Nyt kun jäljestäminen on talvitauolla, ollaan Variksen kanssa treenattu jonkin verran henkilöhakua - siinä ei vähäinen määrä lunta haittaa ja alkeisharjoituksia voi tehdä yhdelläkin maalimiehellä. Joskus syksyllä ihan pikkupentuna tehtiin näköärsykkeillä pari vimmatun vauhdikasta hakupistoa ja ihan samoilla eväillä on nyt jatkettu. Varis on saanut nähdä keskilinjalta maalimiehen lähdön ja piiloutumisen metsään ja pinkonut sitten maalimiehen luokse ahmimaan kissanruokapalkkansa. Minä olen hakenut Variksen piilolta takaisin keskilinjalle ja aluetta hieman eteenpäin siirryttyä on tehty uusi pisto.
Melko nopeasti pistoissa oli mittaa se reilu 50 metriä, näköärsykkeitä hyvin vähän, jos lopuksi ollenkaan ja viive lähetykseen suurempi. Variksesta tämä on ollut tosi hauskaa ja sillä on hyvä usko painella kuin rasvattu salama osoitettuun suuntaan. Vaikka se tavallisesti onkin ihmisiä kohtaan hyvin varovainen, niin kiihkoa ja potkua riittää siinä määrin, ettei se ole tässä touhussa näkynyt vieraillakaan maalimiehillä. Pitää ensi kesänä sitten katsoa, tarvitseeko nenän avaamiseen kiinnittää erityistä huomiota.
Näissä kuvissa ollaan maalimiehen piiloutumisen kannalta hieman haastavassa maastossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti