PK-mestikset

Briardien PK-mestiksiin Kyröskoskelle ilmoitin Vaakun lauantaille etsintäkokeeseen ja Ainon sunnuntaille debytoimaan jälkikokeeseen. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä kokeeseen henkilöhakuun ihan kylmiltään, sillä lomani aikana sain koolle yhdet hakutreenit, ja Vaakku porhalsikin ne tosi huipusti. Muutkin osa-alueet kokeiltiin kerran pari läpi, ja siinäpä Vaakun koevalmistelut olivat.

Ainon tottiksessa ja esineruudussa sen sijaan riittikin työmaata niin paljon, että viikko ennen kisoja oli nostettava kädet pystyyn ja peruttava osallistuminen. Aino on moottoriltaan hieman dieselimpi, eikä se luontaisesti tuo mitään tai tarjoa helposti aktiivisuutta, niin kylläpä niitä hankaluuksia sitten riittikin. Olisi pitänyt alkaa valmistautua huomattavasti aikaisemmin, esimerkiksi pari vuotta sitten. 😆

Vähistä briardiosallistujista poisjäännit ovat aina harmillisia. Kun tuli peruutus myös jäljen 3-luokkaan, ilmoitin että voidaan tulla ex tempore Haloon kanssa sille paikalle - kun nyt joka tapauksessa olen Vaakun kanssa kisoihin tulossa. Haloon kanssa ei ollut tarkoitus osallistua kokeisiin vielä aikoihin, joten koko kesänä ei oltu juurikaan treenattu ja kesäkuisen kokeen jälkeen sitä treenin tarvetta tuntui olevan etenkin jäljellä ja tottiksessa.

Rotumestiskokeen avaus Kyröskoskella 1.9.2018, kuva Minna Virtanen

Kyröskoskelle ajeltiin Vaakun ja Haloon kanssa hyvissä ajoin jo torstaina, jolloin ehdittiin käydä järjestävän yhdistyksen Kyröskosken käyttökoirien kentällä pari kertaa treenaamassa. Vaakun koepäivä koitti lauantaina, ja aamulla arvontojen jälkeen lähdettiin maastoon. Kisakeskuksen läheltä alkoivat laajat kangasmetsämaastot, joissa mukavan lyhyin siirtymin saatiin suoritettua kaikki etsintäkokeen osa-alueet. Ensimmäisenä suoritettiin jäljet, ja jos viimeksi Vaakun jana oli paras miesmuistiin, niin nyt nähtiin se toinen äärilaita, pisteet 52/60.

Hakurata oli helppokulkuista aukeaa kangasmetsää, mutta maasto kumpuili sen verran, ettei ihan joka kolkkaan aina nähnyt, ja loppua kohden alue nousi hieman ylämäkeen. Hyvin kotoisan näköistä maastoa meille. Vaakku oli mukavan innoissaan, lähti aina halukkaasti, juoksi hienoja pistoja ja tein yhden yliheitonkin. Molemmat maalimiehet löytyi oikealta puolelta: puolipeitetty parikymmentä metriä etukulmasta eteenpäin ja umpipiilossa oleva ihan alueen lopusta ylämäestä. Rullailmaisun kanssa ei ollut nyt ongelmia eikä työskentelyssä muutenkaan juuri moitittavaa, pisteet etsintäkoirien parhaat 69/70.

Esineruudussa oli hyvä näkyvyys loivaan alamäkeen. Neljää esinettä etsittiin, mutta viidessä minuutissa Vaakku toi vain kolme. Vahvasti epäilen, että Vaakku haistoi muutaman metrin päästä sen neljännenkin, mutta kun se oli materiaaliltaan vähän tympeämpi juuriharja tai muu sellainen, niin mokoma jätti sen sujuvasti välistä ja päätti etsiskellä mukavampia esineitä. Pisteitä 24/30.

Varis rotumestiksissä Kyröskoskella 1.9.2018, kuva Henna Lindell

Pudotetun esineen noudossa Vaakku oli tavallista laiskempi. Yleensä se tekee koko matkan tottisseuraamista ja noutaa lujaa, mutta nyt ei ollut niin hanakassa kontaktissa ja juoksi noudon leppoisampaa laukkaa. Säännöt ei edellytä kuin mukana kulkemista ja 150 metrin noutokin sujui ripeästi tasaisella tempolla mennen tullen, joten pisteitä 20/20.

Maasto-osuudesta viimeisenä tehtiin tarkkusetsintä. Tuomari oli tarkkasilmäinen ja huomasi Vaakun pahan tavan tarkistaa ruutu (kivemman esineen toivossa) kokonaan, vaikka on jo pikkuesineen sijainnin sieltä haistanut. Pisteet 19/20.

Pitkän päivän päätteeksi palattiin kentälle tekemään tottikset. Otin Vaakun autosta valmistautumaan omaan vuoroon aivan liian aikaisin, mutta kyllä jo maastossa tuntui loppua kohti sellaista väsymistä, ettei mitään järin hyvää tottissuoritusta ollut odotettavissa muutenkaan. Seuraaminen oli näennäisesti hyvää ja noudot esteineen suoritettiin varmasti, mutta kunnollista särmää ja motivaatiota olisi kaivattu. Selvimmin väsyminen näkyi jäävissä liikkeissä ja eteenmenossa, joissa tuli hidastelua ja kaksi asentovirhettä. Pienenä valopilkkuna hyppynouto meni vieraskoreasti ilman kosketuksia. Tottispisteet 82. Hienosti kuitenkin 9-vuotiaalle veteraanille tuli ensiyrittämällä EK3 plakkariin 2-tuloksella 266 pistettä. Tällä tuloksella tuli myös beauceron- ja bouvierosallistujien joukosta luokkavoitto ja briardien EK-rotumestaruus!

Etsintäkokeen rotumestari 2018, kuva Henna Lindell

Sunnuntaina oli Haloon vuoro startata ensimmäistä kertaa jälkikokeen 3-luokassa. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla, kun kisamittaista jälkeä ei oltu koskaan ajettu ja kuten toukokuun kokeessa nähtiin, Haloo saattoi heittää hanskat tiskiin jo ennen kilometrin matkaa. Nöyrin mielin lähdettiin kuitenkin yrittämään.

Tällä kertaa jännitysnäytelmä nähtiinkin jo heti janalla. Haloo irtaantui lujaa ja luotisuoraan, reagoi jälkeen säpäkästi ja lähti jäljestämään innokkaasti. Valitettavasti se oli takajälki, ja oikeaan suuntaan käännyttyä Haloo ei halunnut edetä ollenkaan. Jana oli suoritettu, tuomari lähti pois ja siinä me sitten ihmeteltiin. Onneksi tovin kuluttua metsätiellä ohi meni pyöräilijä, sillä se sai Haloon ajatukset taas nitkahtamaan on-asentoon. Haloo kiinnostui taas jäljestä, lähti etenemään yhä kiihtyvällä innostuksella ja yhtään en uskaltanut jarrutella menoa, vaan yritin vain puolijuoksua pysytellä perässä. Yksi välikeppi jäi matkan varrelle, mutta niin vain päästiin loppuun asti kelpo määrä keppejä taskussa! Jälkipisteet 144/170.

Seuraavaksi suoritettiin esineruutu, josta me tarvittiin tulokseen yltääksemme vaivaiset 6 pistettä. Nykysäännöillä se tarkoittaa kahta esinettä, minkä kuvittelinkin toukokuisen kokeen ja treenien perusteella olevan pala kakkua. Mutta, mutta. Kakunpalan sijaan nähtiinkin sama ilmiö kuin janalla. Haloo haki ensimmäisen esineen tosi lujaa mennen tullen - ja sitten se ei enää käytännössä tehnytkään mitään. 😱 Esineruudusta pisteitä 0/30 eli maastopisteitten osalta ei ylletty tulokseen. Tottikseen ei lähdetty pelkän huvin ja urheilun vuoksi, etenkään nyt kun tekeminen oli näin häilyvää.

Ennakkoon arvelin, että tulos saattaa jäädä kiinni jälkikeppien määrästä, mutta sehän menikin sitten ihan toisin. Haloo osaa asiat ja niin halutessaan tekee ne huiman hienolla intensiteetillä ja vauhdilla (jana, jäljestys, ensimmäinen esine), mutta mentaalipuolella tulee nyt melkoisia erroreita. Treenattavaa siis riittää, jotta ensi kaudella voidaan tavoitella kolmosluokan tuloksia.

Varis rotumestiksissä Kyröskoskella 1.9.2018, kuva Minna Virtanen

Vaakulle EK2

Palveluskoiratouhuja jatkettiin Vaakun kanssa elokuussa etsintäkokeella. Lajin ykkösluokka suoritettiin Kemin yöttömän yön kisoissa neljä vuotta sitten. Nyt kun jälkikokeet saatiin päätökseen, tuli sopiva aika jatkaa tätä sivulajia.

Tulostavoittein, mutta ilman suurempia pisteodotuksia, ilmoitin Vaakun etsintäkokeeseen Raaheen. Laskin että kuudesta osa-alueesta jäljestys, tottelevaisuus ja esineruutu ovat tuttuja juttuja. Pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä oli nopeasti kokeiltu, ja nekin Vaakku muisti hyvin. Ehdottomasti arvoituksellisimmaksi osa-alueeksi tiesin henkilöhaun, sillä niin mielijohteesta ja leppoisalla asenteella ilmoittauduttiin kokeeseen, ettei yksissäkään hakutreeneissä ehditty käydä. Edellinen hakutreeni oli lähes vuoden takaa. 😲

Koepäivä aloitettiin maastossa jäljillä. Vaakku teki parhaan janasuorituksen miesmuistiin ja sai porukan ainoana jäljeltä täydet pisteet. Seuraavaksi päästiin hakuradalle, jonka vasen laita laski näkymättömiin ja oikea laita nousi mäen päälle. Radan puolivälissä Vaakku viipyi vasemmalla puolella omituisen pitkään näkymättömissä. Sitten sieltä alamäestä kurkisti Vaakku kysyvän näkäisenä, katosi taas ja hetken kuluttua juoksi lujaa luokse pieni oksanpätkä suussaan. Hyväksyin ilmaisun ja Vaakku vei vauhdikkaasti löydölle. Kiintorulla kaulassa näytti olevan kunnossa, joten ihmettelin, miten Vaakku ei ollut saanut rullaa otettua, vaikka maalimiehen mukaan oli kovasti yrittänyt. Suoritus jatkui ja toinen maalimies löytyi selvästi oikean takakulman tuntumasta mäen päältä. Vaakku tuli hakemaan minut tyhjin suin, mutta selvästi löytäneenä, ja kun aikaakaan ei enää ollut tuhlattavaksi, niin hyväksyin ilmaisun ja Vaakku vei taas vauhdikkaasti löydölle. Molemmat maalimiehet nousi, mutta arvatenkin ja ihan syystä pisteet ilmaisuista ja työskentelystä ropisivat.

