Kolmen viikon oman treenailun jälkeen käytiin hallilla tokoilemassa taas kelpieseurassa.
Vaakun kanssa otettiin alkuun vähän seuraamista, ja sen jälkeen sitten itse asiaan eli tunnariin. Vähän epäilin, mahtaakohan se muistaa viime kerralta, että pitääkin löytää oma tunnari muiden ihmisten hajuisten joukosta (eikä mikä tahansa ihmisen hajuinen blancojen joukosta niin kuin jäljellä). Vaan turhaan epäilin, hyvin Varis etsi oman niin kellotaulusta kuin rivistä. Nyt otettiin mukaan muita kokeenomaisia elementtejä eli olin alusta loppuun seisaallaan ja käännyin tunnarin viennin ajaksi selin. Aavistuksen verran Vaakulla oli tunnarin valittuaan epävarmuutta lähteä tuomaan tai tuominen on vähän hitaahko, jos ei heti saa palautetta, että hyvin menee ja tuo vaan. Pitää treenata tuota innostamalla piski tavoittelemaan palkkaa minulta ja käskemällä siitä hakemaan tunnarin, niin että hädin tuskin malttaa irtaantua etsimään oman, kun on jo valmiiksi kiire takasin. Ja itse pitää muistaa olla koko ajan hiljaa! Onneksi tätä tunnarin hakemista voi hyvin harjoitella itsekseenkin.
Toisena liikkeenä otettiin Variksen kanssa avoimen luokan kaukokäskyjä. Liikkuri seisoi näyttötaulun kanssa vaihtelevasti koiran takana, sivussa ja etuviistossa. Tarkoitus oli nyt treenata lähinnä tuota liikkurin läsnäoloa, mutta treenattavaa riittää kyllä itse asennonvaihdoissakin. Vaakku ei etene, mutta tekee asennonvaihdot aika hitaasti. Ja nyt tietysti liikkeenohjaajasta johtuen aluksi tosi hitaasti. Treenin edetessä toki liikkurin ihmettely väheni ja tahti parani, mutta ei Vaakku tosiaan koskaan ole tässä liikkeessä mikään rivakka. Täytynee treenata tähän itsekseen vähän lisää vauhtia.
Loppuun otettiin vielä vähän ruutua ja avoimen luokan estehyppelyä. Ruutu oli eka kertaa ei kentän tyhjään suuntaan vaan kohti sekalaista "yleisöseinustaa", missä nyt oli myös kelpie odottamassa. Samoin ruudussa oli nyt reunanauhat, mitkä meillä on vielä hankkimatta. Tehtiin Variksen kanssa ruutuun kosketusalustalle menoa aika lyhyeltä matkalta, sillä selvästi tämä suunta oli koirallekin vähän kummallinen. Muutenkin kyllä olen ajatellut, että pitäisikö vaihtelevasti laittaa kuitenkin ruutuun leluakin ihan sen menovauhdin ylläpitämiseksi kunnollisena. Tähän saatiin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi laittaa lelu muutaman metrin päähän ruudun taakse, ja koira lähetetään ruutuun kosketusalustalle ja vapautetaan siitä palkalle. Tämä saattais olla hyvä, pitää kokeilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti