Lokakuussa säät olivat jo aika koleat, mutta onneksi lämpötila pysyi pääasiassa nollan paremmalla puolella, ettei tarvinnut Baltian teillä pahemmin liukastella. Majapaikaksi valittiin aina se, mikä sattui osumaan kohdalle, missä oli vapaata ja minne sai ottaa koirat mukaan. Toisinaan sai siis ajella pilkkopimeässä Via Balticaa pitkälle yöhön ennen kuin lykästi.
Novan sulhaseksi olin valinnut nuoren, fawnin briarduroksen Guidon, jonka koti sijaitsi Privratissa, Ceska Trebovassa. Määränpäässä meidät tervetulleeksi toivottivat Guido ja juuri ajokortin saanut 18-vuotias omistajansa Lenka Lodrová sekä hänen vanhempansa. Matkaa omalta kotiovelta Lodrován perheen kotiovelle kertyi reilut 2200 km.
Erittäin sydämellisen ja vieraanvaraisen Lodrován perheen luona vietimme lähes kokonaisen viikon. Kävimme katsomassa Lenkan ja Guidon oman treeniklubin kentällä järjestettyä koetta ja vierailimme myös hieman kauempana Moravia Trebovassa seuraamassa Guidon ja muiden briardien treenejä. Päiväseltään kävimme tapaamassa Aimon kasvattajaa opiskelupaikkakunnallaan Brnossa.
Guidon luota matkamme jatkui Melnikiin Novan kasvattajan Alena Retychovin luokse. Tekstiä Alenalta tuli melkoisella tempperamentilla höystettynä, mutta kaikki tsekiksi, joten iltaa kanssamme istumaan oli kutsuttu tulkkaustaitoisia rodun harrastaja-ystäviä. Kyläilimme myös Aimon kasvattajan luona ja kävimme tapaamassa Novan isää Oscaria ja omistajaansa Jitka Tylovaa. Ei tarvinnut arvailla, mistä on Nova saanut pienen kokonsa ja iloisen luonteensa.
Prahassa kun oltiin, oli käytävä katsomassa Vanhankaupungin pakolliset nähtävyydet kuten raatihuoneen tähtitieteellinen kello ja Kaarlensilta, mutta suurimman mielenkiinnon kohteena oli Prahan liepeillä käydyt Briard Cup -mestaruuskisat. Kisat käytiin epävirallisina ja osallistujia oli luokissa IPO1 ja 3, BH ja SchHA. Erityisellä mielenkiinnolla seurasin IPO3-luokassa Guidoa ja isäänsä Amadeoa. Guido voitti luokan ja palkittiin parhaasta jäljestä ja kisan parhaasta suorituksesta, vaikka virallisiin tuloksiin pisteet eivät olisi riittäneetkään.
Nova ja pikku Aimo ottivat muutaman tuhannen kilometrin automatkansa ja kyläilyt ja yöpymiset kaikenlaisissa majapaikoissa rennosti. Oma kotimatka taittui toiveikkain mielin siitä, että mukaan tuli nyt lauma pikkuisia Tsekin tuliaisia. Jos hyvin kävi, niin joulun alla odotamme syntyväksi lauman pikkuisia mustia ja fawneja mustasurma-tuholaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti