Agilitykisat

Puolen tusinaa kertaa ehdittiin kaikkiaan käydä esteillä, ja sitten ei kun kisoihin. Tällä kertaa jätettiin aamun hyppyrata väliin ja osallistuttiin molemmille agilityradoille. Risto "Rusetti" Ojanperä oli suunnitellut ihan lempinimen mukaiset kuviot ollakseen ykkösluokan ratoja. Alla taas hyvin suurpiirteiset omatekoiset piirustukset radoista.

Ensimmäiseltä radalta meille tulokseksi vitonen pujottelun aloituksesta. Virhe lähti syntymään jo pari estettä aiemmin keinulla, kun Vaakku hoksasi tilaisuuden pinkaista loppusuora maaliin eli tässä tapauksessa lähtöön. Se tekaisi viittä vaille lentokeinun ja suunti kohti kakkoshyppyä ja lähtöä. Aivan kakkoshypyn edustalta se palasi kuitenkin vielä kuulolle. Suunnittelematon linja kakkosen edustalta kympin kautta pujotteluun ja oma sijoittuminen oli sen verran pielessä, että pujottelun aloituksesta virhe. Aika oli -0,26 ja aikaa tuhlaantui kakkosesteen edustalla, pujottelun aloituksen korjaamisessa ja A:n alastulossa.

Oulu 6.4.2013 Maksi1-luokka, Agilityrata, B-kisa / Risto Ojanperä

Toiselta radalta saatiin sitten se kaivattu nousunolla ajalla -8,36. Aivan sujuvasti ei tälläkään kertaa mennyt, sillä nyt Varis haikaili lähtöalueelle kutosputken jälkeen. Siinä tuli siis ylimääräinen himmailumutka. Keinu meni nyt niin kuin pitää ja A:n alastulo oli vähän ripeämpi kuin ensimmäisellä radalla. Hivenen mutkaisesta loppusuorasta huolimatta Vaakku haki viimeisetkin hypyt hyvin päästessään viimeinkin luvan kanssa esittämään loppusuorabravuurinsa. Viimeaikaisista livistämistaipumuksista johtuen jätin näissä kisoissa kaikki kamppeet autoon ja lähdössä laitoin remmin taskuun. Mitään ei siis ollut Vaakulla radan laidalla odottamassa, mutta kyllä se vaan maalissa vielä hullunlailla yritti joka puolelta etsiä remmiä suuhunsa. Hallissa vietettiin vielä tovi oman suorituksen jälkeen hyvissä fiiliksissä ja pidettiin nyt huoli, että paikalta poistutaan sopivissa tiloissa ja yksissä tuumin.

Oulu 6.4.2013 Maksi1-luokka, Agilityrata, A-kisa / Risto Ojanperä

Se oli Vaakun kolmas nousunolla, joten seuraavaksi kisataankin sitten kakkosluokassa. Periaatteessa tämä hupihyppely on meille talvilaji ilman suuren suurta panostusta tai suuren suuria tavoitteita, mutta katsotaan nyt, pitäisikö kesäkisakenttäkin käydä kuitenkin kokeilemassa.

Voihan tunneoppiminen

Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna, lauantaiaamuna, pidettiin turrien sukukokous tottistreenien merkeissä Häntä & Panta -hallissa. Koolla oli Nova, Ränni, Varis, Eddie, Bruno, Jimi ja lisäksi Riia ja Vallu. Hallista varattu aika osoittautui heti kättelyssä aivan liian lyhyeksi, mutta sisätiloissa ehdittiin kuitenkin treenata alun toista kierrosta. Tovin aikaa jatkettiin vielä ulkokentällä häikäisevän aurinkoisissa ja hivenen liukkaissa olosuhteissa.

Variksen kanssa koettiin taas jokakeväinen talviunilta herääminen aiheessa kunnollinen vire ja kentälle tulo. Miten homma aina talvella lipuukin yksinään hallissa tokokuvioita pakertaessa niin löperöksi? Varis kun ei ole sellainen koira, joka antaisi tulla täydellä höyryllä kaiken mitä löytyy, piittaamatta lainkaan ohjaajasta tai tilanteesta, niin se lipuu kyllä minun mukana siihen puolivillaiseen puuhasteluun. Onneksi, vaikka Vaakku tuossa asiassa hieman ärsykkeitä tarvitseekin, se kuitenkin vireessä ollessaan siellä aika hyvin pysyy, ja tehdessään myös tuottaa virettä eikä pelkästään kuluta sitä. Pitää kenttäkauden päästyä käyntiin oikein tarkkailla näitä juttuja - silläkin uhalla, että joutuu heräämään ja avaamaan silmänsä. :)

Toivottavasti muutkin saivat pikaisesta treenitapaamisesta inspiraatiota tottistreenailuihin, ja toki tämä täytyy ottaa uudelleen paremmalla ajalla - maastojen kanssa! Videolla pieni (todellakin lyhyt, vain 48 sekuntia) vilaus aamupäivän tottisteluihin.

Sitten laitettiin tottistelut vielä hetkeksi syrjään ja palattiin Variksen kanssa sivulajin sivulajin, agilityn, pariin. Hämmentävien viime kisojen jälkeen ajattelin kuitenkin ilmoittautua huhtikuun alun kisoihin, nyt kun ei muuta ohjelmaa vielä kauheasti ole. Netistä poimin valmiita treenejä ja radanpätkiä, joita on käyty Vaakun kanssa hallilla tekemässä. Alastulokontakteilla on palattu taas 2on2off-käytäntöön, mutta näin parin treenin jälkeen niissä ollaan tietysti vielä ihan alkutekijöissä. Takaaleikkauksia on alettu harjoitella vasta nyt. Olen ajatellut, ettei niitä oikein voi tämäntyyppisen koiran kanssa tehdä, mutta eihän se tietysti voi oppiakaan, jos ei niitä tee. Tealle otin videolle Vaakun agilitya heti toiselta treenikerraltamme, ja alla siitä pätkä. Tasaista, hallittua ja hillittyä on eteneminen, mutta samalla yleensä myös aika tarkkaa.

 

Yhdellä treenikerralla näin vilauksen sitä samaa Vaakkua kuin viime agilitykisoissa, ja tajusin viimein mistä siinä lienee kyse. Olen jossain kohden treeneissä päästänyt Vaakun hieman epämukavasta tilanteesta ja tunnetilasta huilivuorolle hallin laidalle, missä se on kokenut saavansa puhallella rauhassa. Nyt se sitten pyrkii sinne, jos alkaa hivenen hermostuttaa. Tai vähintäänkin haluaisi hakea lelun tilanteen keventämiseksi ja hermostumisensa purkamiseksi. Agilitykisoissa se näkyy kummallisena kiihdyttämisenä ja ohijuoksuina, kun rata kääntyy lähtö- tai maalialuetta kohti ja tokokokeessa huomasin tämän livistämistarpeen myös, vaikkei se ehkä muille näkynytkään. Ylipäätään olen varmasti turhan vapaasti antanut Vaakun aina mennä treenin jälkeen edeltä hallin laidalle omalle treenikorille. Samoin agilitykisoissa on heti oman suorituksen jälkeen porhallettu suorinta tietä ulos. Nyt olen yrittänyt olla tarkkana ja panostaa siihen, että rauha koetaan aina yhdessä minun kanssa kentällä, ja kentänlaidalle tai autoon mennään vain yhtä matkaa minun kanssa ja vasta sitten, kun mielentila on jo neutraali.

Vesipeto ja synttärisankari

Tokokokeitten jälkeen vierähti kokonainen viikko ilman pienintäkään treeniä. Muuta kivaa ohjelmaa oli sentään perjantaina, kun turrien kanssa kävimme parinkymmenen vuoden takaa partacollieajoilta tutun Maissin Koirakylpylä Vesipedossa Kiimingissä.

Ränni ja Varis innostuivat heti ensimmäisen epäilevän veteen pulahtamisen myötä ja uiskentelivat sen jälkeen aivan samaan malliin kuin luonnonvesissäkin. Kivaa näytti olevan, kun pääsi näin talvikaudellakin yllättäen uimaan! Edellispäivänä 13 vuotta täyttänyt Noppis on luonnonvesissäkin lähtenyt uimaan harkiten ja tarvitsi nytkin aika tavalla talutusapua. Viimeisellä pulahduksellaan sentään riitti jo meidän hurja kannustus ja tsemppaaminen. Uimaliivi on varmasti mummelille aivan loistava apu, kun ei tarvitse uida pysyäkseen pinnalla vaan voi uida ihan muuten vaan.