Black Death Varis 4.8.2018, kuva Veera Soukka

Esineruutukin meni hieman alakanttiin, sillä kolmea esinettä tietysti haettiin, mutta Vaakku toi viidessä minuutissa vain kaksi. Tarkkuusetsintä ja pudotettu menivät onneksi ihan normisuorituksilla. Tarkalta tuomarilta tuli kuitenkin parin pisteen vähennys tarkkiksen työskentelystä ja pisteen vähennys pudotetussa, kun paluuvauhti ei ollut niin luja kuin menovauhti. Kaikkiaan maastosta saatiin kuin saatiinkin ihan reilusti tulokseen riittävät 170 pistettä.

Tottikset tehtiin Raahessa Käpälämäen kentällä, joka on suurimmaksi osaksi sorapohjainen. Pahimmoilleen tottisten alkaessa alkoi myös auringonpaiste, joten kenttä oli melko kuuma. Vaakku oli kuitenkin yllättävänkin hyvässä potkussa vielä näin päivän päätteeksi ja teki innokkaasti 88 pisteen tottiksen. Selvimpinä virheinä tuli taas liikkeestä istumisessa asentovirhe, hypyssä kosketukset ja eteenmenossa toinen maahan-käsky.

Noudoissa Vaakku hauskasti intoili perusasennossa niin, että istui välillä ihan kurrena molemmat etutassut irti maasta. Paikkamakuussa minä puolestani sekoilin hieman, kun ajattelin, että sääli auringonpaisteessa makaavaa koiraa, mutta ihanaa itse päästä näkösuojan varjoon istumaan hetkeksi ...ja samassa tajusin, että mehän ollaan kakkosluokassa eli se siitä varjopaikasta ja siirryin sujuvasti piilon viereen koiran näkösälle. 😄 Kotiinviemisiksi saatiin siis EK2 pistein 258 ja samalla varmistui, että rotumestiksiin syyskuussa lähdetään tavoittelemaan tulosta etsintäkokeen 3-luokkaan.

Black Death Varis 4.8.2018, kuva Veera Soukka

Yöttömästä yöstä EK1

Variksen kanssa avasimme pk-koekauden Kemin yöttömän yön kisoissa. Meidän p i t ä i s i tavoitella jäljeltä ykköstuloksia, mutta päätin nyt kuitenkin osallistua ihan muuhun lajiin. Kemin jälkimaastot ovat tunnetusti haastavat, ja toisaalta oli jo kova hinku päästä kokeilemaan henkilöhakua. Varsinaiseen hakukokeeseen mennään vasta syksyllä, joten nyt startattiin etsintäkokeessa.

Yöttömässä yössä osallistujia oli kaikkiaan 27, niistä etsintäkokeessa yhdeksän ja meitä ykkösluokkalaisia kaksi. Aiempina vuosina on ensin tehty kaikki tottikset kahdella tai kolmella kentällä ja iltapäivällä lähdetty maastoon, mutta tällä kertaa osa lajeista, myös etsintäkoe, alkoi maastolla.

Ensimmäisenä päästiin jäljestämään. Hyvistä treenijanoista huolimatta nähtiin taas meidän perinteinen koejana: suora rauhallinen eteneminen, takajälki ja sitten hieman haparoiden liikkeelle. Heti janalta poistuttua yritin taas jäljestää itsekin, mutta tovin paikallaan tupeksimisen jälkeen oli uskottava, että jälki todella jatkuu lähes janan suuntaisesti, minne Varis hapuilikin. Varis nosti kaikki kepit ja onneksi se jäljestäminenkin varmistui ensimmäisen kepin jälkeen. Pisteet 57/60.

Seuraavaksi oli vuorossa haku ja sen jälkeen esineruutu. Hakuvuoroa odotellessa me yllättäin päästiinkin käymään esineruudussa ensin. Pikaisella valmistautumisella lähetin Vaakun vasemmasta etukulmasta ruutuun ja tuota pikaa se toikin sieltä esineen. En tiedä, jäikö Vaakulle vähän epäselväksi, mitä se on menossa etsimään, sillä se toi esineen oudon epäilevän oloisena. Pisteitä kuitenkin täydet 30.

Haku oli suuri jännityksen aihe - mutta turhaan. Tuttuun tapaan Varis intoili radalle pääsyä ja tuomarin esitellessä aluetta tsuumaili nenä pitkällä jo kohti etukulmia. Ja aika haipakkaa homma sitten hoidettiinkin!

Ensimmäisellä pistolla löytyi ukko vasemmasta etukulmasta, oikealle puolelle tyhjä ja kolmannella lähetyksellä löytyi ukko vasemmalta jälkimmäisen viidenkympin alueen keskeltä. Vaakku lähti sekä pistoille että näytöille kuin nato-ohjus. Saatiin ilman ennakkoon annettuja ohjeita mennä niin lujaa kuin halutaan, ja mehän sitten kans mentiin! Ilmaisuista täydet, neljä pistettä lähti vähistä pistoista ja tutkimattomasta alueesta ja kahdesta pisteestä en tiedä, mistä ne meni. Tästä siis 64/70.

Pudotetun suoritusvuoroa odottaessa tuli hihiteltyä kanssakilpailijan aivoituksille, että lukihäiriöisenä ei välttämättä saisi selvää radalla olevasta "pudota"-kyltistä. Kuten arvata saattaa, niin eipä oma suoritukseni siitä sitten kauaksi jäänyt. En nimittäin huomannut koko kylttiä! :D Keskityin kulkemaan merkittyä rataa, ja olen tainnut treenata hieman pidemmillä välimatkoilla, joten havahduin tuomarin huutoon "Pudota!" :D Pelkäsin jo muutenkin, että Vaakku pidempään matkaan tottuneena porhaltaa esineestä ylitse ja nyt meidän noutomatka lyheni jonkun metrin. Hienosti Varis kuitenkin suoriutui omasta osuudestaan. Seuraaminen lopussa hieman herpaantui, mutta nouto ja esineeseen reagointi oli säpäkät. Pisteistä täydet 20.

