Ränni KVA!

Tuskin ehdimme viime kokeesta kotiin, kun tarjolla oli jälleen peruutuspaikka jälkikokeeseen. Pari kertaa ennätettiin Rännin kanssa käydä tekaisemassa pikaiset tottikset ja seuraavana viikonloppuna oltiin jo matkalla kokeeseen Rovaniemelle.

Aamulla koepaikalla keskustelut muiden kilpailijoiden kanssa pyörivät kovasti porojen ympärillä. Eikä suotta, sillä maastoon siirryttyä oli joillain janan lisäksi jo oma tokkakin odottamassa. Rännin kanssa meillä oli onni myöten eikä poroja näkynyt sen enempää janalla kuin jäljellä. Janalla Ränni eteni hieman haparoiden, mutta heti jäljen kohdattuaan laski kirsun jäkäliin ja lähti jäljestämään tosi varmasti. Ensimmäisen kepin jälkeen tuli pidempi kepitön osuus, jossa oli piikki ja monta kulmaa. Olin jo aivan varma, että sinne jäi yksi keppi, mutta niin vain matkan edetessä taskuun kertyi kaikki kuusi keppiä. Tällä kertaa Ränni ilmaisikin ne hyvin - ja huolella kyllä leikittiin jokaisella kepillä sillä ajatuksella, että mitä lelumpi sen paremmin ne nousee.

Janalta ei tullut vähennyksiä, joten meidän vahvin osa-alue jälki oli täysin pistein takana ja hankalammat osuudet vielä edessä. Esineruutu oli normaalissa kangasmetsämaastossa, jossa Ränni esitti nyt hyvin tyypillisen tämänhetkisen tasonsa mukaisen suorituksen. Tuloksena tahmealla liikkeellä kaksi esinettä, joista pisteitä kuitenkin 22.

Tottiksessa liika koesuoritusten määrä suhteessa liian vähään harjoittelun määrään näkyi taas tavallistakin tahmeampana suorituksena. Liikkeestä istumisen Ränni kävi maihin nyt ilman mitään epäselvyyksiä ja eteenmenossa vauhdikas lähtö lopahti oma-aloitteiseen maahanmenoon. Muut liikkeet Ränni suoritti oikein, mutta hyyvin rauhallisesti. Pisteitä meille armeliaasti 89. Ja siinä se sitten on! JK3 yhteispistein 281, Rännin kolmas 1-tulos eli käyttövaliotulokset koossa! Huh huh, tämä tulikin hirmuisesti nopeammalla tahdilla kuin osasin odottaa. Tsekkiläisittäin sanoen Supeeer!







Lisää Marika Koiviston ottamia kuvia galleriassa.

Toinen KVA-kiinnitys

Ensimmäinen varasija Lohtajan jälkikokeeseen poiki Rännille koepaikan pari päivää ennen koetta. Paimion kisojen jälkeen ei ole ehditty treenata juurikaan, mutta kokeeseen oli toki lähdettävä sillä ajatuksella, että maaston onnistuessa riittää hieman heikompikin tottis. Kaikki kaksi elo-syyskuun aikana tehtyä treenijälkeä ainakin olivat olleet oikein lupaavia.
Koeaamuna aloitettiin maastoilla. Rännille arpaonni toi jäljen jäkäläisessä kangasmaastossa pururadan läheisyydessä. Onneksi sää oli hieman sateinen ja piti ainakin mukavuudenhaluisimmat ulkoilijat pois maisemista. Janalla Ränni eteni hyvin, mutta otti takajäljen. Itse jäljestys kulki mainiolla asenteella ja intensiivisyydellä kulmineen ja piikkeineen. Ränni on aina ollut tarkka jäljestäjä, mutta etenkin alkumatkasta myös hitaasti nysväävä ja haparoiva. Nyt kun viimein briardleirin innoittamana ymmärsin alkaa kannustaa Ränniä jäljestämisestä reilusti pitkin matkaa, se on saanut työskentelyynsä selvästi lisää draivia. Pyörä täytyy näköjään toisinaan keksiä uudelleen, sillä sama lääkehän oli käänteentekevä Novan metsäjäljestämisessä viime vuonna.

