Rännin hakutreenit ennen seuraavaa koetta jäivät vain kolmeen kertaan. Toinen niistä tehtiin jo juhannuksen alla - jälleen vain yhdellä maalimiehellä samalle puolen aluetta. Tällä kertaa tein hajunhaut kaikille kolmelle pistolle siinä toivossa, että Ränni käyttäisi paremmin nenäänsä ja samalla unohtuisi se edellisen piilopaikan kautta koukkaaminen. Ränni nuuhkikin lupaavasti tuulen suuntaan aina hajua hakiessa ja reagoi selvästi maalimiehen hajun saadessaan. Harmillista vaan, että se Rännin mielestä tuntui olevan ihan oma erillinen tehtävänsä ja keskilinjalta lähettäessä se taas pinkoi nenä kiinni edelliselle piilolle ja sieltä sitten korvat kiinni jälkeä pitkin maalimiehen uuteen piilopaikkaan minun kutsuhuudoista ja perkeleistä piittaamatta. Hemmetin karvatuppo! Noh, ilmaisu ja näyttö sujui normaalisti, joskin yhdellä kertaa ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa.
Maanantaina saimme sitten kokoon briardien omat hakutreenit Valkiaisjärventien maastoihin. Siellä Rännille vasempaan etukulmaan valmis maalimies, oikealle puolelle tyhjä ja sitten molemmin puolin haamu. Ensimmäisellä pistolla Ränni tuttuun tapaansa suhasi taas viisi kertaa edestakaisin maalimiehen ohitse ennen löytöä. Toisaalta se kuitenkin jää sinne suhaamaan, joten voiko se sitten kuitenkin haistaa, mutta ei vaan malta ensimmäisellä pistolla paikallistaa kunnolla? Tyhjä pisto oli hyvä, mutta toki jonkinverran mutkikkaampi kuvio kuin oppikirjoihin on piirretty. Ensimmäiseltä haamulta Ränni ei ollut malttanut ottaa suorapalkkaa, vaan oli heti havaittuaan napannut rullan ja häipynyt. Jälkimmäiseltä haamulta oli taas ottanut suorapalkan ensin. Pientä malttamattomuutta maalimiehen kunnolliseen tarkastamiseen on siis ilmassa.
Tottiksen treenaamiset jäivät kokonaan koetta edeltävälle viikolle. Koska edessä on koe vieraalla kentällä, kävimme kotipaikkakunnalla useammalla eri urheilukentällä valamassa uskoa eteenmenopallon olemassaoloon. Varsinainen muu tottistreenaaminen jäi aivan liian vähiin. Makuulta perusasentoon nousuihin laitettiin hieman vauhtia ja häthätää käytiin ottamassa estenoudot.
Viimeisellä viikolla tehtiin myös yksi pudotetun esineen nouto, jäljen janaharjoitus ja esineruutu. Pudotetun esineen noudon tein aivan uuteen paikkaan, mutta todella selkeälle puuttomalle suoralle linjalle. Seuraaminen oli hyvää, Ränni lähti lujaa - ja kurvasi 15 metrin jälkeen oikealle metsään! Ja sama uudella lähetyksellä. Ja taas. Käsittämätöntä! Ei auttanut kuin hihat sauhuten palata alkuun, tehdä entistäkin selkeämmät pudotetun rutiinit, seuruuttaa ja pudottaa esine uudelleen ja nyt Rännikin oli kartalla siitä mitä oltiin tekemässä. Taidettiin Rännin kanssa olla molemmat yhtä helpottuneita ja riemuissaan, kun saatiin tuon jälkeen kaivaa palkka esiin.
Janaharjoitus ja jäljenpätkä tuli tehtyä kankaalle, missä näkyi melko paljon muita jälkiä. Kävi jo mielessä, että kaivankohan nyt verta nenästäni ja pitäisiköhän käydä hakemassa janakreppi pois ja tehdä jäljenpätkä jonnekin muualle. Vaan laiskuus vei voiton ja Ränni näytti minulle epäilijälle kyntensä. Se eteni janalla hienosti, nosti jäljen vauhdikkaasti oikeaan suuntaan, jäljesti varmasti ja ilmaisi kepin. Esineruudusta haetutin kaksi esinettä, jotka tulivat toki aivan kohtuullisessa ajassa, mutta tyylipisteillä ei edelleenkään päästä leveilemään.
Tällä viikolla päättyi myös ilmoittautuminen palveluskoirien SM-kisoihin ja osallistujalistat ilmestyivät tapahtuman nettisivulle. Aivan viime hetkillä ilmoitin kuin ilmoitinkin Rännin kisaan. Katsotaan sitten lähempänä, mennäänkö lopulta oikeasti pelipaikalle. Mieli tekeekin nyt hassut kepposet, kun huominen Kemin koe jännittää kuin SM-kisa konsanaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti