PK-kauden avaus

Viime sunnuntaina kävin kuuntelemassa luennon Tottelevaisuus PK-tuomarin silmin. Tuttua ja tärkeää asiaa tuli kerrattua ja siinä samalla ikäänkuin polkaistua PK-kausi käyntiin. Auto on tyhjennetty tokon merkeistä ja sen seitsemänlaisista kapuloista ja tilalle on autotallin periltä kaivettu jälkimerkit, liinat, liivit, kepit, esineet ja muut tykötarpeet. Itsellä on ollut muistaminen, mitä vermeitä ja palkkoja milloinkin tarvitsee kolmen koiran treenaamiseen mukaan, mutta eiköhän nyt ole jo enimmät unohdukset tehty.

Esineruutuun löytyy jo helposti sopivia metsämaastoja, joten ruutuja on tehty ja esineitä etsitty useampaan otteeseen. Rännin vanha ongelma on tallausten jäljestäminen - etenkin jos ei esineitä ala nopeasti löytyä. Se jumittuu erityisesti takalaidan jäljestämiseen, edestakaisin, aina vain tarkemmin ja huolellisemmin, uudellen ja uudelleen. Tästä tavasta päästäksemme olen nyt tallannut ainoastaan ruudun laitaa myöten ympäri laittaen kulmamerkit paikalleen ja heitellyt esineet keskelle mahdollisimman kauas tallauksista. Jäljestämällä ei nyt siis löydä vahingossakaan mitään, ilmavainulla ja jäljestämisestä luopumalla kyllä.

Aika mukavasti Ränni jo onkin ruudussa liikkunut ja esineitä tuonut. Neljästä viemästäni esineestä olen haetuttanut kolme ja jokaisesta on ollut ruokarasia odottamassa. Toistaiseksi on tehty kaistaleella, mutta jatkossa pitää laajentaa aluetta ja harjoitella myös luoksetuloa uutta lähetystä varten. Ränni kun ottaa ilman esinettä ruudusta tulemisen jonkinlaisena epäonnistumisena, mikä osaltaan latistaa työskentelyä.

Nova on päässyt ruutuun lähinnä siivoustehtäviin etsimään Rännin treenistä jääneen ylimääräisen esineen. Toisinaan esineen etsintä on ollut vanhalle ketulle varsin lyhytaikainen ilo, toisinaan siinä on riittänyt toimintaa ja liikuntaa sentään vähän pidempään. Varis on ensimmäisiksi esineruututreeneikseen käynyt hakemassa ruudusta omaa, näkönä vietyä, leluaan. Noh, sanotaan nyt vaikka että ainakin vauhtia riittää!

Kovin ihmeellisiä jälkiä ei meidän maastoihin vielä saa mahdutettua, mutta muutaman kepin mittainen jäljenpätkä ja jokunen janaharjoitus on Rännin kanssa tehty. Aika haparoivaa ja vaihtelevaa on ollut työskentely, mutta jokunen vähän pidempi pätkä pitäisi saada alle ennen kuin oikein osaa edes hahmottaa, missä jamassa sitä oikeastaan ollaankaan. Viime syksyltä on itsellä takaraivossa Novan määrätietoinen ja varma jäljestäminen ja nyt pitäisi osata asennoitua taas ihan eri koiraan ja jäljestämiseen.

Varis lähtökuopissaan valmiina esineruutuun.

Muksu, mummo ja mamma - ja korvia joka lähtöön.