Luoksetulon stoppeja on tehty kotipihassa. Aika kehnot ovat toistaiseksi. Seisominen on pallonheitolla näppärä, mutta ei siinä sellaista varmuutta ole, että missä tilanteessa tahansa onnistuisi. Maahanmeno on hidas, sillä pysähtyminen kestää ja vasta pysähdyttyään Varis tekee ripeän maahanmenon. Toisinaan on onnistuttu samaan aikaan kiva vire, jossa pysäyttelyt eivät ole ollenkaan vaikuttaneet läpijuoksujen tai jatkamisten vauhtiin.
Hallilla on tehty pitkää luoksetuloa kartioitten ohitse ja vaihtelevasti palkattu läpijuoksuista, pysäytyksistä tai jatkamisista. Tässäkin on nähty jos jonkinlaista ongelmaa alkaen siitä, ettei koira lähde kutsusta ollenkaan, pysähtyy huonosti, pysähtyy mutta lähtee valumaan uudelleen ennen aikojaan, pysähtyy mutta lähtee huonosti taas liikkeelle ja niin edelleen. Ihan ansaitusti on siis tämä liike minun inhokkilistan kärjessä! Onneksi treenin aikana on noitten ongelmien jälkeen aina saatu aikaan ihan lupaaviakin pilkahduksia, mutta se saadaanko missä aikataulussa edes jokseenkin varmasti laakista onnistuvaa kokonaista liikettä aikaan, onkin eri juttu.
Ruudun olen käynyt rakentamassa valmiiksi Variksen näkemättä ja jättänyt sinne ensimmäistä lähetystä varten lelun. Aloitukseen on yritetty opetella sanaa, josta Varis osaisi katsella etsiä ruudun valmiiksi. Hieman turhan hanakasti se katsekontaktia tuossa tilanteessa hakee ja malttaa vain nopeasti vilkaista - tai olla vilkaisevinaan - ruudun suuntaan. Ruutuun laukkominen on aina pikkuisen hidas. Ruudussa maahanmeno oli jo hyvä, mutta tuntuu nyt taas unohtuneen ja saattaa tapahtua vasta toisella käskyllä istumisen kautta. Ruudusta seuraamaan tulot on jo olleet ok, mutta noissa kelpparitreeneissä alun huonossa vireessä ne ei sitten taas sujuneetkaan. Vähän turhan monta kiikun kaakun kohtaa on siis tässäkin liikkeessä.
Kaukot avoimen luokan malliin meni kelpparitreeneissä hyvin myös liikkeenohjaajan häiriköiminä. Voittajaluokan kaukoissa taas jo pelkkä maasta seisomaan nousu osoittautui hankalaksi ja tapahtui aina kahdella käskyllä istumisen kautta. Tätä opeteltiin sitten kotona lähietäisyydeltä ja homma alkoikin sujua kohtuullisesti. S-M ja S-I -asennonvaihtojen tekniikkaa ja etenemistä en halua edes ajatella. Tavoitteena on vain ja ainoastaan, että asennot vaihtuisivat yhdellä käskyllä. Ja siinäkin näyttää olevan hieman tekemistä.
Tunnarissa kokeenomainen, täysin avuton :-D suoritus osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kun ei kertakaikkiaan mitään kuittausta oikean valinnasta antanut, niin koira saattoi palata tarkistelemaan tai sitten seisoi oikea tunnari suussa kapuloitten keskellä, kieli poskella väijyen ja häntää heiluttaen, että nonii, kuittaas nyt. Tässä kohden tehtiin sitten tunnaria taluttimessa, mikä on Vaakulle selvä merkki, että kyseessä on noutoliike ja sieltä tullaan samantien takaisin. Hetken aikaa oman tunnarin etsiminen kärsi, kun koiralla oli tietysti karrrrmea kiire, mutta etsiminen alkaa olla taas aika ok ja tunnarin kanssa tullaan kuittauksia odottelematta takaisinkin.
Muita noutoja eli tasamaanoutoa, metallinoutoa ja hyppynoutoa on tehty jonkun kerran. Parhaimmassa vireessähän ne menee hienosti, muutoin sitten noh, ne tapahtuu. Pikkuisen on sellaista suoraan heitosta karkaamisen tuntua olemassa, joten liikkeenohjaajan käskytystäkin täytyy vielä kokeilla.
Avoimen hyppy on sujunut niin superisti, että ehdin jo ajatella että ihana, kun on yksi varma liike! No eiköhän sitten hetipian kotipihassa palloillessa Vaakku tekaissut hienon jojohypyn, ettei nyt pääsisi liian varmalta tämäkään liike tuntumaan. :)
