Pari viikkoa sitten tehtiin ensimmäinen esineruutu. Alueeksi tallattiin 25 metrin levyinen kaistale, ja sinne vietiin neljä esinettä. Ränni jatkoi siitä mihin viime syksynä jäi, eli haki loistoasenteella nopeasti kolme esinettä. Varis on tainnut etsiä esineitä viimeksi syysleirillä elokuussa, joten se sai mieleen palautteluksi puuhun kytkettynä katsoa esineiden viennin. Tällä virittelyllä Varis ei jäänyt paljonkaan äiteetään huonommaksi, vaan haki hyvällä suoritusajalla sekin kolme esinettä peräkkäin. Molemmilla oli motivaatio kohdallaan ja reagoivat sähäkästi esineen hajuun kovastakin vauhdista. Nova sai lopuksi hakea ruudusta viimeisen, ylimääräisen esineen, ja pätevästi suoriutui mummelikin.
Seuraavan maastotreenailun aiheena oli Variksen janat. Niitä ei olekaan aiemmin tullut erikseen treenattua, vaan jäljestämään lähtiessä on lähestytty jälkeä vähitellen kauempaa ja kauempaa. Nyt tein ensin vanhenemaan yhden janaharjoituksen, ja sitten otin Variksen autosta tekemään näkönä kolme harjoitusta. Kytkin Vaakun aina puuhun janan alkupäähän katsomaan, kun kävelin jäljen laajalla kaarella kuvitteellisen janan ylitse. Leikkauspisteessä kohtisuoraan Variksen kohdalla olin laittavinani jäljelle jotain, mutta jätin vaivihkaa namirasian vasta noin kymmenen askeleen päähän. Nämä kaikki kolme janaa menivät ihan hyvin, ei nyt superisti mutta ok. Vaakku irtaantui kohti noin 30 metrin päässä risteävää jälkeä, löysi jäljen ja hetipian rasian ja ilmaisikin sen vanhasta muistista maaten. Lopuksi tehtiin se Variksen näkemättä tehty jana ja yllättävän hyvin piski irtaantui sinnekin. Tällä kertaa löytyi namirasian sijaan jälkikeppi noin 50 metrin jäljestämisen jälkeen, ja voi sitä riemua taas kun sen kanssa riekuttiin.
Seuraavan maastotreenailun aiheena oli Variksen janat. Niitä ei olekaan aiemmin tullut erikseen treenattua, vaan jäljestämään lähtiessä on lähestytty jälkeä vähitellen kauempaa ja kauempaa. Nyt tein ensin vanhenemaan yhden janaharjoituksen, ja sitten otin Variksen autosta tekemään näkönä kolme harjoitusta. Kytkin Vaakun aina puuhun janan alkupäähän katsomaan, kun kävelin jäljen laajalla kaarella kuvitteellisen janan ylitse. Leikkauspisteessä kohtisuoraan Variksen kohdalla olin laittavinani jäljelle jotain, mutta jätin vaivihkaa namirasian vasta noin kymmenen askeleen päähän. Nämä kaikki kolme janaa menivät ihan hyvin, ei nyt superisti mutta ok. Vaakku irtaantui kohti noin 30 metrin päässä risteävää jälkeä, löysi jäljen ja hetipian rasian ja ilmaisikin sen vanhasta muistista maaten. Lopuksi tehtiin se Variksen näkemättä tehty jana ja yllättävän hyvin piski irtaantui sinnekin. Tällä kertaa löytyi namirasian sijaan jälkikeppi noin 50 metrin jäljestämisen jälkeen, ja voi sitä riemua taas kun sen kanssa riekuttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti