Variksenkin kanssa hyvin vähän.

Susannan ja Brunon kanssa treenatessa otin Rännille kokeen jälkeen palauttavaksi hakutreeniksi pari pistoa palkkaavine maalimiehineen. Samalle puolelle peräkkäin lähettäessä ja samaa maalimiestä vain alueella eteenpäin siirrättäessä Ränni aina painelee ensin edelliselle piilolle ja kurvaa sieltä sitten hajuvanaa pitkin maalimiehelle. Pääasia kuitenkin, että maalimieheltä sai taas parin pihimmän maalimiehen jälkeen palkkaa - eikä vanha piilo aiheuttanut mitään epäselvyyksiä kiintorullan kanssa. Pitää kuitenkin jatkossa tehdä nämä yhden miehen pikatreenit reilusti haamuina. Varis puolestaan pääsi esineruutuun, missä ensin vietiin esine yhdessä ja toisella kertaa Varis sai katsoa viemisen etulaidalta - näissä ei ongelmaa.

Pikku hiljaa on taas uudella innolla alettu virittäytyä treenitaajuudelle. Varis on saanut noukkia jälkiruokansa muutamaan otteeseen sekä nurmelta että metsästä. Harmittavasti toisella metsäjäljellä saimme hyttysten lisäksi seuraa myös muurahaisista. Ihmeen hyvällä halulla Varis imuroi namit muurahaisineen päivineen, vaikka hieman meinasi pärskytyttää ja kerran pääsi inahduskin mitä ilmeisimmin muurahaisen puremasta. Täytyy siis valita jälkimetsä hieman paremmin tai suunnata nurtsille tai pellolle.

Rännille olen tehnyt muutaman täysikokoisen esineruudun, josta olen haetuttanut kaksi tai kaikki kolme esinettä kokeenomaisesti ilman välipalkkoja. Aina kun ruudussa jalkojen liike ei ole ollut riittävää, olen jyrähtänyt koiran takaisin ja lähettänyt uudelleen. Aivan livakasti Ränni on pistoille sännännytkin ja reagoi hyvin esineisiin ja tuo nopeasti. Pudotetun esineen nouto 100 metrin matkalta on kokeiltu pariin kertaan. Siinä ei ole ollut ongelmaa, joskin hieman Ränni mielestäni matkan edetessä alkaa jo odotella esinettä. Tarkkuusetsinnästä tuntuu tulleen suorastaan Rännin suosikki. Viiden sentin kolikko on etsitty ja tuotu niin varmasti ja nopsasti, ettei enää uskoisi tässä tehtävässä koskaan mitään vaikeutta olleenkaan.

Voimistuvaa tuulta on siis ilmassa treenaamisessa. Ja kuten arvata saattaa, koe taas uhkaavasti lähestyy. Kaikeksi onneksi on noiden edellä mainittujen 20-30 pisteen arvoisten noutojen ja etsintöjen jälkeen treenaamatta enää sellaiset pikku jutut kuin tottis, haku ja jälki. :))

Arvaa rotu

Ei ehkä yllätä, että minun on jopa epäilty vaihtaneen rotua. :)

Yippee - EK1

Lauantaiaamuna matkattiin koko lauman voimin Rännin etsintäkokeeseen Raaheen. Kokoontumispaikalle kerääntyi joukko uusia ja vanhoja tuttavuuksia, ja tarkastusten jälkeen siirryttiin ensitöiksi jälkimaastoon.

Janalla Ränni nosti jäljen suoraviivaisesti ja iloiseksi yllätykseksi aivan oikeaan suuntaan. Jäkäläisellä mäntykankaalla jäljestäminen oli helppoa kuin heinän teko, mutta kolmoskeppi onnistuttiin silti missaamaan ja se käytiin nostamassa viimeisen kepin jälkeen. Pisteitä täydet 50.

Seuraavaksi siirryttiin kangasmetsäaukealle, jonka ympäristössä suoritettiin kaikki muut maasto-osiot. Mukava, kun sai leiriytyä aloilleen, juoruta kisakavereitten kanssa ja käydä omalla vuorollaan aina kävelymatkan päässä tekemässä koesuoritus. Pudotetun esineen noudot sai katsella jopa mukavasti suoraan omasta retkituolista.

Ensin oli kuitenkin vuorossa meidän suurin jännityksen aihe, haku. Alueen vasen puoli oli sammalista, kosteaa vitikkoa ja oikea puoli nousi kallioisena ja kivikkoisena loivasti ylämäkeen. Ränni teki aluksi vain lyhyet pistot kohti molempia etukulmia. Lähetin hieman eri kohdasta uudelleen vasempaan etukulmaan tiukemmalla käskyllä, ja sinne Ränni nyt upposikin paremmin. Sieltä se toi myös vauhdilla rullan ja teki hyvän näytön maalimiehelle, joka oli pressun alla etukulman leikkaavan vesiojan takana. Seuraavalla pistolla oikealle puolelle annoin Rännin edetä alueen loppuun asti. Takakulmasta kallioisen mäen takaa se tulikin rullan kanssa ja teki näytön naamioverkolla peitetyssä avoimessa piilossa olevalle maalimiehelle. Työskentelystä hieman vähennyksiä, pisteitä 77.

Esineruutu oli niinikään hyvin vaihtelevassa maastossa. Ränni lähti ruutuun taas raivostuttavan hitaasti, mutta paransi tahtiaan, löysi melko pian nahkaremmin pätkän ja toi vauhdikkaasti. Pisteitä täydet 30, vaikka alun himmaamisesta olisi voinut yhden pisteen rokottaakin.

Pudotetun esineen nouto tehtiin mukavalla radalla. Meidän esineenä toimiva rullattu keittiöpyyhe on Rännille jo selvä merkki, mitä seuraavaksi tehdään. Ränni seurasi lähtöpisteestä radan päähän erinomaisesti, lähti vauhdikkaasti matkaan, veti liinat kiinni heti esineen ylitettyään, toi vauhdikkaasti ja luovutti hyvin. Täydet 20 pistettä.

Tarkkuusetsintään virittäydyttiin tekemällä omaa vuoroa odottaessa pieni lämmittelyetsintä. Koeruudussa Ränni työskentelikin heti alusta alkaen erinomaisesti. Hetken aikaa sen piti metalliavainta etsiä, mutta kylläpä sitä työskentelyä kehtasi näyttääkin. Esineen tuominen kunnossa. Pisteitä täydet 20.

Tottiksiin siirryttiin Käpälämäen kentälle, ja me olimme vuorossa ylempien luokkien koirien jälkeen toisessa parissa. Ensin tehtiin paikallaolo, jossa perusasentoon tarvittiin taas toinen käsky. Seuraamisessa kävelin viime kokeesta viisastuneena hitaammin ja suorempana ja kiersin henkilöryhmän tiiviimmin. Rännikin oli mukavasti juonessa mukana ja arvosanaksi erinomainen. Molemmissa jäävissä tuli oikea asento, mutta maahanmenon varmistin julmalla käskyllä, eikä Ränni sitten arvannutkaan lähteä luokse ensimmäisellä käskyllä ja toisellakin hipsi hissukseen. Noudot tapahtuivat siististi, joskin tasamaalla paluu olisi voinut olla vauhdikkaampi ja hypyssä tuli kosketus mennen tullen. Kapulan luovutukset olivat nyt mallikkaan rauhalliset. Eteenmeno tapahtui nyt reippaasti kentän päähän asti, joskin maahanmeno olisi voinut olla ripeämpi. Tottiksesta 92 pistettä.

Pitkän päivän päätteeksi saatiin ynnätä huikeat maastopisteet 197 ja kelpo tottispisteet 92. Yhteispistein 289 Rännille siis reilu 1-tulos ja EK1 taskuun! Oli jännittävä ja hauska päivä mukavassa seurassa. Ränni on kisannut aiemmin vain jäljellä, joten uutena tuli pienempien erikoistehtävien lisäksi henkilöhaku. Minulle taas uutta oli kisata rullakoiran kanssa. Ja tokihan oltiin taas niin ajoissa asialla, että ensimmäinen kiintorullatreeni tehtiin Rännin kanssa tasan viikkoa ennen koetta. Mutta hyvin se veti - ja koko maaston - ei voi mitään!






Lisää Timo Raution ottamia kuvia galleriassa.

Viime hetken treenit

Helleviikon jälkeen sää onneksi viileni ja tekosyyt treenilaiskottelulle loppuivat. Rännin etsintäkoe lähestyi uhkaavasti ja koetta edeltävälle viikolle oli vielä yhtä jos toista treenattavaa. Suurimpana huolenaiheena oli henkilöhaku, jota on säännöllisemmin treenattu kolme vuotta sitten ja ainoastaan irtorullilla.

Pääsimme kuokkimaan aussieiden hakutreeneihin viime viikon torstaina. Treeniksi tuli tehtyä heti kylmiltään aika vaativa treeni, jossa nähtiinkin kattava kokoelma vähän kaikenlaisia ongelmia. Ensimmäisellä pistolla Ränni kuntoili ainakin neljän piston edestä suhaten nenä kiinni maalimiehen vierestä moneen kertaan. Tämä treeni tehtiin vielä irtorullilla ja toisella maalimiehellä Ränni hukkasi rullan ja myös vararullan ja alkoi lopulta ilmaista haukkuen. Viimeisellä maalimiehellä puhtikin oli jo niin pois, että lähtemiseen tarvittiin ääniapu.

Treenin aiheita olisi siis ollut paljon, mutta tärkeimmäksi oli nostettava kiintorulla ja minun roikkuminen liinassa loppuun asti näytölle mennessä. Heti perjantaina tuunasin omatekoisen norskimme säädettävään käyttökuntoon ja tehtiin ensimmäiset ilmaisut kiintorullalla. Niinikään sunnuntaina ja maanantaina tehtiin ilmaisutreeni. Rutiiniksi otettiin suorapalkkanami maalimieheltä ennen kiintorullan ottoa. Kiintorullan ottaminen sujui hyvin, ja toisaalta lähes ympäri vuorokauden norskipantaa pitäessään Ränni ei ollut rullasta kiinnostunut missään muussa tilanteessa.
Torstaina viimeiseksi treeniksi ennen koetta otettiin nenän avaamisen toivossa kolme maalimiestä hajunhakuina. Pistot näissä oli odotetusti hyvät, ilmaisuissa Ränni tarkisti hienosti maalimiehen makkaratilanteen ennen rullan ottoa ja näytölle mennessä ei antanut voimakkaan jarruttamisen häiritä.

Kokonaisuudessaan on viime kokeesta viisastuneena jätetty houkuttelu ja sirkus vähemmälle ja lisätty kuria. Kunnon kuri jättää vähemmän vaihtoehtoja koiralle ja toisaalta kehut ja palkat maistuvat vastaavasti sata kertaa paremmalta. Tätä ajatusta on noudatettu niin pudotetun esineen noutoon, tarkkuusetsintään ja esineruutuun valmistautumisessa kuin tottiksessakin. Vielä on paljon tekemistä, mutta ehdottomasti suunta vaikuttaa näin oikealta.

Perjantaina avautui vielä mahdollisuus lähteä Raaheen katsomaan järjestävän yhdistyksen BH-koetta ja siinä samalla ottamaan tuntumaa seuraavan päivän etsintäkokeen tottiskenttään. BH-koirien kaupunkiosuuden ajaksi jäimme Rännin, Variksen ja Veetin kanssa kentälle treenaamaan, leikkimään ja ottamaan vähän kuviakin ajan kuluksi.

Huh hellettä

Kesä tuli kertaheitolla, ja lämpötila on keikkunut hellelukemissa jo viikon ajan. Treenailut on jääneet helleviikolla lähes kokonaan ja metsälenkkien sijaan on suunnattu soramontuille uimaan. Varis tutustui uimarantaan jo viime elokuussa, mutta varsinainen uiminen jäi tähän kesään.

Ensimmäisestä damin heitosta Varis leiskautti suinpäin muiden perään veteen. Seuraavalla sekunnilla sille valkeni, että maa on kadonnut jalkojen alta ja hukkuvalle merihädässä tuli kiire rantaan. Parin samanlaisen yrityksen jälkeen Vaakku alkoi uskoa pysyvänsä pinnalla ja räpiköi Rännin perässä hakemaan damia. Kaula pitkällä ja vedenpintaa räiskien suunta oli enemmän ylös kuin eteenpäin, joten Varis räpisteli vielä miltei paikallaan, kun Ränni oli jo damin kanssa paluumatkalla.

Seuraavana päivänä uimassa käydessä uima-asento oli jo selvästi parempi, ja kolmantena päivänä Varis oli jo suorastaan kuin kala vedessä. Käyttöön otettiin kaksi damia, joista toinen heitetään Rännille ja toinen Novalle ja/tai Varikselle. Ränni on hivenen huono häviäjä ja yrittää ronskisti hukuttaa sen, joka ehtii uida damille ennen sitä. Äitinsä se yritti hukuttaa kesällä 2005 ja tyttärensä nyt kesän toisella uintikerralla. Nova otti silloin jo opikseen, että Rännin kanssa ei kannata lähteä kilpasille samalle damille ja taisi se tulla jo Variksellekin selväksi.

Variksen uiskentelun parista ensipäivästä tuli otettua myös videopätkää.

Elävää kuvaa

Variksen kanssa on tottisteltu tässä muiden touhujen ohessa. Narupallo on tullut tutuksi ja sen esille ottaminen aikaansaa jo ihan hyvän riemun, vaikkei siihen leikin tiimellyksessä aina järin kovaa purrakaan. Seuraamispaikka alkaa olla lelun kanssa tehdessäkin jo hallussa ja täyskäännöksiä pitäisi alkaa opetella. Eteenmenoja on tehty vähän isommalle pallolle ja heittoleikkejä yritetty harrastaa.

Tiistaina otin pitkästä aikaa Variksen treenailut videolle. Mielenkiintoista aina itsekin nähdä, miltä se etäämmälle näyttää! Väliin tuli muutaman minuutin mittainen huilitauko sadekuuron merkeissä.

Mustien miitti

Sunnuntaina tavattiin treenailujen merkeissä Taija ja Eddie. Irauksen poikakolmikon 'musta lammas' olikin kasvanut kovasti sitten viime näkemän. Tosin ei onneksi ihan niin kovasti kuin etukäteisarvioiden perusteella pelkäsin. Eddie on kyllä porukan kookkain, mutta silti hyvinkin mittojen sisällä. Mittomisen sijaan keskityttiin kuitenkin treenaamaan. Ensin touhuiltiin kentällä Variksen ja Eddien kanssa tottikset ja sen päälle käytiin tekemässä muutama hakupisto Eddielle ja Rännille. Mukavasti saatiin treenit purkkiin (..juttua toki riittäisi loputtomiin..) ja ensi kerran tullen sitten lisää!

Jokunen kuva lisää löytyy galleriasta.

Hyvin ja huonosti

Koekausi avattiin Rännin kanssa jälkikokeessa Iisalmessa. Kotipihasta startattiin kuudelta ja hyvissä ajoin oltiin kokoontumispaikalla Vieremän raviradalla. Tarkastuksen jälkeen siirryttiin jälkimaastoihin, missä meidän jälki olikin varsin mukavassa ja helppokulkuisessa kangasmetsässä. Janalla Ränni kävi ylimääräisen ison koukeron vasemmalla ennen kuin eteni tarpeeksi ja nosti sitten takajäljen oikealle. Kun vihdoin päästiin matkaan, jäljestys sujui alusta loppuun hyvin vaihtelevalla intensiteetillä. Kuitenkin kaikessa rauhassa Ränni jäljen selvittelee, pysyttelee tarkasti jäljellä silloinkin kun ei työskentele intensiivisesti ja kulmissa tai vaikeissa paikoissa näyttää hetkittäin innostuvan asiasta kovastikin. Keppejä Ränni ilmaisi viisi ja yhden välikepin poimin itse, joten kirjaimellisesti yhteistyön tuloksena saatiin luovuttaa kaikki kepit.

Esineruudusta tuli - kuten osasin jo pelätäkin - meidän kompastuskivi. Ränni oli todella haluton irtoamaan ruutuun ja sinne laukottuaan nysväili työskentelemättä ja etsimättä kunnolla. Lopputuloksena oli ainoastaan yksi esine. Toisen esineen Ränni löysi etsintäajan juuri päätyttyä vasemmasta laidasta tuulen alta. Hieman järkevämmin lähettämällä se toinenkin esine olisi noussut moneen kertaan aiemmilla pistoilla, joten se esine menee nyt omaan piikkiin. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että itse työskentely oli onnetonta. Tämä esitys ei tietysti luvannu järin hyvää myöskään tottikseen.