Tarkkikseen mennessä maastopisteitä oli jo tulokseen tarvittava määrä, joten sen puolesta ei enää ollut hätää. Yritin lämmitellä Vaakkua omalla tarkkisesineellä, ja hyvin tuntui lämpenevän. Ruudun kulmalla supatin "Tarkka, tarkka..." ja käskyn saatua Vaakkuhan lähti kuin nato-ohjus, jonka sain parkaisullani pysäytettyä jostain viiden metrin tuolta puolen. Voi elämä... :D No hetken ruudussa pyöriskelyn ja jappasun jälkeen esine löytyi vasemman takakulman paalun juuresta. Hasardi-luovutuksessa ei ollut onni tai kopparin taidot mukana vaan tuli vielä kirsikaksi kakkuun pudotuskin. Pisteitä tästä 17/20.

Päivän maastoilujen jälkeen palattiin iltasella kisakeskukseen tekemään kokeen viimeiset tottikset. Variksen kanssa oltiin kolmen kierrossa ja päästiin heti aloittamaan liikkeillä. Vaakku oli suorastaan mukavassa potkussa, asennot meni oikein, esteet meni oikein, hypyssä ei kosketuksia. Luoksetulo ja tasamaanoudon paluu olisi pitänyt olla lujemmat. Pisteitä Petri Tsokkiselta 94.

Jälkikoirien palattua illan mittaan maastosta saatiin koe päätökseen. Varis sai koulutustunnuksen EK1 ja luokkavoiton pistein 282. Lisäksi Vaakku palkittiin etsintäkokeen suurimman pistemäärän tehneenä koirana. Hyvä Vaakku! :)

Etsintää yöttömässä yössä

Lauantaiaamuna suuntasin autonnokan kohti Kemiä ja yöttömän yön kisoja. Edessä oli Rännin kanssa pitkä etsintäkoepäivä seuraavan vuorokauden puolelle saakka.

Helteinen päivä alkoi tottiksella, josta saimme 86 pistettä. Tuomarina kaikkien lajien 2-luokassa oli Ville Kalliomäki. Seuraamisessa paikka ja kontakti pysyivät alusta loppuun henkilöryhmää myöten, mutta ryhmässä pysähtyessä Ränni ei ollut istunut. Liikkeestä istuminen erittäin nopea. Liikeestä maahanmeno nopea, mutta luoksetulo hidas ja edessä vino; tämähän on nähty jo parissa edellisessäkin kokeessa, ja jonkinlainen sotasuunnitelma asian treenaamiseksi onkin ollut mielessä, mutta vielä kokonaan toteuttamatta. Liikkeestä seisominen nopea. Tasamaanoudossa loppu oli hidas ja hyppynoudon paluussa tuli kevyt kosketus. Estenouto, eteenmeno ja paikallaolo kunnossa. Kaikkiaan seuraamiseen, noutoihin ja eteenmenoon kaivattiin vielä lisää voimaa.

Iltapäivällä siirryttiin kisakeskuksena toimineesta Karihaaran urheilukeskuksesta maastoihin. Tuomarina etsintäkokeessa oli Hilkka Palosaari. Odotetusti urakka aloitettiin jäljellä, josta Rännille täydet 50 pistettä. Jana oli mallikas, jäljestäminen tarkkaa ja keppeihinkin reagoi hyvin - yes! Pudotetun esineen noudossa oli selkeästi merkitty hyväkulkuinen rata. Rännin seuraaminen oli muutoin erinomaista, mutta se irtaantui hieman juuri siinä kriittisessä kohdassa, jossa esine pitää koiran huomaamatta pudottaa. Annoin heti uuden seuraa-käskyn, jolla paikka korjaantui ja pääsin pudottamaan esineen. Nouto 100 metrin matkalta sujui mallikkaasti. Lisäkäskyn vuoksi 19 pistettä. Tarkkuusetsintä sujui kuten viimeaikaiset treenit antoivat odottaa. Hyvää työskentelyä noin 45 sekuntia ja esine oli tuotu kouraan. Pisteitä täydet 20.

Seuraavaksi oli vuorossa henkilöhaku, josta tulikin varsinainen jännitysnäytelmä. Lähetin Rännin etukulmiin ja erinäisiä kertoja ylipäätään alueen ensimmäiselle puoliskolle. Kun aikaa oli kulunut jo viisi minuuttia tuloksettomana, oli pakko siirtyä alueen loppuosaan yrittämään ylös edes sitä toista maalimiestä. Ränni selvästi löysikin maalimiehen oikeasta takakulmasta, mutta ei noteerannut kaulassaan olevaa kiintorullaa mitenkään. Olin näkevinäni, että se yritti kiskoa jotain - kenties maalimiehen peittona ollutta verkkoa - ja pyöri siellä epätietoisena kuin yrittäen keksiä, että mitä täältä voisi ottaa mukaansa. Uusi lähetys samaan paikkaan ei tuottanut sen parempaa tulosta. Kysyin tuomarilta, saanko näytää koiralle sen rullaa, sillä epäilen, ettei se ole tajunnut kantavansa sitä mukanaan. Sain neuvon, että on luvallista korjata rullapannan asentoa. Kutsuin koiran jälleen luo, korjasin rullapannan asentoa, lähetin ja luojan kiitos nyt se paineli piilolle, otti rullan, teki ilmaisun ja näytön. Aikaa jäi rutinaalliset 3 sekuntia! Ensimmäinen ukko jäi tuulen alle vasempaan etukulmaan, johon Ränni ei tehnyt tarpeeksi syvää pistoa. Pisteitä 42 jaossa olleista 80:sta.