Ränni ja Varis saivat tietysti innokkaampina ja paremmin jaksavina uida enemmän. Ränni pulahteli veteen melko siististi, ja Variskin yritti opetella kas näin. Ja näin. Molemmissa kuvissa kaikki lelut ovat kuivalla maalla, altaassa ei ole yhtään... se uimahyppy tulee vain ihan väkisin. Vedestä käsin taluttamisen taas ajateltiin olevan ehkä vielä tuota hyppäämistä suurempi turvallisuusriski. :-D

Vaakun hyppelystä huolimatta ei saatu porttikieltoa, joten uimaan mennään toistekin. Tämä kerta meni vähän niin kuin hauskanpidon nimiin, mutta ensi kerralla sitten enemmän kuntoilunkin kannalta! Epätarkkuus hieman vaivasi, mutta muutama kuva lisää Vesipeto-käynniltä kuitenkin täällä.

Vaakku: "Mitä tuo puolikas täti tuolla vedessä tekee?"

Vaakku: "Koittakaa nyt saada se mummo johonkin suuntaan, täällä on muitakin jonossa"

Novalla tuli tosiaan uimassa käyntiä edeltävänä päivänä jo 13. vuosi täyteen ja lähti 14. vuosi käyntiin. Ikä sekä näkyy, kuuluu että tuntuu, mutta onneksi mummelilla vielä askel kulkee, häntä heiluu ja silmissäkin on tuttu pilke. Takajalat ovat sen verran lihaksettomat rimpulat, että varsinaiset voimat niistä on aika vähissä. Tasaisella liihotellaan kuitenkin nätisti ja vielä mummeli ihan hyvin nousee laminaatti- ja laattalattialta ylös ja hyppää myös nippa nappa sohvalle, terassille ja autoon.

Noppiksen isoäiti Cussy (Cussy Attid) eleli aikoinaan yli 14 ja puolivuotiaaksi, joten toivotaan että meidän mummo tulisi omaan mummoonsa ja pysyisi toimintakuntoisena pitkään. Tästä linkistä muuten löytyy kuvia Cussyn 12-vuotissynttäreiltä. Siellä menossa on mukana myös Novan tytär, Rännin sisko Ronda neljän kuukauden ikäisenä.

Tokokoe VOI2

Sunnuntaillekin oli ilmoittauduttu Heli Kelhälän tuomaroimaan tokokokeeseen avoon, mutta saimme vaihtaa osallistumisemme voittajaluokkaan. Tätä mahdollisuutta varten voittajaluokankin kuvioita on yritetty treenailla, joskin silti tuntui siltä, että kokeen tulo yllätti tokoilijan. Täytyy sanoa, että mukavampi on treenata yhteen luokkaan kerrallaan. Nyt jännitti kauheasti avoimen luokan koe, kun jos se menee mönkään, niin sitten on "turhaan" sekoittanut ja häirinnyt treenaamista voittajaluokan kuvioilla. Avoimen koe meni kuitenkin hyvin, ja päästiin siis kokeilemaan voittajaluokkaakin. Tiedossa oli, että tosi kovasti täytyy olla onni myöten, että jo nyt ykköstulokseen ylletäisiin, joten ei ihan kauheasti edes jännittänyt. Kaikki liikkeet tehtiin yhteen pötköön ja suoritusjärjestys oli muuten normaali, mutta luoksetulo ennen liikkeestä istumista.

Paikkamakuu 10.
Seuraaminen taluttimetta 9. Ensimmäisellä suoralla kehän oviaukon kohdalla Varis erkaantui ja suunnitteli kehästä livistämistä! Palasi kuitenkin ilman lisäkäskyä seuraamiseen, kun tajusi että ollaan menossa vain ohi. Muutoin normaali innokas esitys, tiivistä ja edistää.
Luoksetulo 6,5. Meni molemmat pysäytykset maahan, edessä vino. Varmasti olisi voinut terävämminkin pysähtyä, mutta nyt vauhti oli tosi hyvä ja ilme koko liikkeen odottava ja innokas.
Liikkeestä istuminen 0. Miten mulla on taas tämä jäänyt ihan treenaamatta? Tajusin kyllä jo lauantaina voittajaluokan suorituksia katsellessa, että ei muuten tule onnistumaan meiltä tämä liike koetilanteessa. Varis oli niiannut syvään, mutta jäi seisomaan. Palatessani taakse pyöri vielä hämillään perään eli taisi raasulla olla sellainen olokin, että tätä ei nyt osattu.
Ruutu 9. Oli ennen aloitusta vilkaisevinaan eteenpäin, mutta lähettäessä ei kyllä tiennyt yhtään mihin pitäisi mennä. Äkkäsi sitten nopeasti ruudun ja kipitti sinne. Annoin käskyt stop ja maahan, mutta tuota pysähtymistä ei oikein tapahtunut, kun Vaakku alkoi mennä jo pysäytyskäskyllä maahan. Loppu liike hienosti.
Hyppynouto 9,5. On aina mun edessä vähän vino, eli asemoituu oikean jalan kohdalle. Tässäkin siis luovutus vino.
Metallinouto 9,5. Tämä tehtiin kehän oviaukon kohdalla samansuuntaisesti kuin se seuraamisen eka suora oli. Ja taas heitettyäni kapulan Varis selvästi katsoi vuoroin kapulaa ja vuoroin oviaukkoa eli pikkuisen suunnitteli taas livistämistä - ehkä meidän treenikorille hakemaan lelua tai jotain? Jämäkällä noutokäskyllä haki kuitenkin kapulan ok. Luovutus taas vino.
Tunnistusnouto 7,5. Työskenteli kapuloilla hyvin ja otti omansa heti sen löydettyään. Meinasi palauttaa tunnarin erehdyksissä liikkeenohjaajalle, joten annoin ylimääräisen tänne-käskyn. Luovutus vino.
Kauko-ohjaus 5. S-I-M-I-S-M. Tässä jumitti aika tavalla eli kolmeen eri asennonvaihtoon tarvittiin toinen käsky. Liikkumista hieman, mutta ei nyt ihan tolkuttomasti, jee!
Kokonaisvaikutus 10. Innokas on, mutta siitä huolimatta hallinnassa. :)

Yhteensä siis pisteitä 236 ja 2-tulos, sijoitus 2/5. Pitäisi vissiin viimein opetella ihan varmaksi tuo istuminen... onhan se pk-kokeissakin kurjaa aina arvailla ja jännittää istuuko vaiko ei. :-P

Tokokoe AVO1

Hiihtolomaviikolla taiteiltiin Variksen kanssa taas tokokuvioiden parissa. Tiistaille saatiin kimppatreenit kelpieseurassa, joten pääsimme tekemään noudot ja muutaman muunkin liikkeen käskytettyinä. Tunnari tehtiin myös ensimmäistä kertaa kokonaan kokeenomaisesti. Nämä kaikki sujui ihan hyvin, ei superisti, mutta ok. Voittajaluokan kaukot sen sijaan jumitti aika tavalla, mutta suurimpana syynä taisi olla tavallista suuremmat häiriöt, kun viereiselle kentälle rakennettiin agilityrataa eikä siinä omalla puoliskollakaan oltu aivan yksin treenaamassa. Kokeenalusviikolla päätin myös vaihtaa luoksetulon seisomisen käsimerkistä suulliseen käskyyn. Ajattelin, että käsimerkillä on vähän upporikasta tai rutiköyhää ja suullisella käskyllä tapahtuu varmemmin edes jonkinlainen pysähtyminen.

Lauantaipäivänä koitti sitten meidän eka koitos avoimessa luokassa Allun tuomaroimana:

Paikkamakuu 10. Tässä ei mitään virheitä. Itselle muistutukseksi, että kuorolaulantana maahan käskemistäkin voisi olla hyvä vähän treenata, että piski tunnistaa sen oman käskyn metelin keskeltä. Nyt tuli varuiksi annettua aika kovaääninen käsky.
Seuraaminen 10. Vaakun peruskauraa, työskentely ja kontakti kunnossa. Edistää ja on kovin tiivis, mutta niistä ei nyt rangottu.
Liikkeestä maahan 10. Taisi olla hyvä. Näin heti käskyn antaessa, että tassut lakosi maahan.
Luoksetulo 10. Tämä oli alusta loppuun aika hidas eli sekä vauhti että pysähtyminen. Kuitenkin "riittävä avoimeen luokkaan".
Seisominen 10. Niiltä osin, mitä itse näki, niin ok. Tässä tuli lopun istumiseen annettua käsky seuraa, vaikka normaalisti sanon tuossa tilanteessa istu.
Nouto 10. Luovutus pikkuisen vino, ja tottahan koko homman voisi aina nopeamminkin tehdä.
Kaukot 8. Ensimmäinen istuminen tapahtui vasta toisella käskyllä - mikä ei ollut yllätys. Treeneissä tuo sujui jossain vaiheessa superhyvin ja jopa niin hyvin, että jättäessäni koiran maahan ja kääntyessäni matkan päässä ympäri Varis istui siellä jo reippaana valmiiksi. Sen jälkeen palkattiinkin maassa pysymisiä ja maahanmenoja ja nyt se sitten pysyy siellä liiankin hyvin. Ekan käskyn aikana tosin Vaakku selvästi oli kuulolla myös takanaan kylttiä pyörittelevälle liikkeenohjaajalle eli silmät oli suunnattu eteenpäin ja korvat taaksepäin. Loppu liike sujui hyvin ja Vaakkukin oli jo ihan kokonaan kuulolla minun suuntaan.
Hyppy 8. Tässä tuli ihan tyystin oma moka. Meidän käskyt on tässä liikkeessä hyppy, istu, tänne, seuraa. Nyt sanoin vahingossa myös paluukäskyksi hyppy. Varis oli tarkkana kuin porkkana ja istui esteen takana korvat hörössä sen näköisenä että "Hyppy? Mutta mä olen täällä jo!" ja teki paluun vasta oikealla käskyllä.
Kokonaisvaikutus 10.

