Alkuvuosi on kulunut välillä aika kovissakin pakkasissa, mutta Variksen kanssa on silti saatu yhtä ja toista tehtyäkin. Tottistreenailussa on mielessä pyörinyt lähinnä tokon alokasluokan kuviot, joista aikalailla nollapisteestä opeteltiin liikkeestä seisominen. Variksen seuraaminen on sen verran takapainoista ja istumiset nopeita, että sellaisesta seuraamisesta seisominen on äkkiseltään aika haastavaa. Aluksi opeteltiin siis seisahtumiskäskyllä nousemaan sivulla perusasennosta seisomaan. Tämän jälkeen se seuraamisesta seisahtuminen (seisomaan nouseminen) valkenikin nopeasti. Pelkkää liikkeestä seisomista tehtiin niin kauan, että se alkoi olla melko varmaa. Sen jälkeen otettiin mukaan vaihtelevasti myös liikkeestä maahanmenoja.
Tammikuussa aloitimme Variksen kanssa agilityn alkeiskurssin yksityisessä koirakoulussa. Kurssia on nyt viisi treenikertaa takana ja yksi jäljellä. Pääasiallisena tavoitteena on totutella ympäristön häiriöihin mukavan lajin parissa. Siinä määrin mukavaa onkin ollut, että täytyy tuossakin hommassa kyllä vielä kisaviivalle päästä!
Treenihallilla oli kisaviikonlopun takia esteet koko hallin laajuudelta valmiiksi levällään, joten kävimme siellä Variksen kanssa illalla vähän hyppimässä. Hieman käsijarru päällä Varis kulkee ja joutuu vielä tottumattomuutta jokaisen esteen suorittamiseen erikseen keskittymään, mutta toisaalta se etenee aika tasaisesti ja tarkasti. Välillä tuli jo ihan lupaavia riehaantumisia ja vapautumisiakin. :-D Alkeiskurssilla on tehty A:ta juoksukontaktein, mutta taidan kuitenkin jatkaa pysäytyksillä. Juoksukontakteihin tarvitsisi niin mahdottoman paljon toistoja - ja ne ohjurit, mitä meillä ei ole.
Novakin pääsi mukaan loikkimaan hieman mummoagilitya. Mummeli täyttää kuukauden kuluttua 12 vuotta.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
tiistai 31. tammikuuta 2012
Saavutuksia, ilonaiheita ja tavoitteita
Onneksi ei tullut tehtyä mitään uuden vuoden lupauksia blogin päivittämistahdista... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten palataan nyt vuoden ensimmäisessä postauksessa vielä hetkeksi viime harrastusvuoden saavutuksiin ja ilonaiheisiin sekä alkaneen vuoden tavoitteisiin.
Viime vuoden saavutuksista vastasi Ränni, joka osallistui viiteen palveluskoirakokeeseen ja otti niistä nimiinsä neljä uutta koulutustunnusta. Erikoisjälkikokeeseen on yritetty saada paikkaa jo aiemminkin, mutta tänä vuonna heti toukokuussa lykästi ja suorituskin riitti tulokseen FH1. Hakua on treenattu harvakseltaan vuosien varrella sillä ajatuksella, että olisi mukavaa saada tulos ykkösluokasta. Tänä vuonna tuo tulos HK1 saatiin, mutta kun loistavaa treeniseuraa oli tarjolla ja Ränni innostui hommasta oikein tosissaan, niin syksymmällä kilpailukirjaan saatiin merkintä HK2 ja vain pari viikkoa myöhemmin myös HK3 - kaikki ykköstuloksella! Henkilöhaun innostus näkyi positiivisesti myös esineruudun työskentelyssä, ja kokeista kahdessa jälkimmäisessä Ränni viilettikin maastossa huipusti 198 ja 197 pistettä.
Erityisenä ilonaiheena on mainittava Nova, joka on silmin nähden vanha, mutta yhä ihanan virkeä ja ajoittain vauhdikaskin. Mummeli on aiheuttanut toisinaan huvitusta, kun ulkoilulenkin jälkeen muut koirat nukkuvat reporankoina ja tämä tervaskanto hakee lelun, leikiskelee itsekseen ja kuljeskelee lelu suussa ihmettelemässä, miksei kukaan ala. Tavallista ulkoilua ja kesällä uiskentelua on kuulunut pääasiassa Novan vuoteen, mutta on toki vähän opeteltu temppuja, tottisteltu ja jäljestetty.
Ränni vei saavutukset ja Nova ilonaiheet, joten Varikselle taisi sitten jäädä tavoitteet. Viime vuonna ei vielä kokeisiin suoriuduttu, mutta toivottavasti ensi syksynä sitten on ohjelmassa käyttäytymiskoe ja jälkikoe tai tarvittaessa useampi. Yllättävän nopeasti maastotreenikausi aina hupenee, kun maasto-olosuhteet alkaa olla parhaimmillaan vasta kesän lopulla ja syksyllä. Lisäksi vuoden agendaan yritetään Vaakun kanssa sisällyttää tokokoe ja ehkä jopa - yllätys, yllätys - agilitykisat!
Nova, Ränni ja Varis marraskuussa 2011
Viime vuoden saavutuksista vastasi Ränni, joka osallistui viiteen palveluskoirakokeeseen ja otti niistä nimiinsä neljä uutta koulutustunnusta. Erikoisjälkikokeeseen on yritetty saada paikkaa jo aiemminkin, mutta tänä vuonna heti toukokuussa lykästi ja suorituskin riitti tulokseen FH1. Hakua on treenattu harvakseltaan vuosien varrella sillä ajatuksella, että olisi mukavaa saada tulos ykkösluokasta. Tänä vuonna tuo tulos HK1 saatiin, mutta kun loistavaa treeniseuraa oli tarjolla ja Ränni innostui hommasta oikein tosissaan, niin syksymmällä kilpailukirjaan saatiin merkintä HK2 ja vain pari viikkoa myöhemmin myös HK3 - kaikki ykköstuloksella! Henkilöhaun innostus näkyi positiivisesti myös esineruudun työskentelyssä, ja kokeista kahdessa jälkimmäisessä Ränni viilettikin maastossa huipusti 198 ja 197 pistettä.
Erityisenä ilonaiheena on mainittava Nova, joka on silmin nähden vanha, mutta yhä ihanan virkeä ja ajoittain vauhdikaskin. Mummeli on aiheuttanut toisinaan huvitusta, kun ulkoilulenkin jälkeen muut koirat nukkuvat reporankoina ja tämä tervaskanto hakee lelun, leikiskelee itsekseen ja kuljeskelee lelu suussa ihmettelemässä, miksei kukaan ala. Tavallista ulkoilua ja kesällä uiskentelua on kuulunut pääasiassa Novan vuoteen, mutta on toki vähän opeteltu temppuja, tottisteltu ja jäljestetty.
Ränni vei saavutukset ja Nova ilonaiheet, joten Varikselle taisi sitten jäädä tavoitteet. Viime vuonna ei vielä kokeisiin suoriuduttu, mutta toivottavasti ensi syksynä sitten on ohjelmassa käyttäytymiskoe ja jälkikoe tai tarvittaessa useampi. Yllättävän nopeasti maastotreenikausi aina hupenee, kun maasto-olosuhteet alkaa olla parhaimmillaan vasta kesän lopulla ja syksyllä. Lisäksi vuoden agendaan yritetään Vaakun kanssa sisällyttää tokokoe ja ehkä jopa - yllätys, yllätys - agilitykisat!
Nova, Ränni ja Varis marraskuussa 2011
perjantai 23. joulukuuta 2011
Tuhma vai kiltti, ajatelkaas!
Muistatteko kahden vuoden takaa, joulukuulta 2009, tämän kuvan ja postauksen?
Noh. Varis ei ole pentuiän parin pienen tihutyön (söi fleeceviltistä lautasen kokoisen palan, tokokapulasta toisen laipan, mun käsineen ja kengistä nauhat) jälkeen tehnyt lainkaan mitään tuhoja. PAITSI. Poikkeuksen tekee tuo ihmeellinen projekti Novan takin kauluksen kanssa ajomatkoilla. Kilometrejä autossa kertyi, Variksen tuunaushommat eteni ja takki näytti tältä. Jonkin verran lisää erehdyksiä laittaa Varis samaan häkkiin tai unohduksia ottaa Novalta takki pois ja Vaakku oli syönyt mummolta perperin päältä tähän malliin.
Tänä syksynä sitten ostin Novalle uuden takin. Noh, joko arvaatte?
Saapa nähdä miten Variksen huomenna käy joulupukin ja lahjojen kanssa...
Noh. Varis ei ole pentuiän parin pienen tihutyön (söi fleeceviltistä lautasen kokoisen palan, tokokapulasta toisen laipan, mun käsineen ja kengistä nauhat) jälkeen tehnyt lainkaan mitään tuhoja. PAITSI. Poikkeuksen tekee tuo ihmeellinen projekti Novan takin kauluksen kanssa ajomatkoilla. Kilometrejä autossa kertyi, Variksen tuunaushommat eteni ja takki näytti tältä. Jonkin verran lisää erehdyksiä laittaa Varis samaan häkkiin tai unohduksia ottaa Novalta takki pois ja Vaakku oli syönyt mummolta perperin päältä tähän malliin.
Tänä syksynä sitten ostin Novalle uuden takin. Noh, joko arvaatte?
Saapa nähdä miten Variksen huomenna käy joulupukin ja lahjojen kanssa...
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Tunnaria
Ulkona ei ole kauheasti talven merkkejä näkynyt, mutta treenailussa kyllä. Maastotreenit on nimittäin vaihtumassa jo pikku hiljaa tokoaiheisiin juttuihin. Uudet hienot ruutumerkit on ostettu ja kotona on jo jotain pientä harjoiteltu. Vuoden vaihduttua päästään toivottavasti halliin treenaamaan.
Variksen kanssa on tehty ihan ensimmäiset tunnistusnoutotreenit. Tässä aiheessa tunnustaudun vastarannan kiiskeksi nykyoppien ja -metodien suhteen, ja me on Vaakun kanssa (kuten Novan ja Ränninkin) opeteltu oman kapulan tunnistamista ruuan hajun avulla. Olen vähän sitä mieltä, että asiasta tehdään ihan turhaan liian vaikea edellyttämällä, että koiraa pitäisi kiinnostaa heti alusta asti pelkkä omistajan hajuinen kapula. Ruuan avulla haisteleminen ja valitseminen on niin paljon helpompi opettaa, ja sitten tarvii vain hiljakseen vähentää ruuan hajua ja lisätä omistajan hajua. Toiset pelkää, ettei siitä ruuasta jostain syystä enää pääsisi eroon, mutta... kyllä mun kaikki koirat on oppineet jäljestämäänkin, vaikka makkarajäljellä on aloitettu. Tai ehkä ne juuri siksi onkin oppineet. ;)
Alla pätkä Variksen treenistä numero viisi. Tässä on ruuan hajua omassa kapulassa jo selvästi ensimmäisiä treenejä vähemmän. Hieman Vaakku arpoo sivulta lähtemisen kanssa, kun pitää yrittää molempien toimia rauhallisesti jotta työskentely kapuloilla pysyy korrektina. Hiljakseen sitten ruuan hajua vähemmäksi ja virettä lisää.
Variksen kanssa on tehty ihan ensimmäiset tunnistusnoutotreenit. Tässä aiheessa tunnustaudun vastarannan kiiskeksi nykyoppien ja -metodien suhteen, ja me on Vaakun kanssa (kuten Novan ja Ränninkin) opeteltu oman kapulan tunnistamista ruuan hajun avulla. Olen vähän sitä mieltä, että asiasta tehdään ihan turhaan liian vaikea edellyttämällä, että koiraa pitäisi kiinnostaa heti alusta asti pelkkä omistajan hajuinen kapula. Ruuan avulla haisteleminen ja valitseminen on niin paljon helpompi opettaa, ja sitten tarvii vain hiljakseen vähentää ruuan hajua ja lisätä omistajan hajua. Toiset pelkää, ettei siitä ruuasta jostain syystä enää pääsisi eroon, mutta... kyllä mun kaikki koirat on oppineet jäljestämäänkin, vaikka makkarajäljellä on aloitettu. Tai ehkä ne juuri siksi onkin oppineet. ;)
Alla pätkä Variksen treenistä numero viisi. Tässä on ruuan hajua omassa kapulassa jo selvästi ensimmäisiä treenejä vähemmän. Hieman Vaakku arpoo sivulta lähtemisen kanssa, kun pitää yrittää molempien toimia rauhallisesti jotta työskentely kapuloilla pysyy korrektina. Hiljakseen sitten ruuan hajua vähemmäksi ja virettä lisää.
torstai 10. marraskuuta 2011
Normimeininkiä
Laitetaas blogin tunnelman kevennykseksi pari ihan huuhaa-videota lokakuun lopulta ja marraskuun alkupuolelta. Normimeininkiä ulkoilun lomasta siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)