Jännitettävää riitti siis vielä esineruutuunkin, sillä tuloksen saadaksemme oli löydettävä ainakin yksi esine. Tämän hetkisen tason mukainen suoritus saatiin onneksi tehtyä eli kaksi esinettä löytyi kohtuullisessa ajassa ja työskentelystä hieman vähennystä, pisteitä 28. Esineruutuun menoa odotellessa saimme muuten hyttysten lisäksi seuraa myös hieman harvemmin nähdystä luonnoneläimestä, kun ontuva ja nuhjuisessa kunnossa oleva kettu tuli miltei leiriimme asti. Tuulenvire kävi ketun suunnasta ja se ehtikin melko lähelle ennen kuin huomasi meidät ja hipsi tiehensä. Video ketun vierailusta.

Maasto-osuuden jälkeen palattiin Karihaaran urheilukeskukseen istumaan iltaa ja odottelemaan muiden lajien kilpailijoiden paluuta sekä palkintojenjakoa. Meillä ei haku mennyt tällä kertaa aivan kuin Strömsössä, mutta tasaisen varmat muut osa-alueet takasivat riittävät maastopisteet 159. Yhteenlaskien Rännille siis 2-tulos 245 pistettä ja EK2 taskussa päästiin jonnin verran ennen puoltayötä kotimatkalle. Etsintäkokeen kolmosluokkaa kokeillaan ehkä sitten elokuun lopussa piirinmestaruuskokeessa.



Mari Moisalan tottiksesta ottamia kuvia galleriassa.

Yippee - EK1

Lauantaiaamuna matkattiin koko lauman voimin Rännin etsintäkokeeseen Raaheen. Kokoontumispaikalle kerääntyi joukko uusia ja vanhoja tuttavuuksia, ja tarkastusten jälkeen siirryttiin ensitöiksi jälkimaastoon.

Janalla Ränni nosti jäljen suoraviivaisesti ja iloiseksi yllätykseksi aivan oikeaan suuntaan. Jäkäläisellä mäntykankaalla jäljestäminen oli helppoa kuin heinän teko, mutta kolmoskeppi onnistuttiin silti missaamaan ja se käytiin nostamassa viimeisen kepin jälkeen. Pisteitä täydet 50.

Seuraavaksi siirryttiin kangasmetsäaukealle, jonka ympäristössä suoritettiin kaikki muut maasto-osiot. Mukava, kun sai leiriytyä aloilleen, juoruta kisakavereitten kanssa ja käydä omalla vuorollaan aina kävelymatkan päässä tekemässä koesuoritus. Pudotetun esineen noudot sai katsella jopa mukavasti suoraan omasta retkituolista.

Ensin oli kuitenkin vuorossa meidän suurin jännityksen aihe, haku. Alueen vasen puoli oli sammalista, kosteaa vitikkoa ja oikea puoli nousi kallioisena ja kivikkoisena loivasti ylämäkeen. Ränni teki aluksi vain lyhyet pistot kohti molempia etukulmia. Lähetin hieman eri kohdasta uudelleen vasempaan etukulmaan tiukemmalla käskyllä, ja sinne Ränni nyt upposikin paremmin. Sieltä se toi myös vauhdilla rullan ja teki hyvän näytön maalimiehelle, joka oli pressun alla etukulman leikkaavan vesiojan takana. Seuraavalla pistolla oikealle puolelle annoin Rännin edetä alueen loppuun asti. Takakulmasta kallioisen mäen takaa se tulikin rullan kanssa ja teki näytön naamioverkolla peitetyssä avoimessa piilossa olevalle maalimiehelle. Työskentelystä hieman vähennyksiä, pisteitä 77.

Esineruutu oli niinikään hyvin vaihtelevassa maastossa. Ränni lähti ruutuun taas raivostuttavan hitaasti, mutta paransi tahtiaan, löysi melko pian nahkaremmin pätkän ja toi vauhdikkaasti. Pisteitä täydet 30, vaikka alun himmaamisesta olisi voinut yhden pisteen rokottaakin.

Pudotetun esineen nouto tehtiin mukavalla radalla. Meidän esineenä toimiva rullattu keittiöpyyhe on Rännille jo selvä merkki, mitä seuraavaksi tehdään. Ränni seurasi lähtöpisteestä radan päähän erinomaisesti, lähti vauhdikkaasti matkaan, veti liinat kiinni heti esineen ylitettyään, toi vauhdikkaasti ja luovutti hyvin. Täydet 20 pistettä.

Tarkkuusetsintään virittäydyttiin tekemällä omaa vuoroa odottaessa pieni lämmittelyetsintä. Koeruudussa Ränni työskentelikin heti alusta alkaen erinomaisesti. Hetken aikaa sen piti metalliavainta etsiä, mutta kylläpä sitä työskentelyä kehtasi näyttääkin. Esineen tuominen kunnossa. Pisteitä täydet 20.

Tottiksiin siirryttiin Käpälämäen kentälle, ja me olimme vuorossa ylempien luokkien koirien jälkeen toisessa parissa. Ensin tehtiin paikallaolo, jossa perusasentoon tarvittiin taas toinen käsky. Seuraamisessa kävelin viime kokeesta viisastuneena hitaammin ja suorempana ja kiersin henkilöryhmän tiiviimmin. Rännikin oli mukavasti juonessa mukana ja arvosanaksi erinomainen. Molemmissa jäävissä tuli oikea asento, mutta maahanmenon varmistin julmalla käskyllä, eikä Ränni sitten arvannutkaan lähteä luokse ensimmäisellä käskyllä ja toisellakin hipsi hissukseen. Noudot tapahtuivat siististi, joskin tasamaalla paluu olisi voinut olla vauhdikkaampi ja hypyssä tuli kosketus mennen tullen. Kapulan luovutukset olivat nyt mallikkaan rauhalliset. Eteenmeno tapahtui nyt reippaasti kentän päähän asti, joskin maahanmeno olisi voinut olla ripeämpi. Tottiksesta 92 pistettä.

Pitkän päivän päätteeksi saatiin ynnätä huikeat maastopisteet 197 ja kelpo tottispisteet 92. Yhteispistein 289 Rännille siis reilu 1-tulos ja EK1 taskuun! Oli jännittävä ja hauska päivä mukavassa seurassa. Ränni on kisannut aiemmin vain jäljellä, joten uutena tuli pienempien erikoistehtävien lisäksi henkilöhaku. Minulle taas uutta oli kisata rullakoiran kanssa. Ja tokihan oltiin taas niin ajoissa asialla, että ensimmäinen kiintorullatreeni tehtiin Rännin kanssa tasan viikkoa ennen koetta. Mutta hyvin se veti - ja koko maaston - ei voi mitään!






Lisää Timo Raution ottamia kuvia galleriassa.

Jälkikoe ja etsintäkoe

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna urakoimme piirinmestaruuskisoissa lauantaina Rännin kanssa jälkikokeessa ja sunnuntaina Novan kanssa etsintäkokeessa. Koelajit oli hajautettu kahdelle päivälle erillisiksi kokeisi, joten halutessaan pystyi osallistumaan kahteen eri lajiin vaikka samallakin koiralla.

Lauantaina koepäivä aloitettiin tottiksella, jossa karsittiin 20:sta osallistujasta 15 maastoon lähtijää. Ränni teki melko kylmiltään mammalomalta palanneena ihan hyvän tottiksen 85 pistettä. Kontakti ja ilme oli hyvä, mutta liikkeestä istumisen se seisoi, tasamaanoudossa lähti heitosta kapulan perään, hypyssä tuli kosketukset esteeseen ja eteenmenossa tarvittiin kaksi käskyä maahanmenoon - noinkohan olisi totellut jälkimmäistäkään, jos ei olisi tullut aita vastaan? Maastopaikka joka tapauksessa saatiin.

Seuraavaksi suunnattiin jäljestämään. Yhden ylimääräisen ympyrän Ränni teki janalla, ennen kuin poimi jäljen ja päästiin liikkeelle, pisteitä 39. Melkein saman tien janalta lähdettyä olimme marjastajan ja kahden labradorinnoutajan keskellä. Aikamme pyörimme heidän tallailemia jälkikuvioita selvittelemässä, mutta tuloksetta. Ränni ehti jo väsyä melkoisesti, mutta palasimme vielä janan taakse ja hetken sieltä poikittain kuljettua Ränni nostikin jäljen ja pääsimme vihdoin kunnolla liikkeelle. Ränni oli jo silminnähden väsynyt, mutta sisukkaasti se jäljesti koko 1,5 km - joskin saaliiksi tuli vain neljä keppiä, kutonen mukaanlukien. Tuloksessa oltiin kuitenkin vielä kiinni.

Esineruutuun mennessä kova tuuli vaihtui vesisateeksi. Ruudusta oli ennen meidän vuoroa noussut vain kahta esinettä, mutta Ränni löysi kuin löysikin kaikki kolme. Työskentely ei ollut ihan oppikirjasta, sillä Ränni teki pistot vähän oman mielensä mukaan, viis siitä mihin minä sitä yritin lähettää. Esineruudusta tuli 28 pistettä, mikä takasi tulokseen riittävät maastopisteet 157.

Koko koitoksesta Rännille siis koulutustunnus JK3 pistein 242 ja piirinmestaruuskisan 5. sija. Kauas jäimme tällä kertaa siitä himoitusta 1-tuloksesta, mutta piirinmestaruuskokeessa jo pelkkä tulos ja sijoitus on tietysti mukava saavutus.



Sunnuntaina oli sitten Novan vuoro urakoida etsintäkokeessa. Tällä kertaa aloitettiin maastolla, josta ensimmäisenä ohjelmassa oli jälki. Janalla nousi ensin väärä jälki ja sitten vielä takajälki. Ensinmainitusta ei tule vähennyksiä, joten janalta pisteitä 8. Itse jäljestys sujui pelottavan hyvin. Vaikka nyt tarvitsi poimia vain neljä keppiä lyhyeltä etsintäkoejäljeltä, niin tuolla asenteella se selvittää aivan millaisen jäljen tahansa.

Pudotetun esineen nouto tehtiin vanhalla hakkuuaukealla, jossa oli vain muutama hassu puu, mutta paljon kelottuneita oksakasoja kulkua hankaloittamassa. Seuraaminen radan päähän sujui nihkeästi ja noudon lopuksi unohdin tyystin käskeä koiran sivulle. Itse nouto sujui hyvin, pisteitä muistaakseni 19.

Henkilöhaku oli vuorossa seuraavaksi. Nova teki hämmästyttävän kauniit pistot etukulmiin ja kaarsi sieltä käskystä hienosti takaisin keskilinjalle. Seuraavalla pistolla vasemmalta, alueen puolivälistä tuli löytö, jonka Nova ilmaisi nippanappa täysin pistein. Toinen maalimies löytyi oikeasta takalaidasta pienen mäennyppylän päällä olevasta kuopasta. Nova aloitti ilmaisun, mutta lopetti saman tien ennen kuin ehdin minnekään. Lähetin sen kolme kertaa sinne pistolle. Joka kerta se loikki sinne raskaskulkuisen suopursualueen käpi, mutta ei ilmaissut. Katseli vain kuopassa makaavaa maalimiestä, että siellä se lepää. Voi argh! Pisteitä vain yhdestä maalimiehestä, muistaakseni 59.

Esineruudussa Nova liikkui kohtuullisesti, mutta työskentely oli hyvin väsynyttä ja kunto alkoi selvästi loppua. Tuloksena esineruudusta onnettomasti vain yksi ainoa esine, pisteitä muistaakseni 9.

Tarkkuusetsintä on joko tai -luonteensa vuoksi tavallaan vaikea osa-alue. Pikkuruinen esine joko löytyy tai ei löydy, eli siitä tulee joko vähintään lähes täydet pisteet tai ei pisteitä ollenkaan. Omalla esineellä pienen lämmittelyetsinnän tehtyä mentiin koeruutuun. Nova etsi keskittyneesti, pysyi koko ajan ruudussa ja löysikin tuota pikaa 5 snt kolikon. Tarkkuusetsinnästä täydet 20 pistettä.

Nova oli kesän pentulomailun jäljiltä suorastaan rapakuntoinen, mikä näkyi maastossa henkilöhaussa ja esineruudussa. Maaston jälkeen edessä oli vielä tottelevaisuusosa, josta osasin odottaa aika väsynyttä suoritusta. Virkamiestyyliin Nova teki liikkeet, mutta yleisen vaatimattomuuden lisäksi tuli asentovirhe liikkeestä maahanmenossa ja esteen kaato hyppynoudossa. Pisteitä tottiksesta 82.

Maaston ja tottiksen yhteispisteillä 237 tulokseksi Novalle koulutustunnus EK3 ja piirinmestaruuskisan 4. sija. Lopullinen tavoite tässä lajissa, eli ylimmän luokan koulutustunnus, tuli siis heti plakkariin!

Etsintäkoe

Briardien PK-mestaruuksista kisattiin tänä vuonna 27. kesäkuuta Kemissä, yöttömän yön kokeessa. Ilmoitin Novan etsintäkokeeseen 2-luokkaan, koska jälkikokeet eivät meillä kulje toivotulla tavalla. Etsintäkokeessa riittäisi tulokseen yksikin keppi jäljeltä, jos muut osiot menee hyvin.

Kisapäivä alkoi klo 11 Sauvosaaren urheilupuistossa tottelevaisuudella. Kokeeseen oli ilmoittautunut 45 kilpailijaa, joten tottikset tehtiin urheilukentän keskiviheriöllä kolmella vierekkäisellä kentällä. Novan kanssa olimme vuorossa keskimmäisellä kentällä iltapäivällä kahden aikoihin.

Tottis sujui aivan mallikkaasti mukavalla ilmeellä ja hyvässä kontaktissa. Arvosanaksi meille hyppynoudosta puutteellinen, jostain yhdestä liikkeestä erittäin hyvä ja kaikista muista liikkeistä - seuraaminen mukaanlukien - erinomainen. Hyppynoudossa Nova miltei kaatoi koko esteen mennessä ja teki reilun kosketuksen palatessa. Menohypyn ryminässä unohdin antaa noutokäskyn, joten paluuseen annoin varmuudeksi lisäkäskyn. Tottiksesta 93 pistettä.

Maastoarvonnan jälkeen suuntasimme metsään, missä ensimmäisenä odotti jäljet. Jana sujui takellellen, mutta liikkeelle päästiin ilman takajälkeä. Ensimmäisen kepin jälkeen Nova yritti vanhoja vinkeitä eli palata takaisin janalle, mutta nyt huomasin aikeet ja sain sen kannustettua poimimaan jäljen ja jatkamaan eteenpäin. Kehuistani Nova varmistui aivan huikeasti, häntä alkoi viuhua tuttuun tapaan ja se jäljesti aivan superisti jäljen loppuun ja nosti kaikki kepit - Jippii! Jälkipisteitä meille 49 eli yhtä janapistettä vaille täydet.

Seuraavaksi parkkeerattiin metsätien varteen, missä tehtiin pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä. Pudotetun esineen noudot ovat kevään aikana sujuneet mallikkaasti ja siitä nyt kokeessakin ansaitusti täydet pisteet. Tarkkuusetsintää epäilin hieman etukäteen, mutta niin vain Nova etsi, löysi ja toi kolikon kouraan. Yksi työskentelypiste verotettiin ruudun ulkopuolella käymisistä ja pään nostamisesta kertaalleen.

Esineruutuun siirryttiin hieman metsätietä eteenpäin. Nova työskenteli ruudussa reippaasti ja toi tarvittavat kaksi esinettä. Jälkimmäisestä esineestä se sai hajun aika kaukaa ja sen paikallistaminen otti aikansa. Sinnikkyyttä kuitenkin riitti hajun selvittämiseen. Esineruudusta täydet pisteet.

Viimeisenä vuorossa oli henkilöhaku, jossa on kiinni tuloksen kannalta ratkaisevat 80 pistettä. Meillä oli sen verran pisteitä jo kasassa, että tulokseen riittäisi yksi maalimies kahdesta. Nova oli hakuradalle mentäessä aika täpinöissään ja tuntui tietävän tarkalleen, mitä on menossa tekemään.

Ensimmäinen ukko löytyi vasemmasta etukulmasta ensimmäisellä pistolla, jonka Nova tosin teki aikalailla mutkikkaammin kuin minä olin ajatellut. Oikealle puolen tuli mallikas tyhjä, jolta Nova tuli hyvin poiskin. Toinen pisto vasemmalle ei ollut aivan niin syvä kuin olisin toivonut - ja sitten jossain edempänä keskilinjalla käy vain vilahdus, kun koira vaihtaa omin nokkineen puolta ja painaltaa oikeaan takakulmaan, josta ilmaisee toisen maalimiehen.