Täytyy tunnustaa, että hieman tuli taas yritettyä itsekin jäljestämistä, mutta kumma kyllä Ränni oli taas oikeassa. Viitisenkymmentä metriä tuli siis jäljestettyä kahteen kertaan, kun en ensimmäisellä kerralla uskonut, että siinä kohtaa tulee hiekkatien ylitys. Hyvän jäljestämisen lomassa kaikki kepitkin löytyivät, vaikka Ränni yritti kyllä luistella ensimmäisen ja viimeisen ilmaisemisesta.

Esineruudusta oli toiveissa tahmealla työskentelyllä edes kaksi esinettä, mutta yllätyksekseni Ränni toi kaikki esineet ja sai täydet pisteet. Tuomari kehui, että Rännin suoritus oli esimerkillinen ja siitä olisi sopinut tehdä opetusvideo muillekin. Itse, Rännin ongelmat tuntevana, olisin nähnyt mielelläni hieman enemmän vauhtia pistoille lähdöissä, mutta muutoin suoritus oli toki suoraviivaisuudessaan hyvin tehokas. Lähetin kolme pistoa ja jokaisella Ränni irtaantui suoraan, nappasi hyvin hajun ilmasta, etsi esineen ja toi vauhdikkaasti.

Pikaisen laskutoimituksen tuloksena maastosta oli pisteitä 194 eli 1-tulokseen tarvittiin tottelevaisuudesta 76 pistettä. Ja enempi kuin täpärällehän se meni! Muutoin tottis sujui tavanomaiseen tapaan, jolla yleensä liikutaan tuomarista riippuen pisteissä 83 - 90, mutta nyt sattui virhe meille kummallekin. Minä - monen onnistuneen liikkeestä istumisen jälkeen - sain taas vaihteeksi ilmoille äännähdyksen, jota Ränni ei meinannut tunnistaa minkäänlaiseksi pysähtymiskäskyksi. Estenoudossa puolestaan Ränni teki paluun hyppyesteen kautta, vaikka heitto oli aivan suora. Tällä esityksellä irtosi kuitenkin huojentavasti tulokseksi juuri se, mitä tarvittiin, 76 pistettä. Yhteistuloksella 270 pistettä Ränni sai nyt toisen kiinnityksen käyttövalionarvoon! Huippua!

Meriselitys

Jonkinlainen meriselitys tämänkertaiselle blogin laahaamiselle tulee tässä. Vielä kun saisi samaan kuvaan jotenkin ujutettua nyt syksyllä aloitetut opiskelut, niin siinäpä olisi tiivistettynä lähivuosien ohjelmisto.

SM-kisat Paimiossa

Tuskin ehdittiin leiristä toipua, kun jälleen tehtiin reissu mahdollisimman kaukaiseen kolkkaan Suomen kartalla - palveluskoirien SM-kisoihin Paimiossa. Jos oli leirillä hellettä, niin Paimiossa sitä sitten vasta olikin! Perjantaina oli avajaiset koirien tarkastuksineen ja lauantaina 35 jälkikoiraa suoritti tottelevaisuuden, jonka perusteella 20 parasta jatkoivat sunnuntaina maastoon. Meidän tavoite tottiskarsinnasta jatkoon pääsystä täyttyi, vaikka Ränni ei aivan toivotussa vireessä ollutkaan. Se suoritti kuitenkin kaikki liikkeet oikein, noudot esteineen ja lopun eteenmenon ripeästi. Tottelevaisuudesta meille 83 pistettä ja seuraavana aamuna sitten jäljestämään!

