Matka Oulusta Helsinkiin, autolautalla Tallinnaan, läpi Viron, Latvian ja Liettuan sujui joutuisasti. Puolassa matka eteni hitaammin rekkaruuhkien ja teiden huonon kunnon vuoksi. Erityistä hilpeyttä aiheuttivat 'puolalaiset ohitukset', joissa vastuu oli kaikilla muilla paitsi ohittajalla itsellään. Tottuneesti ohitettava ja vastaantulijat siirtyivät tien laidoille, jolloin keskelle aukeni ikäänkuin kolmas kaista ohittajalle. Kätevää.
Saksan autobaanoilla sai vihdoin purkaa Puolan rekkajonoissa syntyneitä turhaumia ajamalla niin lujaa kuin autolla pääsi. Opelin mittari näytti parhaimmillaan 211 km/h. Määränpään lähestyessä Baltian tasaiset ja ankeahkot näkymät vaihtuivat Saksan upeisiin vuoristomaisemiin ja monikaistaiset autobaanat pieniin mutkitteleviin vuoristoteihin. Säät suosivat koko Saksassa vietetyn ajan hieman turhankin kuumalla auringonpaisteella elohopean huidellessa lähellä 30 astetta.
Mascon luona Hombergissa vierailimme viitenä iltana päivän hieman viilettyä. Komeissa maisemissa isossa lammashaassa koirat tapasivat toivotulla lopputuloksella kolmena peräkkäisenä iltana. Koirien heilasteltua siirryttiin istumaan iltaa Marionin ja Norbertin tarjoilujen, saksalaisten ruokien ja juomien, ääreen. Briardmaailman eroista ja yhtäläisyyksistä Suomessa ja Saksassa sekä Haagien kokemuksista 25 vuoden briardkasvatuksen ajalta riitti puheenaiheita.
Yhden helteisistä päivistä 'ulkoilimme' koirien kanssa Luxenburgissa, jonne Hombergista on vain 130 km ajomatka. Pientä päänvaivaa Hombergin seudulla aiheutti ulkoilumaastojen puute. Metsiköt olivat jyrkissä rinteissä ja kasvillisuuskin piikkiköynnöksineen hankalaa. Ei ihme, ettei Keski-Euroopassa tunneta pohjoismaisia maastolajeja.
Kotimatkalla poikkesimme tapaamaan Novan tytärtä, Rännin siskoa Rondaa, joka asuu aivan Tsekin tasavallan länsikärjessä, Saksan rajan ympäröimänä. Ronda lähti meiltä pikkupentuna maailmalle ja nyt pääsin ensikertaa tapaamaan sitä ja omistajaansa Lenkaa, joka on myös Novan äidin, Afra Black Suzanin, kasvattaja. Ronda tuntui olevan oikein avoin ja touhukas pikku briard, joka mielellään haasteli vieraita kepin vetoon. Perheen pojanviikareiden kanssa Ronda oli mitä parhaat kaverit, ja joukon jatkona arvokkaammin tallusteli vanha briardherra Verdih.
Rajanylitykset sujuivat koko matkan ajan näppärästi ilman jonotteluja, ja hieman villistä liikennekulttuuristakin selvittiin ilman kolhuja. Reissussa oltiin 11 päivää 31.7. - 10.8. ja matkamittariin kertyi 6700 kilometriä. Matkakuvat kuvagalleriassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti