Deux jolies chiennes dans un champ de fleurs jaunes, eli viimeinkin tuli helleviikolla otettua kuvia kauniista koirista keltaisella kukkaniityllä. Jo useana kesänä on keltaisena loistavien voikukkamerien ohi ajaessa käynyt mielessä ottaa sellaisella koirista joku kuva, mutta en ole ehtinyt tuumasta toimeen, ennen kuin voikukat ovat jo olleet valkoisina haituvina. Vaan nytpä ehdittiin! Netistä piti vallan tarkistaa, miten se voikukkaseppele oikeaoppisesti sidottiinkaan. Tosin turrien kutreilla se oikeaoppinenkin seppele näytti niin epämääräiseltä, että päädyttiin lopulta ihan vain yhteen kukkaan tukassa. Varikseltakin tallentui juuri oikeassa paikassa kerrankin kaunis seesteinen ilme eikä sellainen isoäidiltä peritty pirunriivaama haukankatse.
Aivan täysin kesälaitumilla ei vielä olla, sillä otin kesäopintoina pari kurssia ranskan alkeita. Olen kyllä muinoin koulussa viisi vuotta ranskaa opiskellut (huonolla menestyksellä) ja kirjoittanutkin sen (opettajan yllättäneellä menestyksellä), mutta nämä tiivistahtiset intensiivikurssit ovat oivaa mieleenpalauttelua. Näillä taidoilla ei vielä paljon säästä kummemmasta puhuta, mutta kovasti polttelisi tänä vuonna viimein suuntia ihmettelemään briardiaiheisia rientoja Ranskan suuntaan.
Kuvia klikkaamalla aukeaa isompi kuva, ja muutama voikukkakuva lisää löytyy galleriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti