Haloon ja Ainon kanssa käytiin loppusyksyn viikonloppuina metsässä treenaamassa maastolajeja niin ahkerasti kuin suinkin ennätettiin. Säät on tuolloin treenaamiseen parhaat mahdolliset, kunnes talvi sitten tulee ja tekee puolen vuoden treenitauon.
Esineruudussa Aino yllätti. Elokuussa väännettiin kovasti esineitten tuomisesta, mutta asiat olivat loksahtaneet raiteilleen Ainon otsatukan alla ja nyt se kiidätti esineitä minulle ihan into piukassa. Toivotaan että homma jatkuu näin keväälläkin. Haloolla suurin ongelma piillee etsintälinjalla siirtymisissä. Etsintälinjalla se koomaa ruutuun pääsyä ja perusasennon ottaminen saati uuteen lähetyspaikkaan siirtyminen on jähmeää. Korjaussarjaksi tehtiin etsintälinjalla esineen tuomisen jälkeen seuraamista namipalkalla, ja oikein aktiivista seuraamista tehdessä vapautin suoraan ruutuun hakemaan seuraavan esineen. Toivottavasti tällä aikaa päälle saadaan kooma pois ja aktiivisuutta tilalle.
Metsäjäljellä Haloo mennä porhaltaa oikein vimmalla ja selvittää jäljet taitavasti. Ongelmat taitavat liittyä vain tilanteisiin, joissa sen tekemistä ohjaillaan (tai se kokee niin). Ongelma ei ole nyt tullut esiin, mutta toivottavasti näistä syksyn jäljistä on kuitenkin ollut hyötyä oikeanlaisen rutiinin muodostumisessa. Venytellään Haloon ohjailun sietämisen rajoja sitten keväällä vaikkapa ajamalla jälkiä lyhyemmässä liinassa.
Siinä missä Haloon jäljestys oli mukava jättää talvitauolle, niin Ainon kanssa oltaisiin kaivattu muutama lisäviikko. Ainon kanssa jäätiin vähän samanlaiseen vääntöön kuin käytiin esineruudun kanssa. Jäljellä se ensimmäisen puoliskon kyselee "Miksi?" ja jossain vaiheessa se sitten vain lähtee ja ajaa aivan suvereenisti ja hyvällä ilmeellä loppuun asti. Nähdyn esineruutukehityksen jälkeen odotan jännityksellä ensi kevään jälkiä.
Haloon kanssa treenaillessa tuli mieleen, että miksi päälajina tulee aina harrastettua metsäjälkeä? Haloo on innokas tekemään ihan mitä tahansa tehtäviä, joten miksipä ei voisi sen kanssa ottaakin päälajiksi etsintäkoetta. Jälkien vanhetessa onkin nyt hieman laiteltu alulle pudotetun esineen noutoa ja tarkkuusetsintää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarkkuus/pudotettu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarkkuus/pudotettu. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 4. marraskuuta 2018
perjantai 10. elokuuta 2018
Vaakulle EK2
Palveluskoiratouhuja jatkettiin Vaakun kanssa elokuussa etsintäkokeella. Lajin ykkösluokka suoritettiin Kemin yöttömän yön kisoissa neljä vuotta sitten. Nyt kun jälkikokeet saatiin päätökseen, tuli sopiva aika jatkaa tätä sivulajia.
Tulostavoittein, mutta ilman suurempia pisteodotuksia, ilmoitin Vaakun etsintäkokeeseen Raaheen. Laskin että kuudesta osa-alueesta jäljestys, tottelevaisuus ja esineruutu ovat tuttuja juttuja. Pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä oli nopeasti kokeiltu, ja nekin Vaakku muisti hyvin. Ehdottomasti arvoituksellisimmaksi osa-alueeksi tiesin henkilöhaun, sillä niin mielijohteesta ja leppoisalla asenteella ilmoittauduttiin kokeeseen, ettei yksissäkään hakutreeneissä ehditty käydä. Edellinen hakutreeni oli lähes vuoden takaa. 😲
Koepäivä aloitettiin maastossa jäljillä. Vaakku teki parhaan janasuorituksen miesmuistiin ja sai porukan ainoana jäljeltä täydet pisteet. Seuraavaksi päästiin hakuradalle, jonka vasen laita laski näkymättömiin ja oikea laita nousi mäen päälle. Radan puolivälissä Vaakku viipyi vasemmalla puolella omituisen pitkään näkymättömissä. Sitten sieltä alamäestä kurkisti Vaakku kysyvän näkäisenä, katosi taas ja hetken kuluttua juoksi lujaa luokse pieni oksanpätkä suussaan. Hyväksyin ilmaisun ja Vaakku vei vauhdikkaasti löydölle. Kiintorulla kaulassa näytti olevan kunnossa, joten ihmettelin, miten Vaakku ei ollut saanut rullaa otettua, vaikka maalimiehen mukaan oli kovasti yrittänyt. Suoritus jatkui ja toinen maalimies löytyi selvästi oikean takakulman tuntumasta mäen päältä. Vaakku tuli hakemaan minut tyhjin suin, mutta selvästi löytäneenä, ja kun aikaakaan ei enää ollut tuhlattavaksi, niin hyväksyin ilmaisun ja Vaakku vei taas vauhdikkaasti löydölle. Molemmat maalimiehet nousi, mutta arvatenkin ja ihan syystä pisteet ilmaisuista ja työskentelystä ropisivat.
Esineruutukin meni hieman alakanttiin, sillä kolmea esinettä tietysti haettiin, mutta Vaakku toi viidessä minuutissa vain kaksi. Tarkkuusetsintä ja pudotettu menivät onneksi ihan normisuorituksilla. Tarkalta tuomarilta tuli kuitenkin parin pisteen vähennys tarkkiksen työskentelystä ja pisteen vähennys pudotetussa, kun paluuvauhti ei ollut niin luja kuin menovauhti. Kaikkiaan maastosta saatiin kuin saatiinkin ihan reilusti tulokseen riittävät 170 pistettä.
Tottikset tehtiin Raahessa Käpälämäen kentällä, joka on suurimmaksi osaksi sorapohjainen. Pahimmoilleen tottisten alkaessa alkoi myös auringonpaiste, joten kenttä oli melko kuuma. Vaakku oli kuitenkin yllättävänkin hyvässä potkussa vielä näin päivän päätteeksi ja teki innokkaasti 88 pisteen tottiksen. Selvimpinä virheinä tuli taas liikkeestä istumisessa asentovirhe, hypyssä kosketukset ja eteenmenossa toinen maahan-käsky.
Noudoissa Vaakku hauskasti intoili perusasennossa niin, että istui välillä ihan kurrena molemmat etutassut irti maasta. Paikkamakuussa minä puolestani sekoilin hieman, kun ajattelin, että sääli auringonpaisteessa makaavaa koiraa, mutta ihanaa itse päästä näkösuojan varjoon istumaan hetkeksi ...ja samassa tajusin, että mehän ollaan kakkosluokassa eli se siitä varjopaikasta ja siirryin sujuvasti piilon viereen koiran näkösälle. 😄 Kotiinviemisiksi saatiin siis EK2 pistein 258 ja samalla varmistui, että rotumestiksiin syyskuussa lähdetään tavoittelemaan tulosta etsintäkokeen 3-luokkaan.
Tulostavoittein, mutta ilman suurempia pisteodotuksia, ilmoitin Vaakun etsintäkokeeseen Raaheen. Laskin että kuudesta osa-alueesta jäljestys, tottelevaisuus ja esineruutu ovat tuttuja juttuja. Pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä oli nopeasti kokeiltu, ja nekin Vaakku muisti hyvin. Ehdottomasti arvoituksellisimmaksi osa-alueeksi tiesin henkilöhaun, sillä niin mielijohteesta ja leppoisalla asenteella ilmoittauduttiin kokeeseen, ettei yksissäkään hakutreeneissä ehditty käydä. Edellinen hakutreeni oli lähes vuoden takaa. 😲
Koepäivä aloitettiin maastossa jäljillä. Vaakku teki parhaan janasuorituksen miesmuistiin ja sai porukan ainoana jäljeltä täydet pisteet. Seuraavaksi päästiin hakuradalle, jonka vasen laita laski näkymättömiin ja oikea laita nousi mäen päälle. Radan puolivälissä Vaakku viipyi vasemmalla puolella omituisen pitkään näkymättömissä. Sitten sieltä alamäestä kurkisti Vaakku kysyvän näkäisenä, katosi taas ja hetken kuluttua juoksi lujaa luokse pieni oksanpätkä suussaan. Hyväksyin ilmaisun ja Vaakku vei vauhdikkaasti löydölle. Kiintorulla kaulassa näytti olevan kunnossa, joten ihmettelin, miten Vaakku ei ollut saanut rullaa otettua, vaikka maalimiehen mukaan oli kovasti yrittänyt. Suoritus jatkui ja toinen maalimies löytyi selvästi oikean takakulman tuntumasta mäen päältä. Vaakku tuli hakemaan minut tyhjin suin, mutta selvästi löytäneenä, ja kun aikaakaan ei enää ollut tuhlattavaksi, niin hyväksyin ilmaisun ja Vaakku vei taas vauhdikkaasti löydölle. Molemmat maalimiehet nousi, mutta arvatenkin ja ihan syystä pisteet ilmaisuista ja työskentelystä ropisivat.
 |
| Black Death Varis 4.8.2018, kuva Veera Soukka |
Esineruutukin meni hieman alakanttiin, sillä kolmea esinettä tietysti haettiin, mutta Vaakku toi viidessä minuutissa vain kaksi. Tarkkuusetsintä ja pudotettu menivät onneksi ihan normisuorituksilla. Tarkalta tuomarilta tuli kuitenkin parin pisteen vähennys tarkkiksen työskentelystä ja pisteen vähennys pudotetussa, kun paluuvauhti ei ollut niin luja kuin menovauhti. Kaikkiaan maastosta saatiin kuin saatiinkin ihan reilusti tulokseen riittävät 170 pistettä.
Tottikset tehtiin Raahessa Käpälämäen kentällä, joka on suurimmaksi osaksi sorapohjainen. Pahimmoilleen tottisten alkaessa alkoi myös auringonpaiste, joten kenttä oli melko kuuma. Vaakku oli kuitenkin yllättävänkin hyvässä potkussa vielä näin päivän päätteeksi ja teki innokkaasti 88 pisteen tottiksen. Selvimpinä virheinä tuli taas liikkeestä istumisessa asentovirhe, hypyssä kosketukset ja eteenmenossa toinen maahan-käsky.
Noudoissa Vaakku hauskasti intoili perusasennossa niin, että istui välillä ihan kurrena molemmat etutassut irti maasta. Paikkamakuussa minä puolestani sekoilin hieman, kun ajattelin, että sääli auringonpaisteessa makaavaa koiraa, mutta ihanaa itse päästä näkösuojan varjoon istumaan hetkeksi ...ja samassa tajusin, että mehän ollaan kakkosluokassa eli se siitä varjopaikasta ja siirryin sujuvasti piilon viereen koiran näkösälle. 😄 Kotiinviemisiksi saatiin siis EK2 pistein 258 ja samalla varmistui, että rotumestiksiin syyskuussa lähdetään tavoittelemaan tulosta etsintäkokeen 3-luokkaan.
 |
| Black Death Varis 4.8.2018, kuva Veera Soukka |
perjantai 27. kesäkuuta 2014
Viikon treenit
Ilmoitin Vaakun yöttömän yön kisoihin etsintäkokeeseen, joten monenlaista treeniä on taas mahdutettu viimeisen viikon ajalle. Hakua päästiin treenaamaan pariin kertaan, ja molemmilla kerroilla Varis on ollut suorastaan hämmentävän liekeissä. :o Tästähän on kehkeytymässä suorastaan Vaakun lempparijuttu!
Lauantaina 21. päivänä Varis vietti viisivuotistaiteilijajuhlaansa hakutreenien merkeissä. Purnunnokalle satasen radalle sijoittelin neljä valmista ukkoa suorapalkoilla. Vasempaan etukulmaan Varis sinkosi lupaavasti, mutta hetkeä myöhemmin se vilahtikin aluetta eteenpäin jo viidenkympin huiteilla. Ohho. Etukulman ukko oli mäen takana notkelmassa ja arvatenkin Vaakku ei kiireeltään ollut edennyt ihan tarpeeksi pitkälle kulmaan. Jos jotain positiivista, niin saatiin hyvä harjoitus tyhjältä pistolta pois tuloon. Toisella yrittämällä saatiin tuo etukulman ukko haaviin.