Jälkimaasto oli todella hyvä - samanlaiseen kun pääsisi tavallisemmassa kesäsäässä. Nyt metsä toi hieman suojaa yli 30 asteen kuumuudelta, mutta ilma oli valtavan kostea, painostava ja raskas hengittää – aivan kuin trooppisessa sademetsässä. Hitunen lisää ilmankosteutta ja olisi tarvittu sukelluslaitteet ohjaajalle ja kidukset koiralle? Janalla meni melkoisesti tyylipisteitä niin koiralta kuin ohjaajalta, vaikka jälki nousikin aivan oikeaan suuntaan. Ränni jäljesti todella hitaasti ja tarkasti ja oli jäljen puolivälissä jo aivan puhki. Läähätystä alkoi olla paljon enemmän kuin jäljestystä ja Ränni uupui kulman selvittelyssä. Taskuun saimme vain kepit 1 ja 3. Esineruudulla ei viitsinyt tietysti enää niissä olosuhteissa koiraa kiusata.

Vaikka onnistumisia aina toivoisi kaikille, niin harmistusta oman suorituksen huonoudesta kyllä lievitti se tosiseikka, että 20 maastoon päässeestä ainoastaan kaksi koiraa selvitti jäljen ja näin ollen saivat SM-mitalit kaulaansa ja pronssi jäi kokonaan jakamatta. Aika uskomaton tuloskato! Sää oli selkeästi yllättävän paha jälkikoirille.

Hienoa oli kuitenkin Rännin kanssa päästä SM-maastoihin, vaikka suoritus siellä ei aivan toivotusti onnistunutkaan. Hellekisoista toipuneina odottelemme Rännin kanssa syksyn kuulaita ja kylmänkirpakoita jälkikelejä. Lupaan olla valittelematta kylmyydestä!

Loviisan briardleiri

Miksi tehdä tänään se, minkä voi huomennakin jättää tekemättä? Eli kun blogin kirjoittaminen laahaa, niin se sitten kans laahaa. Sen verran on asiasta jo vienosti huomauteltu, että pakko alkaa kiriä tämä ajantasalle! Palataanpa siis reilun kuukauden takaisiin tapahtumiin...

Heinä-elokuun taitteessa koitti kovasti odotettu briardileiri Loviisassa. Keskiviikkoaamuna ajoin halki helteisen kotimaan kohti parakkikylää Loviisan ydinvoimalan kupeessa ja loppumetreillä poimin vielä kyytiin Veetille ja Lyylille isännän, joka oli työmatkalta hankkiutunut oikeaan maahan ja oikealle paikkakunnalle.

Keskiviikkoiltana aloitettiin Outi Hermiön peltojälkiluennolla, jossa keskityttiin erityisesti pennun kouluttamiseen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia olivat askeleitten asento pentujäljellä, tapa opettaa paalun tarkastaminen, askeleitten tietynlainen namitus ja tyhjien ottaminen mukaan sekä kulmien opettaminen hämyjäljellä. Osa asiasta oli tuttua luennon aiemmin kuulleiden kavereiden kertomana, mutta aina parempi, kun pääsee kuulemaan sen kokeneelta peltojälkikouluttajalta itseltään. Leirillä ei ollut mahdollisuutta peltojäljestämiseen, joten opit piti yrittää painaa mieleen ja henkiin herännyt treenikipinä säilyttää tulevaisuuteen.

Torstaiaamuna jatkettiin belgialaisen maalimiehen Marc Adriaensin purutreeneillä. Suurin osa koirista oli nuoria tai laji muutoin tuntematon, joten enimmäkseen leikitettiin koiria rievulla tai patukalla. Marc on treenannut kotimaassaan paljon myös briardeja ja se on ollut hänen oma rotunsa jo 25 vuotta. Rodun vinkeet oli siis tiedossa, ja liikkeelle lähdettiin useimmiten omistajan leikittäessä koiraa itse tai maalimiehen antaen koiralle etäisyyttä leluun kiinnitetyllä liinalla. Treenien aikana lukemattomia kertoja kuultu käsky oli Support the dog! eli ohjaajien piti todella antaa näkyä ja kuulua kannustuksensa ja tukensa koiralle. Treenien edetessä näkyikin jo todellista heittäytymistä koiranohjaamiseen.