Tuloksena maalimiehistä ja ilmaisuista täydet pisteet, työskentelystä puutteellinen. Vanhat vinkeet oli tässäkin lajissa voimissaan. Nova painelee hakuradalla isommin ohjauksesta ja käskyistä piittaamatta ja kaivaa ne ukot vaikka kivenkolosta. Vaikka takakulmasta. Vaikka ensimmäisellä pistolla. Sinänsä ihan kiva piirre ukkojen löytymisen kannalta, mutta ei sillä juuri tyylipisteitä ansaita. Omatoimihakukoiran hakupisteet 73.

Kaikkiaan siis saatiin kokoon 93 pistettä tottiksesta ja 191 pistettä maastosta, yhteensä 284 pistettä, koulutustunnus EK2, luokkavoitto ja briardien etsintäkokeen mestaruus! Yippee, hyvä Nova! Vanhakin jaksaa siis vielä heilua!








Kuvista kiitokset Mari Moisalalle.

Etsintäkoe

1-luokan etsintäkoirat aloittivat urakkansa tottiksella. Nova teki tottiskuviot rutiininomaisesti. Vakavampia kömmähdyksiä ei tapahtunut, mutta henkilöryhmässä tuli hieman jäämistä, hyppynoudossa kolisteltiin mennen tullen ja paikallaolon maahanmeno vaati toisen käskyn. Kaikkiaan koesuoritukseen kaipaisi kauttaaltaan lisää voimaa. Yhtäkaikki tosi hyvä fiilis jäi suorituksesta ja tuloksena oli 90 pistettä.

Heti tottisten jälkeen ajeltiin Sanginjoelle maastoon. Ensimmäisenä oli vuorossa henkilöhaku, joka sujui meiltä armottomalla räpellyksellä. Nova ei tehnyt kunnon pistoja etukulmiin ja uusintapistoilla kävi sitten tutkimassa koko alueen samalla kertaa kutsuistani piittamatta. Ensimmäinen puolipeitetty maalimies löytyi vasemmalta 1/3 matkan päästä. Toinen maalimies olikin yllätyksekseni oikeassa takakulmassa piilossa laatikossa (etsintäkokeen 1-luokassa molemmat pitäisi olla puolipeitettyjä) ja harjoittelemattomuutta tämä tuottikin hankaluuksia. Nova kävi piilolla useamman kerran ennen kuin ilmaisi sen hieman pätkien. Löytyneistä maalimiehistä pisteitä 20+20, ilmaisuista 10+8, työskentelystä 15/20 eli yhteensä 73/80. Mukana ollut tuomariharjoittelija ihmetteli suorituksen jälkeen, että hän ei voinut kuvitellakaan, että minun koira voi olla tottelematon! Mutta niin vaan tuolla vanhalla tokovaliollakin toisinaan hirttää öörat off-asentoon ja seikkailuvaihde päälle.

Seuraavaksi suoritettiin jälki. Jana on etsintäkokeessa huomattavasti lyhyempi mihin olemme tottuneet, joten lähetin tarkoituksella koiran liikkeelle rauhallisesti. Suoritus oli vähän liiankin rauhallinen ja kaiken lisäksi Nova arpoi takajäljen. Kunhan suunta saatiin oikeaksi, jäljestys sujui tarkasti pitkin jäkäläistä kangasmetsää ja tuota pikaa oli kaikki kepit taskussa. Lyhyydessään etsintäkokeen jälki oli suorastaan koominen, kun on tottunut hikoilemaan voittajaluokan 1,5 kilometrin jälkiä pitkin ryteikköjä ja vitikkoja. Jäljeltä nyt siis kepeistä 40/40 ja janalta 6/10 eli yhteensä 46/50.

Esineruutu oli seuraavaksi ohjelmassa. Sää oli ollut aika tuuleton ja tihkusateinen koko päivän, mikä varmasti osaltaan vaikutti siihen, että esineruudussa oli päivän aikana ollut koirilla paljon vaikeuksia. Lähetin Novan ruudun vasemmasta laidasta, mistä se juoksi suoran mutta hieman viiston piston oikeaan, stoppasi takalaitaan ja riemukseni nosti siitä esineen. Pisteet 30/30.

Sitten vuorossa pudotetun esineen nouto, jota ollaan harjoiteltu itsekseen sääntökirjan avulla näkemättä koskaan koesuoritusta. Seurautuksen ja esineen pudottamisen jälkeen päätepisteessä tuomarin luvalla lähetin koiran, joka tuntuikin kiitävän tuhatta ja sataa kohti pudotuspaikkaa - ja ohi sen! Mielessä kävi jo kauhukuva, että nyt se pinkoo autolle asti hakemaan jotain. Huusin TÄNNE, jolloin radan alkuun ehtinyt Nova lähti pinkomaan takaisinpäin, poimi matkalta esineen ja toi sen vauhdilla minulle. Pisteitä tuli 17/20.

Päivän päätteeksi oli tarkkuusetsintä, jota varten oli tehty ruutu jäkäläpläntille. Nova etsi rauhallisesti ja löysikin aika pian metallisen pultin ja tyynen hyvä-kehuni siivittämänä toi esineen kuten piti. Pari pistettä rokotettiin ruudun ulkopuolella käymisistä, joten tästä tehtävästä 18/20.

Tuloksena siis maastosta 184 ja koko kokeesta 274 pistettä, EK1 ja luokkavoitto! Kaikkiaan päivä oli eri suorituspaikoille siirtymisineen, odotteluineen ja kerta toisensa jälkeen koiran uuteen suoritukseen valmistamisineen tosi pitkä. Mahdottoman hauskaa oli kyllä myös! Etsintäkokeen osallistujien kesken henki on loistava, kun koko päivä vietetään suorituspaikoilla yhdessä turisten ja jännittäen suorituksia.