PK-rotumestikset

Elokuussa oli ohjelmassa myös briardien PK-mestaruuskisat Lapualla. Mestaruuksia ratkottiin yhdessä beauceronien, bouviereitten, mudien ja valkoistenpaimenkoirien kanssa, ja lajit oli tällä kertaa jaettu kahdelle päivälle omiksi kokeikseen. Variksen ilmoitin optimistisesti lauantaille erikoisjälkikokeeseen ja sunnuntaille jälkikokeeseen.

Tällä kertaa otin pennutkin reissuun mukaan näytille ja sivistymään, joten Yaris tupaten täyteen pakattuna ajelin perjantaina Lapualle. Siellä meillä oli yhdessä muiden briardiosallistujien kanssa raunioradalta varattuna tarkoitukseen sopiva puoli-ilmainen parakkimajoitus. Tuuri oli taas kohdallaan, kun saatiin myös tälle kisaviikonlopulle paahtavan kuuma hellekeli keskelle muutoin varsin viileää kesää.

Lauantaina aamupäivällä ehdittiin katsella kisakeskuksessa hakukoirien tottikset, ennen kuin erikoisjälkikokeen ykkösluokkalaisten oli aika siirtyä pellolle. Variksen kanssa oltiin vuorossa heti ensimmäisenä, ja eipä siitä suorituksesta jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Matka eteni paahtavan kuumalla ja harvaheinäisellä kuivalla pellolla etanavauhtia epävarmasti ja päättämättömästi edestakaisin tarkistellen. Lähes koko jäljestysaika 30 minuuttia oli kulunut taukoamatta jälkeä selvitellessä ja matka oli edennyt vasta suunnilleen puoliväliin, kun Varis lopulta heitti hanskat tiskiin. Pisteitä 30 ja tuomari otti hattua päästä koiran osoittaman sinnikkyyden edessä. Rehellisyyden nimissä olisihan se jonkin sortin vääryys ollut, jos meidän olemattomalla peltojälkitreenimäärällä olisi tulos noin vain tekaistu. :)

Koepäivän päätyttyä tehtiin pienet tottikset pentujen kanssa ja saatiin Tiinalta tarkkasilmäiset kommentit, miltä touhu näyttää. Ajankuluhan siinä unohtui, mutta onnekkaasti ehdittiin kauppaan saunajuomien ostoon juuri ennen yhdeksää ja pizzerian kautta suunnattiin majapaikkaan syömään, seurustelemaan ja saunomaan. Mukava olikin taas päästä turisemaan briardistituttujen kanssa, kiitos vain kaikille seurasta!

Sunnuntaina oli päivä uusi ja Variksen kanssa edessä kansallinen jälkikoe. Aamulla aloitettiin maastossa jäljellä, ja tuttuun tapaan lähdettiin liikkeelle takajäljen kautta. Keppejäkin alkoi nousta, mutta melko alussa oli sen verran pitkä kepitön matka, että arvelin sinne yhden jo jääneen. Iloiseksi yllätykseksi viiden kepin jälkeen matka kuitenkin vielä jatkui. Tuo viimeinen etappi olikin jännittävä, kun Varis jostain syystä harhautui ja pian olimme omalla janallamme. Onneksi osattiin palata takaisin ja halkoa alue niiltä main, mihin jäljen saattoi olettaa päättyvän - ja sieltä se kutoskeppi löytyi!

Esineruudussa saatiin ennen aloitusta tuomarilta jana-arvostelu. Arvostelua kuunnellessa Varis jo täyttä päätä nenä pitkällä skannasi esineitten sijaintia ruudussa, joten arvasin että kohtuullisen säpäkkää toimintaa on luvassa. Esineet nousikin vauhdikkaasti, mutta yhtä esinettä Varis ei malttanut paikallistaa loppuun saakka, vaan kävi muutaman sekunnin kaarroksen muualla ja palasi sitten etsimään esineen. Siitä piste pois.

Kisakeskukseen palattiin tekemään vielä päivän päätteeksi tottikset. Paahtavasta helteestä huolimatta Varis teki hommia innokkaasti, jäävien asennot meni oikein, noudotkin tapahtuivat oikeitten esteitten ylitse eikä muitakaan isompia kämmejä tapahtunut. Selvimpinä virheinä taisivat olla kosketus hyppynoudossa ja eteenmenossa maahan tarvittiin kaksi käskyä (ensimmäisellä kyllä pysähtyi, mutta jäi seisomaan). Tuomari tuntui tykkäävän Vaakun esityksestä, kehui kuinka on kaunista katsella ja palkitsi 94 pisteellä.

Varis vastasi komealla 1-tuloksellaan 285 pistettä koko päivän ainoasta jälkituloksesta ja pääsi luonnollisesti pokkaamaan luokkavoiton ja jälkikokeen rotumestaruuden. Samalla tuli toinen kiinnitys käyttövalionarvoon, yippee!

