Rotumestaruus!

Osallistuimme Rännin kanssa briardien, bouvierien ja beauceronien yhteiseen PK-mestaruuskokeeseen Laukaalla. Aamulla aloitimme tottelevaisuudella, josta Rännille ailahtelevalla suorituksella 82 pistettä. Esineruutu oli aivan 'kisakeskuksen' läheisyydessä, joten sinne päästiin nopsasti heti tottiksen jälkeen. Kaksi esinettä Ränni pinkaisikin metsästä ihan muitta mutkitta, joten siitä ansaitusti täydet 30 pistettä.

Jälkien suhteen oli onni myöten ja saimme varsin mukavan näköisen satumestämaaston. Janalla Ränni eteni suoraviivaisesti, mutta otti taas takajäljen. Alkaa jo epäilyttää, että se tarkoituksella yrittää valita aina sen 'lyhyemmän jäljen'. Itse jäljestäminen sujui tarkasti ja varmasti. Loppupuolisko jäljestä oli vetisempää ja töytäreisempää maastoa, ja olin jokseenkin varma, että joku keppi nyt ainakin jää niihin lampareisiin. Vaan tielle saavuttaessa oli kuin olikin kaikki kepit taskussa.

Pisteitä siis maastosta kaikkiaan 195, tottiksesta 82 ja yhteensä 1-tulos 277 pistettä, koulutustunnus JK2 ja briardien jälkikokeen rotumestaruus!

Kokeen tuloksen kokonaisuudessaan löytyy SBry:n tulospalstalta.

Astutusmatka Saksaan

Novan pentusuunnitelmat pyörähtivät todenteolla käyntiin, kun teimme elokuun alussa astutusmatkan Saksaan. Urokseksi oli valittuna Haagin perheen omistama ja kasvattama Masco, jota lähdimme tapaamaan Lounais-Saksaan Hombergin kaupunkiin. Matka tehtiin autolla Baltian kautta, mikä oli tuttu reitti Novan neljän vuoden takaiselta astutusmatkalta Tsekkeihin.

Matka Oulusta Helsinkiin, autolautalla Tallinnaan, läpi Viron, Latvian ja Liettuan sujui joutuisasti. Puolassa matka eteni hitaammin rekkaruuhkien ja teiden huonon kunnon vuoksi. Erityistä hilpeyttä aiheuttivat 'puolalaiset ohitukset', joissa vastuu oli kaikilla muilla paitsi ohittajalla itsellään. Tottuneesti ohitettava ja vastaantulijat siirtyivät tien laidoille, jolloin keskelle aukeni ikäänkuin kolmas kaista ohittajalle. Kätevää.


Saksan autobaanoilla sai vihdoin purkaa Puolan rekkajonoissa syntyneitä turhaumia ajamalla niin lujaa kuin autolla pääsi. Opelin mittari näytti parhaimmillaan 211 km/h. Määränpään lähestyessä Baltian tasaiset ja ankeahkot näkymät vaihtuivat Saksan upeisiin vuoristomaisemiin ja monikaistaiset autobaanat pieniin mutkitteleviin vuoristoteihin. Säät suosivat koko Saksassa vietetyn ajan hieman turhankin kuumalla auringonpaisteella elohopean huidellessa lähellä 30 astetta.


Mascon luona Hombergissa vierailimme viitenä iltana päivän hieman viilettyä. Komeissa maisemissa isossa lammashaassa koirat tapasivat toivotulla lopputuloksella kolmena peräkkäisenä iltana. Koirien heilasteltua siirryttiin istumaan iltaa Marionin ja Norbertin tarjoilujen, saksalaisten ruokien ja juomien, ääreen. Briardmaailman eroista ja yhtäläisyyksistä Suomessa ja Saksassa sekä Haagien kokemuksista 25 vuoden briardkasvatuksen ajalta riitti puheenaiheita.

Yhden helteisistä päivistä 'ulkoilimme' koirien kanssa Luxenburgissa, jonne Hombergista on vain 130 km ajomatka. Pientä päänvaivaa Hombergin seudulla aiheutti ulkoilumaastojen puute. Metsiköt olivat jyrkissä rinteissä ja kasvillisuuskin piikkiköynnöksineen hankalaa. Ei ihme, ettei Keski-Euroopassa tunneta pohjoismaisia maastolajeja.