Parisenkymmentä takkutukkaa teki kaksi treenikierrosta ja perjantaiaamuna aloitettiin sama urakka uudelleen. Neljän treenin kuluessa koirien edistyminen ja tottuminen tilanteeseen näkyi jo selvästi. Täytyy myöntää, että omien koirien yksittäisistä treeneistä en muista tuon taivaallista, mutta kokonaisuutena ne menivät aivan oikeaan suuntaan. Varista odotetusti huimasi ajatuskin vieraasta ihmisestä, mutta treeni treeniltä se uskalsi hivenen enemmän. Sillä on olemassa hyvä halu leikkiä, mutta ei vielä uskallusta leikkiä vieraan kanssa. 100 tällaista treeniä lisää, niin kyllä se siitä! :-D





Rännin talutin maalimiehen eteen pitkästä aikaa, sillä puruja on muistini mukaan treenattu viimeksi briardileirillä Hauholla kaksi vuotta sitten. Liikkeelle lähdettiin tyynyllä ja siitä sitten vaihdettiin Väinö-vainaan hihaan. Ränni sai oikein tehokuurin purussa leuan alta koskemista, sillä Marc tapasi tehdä sitä paljon ja Ränni puolestaan on kavahtanut sitä aina. Huomattua tuli myös ehdollistuminen piiskan paukahduksiin, ja nyt kun niitä ei tullut, oli Rännillä hieman orientoitumisvaikeuksia. Vieraista maalimiehistä ei ole juurikaan kokemusta ja takana oli pitkä tauko, joten siihen nähden Ränni suoriutui aivan kohtuullisesti sen kanssa tehdyistä kivoista peruspuruista, paoista ja vartioimaan lähetyksistä.

Marcin lähdettyä kotimatkalle treenaamista jatkettiin lauantaina ja sunnuntaina tottelevaisuudella. Minä haalin pennut ja nuoret koirat harjoittelemaan tekniikkaa ruualla imuttamalla ja Marko aloitti muiden kanssa kahden edellispäivän aikana virvotun vietin patoamisen tottelevaisuussuorituksiin. Lauantaina päiväseltään treenaamassa olivat myös Tea ja Variksen sisko Tälli, jota näin ensi kertaa sitten luovutusiän. Pentujen kanssa puuhastellessa esiin nousi ohjaamisen pienet jutut ja suuret vaikutukset, rytmitys toistoilla ja vapautuksella, seuraamisen palkitseminen pysähdyksistä ja aivan se, että ruuan täytyy olla sellaista mitä koira todella tavoittelee voimakkaasti. Vaikka sisäfilettä, jos se takaa superin innon. Lopuksi liityttiin muun joukon seuraan kentän laidalle ja pennutkin kävivät vielä tottiskentällä leikkimässä Markon opastuksella.

Asiaankuuluvalla tavalla leirisauna oli kuuma joka ilta, nuotiolla grilliherkut kärventyivät, Marcilta mielenkiinnolla haastateltiin miten se briardmaailma heidän kotinurkilla makaa ja hauskaa riitti niin uusien kuin vanhojen tuttujen kanssa. Niin, ja saatiinhan siinä ohessa yhteisvoimin synnytettyä briardien oma tulevaisuuden koelaji BRIPO. Pientä hiomista vielä koesääntöihin ja Sini voi alkaa koota treeniryhmää ja laittaa hihan heilumaan! :)) Sanomattakin siis selvää, että hyvin tuli viihdyttyä, ja kovasti Marcille myytiin ajatusta leirin jatko-osasta ensi kesänä...





Lisää leirikuvia löytyy Pian, Annamarin, Pipsan (osa1, osa2) ja omasta kuvagalleriasta.