Maastosta halliin

Ihan hetkeen ei ole enää tarvinnut hullunkaan jännittää. Rännin massu vetäytyi normaalikuosiinsa, eikä pentuja ilmaantunut - ei edes sitä siiliä. Pentupuuhien sijaan ohjelmistossa on ollut ajoittaisia treeniputkia ja normiulkoilua pitkin Annalankankaan metsiä ja hiekkaharjuja.

Maastokauden päätteeksi tehtiin tehokuuri esineruutua, jossa vauhti ja liikkuvuus on takellellut kummallakin takkutukalla. Kapeat ja syvät ruudut, huolelliset tallaukset, paljon esineitä ja jokaisen esineen jälkeen palkkaus, superhyvät palkat ja kunnon bileet jokaisesta esineestä on ollut se resepti, jolla paluuta entiseen on tehty. Novalla vaste oli hyvä, Rännillä hieman vaihtelevampi. Esineruudun ohessa tehtiin etsintäkokeen pikkutehtäviä - pudotetun esineen noutoa ja tarkkuusetsintää.

Rännin kanssa on hiljakseen alettu opetella tokon evl-kuvioita. Syksymmällä ehdittiin treenata ulkokentällä ruutu ja ohjattu nouto hyvälle alulle, ja nyt lumien tultua jatketaan tokoilua hallissa. Pääasiassa on nyt pelattu namipalkalla, jolloin koira on hieman rennompi. Pallon kanssa tulee paitsi sähäkkyyttä, helposti myös vaanimista, maanista tuijottamista ja isompi kontrasti palkkauksen ja itse tekemisen välille. Ruudusta kuitenkin Ränni ilokseen saa sen lemppari-narupallonsa aina löytää.

Montaa hallitreeniä ei vielä ole takana, mutta so far seuraamiset, läpijuoksu-luoksetulot, metallin hyppynoudot, ohjattu nouto ja ruutu ovat sujuneet ihan mukavasti. Tunnistusnouto sen sijaan tuntuu olevan aivan tuurissaan; Ränni tuo kyllä aina oikean, mutta käyttää sen oman tunnarin etsimiseen hajuaistin lisäksi myös makuaistia. Argh.

Kuvassa on Novan muodonmuutos 'takaisin pennuksi'. Nuorennusleikkaus tuli tehtyä vähän huonosti talvea vasten, mutta toisaalta turkki ehtii kasvaa jonkin verran taas sitten ensi kauden rientoihin. Kuvassa vasemmalla ikää ehkä jotain 5 kuukauden korvilla, oikealla 8½ vuotta.

Kuinka hulluja pidetään jännityksessä

Toiveikkaana kävimme Rännin kanssa ultrassa viikko sitten, kun viimeisimmästä astutuksesta oli täynnä 23 vuorokautta. Kaikeksi harmiksi massussa näytti kovin hiljaiselta, mutta aikaisesta ajankohdasta johtuen ei ollut takeita siitä että pentuja olisi sen paremmin kuin siitä että niitä ei olisi. Niinpä varattiin ilman muuta uusi ultraus viikon päähän.

Viikon ajan tietysti kotona seurailin mahdollisia merkkejä tiineydestä ja ultrapäivän lähestyessä olo kävi jopa melko luottavaiseksi Rännin nisien kasvaessa ja punertuessa ja masun aavistuksen jo pyöristyessä. Vaan eipä löytynyt ultran ruudulle pentuja näin 30 vuorokaudenkaan jälkeen. Eläinlääkäri halusi kuitenkin varata vielä uuden ajan viikon päähän.

En kyllä oikein jaksa uskoa, että pentuja enää löytyy. Nyt siis mennään ensi perjantaihin ilman isompia odotuksia, vaikka pienen pieni teoreettinen mahdollisuus kai on olemassa. Tosin luulisin, että siihen mennessä tilanne on kääntynyt jo silminnähdenkin selvästi suuntaan tai toiseen.

Suojuoksua

Oulun perinteiset kevään ja syksyn koiranäyttely pidettiin nyt yhtenä viikonloppuna, ja Rännikin tuli ilmoitettua näihin karkeloihin. Oulun seudulla on satanut viime aikoina niin paljon vettä, ettei raviradan keskusviheriö sitä kaikkea ollut pystynyt imemään. Niinpä lauantaina saatiin briardkehässäkin ravata pitkään heinään päässeessä, vettä lainehtivassa ja mudaksi mylläytyneessä pellossa slovenialaisen Rajko Rotnerin ihmeteltävänä. Rännin tuloksena KÄY EH1.

"Should be bigger and stronger. Good condition. Nice temperament. Medium strong head. Need more front angulation and stubstance. ??? moving. Need more coat. Good represented."

Lauantaista viisastuneena varustauduin sunnuntain kehään kumisaappailla. Niistä olikin paljon iloa, kun tällä kertaa saatiin vettä taivaan täydeltä. Sade kasteli joka paikan - mutta jee, sukat säilyi kuivana! Sunnuntain briardkehä oli paremmassa päässä viheriötä; nurtsi oli sopivan lyhyt ja vesikin imeytyi hieman paremmin. Rännille nyt kroatialaiselta Igor Selimovicilta KÄY ERI1 PN2 VASERT.
"Good format. Feminine. Good lines of head. Straight back. Good angulation. Good drive."

Painokelvotonta

Meidän piti olla tänään Rännin kanssa Kemin yöttömän yön kisoissa jälkikokeessa. Vaan ei olla. Ollaan kotona parantelemassa käpälää, jonka Ränni tietysti kaikkien Murphyn lakien mukaan perjantai-iltapäivänä astui lasiin lähimetsikössä. Tuloksena neljän sentin viilto etujalan isoimmassa anturassa. Tekisi taas mieli kuristaa lähitienoon kakarat.

Jälkikokeeseen osallistuminen meni harakoille, ja saapa nähdä voidaanko viikon päästä leirilläkään tehdä muuta kuin peltojälkeä. Kylläpä ottaa päähän. Oikeen vituttaa.

Oranssi vinkusiili

Tulipa spooky olo, kun huomasin oranssin vinkusiilin sängyn päällä. Sen, jota kumpikin koira inhoaa ja joka on saanut hautautua ison kukkaruukun pohjimmaiseksi muiden lelujen alle. Omat koirat eivät vapaaehtoisesti vinkusiiliin koske, joten kuka on käynyt täällä siirtelemässä tavaroita?

Selvisihän se sitten. Novan astutuksesta on kulunut kokolailla tarkalleen 63 vuorokautta ja nyt se on synnyttänyt yhden potran pennun, oranssin vinkusiilin. Aika huolettomasti Nova tuntuu tätä pentuaan hoitavan. Siilirassu lojuu milloin missäkin, ja vain joskus muistaessaan Nova käy sitä vähän ihmettelemässä tai kantaa sen eri paikkaan.

Tiina on odottanut pentua kuin kuuta nousevaa, joten häneltä piti vielä varmistaa, että värillähän ei siis ollut väliä, eikä isommin muullakaan ulkomuodolla. Jos on ensimmäinen kasvatti erikoisen värinen, niin tämä vasta erikoinen onkin!

Kaksi astutusmatkaa Saksaan, tuhansia matkustettuja kilometrejä, tuhansia säästettyjä, lainattuja, huijattuja ja varastettuja euroja ja tuloksena oranssi vinkusiili! Noh, kyllä tämä nyt jo jaksaa vähän naurattaakin. :)

Hellepäivän uurastusta

Eilisen hellepäivän vietimme Rännin kanssa jälkikokeessa uurastaen. Varasin koepaikan Novaa ajatellen, mutta päädyin kuitenkin ilmoittamaan kokeeseen Rännin. Nova astutettiin huhtikuussa ja on nyt tyhjäksi jäämisestä huolimatta 'synnytyksen' lähestyessä hieman löysän oloinen, joten ei muuta kuin reservistä tytär kehiin.

Aamutuimaan kokoonnuimme Haapalehdossa muut vartin yli kahdeksan ja minä tyylikkäästi vartin myöhässä, ja siirryimme sitten jälkimaastoihin Sanginjoelle. Janaa ei ole tullut treenattua tälle kevättä ollenkaan, ja se näkyi. Alkuun tuli vähän siksakkia ja loppuun sukuvika eli takajälki. Kunhan suunta saatiin oikeaksi, Ränni työskenteli varsin mukavasti ja minä sain keräillä sen ilmaisemana kaikki kuusi keppiä taskuun. Janan lisäksi treenilistalle meni kulmatyöskentely, mikä Rännillä yleensä on ollut varsin tarkkaa. Nyt tuntui kuin jäljellä olisi ollut ainakin seitsemän piikkiä, kun Ränni meni ysikymppisetkin hieman yli ja joutui palaamaan jyrkästi takaisinpäin selvittäessään uuden suunnan.

Esineruudusta nousi kaksi esinettä kahdella pistolla aika nopeasti, mutta kolmatta esinettä etsittiinkin sitten koko loppu aika. Koska kaksi esinettä nousi laidoilta, olin päätellyt, että kolmannen täytyy olla melkolailla keskellä. Kutsuin siis koiran pois kun se kuppaili jotain samalla suunnalla, mistä oli jo yhden esineen tuonut. Ja siellähän se kolmas esine olisi ollut. Argh! Työskentely oli kuitenkin helteiset olosuhteetkin huomioiden erinomaista.

Metsän siimeksestä siirryttiin sitten Haukiputaalle SPL-alaosaston kentälle tottisosuuteen. Kymmenestä koirasta kuusi keskeytti maastossa, joten tottispareja oli vain kaksi. Ränni suoritti kuviot virkamiesmäiseen tyyliinsä tänään aivan näpsäkkäästi. Vikalistalle meni seisomisen asentovirhe, henkilöryhmän hämmennys ja kosketukset hyppynoudossa. Luoksetulot ja noudot olivat suht korrekteja ja täpöllä suoraan tehty eteenmeno oli ihan komea piste i:n päälle.

Rännille siis maastosta 184 ja tottiksesta 90, eli JK3-koulutustunnus 1-tuloksella 274 pistettä - ensimmäinen kiinnitys käyttövalioon on plakkarissa! JIPPII!

Rotumestaruus!

Osallistuimme Rännin kanssa briardien, bouvierien ja beauceronien yhteiseen PK-mestaruuskokeeseen Laukaalla. Aamulla aloitimme tottelevaisuudella, josta Rännille ailahtelevalla suorituksella 82 pistettä. Esineruutu oli aivan 'kisakeskuksen' läheisyydessä, joten sinne päästiin nopsasti heti tottiksen jälkeen. Kaksi esinettä Ränni pinkaisikin metsästä ihan muitta mutkitta, joten siitä ansaitusti täydet 30 pistettä.

Jälkien suhteen oli onni myöten ja saimme varsin mukavan näköisen satumestämaaston. Janalla Ränni eteni suoraviivaisesti, mutta otti taas takajäljen. Alkaa jo epäilyttää, että se tarkoituksella yrittää valita aina sen 'lyhyemmän jäljen'. Itse jäljestäminen sujui tarkasti ja varmasti. Loppupuolisko jäljestä oli vetisempää ja töytäreisempää maastoa, ja olin jokseenkin varma, että joku keppi nyt ainakin jää niihin lampareisiin. Vaan tielle saavuttaessa oli kuin olikin kaikki kepit taskussa.

Pisteitä siis maastosta kaikkiaan 195, tottiksesta 82 ja yhteensä 1-tulos 277 pistettä, koulutustunnus JK2 ja briardien jälkikokeen rotumestaruus!

Kokeen tuloksen kokonaisuudessaan löytyy SBry:n tulospalstalta.