Peltojälkeä

Sain Rännille kuukauden päivät sitten koepaikan erikoisjälkikokeeseen, joten viime viikot on jäljestelty ahkerasti pelloilla ja nurmialueilla. Ränni jäljestää aivan kiitettävällä tyylillä, mutta kulmissa sillä ei ole sellaista tekniikkaa ja suoritusvarmuutta kuin toivoisi. Varmaankin olosuhteista riippuen osan kulmista se ajaa moitteetta ja osan ylittää hieman ja pyörähtää. Esineisiin reagointi voisi olla varmempaa ja nopeampaa, ja ilmaistessa niitä ei tietysti tarvitsisi tuuppia nenällä... Kokonaisuudessaan kuitenkin paalulta lähtö on halukas, jäljestystyyli oikea, halu selvittää jälki loppuun hyvä ja suurin osa esineistä tulee ilmaistua hyväksyttävästi, joten aivan toiveikkain mielin odottelin koetta.

Kokeen piti olla tänään, mutta valtaisaksi pettymykseksi parin viime päivän aikana satoi reilusti lunta ja aamulla tuli järjestäjien vahvistus, että koe joudutaan perumaan. Todella harmillista! Toivotaan, että treeniputkesta jäi kuitenkin jotain Rännin otsatukan alle ensi vuotta varten, ja tulihan tässä samalla toki tehtyä Variksellekin jälkiä ahkerammin kuin ehkä muuten olisi tullut tehtyä.

Näissä kuvissa jäljestellään viikkoa ennen koetta, eikä lumesta vielä tietoakaan.

Pentutreenit

Tänään kokoonnuimme kolmen V-pentueen ipanan kanssa treenaamaan Virpiniemeen. Vuorotellen Varis, Veeti ja Bruno kävivät kentällä ensin treenaamassa leikkimistä ja sitten ruualla tottiksen peruskuvioita. Pojat tekivät lopuksi vielä nurtsijäljen. Tässä kuvasatoa taitavien ja innokkaiden pikkupoikien touhuista, ikää pennuilla 11 päivää vajaat 4kk. Lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta.

Veeti (BD Velvel)







Bruno (BD Voyou)

Tulihan se sieltä!

Koska lähiseudulla jälkikokeet ovat alkaneet käydä vähiin ja koepaikat ovat kiven alla, ilmoitin Novan viime viikonlopulle kokeeseen Lieksaan, missä 10 koiraa pääsee tottelevaisuuden perusteella maastoon. Koepäivää edeltävänä iltana puolenyön aikaan aloin sitten tutkailla karttapalvelusta, missä se Lieksa oikein onkaan ja moneltako pitäisi lähteä ajamaan. Ja kas, matkaa 350 km ja herätys näinollen kolmen ja puolen tunnin kuluttua.

Ei ehkä olisi pitänyt nukkua lainkaan, sillä kolmessa tunnissa ehtii juuri vaipua syvään uneen ja kun siitä joutuu miltei samantien pyristelemään tajuihinsa, niin olo on kuin pyörtymisen rajamailla. Matkasta tulikin melkoinen taistelu. Jo puolen tunnin matkanteon jälkeen harkitsin vakavasti, että ajan auton tien sivuun, nukun siinä väsymyksestä heikottavan olon pois ja ajan sitten takaisin kotiin. Mutta kun matkan päässä odotti meidän ainoa jälkikoepaikka, niin piti vain ottaa kaikki epätoivoisetkin keinot käyttöön: radio huutamaan, ikkuna auki, luokattomat määrät energiajuomaa ja muutamaan otteeseen viiden minuutin unet tien sivussa. Näillä keinoin päästiinkin perille, mutta kaikin puolin huonovointisena. Tuntui siltä, että perille pääsy oli jo sellainen saavutus, että aivan sama miten itse koe menee.