Toinen ukko löytyi hienosti oikean etukulman kautta, mutta tälle pistolle Vaakku-possu yritti tehdä omatoimisen yliheiton, vaikka olin ottamassa sen keskilinjalle hallintaan. Kakkoselta kolmoselle tehtiin sitten se yliheitto yhteistuumin ja samoin kolmoselta neloselle. Viimeinen maalimies oli hieman kauempana kuin 50 metrissä ja istui aukealla puun juurella niin, että Vaakku varmasti näki jo usean metrin päästä. Hienosti Varis siitä huolimatta meni perille asti (kiintorullakin oli tyrkyllä kaulassa) tarkistamaan, tulisiko suorapalkka - ja tulihan se!
Tiistai-iltana hakuiltiin haulikkoradalla. Varikselle piiloutui jälleen neljä valmista maalimiestä suorapalkoilla. Tälläkertaa Vaakku oli aika sopivassa vireessä, eli intoa piisasi, mutta malttikin oli mukana. Ensimmäinen ukko nousi suoran piston päästä vasemmasta etukulmasta, toinen pisto kulki etukulman tyhjän piilon kautta toisen ukon luo alueen puoliväliin, yliheitolla suora pisto kolmosukolle ja sitten vielä kohtisuora pisto oikeaan takakulmaan neloselle. Oli oikein näpsäkkä suoritus, joten tämä jätettiin hyvillä mielin viimeiseksi hakutreeniksi ennen koetta.
Tottiksen osalta käytiin kerran oikealla kentällä Haukkukeitaalla ottamassa esteitä. Alatemmeksen tottiksissa (videolla) metrisen esteen ylittäminen oli talven mittaisen tauon jälkeen sen verran varovaista, että käytiin virpomassa virettä ja sitä myötä rohkeutta niin metrisen hyppyesteen kuin vinoesteen ylitykseen. Oli oikein hauska ja nopsa treeni. Kirkon edustalla nurtsialueella käytiin pariin otteeseen riekkumassa muita tottisjuttuja eli kertaamassa täykkäriä, tekemässä liikkeestä istumista ja vauhtiluoksetuloja eteen haukkumaan, hieman hetsailua noutokapulalla ja eteenmeno. Lopulta tulin siihen tulokseen, että turha käyttää kauheasti aikaa muutaman tottispisteen hinkkaamiseen. Sen sijaan tarkkiksessa tai pudotetussa voi äkkiä hukata 20 pistettä kerralla...
Sunnuntaina käytiin Peuhuntien varressa maastoilemassa. Pudotettu sujui hienosti ja kolme tarkkisruutua "ihan kivasti". Ei mitään supersuorituksia, mutta aikansa ruudussa pyöriskeltyään tuo ja luovutus nyt on aina sellainen härdelli, että ihan tuurissaan saanko kopin vai en. Tekaistiin myös ek-jälki, jossa jana sujui taas innokkaasti ja jälkikin nousi oikeaan suuntaan, jihuu! Intoa oli kuitenkin taas maltin ja keskittymisen kustannuksella ja ensimmäisestä kepistä Vaakku porhalsi ylitse. Siitä pieni huomautus ja loput nousi taas säntillisesti. Esineruutua ei alettu tekemään - eiköhän sieltä aina yksi esine nouse.
Tarkkis tuntuu olevan meillä kaikista heikoin lenkki, joten sitä käytiin ottamassa vielä torstaiaamuna ja perjantaiaamuna aamuruoka-annoksen kanssa. Hieman mitäänsanomattoman loivaa, vastamäkeä ja myötämäkeä ennätettiin noissakin treeneissä saada aikaan, joten ...noh, toiveissa oli, että kun nyt vaan aikarajan puitteissa etsisi ja toisi. Mutta tätä juttua pitää kyllä myöhemmin treenata paljon lisää!
Lauantaina 21. päivänä Varis vietti viisivuotistaiteilijajuhlaansa hakutreenien merkeissä. Purnunnokalle satasen radalle sijoittelin neljä valmista ukkoa suorapalkoilla. Vasempaan etukulmaan Varis sinkosi lupaavasti, mutta hetkeä myöhemmin se vilahtikin aluetta eteenpäin jo viidenkympin huiteilla. Ohho. Etukulman ukko oli mäen takana notkelmassa ja arvatenkin Vaakku ei kiireeltään ollut edennyt ihan tarpeeksi pitkälle kulmaan. Jos jotain positiivista, niin saatiin hyvä harjoitus tyhjältä pistolta pois tuloon. Toisella yrittämällä saatiin tuo etukulman ukko haaviin.Toinen ukko löytyi hienosti oikean etukulman kautta, mutta tälle pistolle Vaakku-possu yritti tehdä omatoimisen yliheiton, vaikka olin ottamassa sen keskilinjalle hallintaan. Kakkoselta kolmoselle tehtiin sitten se yliheitto yhteistuumin ja samoin kolmoselta neloselle. Viimeinen maalimies oli hieman kauempana kuin 50 metrissä ja istui aukealla puun juurella niin, että Vaakku varmasti näki jo usean metrin päästä. Hienosti Varis siitä huolimatta meni perille asti (kiintorullakin oli tyrkyllä kaulassa) tarkistamaan, tulisiko suorapalkka - ja tulihan se!
Tiistai-iltana hakuiltiin haulikkoradalla. Varikselle piiloutui jälleen neljä valmista maalimiestä suorapalkoilla. Tälläkertaa Vaakku oli aika sopivassa vireessä, eli intoa piisasi, mutta malttikin oli mukana. Ensimmäinen ukko nousi suoran piston päästä vasemmasta etukulmasta, toinen pisto kulki etukulman tyhjän piilon kautta toisen ukon luo alueen puoliväliin, yliheitolla suora pisto kolmosukolle ja sitten vielä kohtisuora pisto oikeaan takakulmaan neloselle. Oli oikein näpsäkkä suoritus, joten tämä jätettiin hyvillä mielin viimeiseksi hakutreeniksi ennen koetta.Tottiksen osalta käytiin kerran oikealla kentällä Haukkukeitaalla ottamassa esteitä. Alatemmeksen tottiksissa (videolla) metrisen esteen ylittäminen oli talven mittaisen tauon jälkeen sen verran varovaista, että käytiin virpomassa virettä ja sitä myötä rohkeutta niin metrisen hyppyesteen kuin vinoesteen ylitykseen. Oli oikein hauska ja nopsa treeni. Kirkon edustalla nurtsialueella käytiin pariin otteeseen riekkumassa muita tottisjuttuja eli kertaamassa täykkäriä, tekemässä liikkeestä istumista ja vauhtiluoksetuloja eteen haukkumaan, hieman hetsailua noutokapulalla ja eteenmeno. Lopulta tulin siihen tulokseen, että turha käyttää kauheasti aikaa muutaman tottispisteen hinkkaamiseen. Sen sijaan tarkkiksessa tai pudotetussa voi äkkiä hukata 20 pistettä kerralla...
Sunnuntaina käytiin Peuhuntien varressa maastoilemassa. Pudotettu sujui hienosti ja kolme tarkkisruutua "ihan kivasti". Ei mitään supersuorituksia, mutta aikansa ruudussa pyöriskeltyään tuo ja luovutus nyt on aina sellainen härdelli, että ihan tuurissaan saanko kopin vai en. Tekaistiin myös ek-jälki, jossa jana sujui taas innokkaasti ja jälkikin nousi oikeaan suuntaan, jihuu! Intoa oli kuitenkin taas maltin ja keskittymisen kustannuksella ja ensimmäisestä kepistä Vaakku porhalsi ylitse. Siitä pieni huomautus ja loput nousi taas säntillisesti. Esineruutua ei alettu tekemään - eiköhän sieltä aina yksi esine nouse.
Tarkkis tuntuu olevan meillä kaikista heikoin lenkki, joten sitä käytiin ottamassa vielä torstaiaamuna ja perjantaiaamuna aamuruoka-annoksen kanssa. Hieman mitäänsanomattoman loivaa, vastamäkeä ja myötämäkeä ennätettiin noissakin treeneissä saada aikaan, joten ...noh, toiveissa oli, että kun nyt vaan aikarajan puitteissa etsisi ja toisi. Mutta tätä juttua pitää kyllä myöhemmin treenata paljon lisää!
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
Etsintäjuttuja ja tottista
Kesäkuun toisella viikolla oli kalenterissa aika paljon muita menoja, mutta yllättävän monta pientä treenimerkintääkin sinne joukkoon tuli Vaakun kanssa puuhailtua.
Maanantaina illalla maastoiltiin Peuhussa esineruutu, tarkkis ja pudotettu. Muistikuvat itse suorituksista on hatarat, mutta se jäi mieleen, että pudotettu tehtiin kylmiltään umpimetsään, ja ei Vaakku kyllä ihan tarkasti pysynyt raiteella. Esine löytyi kuitenkin melko sujuvasti. Unohtumattoman elämyksen tarjosi myös miljardi hyttystä, joitten motivoimana kotiuduttiin kaupan hyttysmyrkkyhyllyn kautta.
Tiistaina tottisteltiin kotipihassa panoksena aamuruoka. Vaakku tekikin pätevästi täyskäännöstä, liikkeestä istumista ja luoksetuloja. Huvittavaa, miten ruokakupillinen nappuloita on Vaakun mielessä hurjan arvokas palkka ja ohittaa selkeästi makkarat ja lihapullat - jotka nekin ovat arvokkaimmillaan rapisevista pusseista kaivettuina.
Keskiviikkona suunnattiin ensimmäistä kertaa kimppatottiksiin Alatemmekselle. Oli kiva treenata ja tavata tuttuja! Vaakkukin oli liekeissä ja teki täpäkkää seuruuta ja henkilöryhmää yhtäaikaa malinoisuroksen kanssa. Lisäksi tehtiin luoksetulo, jossa vapautus vauhdista jalkojen läpi eteenmenopallolle (myönnän, että videolle tallentuneen törmäilyn jälkeen tämä hieman huimasi minua), hyppynouto ja eteenmeno.
Parin huilipäivän jälkeen lauantaina suoriuduttiin heti aamusta Peuhuun maastoilemaan. Jäljenpätkä jäi vanhenemaan siksi aikaa, kun tehtiin esineruutu ensin. Piilotin kaistaleen takaosaan pienen lituskaisen esineen (peltojälkiesineitä) kannon halkeamaan ja toisen sammalmättään juuressa olevaan koloseen. Kanto oli helposti löydetty, eikä Vaakulla sen mättään kanssakaan kovin kauaa mennyt. Hyvä!
Jäljellä janasuoritus oli jälleen kuin hakunäytölle lähtö ja Vaakku valitsi suunnankin oikein, jipii! Jälkeen reagoiminen saisi kyllä olla tarkempaa. Etenkin alkumatkan Vaakku veti kuin kyntöaura, ja minun itse pitäisi malttaa silloin pidätellä vauhti kurissa. Keppejä nousi 3/4. Kolmannesta kepistä Vaakku porhalsi ylitse ja siitä pääsin sille jyrähtämään, eli saatiin oikeastaan ihan hyvään paikkaan muistutus tästäkin aiheesta. Viimeisen kepin neiti näpsä ilmaisikin sitten taas huolella.
Myös sunnuntaina pakattiin Vaakun aamuruoka rasiaan ja mentiin Peuhuun treenaamaan, ihan uuteen paikkaan maastossa. Tällä kertaa kävin etukäteen merkkaamassa ja kävelemässä pudotetun baanan pitkin umpeenkasvanutta polunpohjaa. Vaakku pysyikin nyt odotetusti hyvin baanalla. Tarkkuusetsinnässä toin Vaakun valmiiseen ruutuun, jolloin se risteili pitkin ruutua nenä varvukon pohjaa halkoen pitkään ja hartaasti. Pari kertaa se meni etsiessä niin läheltä esinettä (pultti), että aivan varmasti tiesi jo pitkän aikaa, missä se on. Mielestään tarpeeksi ruutua tutkittuaan "löysi" ja toi. Tein vielä uuden toiston heti perään ja nyt Vaakku löysi pultin salamnnopeasti. Hmm...
Esinekaistaleelle laitoin Vaakun inhoaman vinkulelun alueen takaosaan kuusenoksien alle ja vaahtomuovipallon hieman lähemmäksi kaatuneen puunrungon alle survottuna. Ensimmäisellä lähetyksellä Vaakun kuono hieman kääntyi puunrungon ohi juostessa, mutta paineli kuitenkin alueen perälle ja toi sieltä vinkulelun. Toisella lähetyksellä jälleen vaahtomuovipallon kohdalla reagoi pienesti, mutta paineli etsimään muualta. Tässä kohden olin ihan varma, että esine oli haistettu ja ohitettu tietoisesti, joten pikku julmistumisen kanssa kutsuin pois. Uudella lähetyksellä Vaakku sitten kävikin suorinta tietä selvittämässä sen vaahtomuovipallosta leijaavan hajun sijainnin. Jahas, jahas...
Tiistaiaamulle saatiin kokoon hakutreenit Purnunnokalle sähkölinjan alle. Räntäsateen kylmettäminä tallattiin vain minialue noin 75 metriä. Vaakulle ohjelmassa oli neljä valmista ukkoa etunakeilla ja kiintorullailmaisuilla ja harjoittelun kohteena näytöt, joille kaikille rymistelin liinan päässä vauhtia jarraten mukana. Ensimmäinen ukko palkkasi Vaakun näytölle tulosta heti. Toisella ukolla otin Vaakun hallintaan, nostatin ukon ja ilman palkkaa pelkkien kehujen kera palattiin takaisin keskilinjalle. Kolmannella ukolla otin taas hallintaan ja maalimies noustuaan palkkasi. Neljännellä ukolla Vaakku sai taas palkan heti näytölle tulostaan. Hyvin meni! Vaakku ei ollut moksiskaan jarruttamisesta tai palkkaamattomasta maalimiehestä.
Illalla innostuttiin vielä tekaisemaan pikku maastoilut Peuhussa. Viimeksi esineruudussa ja tarkkiksessa nähtiin niin mielenkiintoisia vinkeitä, että niitä piti kokeilla uudelleen. Esinekaistaleen vasempaan reunaan puolivälin tienoille survoin kolmen ristikkäin maassa makaavan puunrangan alle vaahtomuovipallon. En tiedä riittikö viimekertainen muistutukseksi, että ruudussa esinetilanteen kartoittaminen ennen niistä mukavimpien tuomista ei käy, mutta nyt ei noista venkuloinneista ollut tietoakaan! Vaakku lähti lujaa ruudun oikeaa laitaa, veti liinat kiinni puolivälissä, kun haistoi esineen kaistaleen poikki yli kymmenen metrin päästä ja löysi nopeasti hajun lähteelle. Hetken se joutui tonkimaan saadakseen pallon irti runkojen alta. Hyvä Vaakku!
Tarkkiksessakin saatiin hyvä suoritus, kun tein ennen ruutuun menoa toisella esineellä pienen lämmittelyetsinnän. Kehuin myös reilusti heti esineen löytämisestä, mikä toivottavasti alkaa hieman jouduttaa esineen "löytämistä". Sen verran herkkä tehtävä on kyseessä, että tässä en uskalla tarttua ihan samaan lääkkeeseen kuin esineruudussa.
Maanantaina illalla maastoiltiin Peuhussa esineruutu, tarkkis ja pudotettu. Muistikuvat itse suorituksista on hatarat, mutta se jäi mieleen, että pudotettu tehtiin kylmiltään umpimetsään, ja ei Vaakku kyllä ihan tarkasti pysynyt raiteella. Esine löytyi kuitenkin melko sujuvasti. Unohtumattoman elämyksen tarjosi myös miljardi hyttystä, joitten motivoimana kotiuduttiin kaupan hyttysmyrkkyhyllyn kautta.
Tiistaina tottisteltiin kotipihassa panoksena aamuruoka. Vaakku tekikin pätevästi täyskäännöstä, liikkeestä istumista ja luoksetuloja. Huvittavaa, miten ruokakupillinen nappuloita on Vaakun mielessä hurjan arvokas palkka ja ohittaa selkeästi makkarat ja lihapullat - jotka nekin ovat arvokkaimmillaan rapisevista pusseista kaivettuina.
Keskiviikkona suunnattiin ensimmäistä kertaa kimppatottiksiin Alatemmekselle. Oli kiva treenata ja tavata tuttuja! Vaakkukin oli liekeissä ja teki täpäkkää seuruuta ja henkilöryhmää yhtäaikaa malinoisuroksen kanssa. Lisäksi tehtiin luoksetulo, jossa vapautus vauhdista jalkojen läpi eteenmenopallolle (myönnän, että videolle tallentuneen törmäilyn jälkeen tämä hieman huimasi minua), hyppynouto ja eteenmeno.
Parin huilipäivän jälkeen lauantaina suoriuduttiin heti aamusta Peuhuun maastoilemaan. Jäljenpätkä jäi vanhenemaan siksi aikaa, kun tehtiin esineruutu ensin. Piilotin kaistaleen takaosaan pienen lituskaisen esineen (peltojälkiesineitä) kannon halkeamaan ja toisen sammalmättään juuressa olevaan koloseen. Kanto oli helposti löydetty, eikä Vaakulla sen mättään kanssakaan kovin kauaa mennyt. Hyvä!
Jäljellä janasuoritus oli jälleen kuin hakunäytölle lähtö ja Vaakku valitsi suunnankin oikein, jipii! Jälkeen reagoiminen saisi kyllä olla tarkempaa. Etenkin alkumatkan Vaakku veti kuin kyntöaura, ja minun itse pitäisi malttaa silloin pidätellä vauhti kurissa. Keppejä nousi 3/4. Kolmannesta kepistä Vaakku porhalsi ylitse ja siitä pääsin sille jyrähtämään, eli saatiin oikeastaan ihan hyvään paikkaan muistutus tästäkin aiheesta. Viimeisen kepin neiti näpsä ilmaisikin sitten taas huolella.
Myös sunnuntaina pakattiin Vaakun aamuruoka rasiaan ja mentiin Peuhuun treenaamaan, ihan uuteen paikkaan maastossa. Tällä kertaa kävin etukäteen merkkaamassa ja kävelemässä pudotetun baanan pitkin umpeenkasvanutta polunpohjaa. Vaakku pysyikin nyt odotetusti hyvin baanalla. Tarkkuusetsinnässä toin Vaakun valmiiseen ruutuun, jolloin se risteili pitkin ruutua nenä varvukon pohjaa halkoen pitkään ja hartaasti. Pari kertaa se meni etsiessä niin läheltä esinettä (pultti), että aivan varmasti tiesi jo pitkän aikaa, missä se on. Mielestään tarpeeksi ruutua tutkittuaan "löysi" ja toi. Tein vielä uuden toiston heti perään ja nyt Vaakku löysi pultin salamnnopeasti. Hmm...
Esinekaistaleelle laitoin Vaakun inhoaman vinkulelun alueen takaosaan kuusenoksien alle ja vaahtomuovipallon hieman lähemmäksi kaatuneen puunrungon alle survottuna. Ensimmäisellä lähetyksellä Vaakun kuono hieman kääntyi puunrungon ohi juostessa, mutta paineli kuitenkin alueen perälle ja toi sieltä vinkulelun. Toisella lähetyksellä jälleen vaahtomuovipallon kohdalla reagoi pienesti, mutta paineli etsimään muualta. Tässä kohden olin ihan varma, että esine oli haistettu ja ohitettu tietoisesti, joten pikku julmistumisen kanssa kutsuin pois. Uudella lähetyksellä Vaakku sitten kävikin suorinta tietä selvittämässä sen vaahtomuovipallosta leijaavan hajun sijainnin. Jahas, jahas...
Tiistaiaamulle saatiin kokoon hakutreenit Purnunnokalle sähkölinjan alle. Räntäsateen kylmettäminä tallattiin vain minialue noin 75 metriä. Vaakulle ohjelmassa oli neljä valmista ukkoa etunakeilla ja kiintorullailmaisuilla ja harjoittelun kohteena näytöt, joille kaikille rymistelin liinan päässä vauhtia jarraten mukana. Ensimmäinen ukko palkkasi Vaakun näytölle tulosta heti. Toisella ukolla otin Vaakun hallintaan, nostatin ukon ja ilman palkkaa pelkkien kehujen kera palattiin takaisin keskilinjalle. Kolmannella ukolla otin taas hallintaan ja maalimies noustuaan palkkasi. Neljännellä ukolla Vaakku sai taas palkan heti näytölle tulostaan. Hyvin meni! Vaakku ei ollut moksiskaan jarruttamisesta tai palkkaamattomasta maalimiehestä.
Illalla innostuttiin vielä tekaisemaan pikku maastoilut Peuhussa. Viimeksi esineruudussa ja tarkkiksessa nähtiin niin mielenkiintoisia vinkeitä, että niitä piti kokeilla uudelleen. Esinekaistaleen vasempaan reunaan puolivälin tienoille survoin kolmen ristikkäin maassa makaavan puunrangan alle vaahtomuovipallon. En tiedä riittikö viimekertainen muistutukseksi, että ruudussa esinetilanteen kartoittaminen ennen niistä mukavimpien tuomista ei käy, mutta nyt ei noista venkuloinneista ollut tietoakaan! Vaakku lähti lujaa ruudun oikeaa laitaa, veti liinat kiinni puolivälissä, kun haistoi esineen kaistaleen poikki yli kymmenen metrin päästä ja löysi nopeasti hajun lähteelle. Hetken se joutui tonkimaan saadakseen pallon irti runkojen alta. Hyvä Vaakku!
Tarkkiksessakin saatiin hyvä suoritus, kun tein ennen ruutuun menoa toisella esineellä pienen lämmittelyetsinnän. Kehuin myös reilusti heti esineen löytämisestä, mikä toivottavasti alkaa hieman jouduttaa esineen "löytämistä". Sen verran herkkä tehtävä on kyseessä, että tässä en uskalla tarttua ihan samaan lääkkeeseen kuin esineruudussa.
torstai 15. toukokuuta 2014
Huippu Vaakku
Tänä keväänä hakutreeneissä on jo käyty ahkerasti, mutta vasta nyt saatiin aikaiseksi vuoden ensimmäinen metsäjälki. Kauheasti ei olisi nytkään huvittanut, mutta kylläpä kannatti vääntäytyä aamuvarhaisella metsään, sillä autosta löytyi joka hommaan ihan huippuinnokas ja -taitava Vaakku!
Jäljen vanhetessa tehtiin ensin pudotetun esineen noutoa ja tarkkuusetsintää. Pudotetussa Vaakku tekaisi taas hienot noudot mennen tullen. Homma tuntuu niin helpolta, että kai me tämä sitten kokeessa onnistutaan jotenkin tyrimään? Mahdollisia kauhuskenaarioita pohdiskeltua täytynee vielä joku kerta järjestää häiriöhenkilö pönöttämään baanan sivuun. Tokossa kun on ollut selvää taipumusta viedä noudoissa kamat suoraan tuomarille...
Tarkkiksessa meillä oli taustalla muutama päivä aiemmin kotipihassa tehty huonoakin huonompi treeni, jossa Vaakku-paran mahaan livahti ainakin kolme viiden sentin kolikkoa ja yksi kymmenen sentin kolikko. Hieman jännitti, miten nyt sujuu, mutta onneksi Vaakku ei tuntunut muistavan tuosta episodista mitään, vaan oli ihan huippu tarkkisruudussakin! Jälleen se jo ruudun kulmalla nenä pitkällä tutkasi pikkuesineen sijaintia ja löysikin sen sitten nopeasti. Esineenä oli tällä kertaa hivenen epätodennäköisemmin mahaan asti lipsahtava avain.
Sokerina hyvän treeniaamun pohjalla oli kilometrin mittainen jälki, jonka Vaakku ajoi taattuun tyyliinsä ja nosti kaikki kepit. Suurin hurraamisen aihe oli kuitenkin jana, johon on nyt keväällä yritetty pariin otteeseen hetsailla parempaa motivaatiota. En uskokaan, että asia olisi vielä kokonaan uudelleen ohjelmoitu, mutta ainakin tällä kertaa suoritus oli mallia oksat pois ja pala latvaa. Muistutti siis erehdyttävästi henkilöhaun näytölle menoa, ja ihan kirsikaksi kakussa Vaakku nosti jäljen oikeaan suuntaan, jihuu!
Viikonloppuna hakuiltiin taas Haulikkoradan viereisessä maastossa, ja treenikin oli lähes samanlainen kuin viimeksi. Vaakulle siis kuusi valmista, joilta suorapalkka ja ruualla kuljettaminen aluetta eteenpäin. Kutsu keskilinjalle ja yliheitolla toiselle puolen etsimään seuraavaa suoran piston päähän maastoutunutta ukkoa. Tämä osoittautui paitsi hauskaksi myös tosi näppäräksi harjoitukseksi, kun samalla kertaa tulee harjoitettua suoria pistoja, etsintää, bondausta maalimiehiin, kutsusta luokse tuloja ja yliheittoja. Taidetaan tehdä tämän tyylistä suorapalkkausta nyt vielä treeni tai kaksi ja kokeilla sitten taas, vieläkö se ilmaisu muistuu mieleen.
Vaakku valmiina palvelukseen! Kuvaa klikkaamalla löytyy Vaakun törmäilyä Youtubesta (pahoittelen kielenkäyttöä).
Jäljen vanhetessa tehtiin ensin pudotetun esineen noutoa ja tarkkuusetsintää. Pudotetussa Vaakku tekaisi taas hienot noudot mennen tullen. Homma tuntuu niin helpolta, että kai me tämä sitten kokeessa onnistutaan jotenkin tyrimään? Mahdollisia kauhuskenaarioita pohdiskeltua täytynee vielä joku kerta järjestää häiriöhenkilö pönöttämään baanan sivuun. Tokossa kun on ollut selvää taipumusta viedä noudoissa kamat suoraan tuomarille...
Tarkkiksessa meillä oli taustalla muutama päivä aiemmin kotipihassa tehty huonoakin huonompi treeni, jossa Vaakku-paran mahaan livahti ainakin kolme viiden sentin kolikkoa ja yksi kymmenen sentin kolikko. Hieman jännitti, miten nyt sujuu, mutta onneksi Vaakku ei tuntunut muistavan tuosta episodista mitään, vaan oli ihan huippu tarkkisruudussakin! Jälleen se jo ruudun kulmalla nenä pitkällä tutkasi pikkuesineen sijaintia ja löysikin sen sitten nopeasti. Esineenä oli tällä kertaa hivenen epätodennäköisemmin mahaan asti lipsahtava avain.
Sokerina hyvän treeniaamun pohjalla oli kilometrin mittainen jälki, jonka Vaakku ajoi taattuun tyyliinsä ja nosti kaikki kepit. Suurin hurraamisen aihe oli kuitenkin jana, johon on nyt keväällä yritetty pariin otteeseen hetsailla parempaa motivaatiota. En uskokaan, että asia olisi vielä kokonaan uudelleen ohjelmoitu, mutta ainakin tällä kertaa suoritus oli mallia oksat pois ja pala latvaa. Muistutti siis erehdyttävästi henkilöhaun näytölle menoa, ja ihan kirsikaksi kakussa Vaakku nosti jäljen oikeaan suuntaan, jihuu!
Vaakku valmiina palvelukseen! Kuvaa klikkaamalla löytyy Vaakun törmäilyä Youtubesta (pahoittelen kielenkäyttöä).
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Hankalaa hakua
Viikolla 15 pistäydyttiin Vaakun kanssa tiistaina läheisellä hiekkakentällä pk-tottistelemassa ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Vaakku oli liekeissä ja esitti parasta seuruutaan (asento, vire, keskittyminen). Pitää yrittää saada tällaista siitä ulos useamminkin eikä vain tyytyä siihen mitä se sattuu milloinkin tarjoamaan. Lisäksi tehtiin täyskäännöstä vasempaan, liikkeestä istumista (ei tietenkään virheen virhettä...) ja noutoa ensin hihnan mitalla ja sitten pidempi. Loppuun vielä eteenmeno pallolle. Sen verran fiiliksissä oli Vaakku, ettei meinannut tulla eteenmenojalitsun kanssa kentän ympäri juoksemisesta loppua ollenkaan...
Matkaa jatkettiin Peuhun kangasmetsämaastoihin. Tehtiin kaksi eri tarkkuusetsintäruutua, joista ensimmäisen tallasin Variksen nähden (rutiini johon Varis on tottunut) ja toinen oli valmis. Hyvin ymmärsi tehtävän tuossa valmiissakin ruudussa. Etsintä ei ollut kaikkein tarkinta ja löytäminen nopeinta, mutta työskenteli kuitenkin koko ajan. Luovutuksia täytyy treenata kotipihassa tavallisina noutoina tai nostoina. Nyt ne on niin hätäiset, että kymmenen sentin kolikko on äkkiä uudelleen kadoksissa luovutusvaiheessa.
Sitten tehtiin vielä janoja heittämällä pallo pitkälle metsään, tekemällä normaalit janallelähtörutiinit ja liu'uttamalla Vaakku jälkiliinassa pallolleen. Voimakkaat ja halukkaat oli irtaantumiset - toivottavasti nämä mielentilat nyt hiljakseen uppoaisi Vaakun otsatukan alle.
Viikonloppuna hakuiltiin molempina päivinä. Lauantaina Haulikkoradalle saatiin vierailijoita, joten heidät hyödynnettiin Vaakun maalimiehinä ensimmäisellä ja kolmannella pistolla. Viime kerralla tyhjän piilon ohitus (kiintorulla kaulassa) sujui hienosti, joten tähän treeniin niitä laitettiin sitten oikein kolmin kappalein. Suunnitelmana oli oikealta alkaen löytö umpparista, tyhjä piilolle, löytö umpparin lähimaastosta, löytö, tyhjä piilolle ja löytö. Noh, ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä...
Ykkönen ja kakkonen meni hyvin. Kolmosella Vaakku pinkaisi etukulman piilolle ja sieltä palatessa aivan loppumetreillä minua lähestyessään otti rullan. Kolmoselle uudelleen lähetettynä löysi ja ilmaisi maalimiehen. Nelonen hyvä. Vitosella otti taas rullan ja uudelleen lähetettynä ei ottanut enää rullaa, mutta ei oikein suostunut tekemään sinne kunnollista tyhjää. Tiesi tietysti jo, ettei siellä ketään ole. Sen verran tahtojen taisto tuli tuosta viidennestä pistosta, että kutosesta tehtiin sitten loppukevennykseksi haamu. Juuri keneltäkään ei Vaakku malttanut ottaa etunakkia ennen ilmaisua. Ääh ja puuh! Mietin vaan, että mahtoikohan liian vaikean treenin lisäksi vaikuttaa myös vieraat maalimiehet...
Sunnuntaina hakuiltiin samassa paikassa. Vaakulle otettiin tällä kertaa irtorullat, jotta sen on pakko tutkia löytö kunnolla saadakseen ilmaistua. Lisäksi tavoiteltiin haamuilla hieman parempia tyhjiä pistoja, joilta palaamisista vahvistan palkkaamalla itse (viime treenissä turvautui rullaan minua lähestyessään). Pari tyhjän piilon ohitusta tuli harjoitukseen myös, toinen löydön lähellä ja toinen tyhjällä pistolla. Jokaisella pistolla näyttäytyi siis ennen lähetystä haamu, joka sitten Vaakun näkemättä siirtyi eteenpäin ja piiloutui tai käveli piston mallisesti pois.
Ykkönen meni hyvin - yritti tosin löydöllä vimmatusti ottaa kiintorullaa ennen kuin malttoi tarkistaa maalimiehen kunnolla ja sai sieltä siis irtorullan. Kakkonen hyvä. Kolmonen piilon ohituksineen hyvä, joskin porhalsi tosi laajan piston eikä olisi malttanut totella minun kutsua pois sieltä. Nelonen hyvä. Vitosella Vaakku taisi hoksata, miten sitä huijataan ja pian lähetyksen jälkeen leikkasi haamun paluusuoralle eikä meinannut taas millään suostua käymään takakulmassa perillä asti. Ensi kerralla tuolla hakuradalla treenatessa täytyy kyllä laittaa takakulmaan ukko ja katsoa meneekö se sitten! Kutonen ok.
Matkaa jatkettiin Peuhun kangasmetsämaastoihin. Tehtiin kaksi eri tarkkuusetsintäruutua, joista ensimmäisen tallasin Variksen nähden (rutiini johon Varis on tottunut) ja toinen oli valmis. Hyvin ymmärsi tehtävän tuossa valmiissakin ruudussa. Etsintä ei ollut kaikkein tarkinta ja löytäminen nopeinta, mutta työskenteli kuitenkin koko ajan. Luovutuksia täytyy treenata kotipihassa tavallisina noutoina tai nostoina. Nyt ne on niin hätäiset, että kymmenen sentin kolikko on äkkiä uudelleen kadoksissa luovutusvaiheessa.
Sitten tehtiin vielä janoja heittämällä pallo pitkälle metsään, tekemällä normaalit janallelähtörutiinit ja liu'uttamalla Vaakku jälkiliinassa pallolleen. Voimakkaat ja halukkaat oli irtaantumiset - toivottavasti nämä mielentilat nyt hiljakseen uppoaisi Vaakun otsatukan alle.
Viikonloppuna hakuiltiin molempina päivinä. Lauantaina Haulikkoradalle saatiin vierailijoita, joten heidät hyödynnettiin Vaakun maalimiehinä ensimmäisellä ja kolmannella pistolla. Viime kerralla tyhjän piilon ohitus (kiintorulla kaulassa) sujui hienosti, joten tähän treeniin niitä laitettiin sitten oikein kolmin kappalein. Suunnitelmana oli oikealta alkaen löytö umpparista, tyhjä piilolle, löytö umpparin lähimaastosta, löytö, tyhjä piilolle ja löytö. Noh, ei mennyt aivan niin kuin Strömsössä...
sunnuntai 9. maaliskuuta 2014
Hiihtoloman maastoilut
Hiihtolomaviikolla päästiin avaamaan maastotreenikausi! Ajatuskin siitä tuntui uskomattomalta, sillä näillä leveysasteilla yleensä maaliskuun alussa kahlataan lumessa tai suotuisien säänvaihteluitten tuloksena nautitaan hankikannosta auringonpaisteessa. Tänä talvena sateet ovat tulleet lähinnä vetenä, joten talvi on ollut molemmista päistä lyhyt ja siitä välistäkin vähäluminen. Tilanne oli hieman toisenlainen vuosi sitten:
Nyt metsät ovat siis monin paikoin kokonaan lumettomat. Purnunnokan loiva etelärinne on aina ensimmäisenä kokonaan lumeton ja kuiva, joten siellä tehtiin Variksen kanssa keskiviikkona vuoden ensimmäiset tarkkis, pudotettu ja jana. Hyvin Varis tuntui tutut rutiinit viime marraskuulta muistavan, ja intoa oli tarkkuusetsintään vähän liiankin kanssa. Pikkuesineenä oli 10 sentin kolikko, joka löytyi aina melko nopeasti, mutta olisi varmasti hieman maltillisemmin etsien löytynyt vieläkin nopeammin. Eniten Vaakun pursuileva riemu vaivasi luovutuksessa, jossa meinasi sinkoilla ennen aikojaan niin kolikko kuin koira.
Pudotetun esineen noudossa pääsee enemmän liikkeelle ja vauhtiin, joten pursuileva into näkyi siinä ainoastaan niin, että tavallisestikin erinomainen suoritus oli aivan megahieno. Seuraaminen oli aloituskäskystä loppuun saakka hanakkaa tottisseuraamista, nouto oli määrätietoinen ja nopea ja luovutus kunnossa. Tämä oli juurikin sellainen suoritus, jossa maksimipisteet loppuvat ikäänkuin kesken... Täydet pisteet saa huomattavasti laimeammallakin esityksellä.
Valitettavasti janarutiinit eivät saa Variksessa aikaan samanlaista riemua. Kontrasti tuli etenkin näin tauon jälkeisessä maastoilussa niin selvästi esiin, että laittoi kyllä miettimään kunnollisen motivaation rakentamista janalle. Tämä jana suoritettiin varman päälle lyhyessä liinassa kannustusten saattelemana. Takajäljelle Vaakku olisi taas lähtenyt, mutta stoppasin viiteen metriin ja odottelin, että itse vaihtaa oikeaan suuntaan.
Perjantaina käytiin sitten Peuhussa tekemässä motivaatiotreeniä janalle. Tehtiin sitä yksinkertaisesti niin, että janan alussa pidin pannasta kiinni, heitin pallon mahdollisimman pitkälle eteen ja liu'utin Variksen sitten liinasta perään sen etsimään. Tehtiin puolentusinaa toistoa aina vähän eri kohdasta metsätien varresta ja joo, tällaisessa vedossa ja etukenossa sen jäljelle lähtemisen soisi tapahtuvan!
Ei ehkä äkkiseltään tulisi mieleen, että allaolevissa kuvissa on laskiaissunnuntain viettoa 2. maaliskuuta.
Hiihtolomaviikon päätteeksi lauantaina ja sunnuntaina tehtiin vielä takapihalla haun ilmaisutreeni. Neljästä piilosta ja parista maakasasta muodostui nyt hökkelikylä, josta Varis sai isäntää etsiä ja ilmaista. Etsiminen ei tietysti ole näissä harjoituksissa ihan parasta mahdollista, mutta se varsinainen treenin aihe eli ilmaisu kiintorullalla sujui jo oikein hienosti! Ensimmäiseltä treenikerralta löytyy vähän videota. Kuten näkyy, niin treenisää oli oikein mukava - sinivalkoinen taivas ja sillä tavalla.
Nyt metsät ovat siis monin paikoin kokonaan lumettomat. Purnunnokan loiva etelärinne on aina ensimmäisenä kokonaan lumeton ja kuiva, joten siellä tehtiin Variksen kanssa keskiviikkona vuoden ensimmäiset tarkkis, pudotettu ja jana. Hyvin Varis tuntui tutut rutiinit viime marraskuulta muistavan, ja intoa oli tarkkuusetsintään vähän liiankin kanssa. Pikkuesineenä oli 10 sentin kolikko, joka löytyi aina melko nopeasti, mutta olisi varmasti hieman maltillisemmin etsien löytynyt vieläkin nopeammin. Eniten Vaakun pursuileva riemu vaivasi luovutuksessa, jossa meinasi sinkoilla ennen aikojaan niin kolikko kuin koira.
Pudotetun esineen noudossa pääsee enemmän liikkeelle ja vauhtiin, joten pursuileva into näkyi siinä ainoastaan niin, että tavallisestikin erinomainen suoritus oli aivan megahieno. Seuraaminen oli aloituskäskystä loppuun saakka hanakkaa tottisseuraamista, nouto oli määrätietoinen ja nopea ja luovutus kunnossa. Tämä oli juurikin sellainen suoritus, jossa maksimipisteet loppuvat ikäänkuin kesken... Täydet pisteet saa huomattavasti laimeammallakin esityksellä.
Valitettavasti janarutiinit eivät saa Variksessa aikaan samanlaista riemua. Kontrasti tuli etenkin näin tauon jälkeisessä maastoilussa niin selvästi esiin, että laittoi kyllä miettimään kunnollisen motivaation rakentamista janalle. Tämä jana suoritettiin varman päälle lyhyessä liinassa kannustusten saattelemana. Takajäljelle Vaakku olisi taas lähtenyt, mutta stoppasin viiteen metriin ja odottelin, että itse vaihtaa oikeaan suuntaan.
Perjantaina käytiin sitten Peuhussa tekemässä motivaatiotreeniä janalle. Tehtiin sitä yksinkertaisesti niin, että janan alussa pidin pannasta kiinni, heitin pallon mahdollisimman pitkälle eteen ja liu'utin Variksen sitten liinasta perään sen etsimään. Tehtiin puolentusinaa toistoa aina vähän eri kohdasta metsätien varresta ja joo, tällaisessa vedossa ja etukenossa sen jäljelle lähtemisen soisi tapahtuvan!
Ei ehkä äkkiseltään tulisi mieleen, että allaolevissa kuvissa on laskiaissunnuntain viettoa 2. maaliskuuta.
Hiihtolomaviikon päätteeksi lauantaina ja sunnuntaina tehtiin vielä takapihalla haun ilmaisutreeni. Neljästä piilosta ja parista maakasasta muodostui nyt hökkelikylä, josta Varis sai isäntää etsiä ja ilmaista. Etsiminen ei tietysti ole näissä harjoituksissa ihan parasta mahdollista, mutta se varsinainen treenin aihe eli ilmaisu kiintorullalla sujui jo oikein hienosti! Ensimmäiseltä treenikerralta löytyy vähän videota. Kuten näkyy, niin treenisää oli oikein mukava - sinivalkoinen taivas ja sillä tavalla.
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
Marraskuun maastoilut
Marraskuussa maastotreenailu alkaa väistämättä hieman kärsiä päivänvalon vähyydestä ja talventuloa enteilevistä säistä. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin olla säitten armoilla vuodenvaihteeseen asti ja aloittaa hallikauden vasta ensi vuoden alusta. Yritetään nyt hyödyntää maastot niin pitkään kuin se ennen lumentuloa on mahdollista.
Viimekertainen hakutreeni ei ollut meiltä ihan loistokkain, sillä Varis tuppasi kaartaa pistoilla aluetta eteenpäin ennen aikojaan. Kiva, että pistot kääntyi oikeaan suuntaan, mutta saisivat ne ensin edetä takalaidalle asti.
Seuraavissa treeneissä Salonpäässä tehtiin satasen alue ja laitoin nyt kuusi valmista ukkoa kohtisuorien lähetysten päähän. Toivotaan, että tämä loi taas uutta uskoa siihen, että suoran piston päästä ukko usein löytyy. Irtorullailmaisut otettiin parilta ensimmäiseltä ukolta ja lopuilta suorapalkka, mikä mukavasti jouduttaa treenejä. Suorapalkalta takaisin kutsuessa viimeiselle maalimiehelle sai samalla hyvän yliheiton.
Viikolla käytiin tekemässä jana-tarkkis-pudotettu-setti Purnunnokalla. Tällä kertaa Varis ajoi ensin takajäljen tielle ja hetken sitä ihmeteltyä otettiin uusinta oikeaan suuntaan. Sieltä löytyi parin sadan metrin matkalta kaksi keppiä ja kulmaa, piikki ja lopusta ruokarasia. Tarkkuusetsintä sujui jälleen loistavasti. Esineenä on ollut pultti, muovinen ja puinen avaimenperä ja kuminen imukuppi - mitä nyt autosta löytyy. Pudotetun esineen noudossa en ole jaksanut etukäteen tallailla ja merkitä reittiä, vaan on suoraan Vaakun kanssa lähdetty kävelemään jotain vanhaa umpeen kasvanutta polunpohjaa. Meidän pudotetun reitti ei siis ole vahvasti tallautunut baana, mutta ihan hienosti Vaakku parit pudotetun esineen noudot näinkin teki.
Viikonloppuna kokoonnuttiin taas hakuilemaan Salonpäähän. Tällä kertaa ajettiin vakiopaikalta pari kilsaa eteenpäin uudelle alueelle. Ja kylläpä vaihtelu virkisti! Tykkäsin todella tästä sadan metrin alueesta, jossa oli valmiita maapiilokuoppia, leveän metsäpolun ylitys, suuri kaatunut puunrunko ja useita suuria töytäreitä ja möykkylöitä.
Varikselle oli taas ohjelmassa valmiitten ukkojen etsimistä suorien pistojen päästä ja loppuhuipennukseksi haamu. Kahdelta ensimmäiseltä löydöltä otettiin irtorullailmaisu ja lopuilta suorapalkka. Hieman epäilin, kuinkahan sujuu etukulma, jossa oli uutena umpipiilona maastokuvioinen korkea piilokoju. Mutta ilman epäröintiä Varis haki sieltä oven rakosesta törröttäneen irtorullan ja vei vauhdilla näytölle. Ensimmäistä kertaa napsautin näytöille pitkän liinan valjaisiin kiinni ja roikuin itse perässä vauhtia tasaisesti jarraten. Hyvin meni!
Maakuoppaan piiloutuneen maalimiehen Varis paikallisti hienosti. Kuoppa on aika täydellisen mallinen, pienehkö halkaisijaltaan ja syvä, joten se voidaan jossain tulevassa treenissä helposti peittää kannella ja naamioida hyvin. Tuskin maltan odottaa, että tätä päästään kokeilemaan! Oikeaan takakulmaan tarvittiin kaksi pistoa, sillä ensimmäinen lähti kovin vinoon aluetta taaksepäin. En tosin ole aivan varma lähetyksen suoruudestakaan, sillä pimeä pääsi yllättämään meidät viimeisenä vuorossa olleet. Tästä treenistä jäi jokatapauksessa aivan loistofiilikset. Oli useampi uusi juttu Varikselle, ja kaikki ne sujui hienosti!
Viikolla tehtiin taas jana, tarkkista ja pudotettua Purnunnokalla. Janalla Varis ei nostanut jälkeä oikein mihinkään suuntaan vaan maleksi yli, joten jyrähdin siitä ja otettiin uusi yritys. Pysyttelin tällä kertaa liinassa lähempänä ja painostin hieman toistelemalla jälki-käskyä, ja kylläpä Varis nyt tekikin töitä aivan toisella intensiteetillä. Täytyykin jatkossa treenata janat lyhyemmällä liinalla, kun ei paine selvästikään kanna kymmenen metrin liinan päähän, vielä. Tarkkuusetsinnässä Varis oli taas aivan super. Se tuntui nenä pitkällä etsivän ja myös löytävän esineen jo ruudun kulmalla minun sivulla makuulla etsintälupaa odottaessa. Eihän siinä sitten mennyt aina kuin enintään viisi sekuntia, kun esine oli jo tulossa. Aivan ihmeellinen. Pudotetun esineen nouto piti nyt tehdä kolmesti, sillä toisella kerralla Varis paahtoi yli lähtöpisteeseen asti ja toi esineen vasta paluumatkalta.
Viikonloppuna porukkaa oli taas missikisoissa, joten hakutreenien sijaan suunnattiin Variksen kanssa Purnunnokalle tekemään jana, tarkkista ja pudotettua. Jana sujui nyt hyvin, kun pysyttelin siinä perässä luomassa sopivaa painetta. Varis valitsi suunnankin aivan oikein! Tarkkuusruudussa ajattelin viiden sentin kolikon olevan aiempaa haastavampi esine. Vaan eipä senkään löytämisessä Vaakulla kauaa mennyt. Sillä on tähän tehtävään aivan hirmuinen motivaatio ja kuitenkin loistava keskittymiskyky ja toki tehokas nenänkäyttö. Tarkkistreeni päättyi tällä kertaa kahteen toistoon, kun sattui pieni työtapaturma ja Varis viisisenttistä luovuttaessaan nielaisi sen. Ohops. Täytyykin jatkossa muistaa itse pysytellä luovutuksessa kyykyssä ja opettaa pudottamaan esine käsiin. Pudotetun esineen noutoja tehtiin kaksi eli mennen tullen, ja ne sujuivat mallikkaasti.
Viimekertainen hakutreeni ei ollut meiltä ihan loistokkain, sillä Varis tuppasi kaartaa pistoilla aluetta eteenpäin ennen aikojaan. Kiva, että pistot kääntyi oikeaan suuntaan, mutta saisivat ne ensin edetä takalaidalle asti.Seuraavissa treeneissä Salonpäässä tehtiin satasen alue ja laitoin nyt kuusi valmista ukkoa kohtisuorien lähetysten päähän. Toivotaan, että tämä loi taas uutta uskoa siihen, että suoran piston päästä ukko usein löytyy. Irtorullailmaisut otettiin parilta ensimmäiseltä ukolta ja lopuilta suorapalkka, mikä mukavasti jouduttaa treenejä. Suorapalkalta takaisin kutsuessa viimeiselle maalimiehelle sai samalla hyvän yliheiton.
Viikolla käytiin tekemässä jana-tarkkis-pudotettu-setti Purnunnokalla. Tällä kertaa Varis ajoi ensin takajäljen tielle ja hetken sitä ihmeteltyä otettiin uusinta oikeaan suuntaan. Sieltä löytyi parin sadan metrin matkalta kaksi keppiä ja kulmaa, piikki ja lopusta ruokarasia. Tarkkuusetsintä sujui jälleen loistavasti. Esineenä on ollut pultti, muovinen ja puinen avaimenperä ja kuminen imukuppi - mitä nyt autosta löytyy. Pudotetun esineen noudossa en ole jaksanut etukäteen tallailla ja merkitä reittiä, vaan on suoraan Vaakun kanssa lähdetty kävelemään jotain vanhaa umpeen kasvanutta polunpohjaa. Meidän pudotetun reitti ei siis ole vahvasti tallautunut baana, mutta ihan hienosti Vaakku parit pudotetun esineen noudot näinkin teki.