Tottelevaisuus suoritettiin Salahmin jalkapallokentällä. Suoritukseen virittäydyttiin nyt tavallista napakammilla ja sähäkämmillä otteilla, jotta Rännikin uskoisi, että mikään täydellinen nysväily ei käykään päinsä. Kokonaisuudessaan ihan kiitettävästi Ränni pysyikin hommassa mukana seuraamisessa, jäävissä oikeine asentoineen sekä noudoissa. Luoksetulot, etenkin jälkimmäinen, olisi saanut tapahtua vauhdikkaammin. Odotetusti eteenmenossa tapahtui sitten se, mistä edellisiltana jo näkyi oireita. Ränni eteni vain reilut viisi metriä ja meni itse maahan eli käytännössä jätti eteenmenon tekemättä. Käsittämätöntä, mutta lähettäminen sivulta niin eteenmenossa kuin esineruudussa tuntuu nyt olevan takuuvarma henkinen mahalasku koiralle.

Kuusi keppiä, yksi esine ja janan omat kuviot toivat maastosta yhteensä 177 pistettä. Tarkempi maastopisteitten jakautuminen jäi itselleni hieman hämäräksi. Tottiksesta tuli 82 pistettä, joten 2-tuloksella 259 pistettä saatiin JK3-koulutustunnus. Harmittavasti se toivottu 1-tulos jäi saamatta, mutta täytyy kyllä olla iloinen että tulos tuli ylipäätään. Ja mikä mukavinta tuloksen kanssa kotiutui myös kisakumppani velipoika Jimi ohjaajineen. Mukava oli kun oli kaverit paikalla kuuntelemassa omat kitinät ja jakamassa lukuiset hyvät naurut. Pitää ottaa uusiksi!

Tämä oli muuten Rännin kolmas JK3, joista yksi on 1-tulos, joten tulokset on kasassa palveluskoirien SM-kisoihin osallistumiseksi. Aikamoisia taikoja vain pitäisi tehdä, että olisi mieltä sille areenalle lähteä yrittämään. Novallakin tosin on viime syksyn jälkituloksen myötä taas tulokset koossa. Noh, saa nähdä tuleeko lähdettyä kummankaan kanssa - kauhian syrjässä on se Turku kartalla!

Yäk-yäk-yäk!

Kuten otsikosta selvästi voi päätellä, kauden ensimmäinen käärmehavainto on tehty. Ei tosin näköhavainto, kun en jäänyt lähempää tuttavuutta tekemään, mutta merkit oli kohtuullisen selvät.

Koirien kanssa ulkoilimme Annalankankaalla Isoniemen leirikeskuksen lähellä. Piskit paineli satumaisen kauniissa kumpuilevissa kengasmetsämaisemissa eeskahtaalle oikein sydämensä kyllyydestä, ja minä suunnittelin ottavani ensi kerralla kamerankin mukaan. Paluumatkalla polulla edellä jolkottelevat koirat kerääntyivät riviin tuijottamaan varvukkoa polun varressa. Korvat hörössä ja kuonot pitkällä siinä hämmästelivät ja välillä joku nykäisi kuonoaan vähän kauemmas. Monta askelta lähemmäs ei tarvinnut ehtiä, kun jo kuulin koirien edessä kovan sihinän; Sydämen nielaisu kurkusta alas ja täyskäännös päinvastaiseen suuntaan koiria kutsuen. Sieltähän ne tuli näppärästi pareittain yhden jäädessä aina töllistelemään omituista löytöä.

Viimein ne tuli sieltä kaikki, vaikka paniikki oli jo melkoinen. Talutinta ei tietysti ollut mukana, joten Varista pannasta pitäen ja muut taakse komennettuna ohitettiin käärmekohta metsän kautta. Tietysti alkupäässä polkua oli vielä esineruutukrepit paikoillaan ja sydän hakaten, kädet täristen ja tarkkaan joka askel harkiten ne tuli sieltä kerättyä. Autossa ja illan mittaan kotona piti vielä tutkia ja tarkkailla, ettei kukaan ollut saanut osumaa. Säikähdyksellä selvittiin, mutta minun käärmehysteria sai taas mukavasti tuulta siipiensä alle.