Palveluskoirien SM-kisat

Variksen kanssa vuoden ensimmäiseksi kokeeksi buukattiin vaatimattomasti palveluskoirien SM-kisat Vantaalla. Viime vuonna jäi harmittamaan, kun ei osallistuttu, joten nyt oli päästävä mukaan hinnalla millä hyvänsä. Parit pienet tottistelut, yksi jälki, jana ja yksi esineruutu sai riittää valmistautumiseksi ja sitten lähdettiin Variksen kanssa reissuun.

Perjantaina taitettiin menomatka niin, että päivällä yhden aikoihin oltiin kisapaikalla Vantaalla. Tarkastuksessa ja eläinlääkärin syynissä käytyä oli vähän kahden jälkeen meidän vuoro tutustua kenttään. Otettiin lyhyesti ja ytimekkäästi vain vähän seuraamista ja eteenmeno pallolle.

Kolean kesän jälkeen Vantaalle osui kisaviikonlopulle ihan tuskallinen helle. Vaakkuun se ei isommin vaikuttanut, vaan lauantai-iltapäivänä jälkikoirien tottiskarsinnassa tehtiin vireen puolesta melko normaali suoritus. Virheitä vain tuli joukkoon aika tavalla enemmän kuin yleensä.

Seuraamisessa etenkin ensimmäisellä suoralla Varis edisti reilusti. Siellä se tuntui menevän niskat
kenossa jossain edellä - olisikohan tarvinnut minua mukaan ollenkaan? Ensimmäisessä luoksetulossa putkahti esiin viime syksyn vinkeet, kun Varis edessä alkoi pahaenteisesti hypähdellä ja suu napsaten tapailla haukkua. Tuosta tilasta sivulle siirtyminen oli kehno. Liikkeestä seisomisessa lipsahti tavallista kovempi käsky ja sen Varis meni yhtään empimättä maahan. Argh!

Kahdessa ensimmäisessä noudossa Variksella oli aavistuksenomaisesti liimaa hampaissa ja niinhän se sitten estenoudossa ei enää irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Yritin käskyn jälkeen hetken odottaa ja hieman työntääkin kapulaa, mutta ei auttanut. Vaakku istui edessä kuin tatti ja piti kapulasta kiinni kunnes käskin toistamiseen irti. Hyppynoudossa pressueste ylittyi mennen tullen koskematta, vaikka kuvasta sitä ei ehkä arvaisi. Luulen, että Vaakulla tuon hyppynoudon kohdalla ohikiitäväksi hetkeksi palasi mieleen sellainen pikku juttu kuin kuri. Se teki edellistreeneissä kaadon ja asiasta hieman keskusteltiin (ja teki silloin perään ihan superhienot hypyt). Nyt se vaikutti taituroivan koskematta yli tuollaisen vähän huonomminkin onnistuneen hypyn.

Kaikista virheistä hämmentyneenä en tullut oikein normaaliin tapaan viritelleeksi eteenmenoa. Olisi varmaankin pitänyt, sillä Varis meni sen omin päin maahan jossain 25 metrissä ja vilkuili sitten vuoroin minua ja vuoroin mahdollista palloa kentän päässä. Oivoi! Tällä esityksellä tuloksena oli 77 pistettä, jolla jäätiin harmittavasti puolen pisteen päähän karsintarajasta, sijalle 21.

Olisihan se ollut kiva esittää hieman onnistuneempi tottis ja päästä maastoon, mutta ei
tunnu katastrofilta, vaikka karsiuduttiinkin. Takana on kuitenkin pentujentäyteinen kiireinen ajanjakso tosi vähällä treenaamisella. Hienoa oli olla näissä hulinoissa mukana ja ainoana briardiosallistujana muistuttamassa, että tällainenkin vaihtoehto on palveluskoirarotujen joukossa.

Sunnuntaina metsässä uurastamisen sijaan Vaakku vietti päivän hotellin viileydessä ja minä rotukavereitten kanssa IPO-koirien kisakatsomossa. Illaksikin saatiin kivaa ohjelmaa, kun käytiin Pian ja Pätkiksen kanssa heidän kotikulmillaan peltojäljellä. Varis sai pitkästä aikaa jäljestellä ihan oikealla pellolla viisi kulmaa, muutaman esineen ja neljä harhajäljen ylitystä. Ihanhan homma tuli suoritettua - toki tyyli ei joka hetki ole ihan niin justiinsa.

Maanantai oli varattu kotimatkaa varten, ja sekin saatiin taittaa helteisessä lomasäässä. Aikamoinen tuuri, kun käytin kaikki kaksi kertynyttä lomapäivääni Vantaan reissuun ja juuri tälle viikonlopulle sattui kolean kesän jälkeen tällaiset helteet. Lomailun kannalta ei siis hullumpi reissu. :)
Kuvia Vantaan reissusta.