Tottiskarsinta 21 osallistujan kesken suoritettiin kahdella vierekkäisellä kentällä Lieksan raviradalla. Novan kanssa olimme viimeisessä parissa, joten ehdin ennen omaa vuoroa torkkua pari tuntia autossa suojassa kylmältä sateelta ja tuulelta. Tottissuorituksemme lähti käyntiin ehkä kaikkien aikojen huonoimmalla seuraamisella. Kaikeksi onneksi Nova teki jäävät asennot oikein ja heräsi luoksetuloissa sen verran, että lopuissa liikkeissä oltiin jo samalla kartalla. Tottispisteillä 89 pääsimme jatkamaan maastoon.
Maastopaikan saaneista puolet lähtivät jäljestämään ja me toisen puolen mukana aloitimme esineruudulla. Nova löysi ruudusta kaksi esinettä ja saimme suorituksellamme 21 pistettä. Tässä vaiheessa laskeskelin, että 1-tulokseen tarvittaisiin jäljeltä kaikki kepit ja sellainen "vahinkohan" meidän koeuralla on tapahtunut niinkin usein kuin ehkä pari kertaa.

Jälkien lähtö oli aikataulutettu tiiviisti, joten oman janan vieressä metsätien laidassa ei tarvinnut kauaa odotella. Liikkeelle päästiin ilman takajälkeä, mutta janalla tuli siinä määrin ylimääräisiä kuvioita, että pisteitä tästä 36. Aiemmista kokeista viisastuneena kehuin Novaa tasaisin väliajoin koko jäljestämisen ajan, ja se oli kuin bensaa koiran työskentelylle. Nova jäljesti innolla, otti kulmat tarkasti ja nosti kepit niin varmasti, että kun viidennessäkään ei ollut viimeisen kepin merkintää, niin heräsi jälkiliinan toisessa päässäkin jo varovainen riemu. Sama meno jatkui loppuun asti ja saimme luovuttaa toimitsijalle kaikki kuusi keppiä.

Päivän päätteeksi papereihin ynnättiin tottiksen 89, esineruudun 21, janan 36 ja keppien 130 pistettä ja tuloksena oli 1-tulos 276 pistettä. Se kauan kaivattu käyttövalionarvoon tarvittava kolmas 1-tulos oli siis viimein totta! Aivan epätodellinen olo! Tulos oli katkolla jo viidettä vuotta, joihin mahtui kaksi astutusmatkaa ulkomailla, pari vuotta joina käytiin vain yksi ainoa jälkikoe ja puuhastelua myös muiden lajien parissa. Mahtavaa, että tulos kuitenkin tuli vielä vanhoilla päivillä ja että kevättalvella 10 vuotta täyttävä pikku vauhtimummo on edelleen toimintakunnossa!

Jälkikoe ja etsintäkoe

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna urakoimme piirinmestaruuskisoissa lauantaina Rännin kanssa jälkikokeessa ja sunnuntaina Novan kanssa etsintäkokeessa. Koelajit oli hajautettu kahdelle päivälle erillisiksi kokeisi, joten halutessaan pystyi osallistumaan kahteen eri lajiin vaikka samallakin koiralla.

Lauantaina koepäivä aloitettiin tottiksella, jossa karsittiin 20:sta osallistujasta 15 maastoon lähtijää. Ränni teki melko kylmiltään mammalomalta palanneena ihan hyvän tottiksen 85 pistettä. Kontakti ja ilme oli hyvä, mutta liikkeestä istumisen se seisoi, tasamaanoudossa lähti heitosta kapulan perään, hypyssä tuli kosketukset esteeseen ja eteenmenossa tarvittiin kaksi käskyä maahanmenoon - noinkohan olisi totellut jälkimmäistäkään, jos ei olisi tullut aita vastaan? Maastopaikka joka tapauksessa saatiin.

Seuraavaksi suunnattiin jäljestämään. Yhden ylimääräisen ympyrän Ränni teki janalla, ennen kuin poimi jäljen ja päästiin liikkeelle, pisteitä 39. Melkein saman tien janalta lähdettyä olimme marjastajan ja kahden labradorinnoutajan keskellä. Aikamme pyörimme heidän tallailemia jälkikuvioita selvittelemässä, mutta tuloksetta. Ränni ehti jo väsyä melkoisesti, mutta palasimme vielä janan taakse ja hetken sieltä poikittain kuljettua Ränni nostikin jäljen ja pääsimme vihdoin kunnolla liikkeelle. Ränni oli jo silminnähden väsynyt, mutta sisukkaasti se jäljesti koko 1,5 km - joskin saaliiksi tuli vain neljä keppiä, kutonen mukaanlukien. Tuloksessa oltiin kuitenkin vielä kiinni.

Esineruutuun mennessä kova tuuli vaihtui vesisateeksi. Ruudusta oli ennen meidän vuoroa noussut vain kahta esinettä, mutta Ränni löysi kuin löysikin kaikki kolme. Työskentely ei ollut ihan oppikirjasta, sillä Ränni teki pistot vähän oman mielensä mukaan, viis siitä mihin minä sitä yritin lähettää. Esineruudusta tuli 28 pistettä, mikä takasi tulokseen riittävät maastopisteet 157.

Koko koitoksesta Rännille siis koulutustunnus JK3 pistein 242 ja piirinmestaruuskisan 5. sija. Kauas jäimme tällä kertaa siitä himoitusta 1-tuloksesta, mutta piirinmestaruuskokeessa jo pelkkä tulos ja sijoitus on tietysti mukava saavutus.



Sunnuntaina oli sitten Novan vuoro urakoida etsintäkokeessa. Tällä kertaa aloitettiin maastolla, josta ensimmäisenä ohjelmassa oli jälki. Janalla nousi ensin väärä jälki ja sitten vielä takajälki. Ensinmainitusta ei tule vähennyksiä, joten janalta pisteitä 8. Itse jäljestys sujui pelottavan hyvin. Vaikka nyt tarvitsi poimia vain neljä keppiä lyhyeltä etsintäkoejäljeltä, niin tuolla asenteella se selvittää aivan millaisen jäljen tahansa.

Pudotetun esineen nouto tehtiin vanhalla hakkuuaukealla, jossa oli vain muutama hassu puu, mutta paljon kelottuneita oksakasoja kulkua hankaloittamassa. Seuraaminen radan päähän sujui nihkeästi ja noudon lopuksi unohdin tyystin käskeä koiran sivulle. Itse nouto sujui hyvin, pisteitä muistaakseni 19.

Henkilöhaku oli vuorossa seuraavaksi. Nova teki hämmästyttävän kauniit pistot etukulmiin ja kaarsi sieltä käskystä hienosti takaisin keskilinjalle. Seuraavalla pistolla vasemmalta, alueen puolivälistä tuli löytö, jonka Nova ilmaisi nippanappa täysin pistein. Toinen maalimies löytyi oikeasta takalaidasta pienen mäennyppylän päällä olevasta kuopasta. Nova aloitti ilmaisun, mutta lopetti saman tien ennen kuin ehdin minnekään. Lähetin sen kolme kertaa sinne pistolle. Joka kerta se loikki sinne raskaskulkuisen suopursualueen käpi, mutta ei ilmaissut. Katseli vain kuopassa makaavaa maalimiestä, että siellä se lepää. Voi argh! Pisteitä vain yhdestä maalimiehestä, muistaakseni 59.

Esineruudussa Nova liikkui kohtuullisesti, mutta työskentely oli hyvin väsynyttä ja kunto alkoi selvästi loppua. Tuloksena esineruudusta onnettomasti vain yksi ainoa esine, pisteitä muistaakseni 9.

Tarkkuusetsintä on joko tai -luonteensa vuoksi tavallaan vaikea osa-alue. Pikkuruinen esine joko löytyy tai ei löydy, eli siitä tulee joko vähintään lähes täydet pisteet tai ei pisteitä ollenkaan. Omalla esineellä pienen lämmittelyetsinnän tehtyä mentiin koeruutuun. Nova etsi keskittyneesti, pysyi koko ajan ruudussa ja löysikin tuota pikaa 5 snt kolikon. Tarkkuusetsinnästä täydet 20 pistettä.

Nova oli kesän pentulomailun jäljiltä suorastaan rapakuntoinen, mikä näkyi maastossa henkilöhaussa ja esineruudussa. Maaston jälkeen edessä oli vielä tottelevaisuusosa, josta osasin odottaa aika väsynyttä suoritusta. Virkamiestyyliin Nova teki liikkeet, mutta yleisen vaatimattomuuden lisäksi tuli asentovirhe liikkeestä maahanmenossa ja esteen kaato hyppynoudossa. Pisteitä tottiksesta 82.

Maaston ja tottiksen yhteispisteillä 237 tulokseksi Novalle koulutustunnus EK3 ja piirinmestaruuskisan 4. sija. Lopullinen tavoite tässä lajissa, eli ylimmän luokan koulutustunnus, tuli siis heti plakkariin!

Tokomestaruuskoe

Briardien tokomestaruudesta kilpailtiin erikoisnäyttelyn yhteydessä 8. elokuuta Kiimingin Tassutörmällä. Kauas ei siis tarvinnut lähteä mestaruuskisoihin, mutta järjestelyissä kokeen alla toki riittii hommia matkustamisen sijaan. Osallistujamäärällä ei tänä vuonna juhlittu, sillä vain kahdeksan briardia ilmoittautui ja niistä kuusi oli koeaamuna paikalla.

Itsekin jahkasin pitkään Novan kanssa osallistumista, mutta pitihän se ilmoittaa jo ihan kannatuksen vuoksi. Edellisen kerran käytiin tokokokeessa lähes neljä vuotta sitten. Nyt kokeen alla käytiin kentällä pari kolme kertaa ottamassa ruutua, tunnari ja metallikapulan nouto.

Paikalla istumista ei sitten tullut mieleen ottaa ennen koetta, ja koesuoritus lähtikin käyntiin istumisen pyöreällä nollalla. Paikalla makuussakin koira oli joutessaan kirputellut itseään, joten siitä helposta kympin liikkeestä vain 9.

Luokan ainoana kilpailijana saimme käydä kehän ulkopuolella hieman virittäytymässä ja siitä sitten seuraamisliikkeeseen. Seuraaminen sujuikin niin iloisesti ja hyvässä kontaktissa kuin Nova parhaimmillaan osaa, ja siitä täysi 10. Neliökävelyssäkään istuminen ei maistunut, joten meidän suorituksesta tuli seiso-seiso-maahan ja pisteitä 7. Jostain syystä seuraaminenkin muuttuu tässä liikkeessä aina huonoksi. Koira lähtee kyllä reippaasti mukaan, mutta ei pidä kunnolla kontaktia ja kulmissa tulee enempi vähempi törmäilyä.

Luoksetulon pysäytykset hieman arveluttivat etukäteen, mutta niistä seisominen sujui täpäkästi ja maahanmenokin kohtuullisesti. Sen sijaan hetken jännitysmomentin aiheutti ensimmäinen luoksetulokäsky, josta Nova lähti vasta hetken viiveellä. Arvosanaksi 9.

Niinikään 9 tuli ruudusta, jossa Nova kutsusta meinasi laukkoa ohitseni ennen kuin päähän pälkähti, että tässä pitääkin tulla siivosti seuraamaan. Ohjatusta ja metallikapulan hyppynoudosta tuli täysi 10, vaikkakin luovutusasento edessä olisi saanut molemmissa olla suorempi.

Tunnari olikin melkoinen jännitysnäytelmä. Nova paineli niistä pirun tikuista ohitse ja etsiskeli niitä sitten minuuttitolkulla pitkin kenttää. Se ei meinannut millään uskoa, että kapulat ovat niin lähellä kuin ovat ja tuntui jo toivottomalta, että se koskaan löytää niitä. Itsellä olisi maltti odottamiseen loppunut jo aikoja sitten, mutta tuomari vieressä rauhoitteli, että tässä liikkeessä ei ole enimmäissuoritusaikaa, antaa koiran työskennellä. Ja sinnikkäästi se jaksoikin etsiä kunnes lopulta löysi tikut ja sai suoritettua liikkeen loppuun. Tästä 8 pistettä. Kaukokäskyissä rokotettiin ainoastaan yksi piste ensimmäisen istumisen tuplakäskystä. Siitä siis 9.

Yhteispisteiksi Novalle EVL1 261 pistettä ja luokkansa ainoana osallistujana luonnollisesti 1. sija. Kertoimilla eri tasoluokkien pisteet toisiinsa suhteutettuna Nova voitti tuloksellaan myös rotumestaruuden, yippee!

Mukava oli myös kun erikoisnäyttelyn tuomari Ingrid Gossens tuli ennen oman arvostelu-urakkansa alkua katsomaan briardien tokosuorituksia. Hän kävi ystävällisesti jututtamassa Novaa, kehui sen iloista ja vauhdikasta ilmettä ja oli kovin yllättynyt kuullessaan, että se on 9½-vuotias! Taustoista de l'Avenue du Miel -koirat olivat tietysti tuttuja ja emän nimi yhdistettiin Saksassakin tuttuun Brandy Black Suzaniin.







Tulokset kokonaisuudessaan

Etsintäkoe

Briardien PK-mestaruuksista kisattiin tänä vuonna 27. kesäkuuta Kemissä, yöttömän yön kokeessa. Ilmoitin Novan etsintäkokeeseen 2-luokkaan, koska jälkikokeet eivät meillä kulje toivotulla tavalla. Etsintäkokeessa riittäisi tulokseen yksikin keppi jäljeltä, jos muut osiot menee hyvin.

Kisapäivä alkoi klo 11 Sauvosaaren urheilupuistossa tottelevaisuudella. Kokeeseen oli ilmoittautunut 45 kilpailijaa, joten tottikset tehtiin urheilukentän keskiviheriöllä kolmella vierekkäisellä kentällä. Novan kanssa olimme vuorossa keskimmäisellä kentällä iltapäivällä kahden aikoihin.

Tottis sujui aivan mallikkaasti mukavalla ilmeellä ja hyvässä kontaktissa. Arvosanaksi meille hyppynoudosta puutteellinen, jostain yhdestä liikkeestä erittäin hyvä ja kaikista muista liikkeistä - seuraaminen mukaanlukien - erinomainen. Hyppynoudossa Nova miltei kaatoi koko esteen mennessä ja teki reilun kosketuksen palatessa. Menohypyn ryminässä unohdin antaa noutokäskyn, joten paluuseen annoin varmuudeksi lisäkäskyn. Tottiksesta 93 pistettä.

Maastoarvonnan jälkeen suuntasimme metsään, missä ensimmäisenä odotti jäljet. Jana sujui takellellen, mutta liikkeelle päästiin ilman takajälkeä. Ensimmäisen kepin jälkeen Nova yritti vanhoja vinkeitä eli palata takaisin janalle, mutta nyt huomasin aikeet ja sain sen kannustettua poimimaan jäljen ja jatkamaan eteenpäin. Kehuistani Nova varmistui aivan huikeasti, häntä alkoi viuhua tuttuun tapaan ja se jäljesti aivan superisti jäljen loppuun ja nosti kaikki kepit - Jippii! Jälkipisteitä meille 49 eli yhtä janapistettä vaille täydet.

Seuraavaksi parkkeerattiin metsätien varteen, missä tehtiin pudotetun esineen nouto ja tarkkuusetsintä. Pudotetun esineen noudot ovat kevään aikana sujuneet mallikkaasti ja siitä nyt kokeessakin ansaitusti täydet pisteet. Tarkkuusetsintää epäilin hieman etukäteen, mutta niin vain Nova etsi, löysi ja toi kolikon kouraan. Yksi työskentelypiste verotettiin ruudun ulkopuolella käymisistä ja pään nostamisesta kertaalleen.

Esineruutuun siirryttiin hieman metsätietä eteenpäin. Nova työskenteli ruudussa reippaasti ja toi tarvittavat kaksi esinettä. Jälkimmäisestä esineestä se sai hajun aika kaukaa ja sen paikallistaminen otti aikansa. Sinnikkyyttä kuitenkin riitti hajun selvittämiseen. Esineruudusta täydet pisteet.

Viimeisenä vuorossa oli henkilöhaku, jossa on kiinni tuloksen kannalta ratkaisevat 80 pistettä. Meillä oli sen verran pisteitä jo kasassa, että tulokseen riittäisi yksi maalimies kahdesta. Nova oli hakuradalle mentäessä aika täpinöissään ja tuntui tietävän tarkalleen, mitä on menossa tekemään.

Ensimmäinen ukko löytyi vasemmasta etukulmasta ensimmäisellä pistolla, jonka Nova tosin teki aikalailla mutkikkaammin kuin minä olin ajatellut. Oikealle puolen tuli mallikas tyhjä, jolta Nova tuli hyvin poiskin. Toinen pisto vasemmalle ei ollut aivan niin syvä kuin olisin toivonut - ja sitten jossain edempänä keskilinjalla käy vain vilahdus, kun koira vaihtaa omin nokkineen puolta ja painaltaa oikeaan takakulmaan, josta ilmaisee toisen maalimiehen.

Tuloksena maalimiehistä ja ilmaisuista täydet pisteet, työskentelystä puutteellinen. Vanhat vinkeet oli tässäkin lajissa voimissaan. Nova painelee hakuradalla isommin ohjauksesta ja käskyistä piittaamatta ja kaivaa ne ukot vaikka kivenkolosta. Vaikka takakulmasta. Vaikka ensimmäisellä pistolla. Sinänsä ihan kiva piirre ukkojen löytymisen kannalta, mutta ei sillä juuri tyylipisteitä ansaita. Omatoimihakukoiran hakupisteet 73.

Kaikkiaan siis saatiin kokoon 93 pistettä tottiksesta ja 191 pistettä maastosta, yhteensä 284 pistettä, koulutustunnus EK2, luokkavoitto ja briardien etsintäkokeen mestaruus! Yippee, hyvä Nova! Vanhakin jaksaa siis vielä heilua!








Kuvista kiitokset Mari Moisalalle.

Kyllä se kotona osaa

Meidän tapahtumat ja touhut sijoittuvat toistaiseksi pääasiassa Pentukuumetta-blogiin, jossa voi seurailla Rännin pentujen eloa ja kasvua. Jotain ei-pentuaiheisia kuulumisiakin kuitenkin vaihteeksi.

Novan kanssa kävimme 23. toukokuuta Kokkolassa kokeessa toteamassa, että vanhat jälkiongelmat ovat edelleen voimissaan. Jana sujui loistavasti, siitä täydet pisteet. Kangasmetsä vaihtui melko pian kuivaksi ja hiekkaiseksi vanhaksi hakkuuaukeaksi, jonka laidasta löytyi ensimmäinen keppi. Tästä jatkettua tultiin kohtaan, jota Nova selvitteli tosi tosi pitkään. Viimein matka jatkui ja Nova jäljesti hieman kiireellä ja vakavan oloisesti ison soramontun ympäri, kunnes tulimme takaisin tielle vastapäätä janaamme. Kaiken järjen mukaan olimme kulkeneet jäljen alusta loppuun, mutta keppejä nousi vain yksi.

Eikä ole aivan ensimmäinen kerta kun käy näin. Novan vanhat huonot kokemukset ajoilta, jolloin olen kuvitellut osaavani jäljestää paremmin kuin koira, tuntuvat palaavan sen mieleen, kun jäljellä tulee joku vaikeampi selvittelyä vaativa kohta. Niinpä aika usein tuollaista paikkaa aikansa työstettyään se jäljestää vain kiireesti loppuun keppejä nostamatta tai aikansa pyörittyään palaa tulojälkeä kiireesti takaisin janalle. Ja tottahan Nova selvittää millaiset treenijäljet tahansa niin valtavan hienosti ja varmasti, ettei uskoisi kokeessa olevan minkäänlaista ongelmaa.

Kaiken lisäksi vähän ennen koetta kohtasin elämäni ensimmäisen kerran kyyn. Siinä se kuikuili kerällä keskellä hiekkaista metsäpolkua, jota harva se päivä oltiin kuljettu. Koirat onneksi laukkoivat ohitse metsikön puolella ja minäkin ehdin ajoissa aloittaa paniikinomaisen Joutsenlampi-esitykseni. Yök, yök, yök. Inhottavia on nuo lierot, ja valitettavasti omiaan karkottamaan tällaisen kyykammoisen maastotreenihalukkuutta. Noh, 30 vuotta siihen meni, että ensimmäisen kyyn näin. Toivotaan, että seuraavaan kohtaamiseen menee toiset 30 vuotta.