Viikonloppuna kokoonnuttiin taas hakuilemaan Salonpäähän. Tällä kertaa ajettiin vakiopaikalta pari kilsaa eteenpäin uudelle alueelle. Ja kylläpä vaihtelu virkisti! Tykkäsin todella tästä sadan metrin alueesta, jossa oli valmiita maapiilokuoppia, leveän metsäpolun ylitys, suuri kaatunut puunrunko ja useita suuria töytäreitä ja möykkylöitä.Varikselle oli taas ohjelmassa valmiitten ukkojen etsimistä suorien pistojen päästä ja loppuhuipennukseksi haamu. Kahdelta ensimmäiseltä löydöltä otettiin irtorullailmaisu ja lopuilta suorapalkka. Hieman epäilin, kuinkahan sujuu etukulma, jossa oli uutena umpipiilona maastokuvioinen korkea piilokoju. Mutta ilman epäröintiä Varis haki sieltä oven rakosesta törröttäneen irtorullan ja vei vauhdilla näytölle. Ensimmäistä kertaa napsautin näytöille pitkän liinan valjaisiin kiinni ja roikuin itse perässä vauhtia tasaisesti jarraten. Hyvin meni!
Maakuoppaan piiloutuneen maalimiehen Varis paikallisti hienosti. Kuoppa on aika täydellisen mallinen, pienehkö halkaisijaltaan ja syvä, joten se voidaan jossain tulevassa treenissä helposti peittää kannella ja naamioida hyvin. Tuskin maltan odottaa, että tätä päästään kokeilemaan! Oikeaan takakulmaan tarvittiin kaksi pistoa, sillä ensimmäinen lähti kovin vinoon aluetta taaksepäin. En tosin ole aivan varma lähetyksen suoruudestakaan, sillä pimeä pääsi yllättämään meidät viimeisenä vuorossa olleet. Tästä treenistä jäi jokatapauksessa aivan loistofiilikset. Oli useampi uusi juttu Varikselle, ja kaikki ne sujui hienosti!
Viikolla tehtiin taas jana, tarkkista ja pudotettua Purnunnokalla. Janalla Varis ei nostanut jälkeä oikein mihinkään suuntaan vaan maleksi yli, joten jyrähdin siitä ja otettiin uusi yritys. Pysyttelin tällä kertaa liinassa lähempänä ja painostin hieman toistelemalla jälki-käskyä, ja kylläpä Varis nyt tekikin töitä aivan toisella intensiteetillä. Täytyykin jatkossa treenata janat lyhyemmällä liinalla, kun ei paine selvästikään kanna kymmenen metrin liinan päähän, vielä. Tarkkuusetsinnässä Varis oli taas aivan super. Se tuntui nenä pitkällä etsivän ja myös löytävän esineen jo ruudun kulmalla minun sivulla makuulla etsintälupaa odottaessa. Eihän siinä sitten mennyt aina kuin enintään viisi sekuntia, kun esine oli jo tulossa. Aivan ihmeellinen. Pudotetun esineen nouto piti nyt tehdä kolmesti, sillä toisella kerralla Varis paahtoi yli lähtöpisteeseen asti ja toi esineen vasta paluumatkalta.
Viikonloppuna porukkaa oli taas missikisoissa, joten hakutreenien sijaan suunnattiin Variksen kanssa Purnunnokalle tekemään jana, tarkkista ja pudotettua. Jana sujui nyt hyvin, kun pysyttelin siinä perässä luomassa sopivaa painetta. Varis valitsi suunnankin aivan oikein! Tarkkuusruudussa ajattelin viiden sentin kolikon olevan aiempaa haastavampi esine. Vaan eipä senkään löytämisessä Vaakulla kauaa mennyt. Sillä on tähän tehtävään aivan hirmuinen motivaatio ja kuitenkin loistava keskittymiskyky ja toki tehokas nenänkäyttö. Tarkkistreeni päättyi tällä kertaa kahteen toistoon, kun sattui pieni työtapaturma ja Varis viisisenttistä luovuttaessaan nielaisi sen. Ohops. Täytyykin jatkossa muistaa itse pysytellä luovutuksessa kyykyssä ja opettaa pudottamaan esine käsiin. Pudotetun esineen noutoja tehtiin kaksi eli mennen tullen, ja ne sujuivat mallikkaasti.
 |
| 14.11.2013 |
torstai 31. lokakuuta 2013
Lokakuun loppu
Variksen treenistä en muista enää mitään, mutta kuva on sentään tullut heti tuoreeltaan askarreltua. Näköjään metsään on laitettu satasen alueelle neljä valmista ukkoa ja loppuhuipennukseksi haamu. Kaikesta päätellen on pyritty avuttomiin (hyviin, ei apuja) pistoihin, joilta kaikkien ärsykkeitten puuttumisesta huolimatta löytyy ukko. Kiintorullan opettelu jätettiin suosiolla talvikaudelle, joten tässä treenissä on otettu jälleen valmiilta ukoilta ilmaisut irtorullilla ja haamulta arvatenkin suorapalkka.Pitkään ja syvään henkeä vedettyä käytiin seuraavalla viikolla tekemässä janatreeni. Ajattelin tehdä jatkossa aina vain yhden janaharjoituksen kerrallaan ja jäljestä sellaisen 150-200 metriä pitkän. Takajälki ajetaan tielle ja todetaan, että oho, olipa tylsä juttu. Jälki nostetaan janalta uudelleen ja oikeasta suunnasta löytyy melko pian vahvisteeksi ensimmäinen keppi tai purkki ja lisää mielenkiintoista jäljestettävää paljon pidemmästi kuin väärästä suunnasta. Tällä ensimmäisellä kerralla Peuhuntien varressa Varis ajoi ensin takajäljen vasemmalle, toisella nostolla se lähti jäljestämään oikealle ja löysi pian kepin, jäljestys jatkui pari pitkää piikin muodostavaa suoraa ja lopussa oli ruoka kannellisessa rasiassa. Hyvä treeni. Toivottavasti.
Kesäajan päättymistä edeltävänä lauantaipäivänä käytiin jälleen hakuilemassa Salonpäässä. Tehtiin 150 metrin alue, ja tällä kertaa teemana taisi olla videointi ja valokuvaus. :) Kuvaa klikkaamalla löytyy Millan koostama hauska video meidän mainiosta hakuporukasta. Kannattaa antaa videon pyöriä ensin kertaalleen läpi. Toisella katselukerralla sen ei enää pitäisi pätkiä ja tökkiä.
Lokakuun viimeisinä päivinä palattiin taas janojen pariin. Maanantaina tein lentokentän taakse noin 200 metrin jäljen. Se lähti janalta vasemmalle, hetipian tuli ensimmäinen keppi, kulma oikealle, piikki vasemmalle, toinen keppi, kulma oikealle ja lopussa ruokarasia. Tällä kertaa Varis sattui nostamaan jäljen heti oikeaan suuntaan, oho. :) Jotta ei ihan pelkän jäljenpätkän takia metsään tultu, annoin jäljen vanheta sen aikaa, että tehtiin pari tarkkuusetsintää. Jos en nyt aivan väärin muista, niin Variksen kanssa on tehty tarkkisruutua kaksi vuotta sitten, kun oli keksittävä jotain sopivaa aktiviteettia tassuhaavatoipilaalle. Nyt Varis sai katsoa, kun tallasin jäkälikköön alueen ja olin piilottelevinani sinne jotain. Hauska ja helppo tehtävä tuo tuntui olevan, sillä pikkuesine löytyi aina varsin nopeasti.
Heti seuraavana päivänä tehtiin taas jäljenpätkä Peuhuun. Nyt jälki lähti oikealle, nopeasti ensimmäinen keppi, kulma vasemmalle, keppi, piikki ja lopussa ruokarasia. Ja jälleen Variksen valinta osui heti oikeaan suuntaan, jee. :) Taas jäljen vanhetessa tehtiin kiva tarkkistreeni ja sen lisäksi otettiin myös pudotetun esineen noutoa. Siinä pari ensimmäistä toistoa meni vähän hakiessa, mutta kolmannella kerralla Vaakkukin hoksasi, mistä on kyse. Ilman seuruutustahan tätä juttua on toisinaan tehty ulkoilun lomassa.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Viikon treenit
Rännin hakutreenit ennen seuraavaa koetta jäivät vain kolmeen kertaan. Toinen niistä tehtiin jo juhannuksen alla - jälleen vain yhdellä maalimiehellä samalle puolen aluetta. Tällä kertaa tein hajunhaut kaikille kolmelle pistolle siinä toivossa, että Ränni käyttäisi paremmin nenäänsä ja samalla unohtuisi se edellisen piilopaikan kautta koukkaaminen. Ränni nuuhkikin lupaavasti tuulen suuntaan aina hajua hakiessa ja reagoi selvästi maalimiehen hajun saadessaan. Harmillista vaan, että se Rännin mielestä tuntui olevan ihan oma erillinen tehtävänsä ja keskilinjalta lähettäessä se taas pinkoi nenä kiinni edelliselle piilolle ja sieltä sitten korvat kiinni jälkeä pitkin maalimiehen uuteen piilopaikkaan minun kutsuhuudoista ja perkeleistä piittaamatta. Hemmetin karvatuppo! Noh, ilmaisu ja näyttö sujui normaalisti, joskin yhdellä kertaa ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa.
Maanantaina saimme sitten kokoon briardien omat hakutreenit Valkiaisjärventien maastoihin. Siellä Rännille vasempaan etukulmaan valmis maalimies, oikealle puolelle tyhjä ja sitten molemmin puolin haamu. Ensimmäisellä pistolla Ränni tuttuun tapaansa suhasi taas viisi kertaa edestakaisin maalimiehen ohitse ennen löytöä. Toisaalta se kuitenkin jää sinne suhaamaan, joten voiko se sitten kuitenkin haistaa, mutta ei vaan malta ensimmäisellä pistolla paikallistaa kunnolla? Tyhjä pisto oli hyvä, mutta toki jonkinverran mutkikkaampi kuvio kuin oppikirjoihin on piirretty. Ensimmäiseltä haamulta Ränni ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa, vaan oli heti havaittuaan napannut rullan ja häipynyt. Jälkimmäiseltä haamulta oli taas ottanut suorapalkan ensin. Pientä malttamattomuutta maalimiehen kunnolliseen tarkastamiseen on siis ilmassa.
Tottiksen treenaamiset jäivät kokonaan koetta edeltävälle viikolle. Koska edessä on koe vieraalla kentällä, kävimme kotipaikkakunnalla useammalla eri urheilukentällä valamassa uskoa eteenmenopallon olemassaoloon. Varsinainen muu tottistreenaaminen jäi aivan liian vähiin. Makuulta perusasentoon nousuihin laitettiin hieman vauhtia ja häthätää käytiin ottamassa estenoudot.
Viimeisellä viikolla tehtiin myös yksi pudotetun esineen nouto, jäljen janaharjoitus ja esineruutu. Pudotetun esineen noudon tein aivan uuteen paikkaan, mutta todella selkeälle puuttomalle suoralle linjalle. Seuraaminen oli hyvää, Ränni lähti lujaa - ja kurvasi 15 metrin jälkeen oikealle metsään! Ja sama uudella lähetyksellä. Ja taas. Käsittämätöntä! Ei auttanut kuin hihat sauhuten palata alkuun, tehdä entistäkin selkeämmät pudotetun rutiinit, seuruuttaa ja pudottaa esine uudelleen ja nyt Rännikin oli kartalla siitä mitä oltiin tekemässä. Taidettiin Rännin kanssa olla molemmat yhtä helpottuneita ja riemuissaan, kun saatiin tuon jälkeen kaivaa palkka esiin.
Janaharjoitus ja jäljenpätkä tuli tehtyä kankaalle, missä näkyi melko paljon muita jälkiä. Kävi jo mielessä, että kaivankohan nyt verta nenästäni ja pitäisiköhän käydä hakemassa janakreppi pois ja tehdä jäljenpätkä jonnekin muualle. Vaan laiskuus vei voiton ja Ränni näytti minulle epäilijälle kyntensä. Se eteni janalla hienosti, nosti jäljen vauhdikkaasti oikeaan suuntaan, jäljesti varmasti ja ilmaisi kepin. Esineruudusta haetutin kaksi esinettä, jotka tulivat toki aivan kohtuullisessa ajassa, mutta tyylipisteillä ei edelleenkään päästä leveilemään.
Tällä viikolla päättyi myös ilmoittautuminen palveluskoirien SM-kisoihin ja osallistujalistat ilmestyivät tapahtuman nettisivulle. Aivan viime hetkillä ilmoitin kuin ilmoitinkin Rännin kisaan. Katsotaan sitten lähempänä, mennäänkö lopulta oikeasti pelipaikalle. Mieli tekeekin nyt hassut kepposet, kun huominen Kemin koe jännittää kuin SM-kisa konsanaan!
Maanantaina saimme sitten kokoon briardien omat hakutreenit Valkiaisjärventien maastoihin. Siellä Rännille vasempaan etukulmaan valmis maalimies, oikealle puolelle tyhjä ja sitten molemmin puolin haamu. Ensimmäisellä pistolla Ränni tuttuun tapaansa suhasi taas viisi kertaa edestakaisin maalimiehen ohitse ennen löytöä. Toisaalta se kuitenkin jää sinne suhaamaan, joten voiko se sitten kuitenkin haistaa, mutta ei vaan malta ensimmäisellä pistolla paikallistaa kunnolla? Tyhjä pisto oli hyvä, mutta toki jonkinverran mutkikkaampi kuvio kuin oppikirjoihin on piirretty. Ensimmäiseltä haamulta Ränni ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa, vaan oli heti havaittuaan napannut rullan ja häipynyt. Jälkimmäiseltä haamulta oli taas ottanut suorapalkan ensin. Pientä malttamattomuutta maalimiehen kunnolliseen tarkastamiseen on siis ilmassa.
Tottiksen treenaamiset jäivät kokonaan koetta edeltävälle viikolle. Koska edessä on koe vieraalla kentällä, kävimme kotipaikkakunnalla useammalla eri urheilukentällä valamassa uskoa eteenmenopallon olemassaoloon. Varsinainen muu tottistreenaaminen jäi aivan liian vähiin. Makuulta perusasentoon nousuihin laitettiin hieman vauhtia ja häthätää käytiin ottamassa estenoudot.
Viimeisellä viikolla tehtiin myös yksi pudotetun esineen nouto, jäljen janaharjoitus ja esineruutu. Pudotetun esineen noudon tein aivan uuteen paikkaan, mutta todella selkeälle puuttomalle suoralle linjalle. Seuraaminen oli hyvää, Ränni lähti lujaa - ja kurvasi 15 metrin jälkeen oikealle metsään! Ja sama uudella lähetyksellä. Ja taas. Käsittämätöntä! Ei auttanut kuin hihat sauhuten palata alkuun, tehdä entistäkin selkeämmät pudotetun rutiinit, seuruuttaa ja pudottaa esine uudelleen ja nyt Rännikin oli kartalla siitä mitä oltiin tekemässä. Taidettiin Rännin kanssa olla molemmat yhtä helpottuneita ja riemuissaan, kun saatiin tuon jälkeen kaivaa palkka esiin.
Janaharjoitus ja jäljenpätkä tuli tehtyä kankaalle, missä näkyi melko paljon muita jälkiä. Kävi jo mielessä, että kaivankohan nyt verta nenästäni ja pitäisiköhän käydä hakemassa janakreppi pois ja tehdä jäljenpätkä jonnekin muualle. Vaan laiskuus vei voiton ja Ränni näytti minulle epäilijälle kyntensä. Se eteni janalla hienosti, nosti jäljen vauhdikkaasti oikeaan suuntaan, jäljesti varmasti ja ilmaisi kepin. Esineruudusta haetutin kaksi esinettä, jotka tulivat toki aivan kohtuullisessa ajassa, mutta tyylipisteillä ei edelleenkään päästä leveilemään.
Tällä viikolla päättyi myös ilmoittautuminen palveluskoirien SM-kisoihin ja osallistujalistat ilmestyivät tapahtuman nettisivulle. Aivan viime hetkillä ilmoitin kuin ilmoitinkin Rännin kisaan. Katsotaan sitten lähempänä, mennäänkö lopulta oikeasti pelipaikalle. Mieli tekeekin nyt hassut kepposet, kun huominen Kemin koe jännittää kuin SM-kisa konsanaan!
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Treenikimara
Sunnuntaina annosteltiin taas kissanruuat purkkeihin ja paineltiin Annalankankaalle treenaamaan. Siitä tulikin varsinainen treenikimara, kun kaikille kolmelle turrille tehtiin eri lajin harjoitus.
Nova pääsi pitkästä aikaa oikeasti treenaamaan - ja vielä huomattavan pitkästä aikaa viestiä. Rata oli kangasmetsässä, arviolta 300 metriä ja B-piste nousi mäen päälle. Noppis juoksi ihan hyvin A-pisteelle ja sieltä takaisin B-pisteen yli C-pisteelle, mihin olin siirtynyt sitä vastaanottamaan. Tähän kuvioon pitäisi sitten kasvattaa varmuutta ja venyttää pituutta. Ylimääräisenä lähetin Novan vielä edeltäni takaisin A-pisteelle, mutta silloin se pysähtyi saman tien katsomaan minua ja lähti vasta kolmannesta käskystä matkaan. Aavistuksen verran se himmasi minulta lähtiessä ensimmäiselläkin osuudella ennen kuin kiihdytti kunnon vauhtiin. Toivotaan, että lähtö tuosta varmistuu, kun lajin rutiinit tulevat tutuksi.
Varis teki kolme hakupistoa. Yksi maalimies oli käytettävissä, joten tehtiin kaikki pistot samalle puolelle siirtyen aluetta eteenpäin. Varis teki siinämäärin suorat pistot, että osui kahdella ensimmäisellä kerralla melko suoraan maalimiehelle, vaikka ei taatusti aivan tarkalleen voinut nähdä, mihin kohtaa maalimies maastoutui. Kiva tietysti, että osaa juosta suoraan osoitettuun suuntaan, mutta olisihan se huojentavaa, jos näkisi sen käyttävän nenäänsäkin hieman. Kolmannelle pistolle lähetinkin sen kymmenisen metriä maalimiehen sivuun tuulen alle ja kohdalla se sitten tekikin näppärän suunnanmuutoksen maalimiehen luo. Videolta löytyy ne ensimmäiset lähetykset.
Rännin osuudeksi jäi tällä kertaa vain kokeenomainen tarkkuusetsintä. Pääsimme siis valmiiseen ruutuun, johon oli piilotettu 10 snt kolikko. Ränni oli toki autossa virittäytynyt tunnelmaan "kannustaen" muiden vauhdikkaita haku- ja viestitreenejä ja pääsi itse viimeisenä tekemään tarkkiksen kaltaisen pikkutarkan nykerrystehtävän. Videolle tallentui siis arvatenkin tavallista rauhattomampi esitys. Nooh, onneksi säntäämisestä ja kaikesta hännäheilutuksesta ja muusta touhotuksesta huolimatta kolikko kuitenkin löytyi puolessatoista minuutissa.
Nova pääsi pitkästä aikaa oikeasti treenaamaan - ja vielä huomattavan pitkästä aikaa viestiä. Rata oli kangasmetsässä, arviolta 300 metriä ja B-piste nousi mäen päälle. Noppis juoksi ihan hyvin A-pisteelle ja sieltä takaisin B-pisteen yli C-pisteelle, mihin olin siirtynyt sitä vastaanottamaan. Tähän kuvioon pitäisi sitten kasvattaa varmuutta ja venyttää pituutta. Ylimääräisenä lähetin Novan vielä edeltäni takaisin A-pisteelle, mutta silloin se pysähtyi saman tien katsomaan minua ja lähti vasta kolmannesta käskystä matkaan. Aavistuksen verran se himmasi minulta lähtiessä ensimmäiselläkin osuudella ennen kuin kiihdytti kunnon vauhtiin. Toivotaan, että lähtö tuosta varmistuu, kun lajin rutiinit tulevat tutuksi.
Varis teki kolme hakupistoa. Yksi maalimies oli käytettävissä, joten tehtiin kaikki pistot samalle puolelle siirtyen aluetta eteenpäin. Varis teki siinämäärin suorat pistot, että osui kahdella ensimmäisellä kerralla melko suoraan maalimiehelle, vaikka ei taatusti aivan tarkalleen voinut nähdä, mihin kohtaa maalimies maastoutui. Kiva tietysti, että osaa juosta suoraan osoitettuun suuntaan, mutta olisihan se huojentavaa, jos näkisi sen käyttävän nenäänsäkin hieman. Kolmannelle pistolle lähetinkin sen kymmenisen metriä maalimiehen sivuun tuulen alle ja kohdalla se sitten tekikin näppärän suunnanmuutoksen maalimiehen luo. Videolta löytyy ne ensimmäiset lähetykset.
Rännin osuudeksi jäi tällä kertaa vain kokeenomainen tarkkuusetsintä. Pääsimme siis valmiiseen ruutuun, johon oli piilotettu 10 snt kolikko. Ränni oli toki autossa virittäytynyt tunnelmaan "kannustaen" muiden vauhdikkaita haku- ja viestitreenejä ja pääsi itse viimeisenä tekemään tarkkiksen kaltaisen pikkutarkan nykerrystehtävän. Videolle tallentui siis arvatenkin tavallista rauhattomampi esitys. Nooh, onneksi säntäämisestä ja kaikesta hännäheilutuksesta ja muusta touhotuksesta huolimatta kolikko kuitenkin löytyi puolessatoista minuutissa.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Voimistuvaa treenirintamalla
Tyyntä, suorastaan peilityyntä, on ollut treenirintamalla. Heti etsintäkokeen jälkeen kävimme treenaamassa Susannan ja Brunon kanssa, mutta sen jälkeen on lilluttu tyynissä vesissä. Rännin kanssa en lähes pariin viikkoon treenannut kerrassaan mitään ja Variksenkin kanssa hyvin vähän.
Susannan ja Brunon kanssa treenatessa otin Rännille kokeen jälkeen palauttavaksi hakutreeniksi pari pistoa palkkaavine maalimiehineen. Samalle puolelle peräkkäin lähettäessä ja samaa maalimiestä vain alueella eteenpäin siirrättäessä Ränni aina painelee ensin edelliselle piilolle ja kurvaa sieltä sitten hajuvanaa pitkin maalimiehelle. Pääasia kuitenkin, että maalimieheltä sai taas parin pihimmän maalimiehen jälkeen palkkaa - eikä vanha piilo aiheuttanut mitään epäselvyyksiä kiintorullan kanssa. Pitää kuitenkin jatkossa tehdä nämä yhden miehen pikatreenit reilusti haamuina. Varis puolestaan pääsi esineruutuun, missä ensin vietiin esine yhdessä ja toisella kertaa Varis sai katsoa viemisen etulaidalta - näissä ei ongelmaa.
Pikku hiljaa on taas uudella innolla alettu virittäytyä treenitaajuudelle. Varis on saanut noukkia jälkiruokansa muutamaan otteeseen sekä nurmelta että metsästä. Harmittavasti toisella metsäjäljellä saimme hyttysten lisäksi seuraa myös muurahaisista. Ihmeen hyvällä halulla Varis imuroi namit muurahaisineen päivineen, vaikka hieman meinasi pärskytyttää ja kerran pääsi inahduskin mitä ilmeisimmin muurahaisen puremasta. Täytyy siis valita jälkimetsä hieman paremmin tai suunnata nurtsille tai pellolle.
Rännille olen tehnyt muutaman täysikokoisen esineruudun, josta olen haetuttanut kaksi tai kaikki kolme esinettä kokeenomaisesti ilman välipalkkoja. Aina kun ruudussa jalkojen liike ei ole ollut riittävää, olen jyrähtänyt koiran takaisin ja lähettänyt uudelleen. Aivan livakasti Ränni on pistoille sännännytkin ja reagoi hyvin esineisiin ja tuo nopeasti. Pudotetun esineen nouto 100 metrin matkalta on kokeiltu pariin kertaan. Siinä ei ole ollut ongelmaa, joskin hieman Ränni mielestäni matkan edetessä alkaa jo odotella esinettä. Tarkkuusetsinnästä tuntuu tulleen suorastaan Rännin suosikki. Viiden sentin kolikko on etsitty ja tuotu niin varmasti ja nopsasti, ettei enää uskoisi tässä tehtävässä koskaan mitään vaikeutta olleenkaan.
Voimistuvaa tuulta on siis ilmassa treenaamisessa. Ja kuten arvata saattaa, koe taas uhkaavasti lähestyy. Kaikeksi onneksi on noiden edellä mainittujen 20-30 pisteen arvoisten noutojen ja etsintöjen jälkeen treenaamatta enää sellaiset pikku jutut kuin tottis, haku ja jälki. :))
Susannan ja Brunon kanssa treenatessa otin Rännille kokeen jälkeen palauttavaksi hakutreeniksi pari pistoa palkkaavine maalimiehineen. Samalle puolelle peräkkäin lähettäessä ja samaa maalimiestä vain alueella eteenpäin siirrättäessä Ränni aina painelee ensin edelliselle piilolle ja kurvaa sieltä sitten hajuvanaa pitkin maalimiehelle. Pääasia kuitenkin, että maalimieheltä sai taas parin pihimmän maalimiehen jälkeen palkkaa - eikä vanha piilo aiheuttanut mitään epäselvyyksiä kiintorullan kanssa. Pitää kuitenkin jatkossa tehdä nämä yhden miehen pikatreenit reilusti haamuina. Varis puolestaan pääsi esineruutuun, missä ensin vietiin esine yhdessä ja toisella kertaa Varis sai katsoa viemisen etulaidalta - näissä ei ongelmaa.
Pikku hiljaa on taas uudella innolla alettu virittäytyä treenitaajuudelle. Varis on saanut noukkia jälkiruokansa muutamaan otteeseen sekä nurmelta että metsästä. Harmittavasti toisella metsäjäljellä saimme hyttysten lisäksi seuraa myös muurahaisista. Ihmeen hyvällä halulla Varis imuroi namit muurahaisineen päivineen, vaikka hieman meinasi pärskytyttää ja kerran pääsi inahduskin mitä ilmeisimmin muurahaisen puremasta. Täytyy siis valita jälkimetsä hieman paremmin tai suunnata nurtsille tai pellolle.
Rännille olen tehnyt muutaman täysikokoisen esineruudun, josta olen haetuttanut kaksi tai kaikki kolme esinettä kokeenomaisesti ilman välipalkkoja. Aina kun ruudussa jalkojen liike ei ole ollut riittävää, olen jyrähtänyt koiran takaisin ja lähettänyt uudelleen. Aivan livakasti Ränni on pistoille sännännytkin ja reagoi hyvin esineisiin ja tuo nopeasti. Pudotetun esineen nouto 100 metrin matkalta on kokeiltu pariin kertaan. Siinä ei ole ollut ongelmaa, joskin hieman Ränni mielestäni matkan edetessä alkaa jo odotella esinettä. Tarkkuusetsinnästä tuntuu tulleen suorastaan Rännin suosikki. Viiden sentin kolikko on etsitty ja tuotu niin varmasti ja nopsasti, ettei enää uskoisi tässä tehtävässä koskaan mitään vaikeutta olleenkaan.
Voimistuvaa tuulta on siis ilmassa treenaamisessa. Ja kuten arvata saattaa, koe taas uhkaavasti lähestyy. Kaikeksi onneksi on noiden edellä mainittujen 20-30 pisteen arvoisten noutojen ja etsintöjen jälkeen treenaamatta enää sellaiset pikku jutut kuin tottis, haku ja jälki. :))
torstai 14. toukokuuta 2009
Jälkeä, esineitä, tottista
Ränni saa nyt ainakin vielä viikon verran laiskotella, mutta Novan kanssa on hiljakseen aloitettu maastokausi. Jälkiliina, krepit, esineet ja muut tykötarpeet on kaivettu kaapista ja metsässä on Uusiksen tapaan todettu, ettei myöskään täällä Oulun korkeudella ole talven jäljiltä hometta ja maastoilut voi huoletta aloittaa heti.
Toistaiseksi on kertaalleen otettu janoja, esineruutua ja alokasluokan mittainen jälki. Pariin otteeseen on tehty pudotetun esineen noutoa ja käyty kentällä tottistelemassa. Vanha kettu osaa asiat yhdeksän vuoden kokemuksella, mutta eritoten on yritetty panostaa motivaatioon ja homman hauskuuteen. Kovasti on yritetty miettiä keinoja parantaa motivaatiota nimenomaan koesuorituksissa, jotka valitettavasti ovat kaukana siitä tasosta, mitä treeneissä nähdään. Kolmen viime päivän touhut on vielä tuoreessa muistissa:
Tiistai 12. toukokuuta. Tehtiin pudotetun esineen noutoa alokasluokan radalla. Kaksi toistoa, jotka menivät prikulleen samalla tavalla. Seuraaminen radan aloituspisteestä loppupisteeseen on hieman nihkeää, koira on jotenkin vaivautuneen oloinen. Päätepisteessä täyskäännös, koira terästäytyy, lähtee lujaa, reagoi esineeseen heti ja tuo ripeästi. Hieman korjaa otettaan esineestä. Nyt ei ollut merkkiäkään vanhoista vinkeistä juosta täysillä aloituspisteeseen ja poimia esine vasta paluumatkalla. Jatkossa täytyy tehdä vähintään avoimen luokan mittaisia ratoja, ettei opi liian lyhyeen matkaan.
Keskiviikko 13. toukokuuta. Tehtiin esineruutu, joka oli 25 metriä leveä ja 50 metriä syvä. Vein viisi esinettä, joista haetutin kolme. Palkkasin ruokapurkilla jokaisesta esineestä. Lähti pistoille lujaa ja toi esineet ripeästi. Pitää jatkossakin välttää laittamasta esineitä takalaidalle, sillä taas takertui vähän turhankin paljon takalaidalta etsimiseen.
Tottiskentällä otettiin seuraamiskaavio ilman henkilöryhmää, jäävät liikkeet luoksetuloineen, esteet ilman noutoja ja eteenmenosta sai lopuksi hakea pallon, jolla sitten leikittiin. Liikkeitten välissä kehuin vain suullisesti. Nousi vireessä mukavasti liikkeitten edetessä. Teknisesti seuraaminen on kamalaa edistämistä ja pompahtelua ja katsekontaktikin on vain sinne päin, mutta siitä viis, kun kuitenkin tekee halukkaasti.
Torstai 14. toukokuuta. Tehtiin suunnilleen alokasluokan mittainen jälki. Jana 30 metriä, kaksi 90 asteen kulmaa, kolme keppiä ja lopussa pallo. Poimi jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan, jäljesti ja ilmaisi kaikki kepit hyvin. Kolmannelta kepiltä pallolle jäljesti hieman rauhattomasti; Kiihtyi loppua kohden ja kun kuljin vain tasaista tahtia liinasta jarraten, purki hieman intoaan sivusuunnassa.
Jatkossa täytyy yrittää järjestää treeneihin kokeenomaisia tekijöitä: vieraan tekemä jälki, koevanha jälki, 'tuomari' lähettämään meidät janalle, tottikseen henkilöryhmä ja ampumiset, paikallaolo ampumisineen, oikea numeroliivikin rintaan jne.
Toistaiseksi on kertaalleen otettu janoja, esineruutua ja alokasluokan mittainen jälki. Pariin otteeseen on tehty pudotetun esineen noutoa ja käyty kentällä tottistelemassa. Vanha kettu osaa asiat yhdeksän vuoden kokemuksella, mutta eritoten on yritetty panostaa motivaatioon ja homman hauskuuteen. Kovasti on yritetty miettiä keinoja parantaa motivaatiota nimenomaan koesuorituksissa, jotka valitettavasti ovat kaukana siitä tasosta, mitä treeneissä nähdään. Kolmen viime päivän touhut on vielä tuoreessa muistissa:
Tiistai 12. toukokuuta. Tehtiin pudotetun esineen noutoa alokasluokan radalla. Kaksi toistoa, jotka menivät prikulleen samalla tavalla. Seuraaminen radan aloituspisteestä loppupisteeseen on hieman nihkeää, koira on jotenkin vaivautuneen oloinen. Päätepisteessä täyskäännös, koira terästäytyy, lähtee lujaa, reagoi esineeseen heti ja tuo ripeästi. Hieman korjaa otettaan esineestä. Nyt ei ollut merkkiäkään vanhoista vinkeistä juosta täysillä aloituspisteeseen ja poimia esine vasta paluumatkalla. Jatkossa täytyy tehdä vähintään avoimen luokan mittaisia ratoja, ettei opi liian lyhyeen matkaan.
Keskiviikko 13. toukokuuta. Tehtiin esineruutu, joka oli 25 metriä leveä ja 50 metriä syvä. Vein viisi esinettä, joista haetutin kolme. Palkkasin ruokapurkilla jokaisesta esineestä. Lähti pistoille lujaa ja toi esineet ripeästi. Pitää jatkossakin välttää laittamasta esineitä takalaidalle, sillä taas takertui vähän turhankin paljon takalaidalta etsimiseen.
Tottiskentällä otettiin seuraamiskaavio ilman henkilöryhmää, jäävät liikkeet luoksetuloineen, esteet ilman noutoja ja eteenmenosta sai lopuksi hakea pallon, jolla sitten leikittiin. Liikkeitten välissä kehuin vain suullisesti. Nousi vireessä mukavasti liikkeitten edetessä. Teknisesti seuraaminen on kamalaa edistämistä ja pompahtelua ja katsekontaktikin on vain sinne päin, mutta siitä viis, kun kuitenkin tekee halukkaasti.
Torstai 14. toukokuuta. Tehtiin suunnilleen alokasluokan mittainen jälki. Jana 30 metriä, kaksi 90 asteen kulmaa, kolme keppiä ja lopussa pallo. Poimi jäljen hyvin ja oikeaan suuntaan, jäljesti ja ilmaisi kaikki kepit hyvin. Kolmannelta kepiltä pallolle jäljesti hieman rauhattomasti; Kiihtyi loppua kohden ja kun kuljin vain tasaista tahtia liinasta jarraten, purki hieman intoaan sivusuunnassa.
Jatkossa täytyy yrittää järjestää treeneihin kokeenomaisia tekijöitä: vieraan tekemä jälki, koevanha jälki, 'tuomari' lähettämään meidät janalle, tottikseen henkilöryhmä ja ampumiset, paikallaolo ampumisineen, oikea numeroliivikin rintaan jne.
perjantai 29. syyskuuta 2006
Etsintää ja tottista
Novan ohjelmassa oli tarkkuusetsintää ja pudotetun esineen noutoa. Rännin kanssa kävelimme ja merkkasimme noin 100 metrin radan ja tallasimme tarkkuusetsintäruudun. Nova teki kolme pudotetun esineen noutoa, joista ensimmäinen ja kolmas olivat erinomaisia: vauhdista huolimatta nenä oli auki, reagointi esineeseen sähäkkää ja palautus kunnossa. Keskimmäisessä noudossa Nova irtosi hyvin, mutta joutui jonkin aikaa etsimään esinettä. Tarkkisruudusta etsittiin tällä kertaa mustekynää ja mitalia. Tehtiin useita toistoja yrittäen löytää sopivimpia toimintamalleja lähetyksessä ja käskyissä. Aloituksessa tulee helposti syöksähdys, mutta etsintä oli kuitenkin ihan hyvää. Palautuksessa on samaa ongelmaa kuin tokon tunnistusnoudossa eli Nova sekoittaa sen jälkikeppien ilmaisuun (maaten). Enää ei yritä mennä maahan, mutta ei selvästi oikein tiedä pitäisikö esine ilmaista vai tuoda ja lopputulos on epäröintiä kahden vaiheilla. Hyvä-kehun saadessaan heti esineen ottamisen jälkeen tekee palautuksen ok.
Rännin kanssa otettiin tottiskentällä luoksetuloa, istumista ja hyppyä. Luoksetuloissa kutsuin jälleen täysin ennalta-arvaamattomissa vaiheissa koiran luota loitotessani, mikä onkin parantanut Rännin tarkkaavaisuutta. Palkkasin kaikki luoksetulot täydestä vauhdista narupallolla jalkojen välistä. Viime kerralla Ränni tuntui täysin unohtaneen liikkeestä istumisen tarjoillen aina vain maahanmenoja, joten nyt otettiin tehokuuri erilaisia istumisia. Perusasennosta istumaan jäämista, seuraamisessa pysähtymisiä yhdessä istu-käskyn kanssa ja sitten niitä liikkeestä istumisiakin. Lopuksi otettiin vielä parit edestakaisin-hypyt metrisellä esteellä.
Rännin kanssa otettiin tottiskentällä luoksetuloa, istumista ja hyppyä. Luoksetuloissa kutsuin jälleen täysin ennalta-arvaamattomissa vaiheissa koiran luota loitotessani, mikä onkin parantanut Rännin tarkkaavaisuutta. Palkkasin kaikki luoksetulot täydestä vauhdista narupallolla jalkojen välistä. Viime kerralla Ränni tuntui täysin unohtaneen liikkeestä istumisen tarjoillen aina vain maahanmenoja, joten nyt otettiin tehokuuri erilaisia istumisia. Perusasennosta istumaan jäämista, seuraamisessa pysähtymisiä yhdessä istu-käskyn kanssa ja sitten niitä liikkeestä istumisiakin. Lopuksi otettiin vielä parit edestakaisin-hypyt metrisellä esteellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)