Kemin yötön yö

Heti kauden alkajaisiksi kävimme Novan kanssa toteamassa sekä jälkikokeessa, etsintäkokeessa että erikoisjälkikokeessa, että jälki ei nyt kerta kaikkiaan kulje. Ensimmäisestä kokeesta sitä ei tietenkään voinut vielä uskoa, vaan kolme kertaa piti omapäisesti kokeilla. Novan ilmoittautuminen Kemin yöttömän yön kisoihin oli jo maksettu, mutta koska kirjekuori odotti vielä lähettämistä pöydällä, vaihdoin Novan tilalle Rännin ensimmäiseen kokeeseensa alokasluokan jäljelle. Ensin siis vaihdettiin epätoivoisesti lajia ja lopulta koiraa.

Rännin koepäivä alkoi kahden aikoihin tottiksella, josta yhden asentovirheen myötä pisteitä 89. Jäljet aloitettiin kokeen luonteen mukaisesti vasta illalla, joten tässä välissä oli hyvää aikaa katsella muiden suorituksia, käydä kisakavereiden kanssa kaupungilla syömässä ja hengailla muuten vain.

Jäljestys sujui mukavasti, mutta pari välikeppiä silti onnistuimme jättämään metsään - pisteitä yhteensä 126. Puolenyön aikaan oli vuorossa esineruutu, josta täydet 30p. Rännille näin hienosti ensimmäisestä jälkikokeestaan JK1 ja luokkavoitto 2-tuloksella 245 pistettä.

Sitä sun tätä

Viime aikoina on puuhasteltu kirjaimellisesti vähän sitä sun tätä. Viikonloput kalenterissa alkavat uhkaavasti täyttyä milloin minkäkin lajin riennoista.

Muutaman viestitreenin teimme heti edellisen viestiputken jatkoksi. Matkojen pidentämisessä edettiin aimo harppauksin 700 askeleeseen, mikä odotetusti alkoi näkyä häilyvyytenä koirien juoksuvarmuudessa: kukin koira jollain treenikerralla kokeili palata taipaleelta takaisin. Pohjatreeniä lyhyemmillä matkoilla pitäisi tehdä huomattavasti enemmän, mutta katsotaan nyt miten jatketaan sitten, kun aikaa viestin treenaamiseen taas löytyy. Hauska laji on kyllä tämäkin! Ihan oma jännityksensä on keskellä metsää odotella, alkaako horisontista lähestyä tuttu musta hahmo ...vai tuleeko radiopuhelimella ilmoitus 'palasi takaisin'.

Monen lajin välillä sukkuloidessa pitkäjänteisestä treenaamisesta ei näin alkukauden koesumassa ole tietoakaan. Kulloinkin edessä olevaan kokeeseen ehtii vain palautella lajia mieleen tehden yksittäisiä mahdollisimman selkeitä ja onnistuneita harjoituksia. Niinpä Nova on touhunnut metsäjäljellä, tämä viikko menee pääosin etsintähommissa ja ensi viikolla on vuorossa peltojälkeä - pikku matami itse on onneksi aivan yhtä innostunut kaikista aktiviteeteista.

Rännillä ei ole kokeita vielä tiedossa, mutta tasaista tahtia on käyty treenaamassa suojelua ja metsäjälkeä. Tottiksessa on tehty etenkin noutoja ja eteenmenoa, ja onpa viimein muistettu toisinaan ammuskellakin kentällä. Novan siivellä Ränni on (ohjaajan) ajan ja energian mukaan saanut osallistua tarkkuusetsintään ja henkilöhakuun. Saapa nähdä koska saadaan jotain koekuntoon asti ...ja milloin tulee eteen koe, johon ei ole aivan pakko päästä Novan kanssa.

