Loviisan briardleiri

Miksi tehdä tänään se, minkä voi huomennakin jättää tekemättä? Eli kun blogin kirjoittaminen laahaa, niin se sitten kans laahaa. Sen verran on asiasta jo vienosti huomauteltu, että pakko alkaa kiriä tämä ajantasalle! Palataanpa siis reilun kuukauden takaisiin tapahtumiin...

Heinä-elokuun taitteessa koitti kovasti odotettu briardileiri Loviisassa. Keskiviikkoaamuna ajoin halki helteisen kotimaan kohti parakkikylää Loviisan ydinvoimalan kupeessa ja loppumetreillä poimin vielä kyytiin Veetille ja Lyylille isännän, joka oli työmatkalta hankkiutunut oikeaan maahan ja oikealle paikkakunnalle.

Keskiviikkoiltana aloitettiin Outi Hermiön peltojälkiluennolla, jossa keskityttiin erityisesti pennun kouluttamiseen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia olivat askeleitten asento pentujäljellä, tapa opettaa paalun tarkastaminen, askeleitten tietynlainen namitus ja tyhjien ottaminen mukaan sekä kulmien opettaminen hämyjäljellä. Osa asiasta oli tuttua luennon aiemmin kuulleiden kavereiden kertomana, mutta aina parempi, kun pääsee kuulemaan sen kokeneelta peltojälkikouluttajalta itseltään. Leirillä ei ollut mahdollisuutta peltojäljestämiseen, joten opit piti yrittää painaa mieleen ja henkiin herännyt treenikipinä säilyttää tulevaisuuteen.

Torstaiaamuna jatkettiin belgialaisen maalimiehen Marc Adriaensin purutreeneillä. Suurin osa koirista oli nuoria tai laji muutoin tuntematon, joten enimmäkseen leikitettiin koiria rievulla tai patukalla. Marc on treenannut kotimaassaan paljon myös briardeja ja se on ollut hänen oma rotunsa jo 25 vuotta. Rodun vinkeet oli siis tiedossa, ja liikkeelle lähdettiin useimmiten omistajan leikittäessä koiraa itse tai maalimiehen antaen koiralle etäisyyttä leluun kiinnitetyllä liinalla. Treenien aikana lukemattomia kertoja kuultu käsky oli Support the dog! eli ohjaajien piti todella antaa näkyä ja kuulua kannustuksensa ja tukensa koiralle. Treenien edetessä näkyikin jo todellista heittäytymistä koiranohjaamiseen.

Parisenkymmentä takkutukkaa teki kaksi treenikierrosta ja perjantaiaamuna aloitettiin sama urakka uudelleen. Neljän treenin kuluessa koirien edistyminen ja tottuminen tilanteeseen näkyi jo selvästi. Täytyy myöntää, että omien koirien yksittäisistä treeneistä en muista tuon taivaallista, mutta kokonaisuutena ne menivät aivan oikeaan suuntaan. Varista odotetusti huimasi ajatuskin vieraasta ihmisestä, mutta treeni treeniltä se uskalsi hivenen enemmän. Sillä on olemassa hyvä halu leikkiä, mutta ei vielä uskallusta leikkiä vieraan kanssa. 100 tällaista treeniä lisää, niin kyllä se siitä! :-D





Rännin talutin maalimiehen eteen pitkästä aikaa, sillä puruja on muistini mukaan treenattu viimeksi briardileirillä Hauholla kaksi vuotta sitten. Liikkeelle lähdettiin tyynyllä ja siitä sitten vaihdettiin Väinö-vainaan hihaan. Ränni sai oikein tehokuurin purussa leuan alta koskemista, sillä Marc tapasi tehdä sitä paljon ja Ränni puolestaan on kavahtanut sitä aina. Huomattua tuli myös ehdollistuminen piiskan paukahduksiin, ja nyt kun niitä ei tullut, oli Rännillä hieman orientoitumisvaikeuksia. Vieraista maalimiehistä ei ole juurikaan kokemusta ja takana oli pitkä tauko, joten siihen nähden Ränni suoriutui aivan kohtuullisesti sen kanssa tehdyistä kivoista peruspuruista, paoista ja vartioimaan lähetyksistä.

Marcin lähdettyä kotimatkalle treenaamista jatkettiin lauantaina ja sunnuntaina tottelevaisuudella. Minä haalin pennut ja nuoret koirat harjoittelemaan tekniikkaa ruualla imuttamalla ja Marko aloitti muiden kanssa kahden edellispäivän aikana virvotun vietin patoamisen tottelevaisuussuorituksiin. Lauantaina päiväseltään treenaamassa olivat myös Tea ja Variksen sisko Tälli, jota näin ensi kertaa sitten luovutusiän. Pentujen kanssa puuhastellessa esiin nousi ohjaamisen pienet jutut ja suuret vaikutukset, rytmitys toistoilla ja vapautuksella, seuraamisen palkitseminen pysähdyksistä ja aivan se, että ruuan täytyy olla sellaista mitä koira todella tavoittelee voimakkaasti. Vaikka sisäfilettä, jos se takaa superin innon. Lopuksi liityttiin muun joukon seuraan kentän laidalle ja pennutkin kävivät vielä tottiskentällä leikkimässä Markon opastuksella.

Asiaankuuluvalla tavalla leirisauna oli kuuma joka ilta, nuotiolla grilliherkut kärventyivät, Marcilta mielenkiinnolla haastateltiin miten se briardmaailma heidän kotinurkilla makaa ja hauskaa riitti niin uusien kuin vanhojen tuttujen kanssa. Niin, ja saatiinhan siinä ohessa yhteisvoimin synnytettyä briardien oma tulevaisuuden koelaji BRIPO. Pientä hiomista vielä koesääntöihin ja Sini voi alkaa koota treeniryhmää ja laittaa hihan heilumaan! :)) Sanomattakin siis selvää, että hyvin tuli viihdyttyä, ja kovasti Marcille myytiin ajatusta leirin jatko-osasta ensi kesänä...





Lisää leirikuvia löytyy Pian, Annamarin, Pipsan (osa1, osa2) ja omasta kuvagalleriasta.