Koko aamupäivän jännittämiseni ei siis mennyt aivan harakoille, sillä Varikselle tällä suorituksella avoimen luokan 1-tulos pistein 190, kunniapalkinto ja sijoitus 1/4. :)

Agilitykisat

Tokoilun keskelle tuli buukattua agilitykisat, ja tätä varten käytiin toki oikein kolme kertaa treenaamassakin kisoja edeltävällä viikolla. Ensimmäiset treenit meni vanhaan taattuun ja tasaiseen tyyliin rauhallisesti ja varmasti. Toisella treenikerralla sitten tapahtui jotain ihan kummallista. Tässä lajissa aina sormennokassa kulkenut koira olikin ottanut pari uutta isompaa vaihdetta käyttöön. Se oli totuttuun verrattuna yllättävän nopeasti joka paikassa - ellei sitten ollut siellä jopa valmiiksi, piskin silmät paloi kontakteille pysäyttäessä pahaenteisesti ja niin edelleen. Kolmansien treenien jälkeen kirjoitin toisaalla näin:

"Hyvät uutiset ensin. Vaakku aksaili tänäänkin ihan liekeissä. Jee! Ja sitten huonot uutiset. Mä olen ihan pulassa tämän uuden agi-Vaakun kanssa! Ja tosi huonot uutiset. Mä en yhtään tiedä, onko mulla sunnuntaina kisoissa lähtöviivalla se vanha Vaakku vai tää uus Vaakku..."

Eipä ollut sitten kumpikaan, vaan oli hyvin hämmentävä ja hysteerinen sekoitus molempia. Samalle radalle mahtui niin vanhaa himmailua kuin uusia yhtäkkisiä vauhdinottoja, joissa piskillä tuntui olevan orastavaa halua, mutta ei varmuutta ja taitoa edetä radalla. Kaikkinaiseen radan lukemiseen ja irtoamiseen tottumattomana Vaakku jättikin viime hetkellä esteitä lukitsematta ja teki yllättäviä ohijuoksuja. Sormennokassa kulkijassa ei ole kontakteillekaan juuri ollut pysäytettävää, joten nyt Vaakku yllätti myös A:n alastuloroiskaisullaan. Ohjaajan toiminta oli tietysti yhtä hataraa, sillä suunnitelmia on kauhean vaikea tehdä - ja varsinkin toteuttaa - kun ei yhtään tiedä, miten koira kulkee tai on kulkematta.

Kolme starttia käytiin siis tätä menoa itsekin ihmettelemässä, ja tuloksena 5, hyl ja hyl. Vitonen tuli hyppyradalta mutkaputken kieltovirheestä. Agilityratojen hylsyt sisälsivätkin sitten niin virheitä, kieltoja kuin väärän radankin (mutkaputken väärä pää). Huhhuh. Toisaalta nyt tässä viimein vasta pääsisi treenaamaan jotain muutakin kuin oman sormen kuljettamista radalla mahdollisimman vikkelästi. Vaan katsotaan nyt, jatketaanko tälle kevättä vai annetaanko agilitypiirien olla ja suunnataan seuraavaksi me aika erilaiset ja huomattavasti raskasrakenteisemmat pk-lajien pariin.

Kuva Mika Juntunen

Kuva Mika Juntunen

Maaliskuun ensimmäinen