Kotimatkalla poikkesimme tapaamaan Novan tytärtä, Rännin siskoa Rondaa, joka asuu aivan Tsekin tasavallan länsikärjessä, Saksan rajan ympäröimänä. Ronda lähti meiltä pikkupentuna maailmalle ja nyt pääsin ensikertaa tapaamaan sitä ja omistajaansa Lenkaa, joka on myös Novan äidin, Afra Black Suzanin, kasvattaja. Ronda tuntui olevan oikein avoin ja touhukas pikku briard, joka mielellään haasteli vieraita kepin vetoon. Perheen pojanviikareiden kanssa Ronda oli mitä parhaat kaverit, ja joukon jatkona arvokkaammin tallusteli vanha briardherra Verdih.


Rajanylitykset sujuivat koko matkan ajan näppärästi ilman jonotteluja, ja hieman villistä liikennekulttuuristakin selvittiin ilman kolhuja. Reissussa oltiin 11 päivää 31.7. - 10.8. ja matkamittariin kertyi 6700 kilometriä. Matkakuvat kuvagalleriassa.

Erkkarihulinaa

Tiina ja Jimi kyläilivät luonamme, kun briardien erikoisnäyttely ja mestaruustoko järjestettiin kotinurkillamme Virpiniemessä. Tokomestaruuskokeen järjestelyt saatiin hoidettua kunnialla, ja näyttelykehässä riitti katseltavaa pitkälle iltapäivään. Tapahtuman yhteydessä Jimi, Ränni ja Nova kävivät luovuttamassa verinäytteen Hannes Lohen koirageenitutkimukseen. Aivan päivän viimeisten koirien joukossa Ränni kävi pyörähtämässä Marlies Werkmeisterin arvosteltavana. Rännille rodun ainoana käyttöluokan narttuna tulokseksi hienosti ERI1.

"Kaunismuotoinen narttu. Tyypillinen pää, mutta hieman lyhyt kuono. Keskiruskeat silmät. Oikea purenta. Lapa hieman jyrkkä. Rinta ja selkä erinomaiset. Häntä hieman niukka. Erinomainen karvapeitteen laatu ja varsin kaunis väri. Varsin hyvät liikkeet. Häntä hieman iloinen."



Sunnuntaipäivän hikoilimme metsässä jäljestellen ja tottiskentällä noutoja hioen. Jimi sai välillä treenata lujempaa otetta kapulasta vieraankin ohjaajan kanssa, mikä ei näyttänyt poikaa yhtään häkellyttävän. Lisää kuvia Jimin kapulatreenistä kuvagalleriassa.

Kemin yötön yö

Heti kauden alkajaisiksi kävimme Novan kanssa toteamassa sekä jälkikokeessa, etsintäkokeessa että erikoisjälkikokeessa, että jälki ei nyt kerta kaikkiaan kulje. Ensimmäisestä kokeesta sitä ei tietenkään voinut vielä uskoa, vaan kolme kertaa piti omapäisesti kokeilla. Novan ilmoittautuminen Kemin yöttömän yön kisoihin oli jo maksettu, mutta koska kirjekuori odotti vielä lähettämistä pöydällä, vaihdoin Novan tilalle Rännin ensimmäiseen kokeeseensa alokasluokan jäljelle. Ensin siis vaihdettiin epätoivoisesti lajia ja lopulta koiraa.

Rännin koepäivä alkoi kahden aikoihin tottiksella, josta yhden asentovirheen myötä pisteitä 89. Jäljet aloitettiin kokeen luonteen mukaisesti vasta illalla, joten tässä välissä oli hyvää aikaa katsella muiden suorituksia, käydä kisakavereiden kanssa kaupungilla syömässä ja hengailla muuten vain.

Jäljestys sujui mukavasti, mutta pari välikeppiä silti onnistuimme jättämään metsään - pisteitä yhteensä 126. Puolenyön aikaan oli vuorossa esineruutu, josta täydet 30p. Rännille näin hienosti ensimmäisestä jälkikokeestaan JK1 ja luokkavoitto 2-tuloksella 245 pistettä.

Sitä sun tätä

Viime aikoina on puuhasteltu kirjaimellisesti vähän sitä sun tätä. Viikonloput kalenterissa alkavat uhkaavasti täyttyä milloin minkäkin lajin riennoista.

Muutaman viestitreenin teimme heti edellisen viestiputken jatkoksi. Matkojen pidentämisessä edettiin aimo harppauksin 700 askeleeseen, mikä odotetusti alkoi näkyä häilyvyytenä koirien juoksuvarmuudessa: kukin koira jollain treenikerralla kokeili palata taipaleelta takaisin. Pohjatreeniä lyhyemmillä matkoilla pitäisi tehdä huomattavasti enemmän, mutta katsotaan nyt miten jatketaan sitten, kun aikaa viestin treenaamiseen taas löytyy. Hauska laji on kyllä tämäkin! Ihan oma jännityksensä on keskellä metsää odotella, alkaako horisontista lähestyä tuttu musta hahmo ...vai tuleeko radiopuhelimella ilmoitus 'palasi takaisin'.