Kotona koirilla on ollut päivisin ihmeteltävää, kun taloyhtiömme vesiputkiremontin merkeissä asunnossa on yleisavaimilla vieraillut työmies jos toinenkin. Porttien takaa olohuoneen ja keittiön puolelta koirat kommentoivat tulijoita muutamalla haukahduksella ja mutinalla, kunnes tapojensa mukaan Nova hakee lelun tyrkylle, josko se jollekin kelpaisi vaikkapa rapsutuksia vastaan, ja Ränni epäileväisenä asettuu loitommalle tarkkailemaan tilannetta.

Tokoko(n)e

Rännin kanssa otettiin uusi yritys tokon avoimessa luokassa KAS:n tokokokeessa - ja millä tuloksella! Meille ihan uusi tuomarituttavuus Salme Mujunen arvioi liikkeen toisensa jälkeen kympin arvoiseksi, joten Ränni-riepu keräsi koko potin, täydet 200 pistettä! Kymppeihin mahtui jotakin tuttuja pikkuvirheitä kuten kapulaan syöksyminen noudossa, himmailu luoksetulon lopussa ja aavistuksen vajaa ensimmäinen istuminen kaukoissa. Mutta kokonaisuudessaan Rännin tekeminen - keskittyminen ja intensiivinen kontakti - oli kyllä kohdallaan. Seuraavan kerran on tarkoitus palata Rännin kanssa tokokehään vuoden loppupuolella voittajaluokan merkeissä.

Viestinviejät

Pitihän se sitten ottaa kokeiluun tämäkin laji.

Viikon aikana tehtiin neljä viestitreeniä. Tavoitteenamme on vain alokasluokan tulos, joten treenikuviona on ollut yksinkertaisesti alokasluokan kaavio. Apuohjaaja on jäänyt A-pisteeseen, kun minä ja koira olemme siirtyneet B-pisteeseen. Sieltä olen lähettänyt koiran apuohjaajan luo ja siirtynyt sitten hieman kauemmas C-pisteeseen. Sitten apuohjaaja on lähettänyt koiran A-pisteestä takaisin minulle C-pisteeseen. A- ja B-pisteen väli oli ensimmäisessä treenissä 150 askelta, seuraavissa 200, 200 ja 300 askelta. Maasto on ollut hieman kumpuilevaa jäkäläistä kangasmetsää ja siirtyminen C-pisteelle on ollut mahdollisuuksien mukaan 30-50 askelta.

Novalla ei ole viestitreeneissä juuri edistymistä tapahtunut, sillä se on juossut päämäärätietoisesti, täysin moitteetta ihan ensimmäisestä treenistä lähtien. Ränni puolestaan kahdella ensimmäisellä treenikerralla tarvitsi kutsun avuksi ensimmäiselle taipaleelle hoksatakseen, ettei nyt ole kyse esineruudusta. Seuraavilla treenikerroilla oli Rännikin jo täysin kartalla siitä, mitä on tarkoitus tehdä.

Nova taittaa taipaleet vauhdilla, mutta tasaisen maltillisesti. Ränni sen sijaan tuntuu pistelevän niin lujaa kuin kintuista lähtee. Päätepisteissä palkkana on ollut patukalla leikkimistä ja hengityksen tasaantumista odotellessa myös nameja - unohtamatta vuolaita kehuja ja aitoa iloa, jotka tuntuvat näille viestintuojille olevan kovasti mieleen.

Hiljaiseloa

Talvikaudella ei tullut pahemmin treeneistä tarinoitua. Aivan niin täydellistä hiljaiseloa ei sentään ole vietetty kuin blogista voisi päätellä. Lajit ovat tietysti rajalliset talvella, kun maastot ovat poissa laskuista. Tokojuttuja olemme treenailleet ulkoilun lomassa ja toisinaan ihan asioikseen treenihallilla. Suojelutreenit olivat sydäntalven tauolla ja palasivat kevätauringon myötä taas kentälle. Nyt metsät ja pellot alkavat taas pikku hiljaa paljastua lumen alta ja treeni-into nostaa päätään.

Rännin kanssa käytiin maaliskuussa tokokokeessa alokasluokassa, josta tuli touhukkaalla suorituksella hieno 1-tulos 192 pistettä ja TK1. Seuraamiset olivat suorat ja hyvät, mutta liiasta tiiviydestä johtuen niistä yhdeksän. Maahanmenosta tuli myös yhdeksän ja muista liikkeistä täydet. Ränni oli kovasti innoissaan - jäi tosi hyvä fiilis suorituksesta!

Kuukautta myöhemmin startattiin avoimessa luokassa, mutta sieltä harmillisesti 158,5 pistettä, kun kaukokäskyt meni harakoille. Ränni ei saanut silmiään, korviaan eikä ajatuksiaan irti liikkeenohjaajasta, joka sijoittui kolme metriä koiran viereen. Olimme ensimmäisenä suoritusvuorossa ja lopuille kilpailijoille sijoittuminen oli tutummin viisi metriä koiran takana. Ränni tosin olisi voinut ottaa tiukan tuijotuksen takanaankin seisovaan liikkikseen, sillä ei ole tullut treenattua kertaakaan liikkeenohjaajan läsnäoloa. Tyhmä minä. :) Paikallaolossa tuli turha pistemenetys, kun Ränni pompsahti perusasentoon ennen käskyä. Taisi olla aika ilahtunut paluustani, sillä paikallaoloa piilossa oli treenattu kokonaista kaksi kertaa, pisimmillään 30 sekuntia. Taas tyhmä minä. :)

Kontaktia, viettiä ja jännitettä

Viikonloppu vierähti kuunteluoppilaana Virpiniemessä SPL Oulun tottisseminaarissa, johon kouluttajaksi oli kutsuttu Maria Arfman Lohjalta. Maria on vuoden 2006 SPL suojelumestaruuskisan 5. ja MM-joukkue-edustaja koirallaan spn Turbaz Dina. Perjantai-iltana aloitettiin teorialuennolla Virpiniemen liikuntaopistolla ja lauantai- ja sunnuntaipäivä oli varattu käytännön harjoituksiin kentällä.

Koulutuksen pääteemoiksi nousivat kontakti, vietti ja jännite. Kontaktin harjoitteluun panostettiin luovutusikäisestä pennusta lähtien kotona ruoalla. Kontaktiin yhdistettiin sitten seuraa-käsky, perusasennon hakeminen, kääntymiset paikallaan, askeleen siirtymiset ja ylipäätään kaikki tekniikka.

Samanaikaisesti pienestä pitäen viettiä kehitettiin kentällä lyhyillä, vauhdikkailla harjoituksilla: leikkimällä ja tekemällä apuohjaajan kanssa karkuunjuoksu-luoksetuloja. Kun erikseen kehitetyt tekniikka ja vietti päästiin yhdistämään varsinaiseksi tottistreeniksi, kiinnitettiin huomiota jännitteeseen, patoamiseen, jotta aikaansaadaan suoritukseen suuri voima ja keskittyminen.

Peruskauraa siis, mutta niin tuikitarpeellista muistuttaa itsellekin mieleen - josko sitä tulisi paremmin toteutettuakin!

Laskiaisriehaa

Tiina ja Jimi kyläilivät viikonloppuna luonamme rotuyhdistyksen vuosikokouksen ja treenailun merkeissä. Kokousvelvoitteet tuli suoritettua, ja tällä kertaa treenikentällä pähkäiltiin noutojen parissa. Vuosikokouksessa palkittiin perinteisesti edellisvuoden menestyneimmät briardit: Nova oli Suomen Briard ry:n vuoden 2006 paras PK-briard!

Laskiaissunnuntaina Virpiniemessä oli koolla kirmailemassa koko BD-kolmikko, kun seuraamme liittyivät myös Eeva-Leena ja Onni-Ilona. Onni oli saanut väriä ja kaunistunut kovasti sitten viime näkemän!