Pientä paniikkia on ollut viime päivinä treenirintamallakin. Rännin esineruutu on käynyt sitä nihkeämmäksi, mitä kivempaa siitä yrittää tehdä. Ja nyt on onnistuttu saamaan sama ilmiö aikaan jo tottiksen eteenmenossakin. Eli näköjään mitä enemmän treenaa, sen huonommin menee. Tähän hätään eli huomiseen kokeeseen asialle ei oikein ehdi tehdä enää mitään - täytyy vain toivoa, että Ränni ei ole oikein vireessä.

Metsäjäljet

Viikonlopun jälkeen on Rännin kanssa ajettu pari jälkeä. Vieläkään en saanut venytettyä sen enempää jäljen pituutta kuin ikääkään voittajaluokan tasolle. Pitäisi olla paremmat suunnistajan taidot, ettei päädy jälkeä tehdessä ennen aikojaan takaisin tielle, ja enemmän viitseliäisyyttä, että kävisi ajamassa jäljen myöhemmin eri reissulla.

Maanantaina tein Annalankankaalle kangasmetsään noin kilometrin mittaisen jäljen, jossa oli jokunen tavallinen kulma, pari terävää kulmaa ja viisi keppiä. Janalla Ränni hieman tarkisti jäljen suuntaa ja valitsi sitten aivan oikein. Jäljestäminen oli aluksi tuskastuttavan hidasta, mutta vauhti parani hiljakseen ripeäksi kävelyvauhdiksi. Hakkuuaukea ylitettiin pariin kertaan ja luminen hiihtoladun pohja kertaalleen. Tavalliset kulmat sujui hyvin ja piikeissä Ränni noteerasi oikean suunnan, mutta tarkisti kuitenkin päinvastaisenkin suunnan uskoakseen, että jälki todella kääntyy niin jyrkästi. Kepitkin nousi varmasti, joten aivan kelpo suoritus. Vanha Ränni on selvästi palannut jälkiliinan päähän - hyvässä ja pahassa!

Rännin jäljen vanhetessa tein Varikselle 90 askeleen mittaisen jäljen jäkäläiselle ja sammaliselle kankaalle. Koiranmakkarakuutioiden syöminen askeleilta ei valtavan vaativa tehtävä ole, joten hyvinhän se vuoden ensimmäinen jälki luonnistui ja intokin oli ennallaan.

Torstaina suunnattiin jälleen kepit taskussa ja krepit kourassa ihan uuteen ja outoon metsään Kiimingin suunnalle. Hyvästä yrityksestä huolimatta ei tästäkään jäljestä tullut kuin reilun kilometrin mittainen. Maasto vaihteli läpi suopursujen, yli lumisten laikkujen ja loikkien vetisen alueen yli lampareelta toiselle - kumppareitahan ei tietenkään ollut jalassa. Ränni nosti taas jäljen oikeaan suuntaan, aloitti rauhallisesti ja paransi vauhtia matkan edetessä. Ilmassa alkoi olla jo sellaista innostumisen paloa itse jälkeen, että alkoi hiipiä mieleen pelko keppien jäämisestä toissijaiseksi. Kuudesta kepistä kaksi olisikin jäänyt tällä kertaa metsään - tosin en laittaisi vielä päätä pantiksi, että se niitä tietoisesti ylitti. Mukavampi ja harmittomampi selitys on keppien merkkaminen, jolloin ne jäävät hyvin lähelle puita ja tulevat helpommin ohitetuksi kuin 'avomaalla'. Joka tapauksessa kepeillä palkkarutiineja suorittaessa Ränni oli jo hieman malttamattamaton ja palkkojen sijaan tähyili poikkeuksellisen kovasti jäljen jatkoa.

Ainiin. Viime blogikirjoituksesta tuli heti palautetta, että Veeti haki kylläkin valmiin esineen. :-D Tosiaan, totta toinen puoli. Veeti toi ruudusta aiemmilta koirilta jääneen esineen oman näkönä viedyn lelunsa sijaan. Kuulemma nyt kun Veeti jo toisessa esineruututreenissään osaa tuoda valmiin esineen, niin se osannee tuoda viidessä minuutissa yhden koeruudustakin ja näinollen seuraavan kerran esineruutua tarvitsee treenata sitten kun on menossa 2-luokan kokeeseen. Mutta kuulemma muutama jälki pitää ehkä vielä tehdä ennen kuin voi jäädä odottelemaan kisaiän täyttymistä. :-D Tottiksesta ei kyllä ollutkaan sitten mitään puhetta...

Treeniviikonloppu

Takana on varsinainen treeniviikonloppu, kun lauantaina maastoiltiin oman lauman kesken ja sunnuntaina suunnattiin Kiiminkiin tapaamaan treenaamisen merkeissä Susannaa ja Brunoa. Huippua kun talven jälkeen pääsee taas treenaamaan maastolajeja!

Lauantaina katseltiin sopiva alue Annalankankaalta ja tehtiin aluksi jäljet. Rännille tein noin 1-luokan mittaisen jäljen, jossa oli viisi keppiä ja jokunen kulma. Jana ja jäljestys sujui nyt aika mukavasti, mutta viimeinen keppi jäi Ränniltä huomaamatta. Hieman ylimääräistä häiriötä toi ensimmäisellä kepillä ollessamme koiranulkoiluttaja, joka kulki edestämme leikaten jäljen kahdesta kohtaa. Hetken narupalloleikillä saatiin ajatukset pois kulkijasta, jäljestystä jatkettiin eivätkä tuoreet harhajäljetkään Ränniä hämänneet.
Jäljet ajettua siirryttiin uudelle alueelle tekemään esineruutu. Ränni haki jälleen puolikkaasta tallaamattomasta ruudusta kolme esinettä neljästä. Varis sai katsoa, kun vein sille esineen, mutta hakemaan päästyä se ei millään meinannut edetä tarpeeksi syvälle. Kaksi tällaista räpellystä tein ennen kuin tajusin helpottaa ja ottaa Variksen mukaan esineen vientiin. Sepä auttoi, ja Vaakku pinkaisi suoraviivaisesti perille asti ja palasi vauhdilla esineensä kanssa.

Sunnuntaina ajettiin heti aamusta Kiiminkiin tapaamaan Susannaa ja Brunoa. Koolla oli siis pennuista Varis, Veeti ja Bruno ja ohjelmassa esineruutua ja tottista. Esineruutu tehtiin vanhaan perinteisesti kokeissakin palvelleeseen valmiiksi merkattuun ruutuun. Veeti katsoi esineen viennin ruudun laidalta ja edellispäivästä viisastuneena Varis ja myös ensikertalainen Bruno saivat tulla mukaan esineen vientiin. Kolme kertaa jokainen sai esineensä hakea ja vauhdikkaasti se kaikilta kävi. Ränni kävi myös hakemassa ruudusta kolme esinettä, ja väliin muistin ujuttaa yhden luoksetulon, josta palkkasin narupallolla.

Tottiskentällä pennut kävivät kukin tekemässä treenin sen mukaan missä vaiheessa treenaamisessaan on. Variksen kanssa tehtiin narupallolla seuraamista ja maahanmenoja sekä loppuun vauhtiluoksetulo. Vieras kenttä kiinnosti Varista aikalailla, joten keskittyminen oli nyt hieman hatarampaa kuin omalla tutulla kentällä. Rännin kanssa tehtiin seuraaminen, liikkeestä istuminen jonka se mokoma kolme kertaa meni maahan, seisomisesta luoksetulo, noudot joista nostatukseksi kapulan heittelyä ja loppuun eteenmeno pallolle. Siis mikä ihme tuohon istumiseen nyt tuli?

Muutama kuva tuli otettua vaikka pokkari, pilvinen sää ja liikkuvat kuvauskohteet eivät aivan paras yhtälö olekaan. Kaikki kuvat löytyvät galleriasta. Variksen kolmannesta esineestä löytyy videopätkä ohjaajan kimityksineen päivineen. :)

Veeti esineruudussa

Veeti esineruudussa

Bruno esineruudussa

Bruno tottiskentällä