Monen lajin välillä sukkuloidessa pitkäjänteisestä treenaamisesta ei näin alkukauden koesumassa ole tietoakaan. Kulloinkin edessä olevaan kokeeseen ehtii vain palautella lajia mieleen tehden yksittäisiä mahdollisimman selkeitä ja onnistuneita harjoituksia. Niinpä Nova on touhunnut metsäjäljellä, tämä viikko menee pääosin etsintähommissa ja ensi viikolla on vuorossa peltojälkeä - pikku matami itse on onneksi aivan yhtä innostunut kaikista aktiviteeteista.

Rännillä ei ole kokeita vielä tiedossa, mutta tasaista tahtia on käyty treenaamassa suojelua ja metsäjälkeä. Tottiksessa on tehty etenkin noutoja ja eteenmenoa, ja onpa viimein muistettu toisinaan ammuskellakin kentällä. Novan siivellä Ränni on (ohjaajan) ajan ja energian mukaan saanut osallistua tarkkuusetsintään ja henkilöhakuun. Saapa nähdä koska saadaan jotain koekuntoon asti ...ja milloin tulee eteen koe, johon ei ole aivan pakko päästä Novan kanssa.

Kotona koirilla on ollut päivisin ihmeteltävää, kun taloyhtiömme vesiputkiremontin merkeissä asunnossa on yleisavaimilla vieraillut työmies jos toinenkin. Porttien takaa olohuoneen ja keittiön puolelta koirat kommentoivat tulijoita muutamalla haukahduksella ja mutinalla, kunnes tapojensa mukaan Nova hakee lelun tyrkylle, josko se jollekin kelpaisi vaikkapa rapsutuksia vastaan, ja Ränni epäileväisenä asettuu loitommalle tarkkailemaan tilannetta.

Tokoko(n)e

Rännin kanssa otettiin uusi yritys tokon avoimessa luokassa KAS:n tokokokeessa - ja millä tuloksella! Meille ihan uusi tuomarituttavuus Salme Mujunen arvioi liikkeen toisensa jälkeen kympin arvoiseksi, joten Ränni-riepu keräsi koko potin, täydet 200 pistettä! Kymppeihin mahtui jotakin tuttuja pikkuvirheitä kuten kapulaan syöksyminen noudossa, himmailu luoksetulon lopussa ja aavistuksen vajaa ensimmäinen istuminen kaukoissa. Mutta kokonaisuudessaan Rännin tekeminen - keskittyminen ja intensiivinen kontakti - oli kyllä kohdallaan. Seuraavan kerran on tarkoitus palata Rännin kanssa tokokehään vuoden loppupuolella voittajaluokan merkeissä.

Viestinviejät

Pitihän se sitten ottaa kokeiluun tämäkin laji.

Viikon aikana tehtiin neljä viestitreeniä. Tavoitteenamme on vain alokasluokan tulos, joten treenikuviona on ollut yksinkertaisesti alokasluokan kaavio. Apuohjaaja on jäänyt A-pisteeseen, kun minä ja koira olemme siirtyneet B-pisteeseen. Sieltä olen lähettänyt koiran apuohjaajan luo ja siirtynyt sitten hieman kauemmas C-pisteeseen. Sitten apuohjaaja on lähettänyt koiran A-pisteestä takaisin minulle C-pisteeseen. A- ja B-pisteen väli oli ensimmäisessä treenissä 150 askelta, seuraavissa 200, 200 ja 300 askelta. Maasto on ollut hieman kumpuilevaa jäkäläistä kangasmetsää ja siirtyminen C-pisteelle on ollut mahdollisuuksien mukaan 30-50 askelta.

Novalla ei ole viestitreeneissä juuri edistymistä tapahtunut, sillä se on juossut päämäärätietoisesti, täysin moitteetta ihan ensimmäisestä treenistä lähtien. Ränni puolestaan kahdella ensimmäisellä treenikerralla tarvitsi kutsun avuksi ensimmäiselle taipaleelle hoksatakseen, ettei nyt ole kyse esineruudusta. Seuraavilla treenikerroilla oli Rännikin jo täysin kartalla siitä, mitä on tarkoitus tehdä.

Nova taittaa taipaleet vauhdilla, mutta tasaisen maltillisesti. Ränni sen sijaan tuntuu pistelevän niin lujaa kuin kintuista lähtee. Päätepisteissä palkkana on ollut patukalla leikkimistä ja hengityksen tasaantumista odotellessa myös nameja - unohtamatta vuolaita kehuja ja aitoa iloa, jotka tuntuvat näille viestintuojille olevan kovasti mieleen.

Hiljaiseloa

Talvikaudella ei tullut pahemmin treeneistä tarinoitua. Aivan niin täydellistä hiljaiseloa ei sentään ole vietetty kuin blogista voisi päätellä. Lajit ovat tietysti rajalliset talvella, kun maastot ovat poissa laskuista. Tokojuttuja olemme treenailleet ulkoilun lomassa ja toisinaan ihan asioikseen treenihallilla. Suojelutreenit olivat sydäntalven tauolla ja palasivat kevätauringon myötä taas kentälle. Nyt metsät ja pellot alkavat taas pikku hiljaa paljastua lumen alta ja treeni-into nostaa päätään.

Rännin kanssa käytiin maaliskuussa tokokokeessa alokasluokassa, josta tuli touhukkaalla suorituksella hieno 1-tulos 192 pistettä ja TK1. Seuraamiset olivat suorat ja hyvät, mutta liiasta tiiviydestä johtuen niistä yhdeksän. Maahanmenosta tuli myös yhdeksän ja muista liikkeistä täydet. Ränni oli kovasti innoissaan - jäi tosi hyvä fiilis suorituksesta!

Kuukautta myöhemmin startattiin avoimessa luokassa, mutta sieltä harmillisesti 158,5 pistettä, kun kaukokäskyt meni harakoille. Ränni ei saanut silmiään, korviaan eikä ajatuksiaan irti liikkeenohjaajasta, joka sijoittui kolme metriä koiran viereen. Olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa ja lopuille kilpailijoille sijoittuminen oli tutummin viisi metriä koiran takana. Ränni tosin olisi voinut ottaa tiukan tuijotuksen takanaankin seisovaan liikkikseen, sillä ei ole tullut treenattua kertaakaan liikkeenohjaajan läsnäoloa. Tyhmä minä. :) Paikallaolossa tuli turha pistemenetys, kun Ränni pompsahti perusasentoon ennen käskyä. Taisi olla aika ilahtunut paluustani, sillä paikallaoloa piilossa oli treenattu kokonaista kaksi kertaa, pisimmillään 30 sekuntia. Taas tyhmä minä. :)

Kontaktia, viettiä ja jännitettä

Viikonloppu vierähti kuunteluoppilaana Virpiniemessä SPL Oulun tottisseminaarissa, johon kouluttajaksi oli kutsuttu Maria Arfman Lohjalta. Maria on vuoden 2006 SPL suojelumestaruuskisan 5. ja MM-joukkue-edustaja koirallaan spn Turbaz Dina. Perjantai-iltana aloitettiin teorialuennolla Virpiniemen liikuntaopistolla ja lauantai- ja sunnuntaipäivä oli varattu käytännön harjoituksiin kentällä.

Koulutuksen pääteemoiksi nousivat kontakti, vietti ja jännite. Kontaktin harjoitteluun panostettiin luovutusikäisestä pennusta lähtien kotona ruoalla. Kontaktiin yhdistettiin sitten seuraa-käsky, perusasennon hakeminen, kääntymiset paikallaan, askeleen siirtymiset ja ylipäätään kaikki tekniikka.

Samanaikaisesti pienestä pitäen viettiä kehitettiin kentällä lyhyillä, vauhdikkailla harjoituksilla: leikkimällä ja tekemällä apuohjaajan kanssa karkuunjuoksu-luoksetuloja. Kun erikseen kehitetyt tekniikka ja vietti päästiin yhdistämään varsinaiseksi tottistreeniksi, kiinnitettiin huomiota jännitteeseen, patoamiseen, jotta aikaansaadaan suoritukseen suuri voima ja keskittyminen.

Peruskauraa siis, mutta niin tuikitarpeellista muistuttaa itsellekin mieleen - josko sitä tulisi paremmin toteutettuakin!

Laskiaisriehaa

Tiina ja Jimi kyläilivät viikonloppuna luonamme rotuyhdistyksen vuosikokouksen ja treenailun merkeissä. Kokousvelvoitteet tuli suoritettua, ja tällä kertaa treenikentällä pähkäiltiin noutojen parissa. Vuosikokouksessa palkittiin perinteisesti edellisvuoden menestyneimmät briardit: Nova oli Suomen Briard ry:n vuoden 2006 paras PK-briard!

Laskiaissunnuntaina Virpiniemessä oli koolla kirmailemassa koko BD-kolmikko, kun seuraamme liittyivät myös Eeva-Leena ja Onni-Ilona. Onni oli saanut väriä ja kaunistunut kovasti sitten viime näkemän!