Uusintana JK3

Sunnuntaiaamu Lieksassa valkeni tuulisena. Variksen kanssa oltiin edellisiltana käyty treenaamassa lyhyesti koekentällä ja sitten majoituttu läheisessä hostellissa. Aamulla oltiin hyvin nukkuneina, mutta hivenen väsyneinä valmiina kauden viimeiseen jälkikokeeseen.

Osallistujia oli vain 16, joten tottiskarsinta käytiin kahdella kentällä. Mielenkiinnolla odotin, miten peräkkäiset koepäivät näkyvät meidän suorituksessa. Ja näkyihän ne. Ei ehkä niinkään yleisilmeessä, sillä arvostelussa koiraa kuvailtiin jopa viettivoimaiseksi sekä energiseksi (nojoo...) ja seuraaminenkin oli erinomainen, mutta virheitä tuli tavallista enemmän. Varis teki jäävissä istumisen ja seisominen maahan ja estenoudossa paluun hypyn kautta, joten liikevirheitä tuli viidentoista pisteen edestä. Hyppynoudossakin sattui ja tapahtui, sillä annoin käskyn vahingossa liian aikaisin samanaikaisesti, kun kapula yllättäin vierikin vielä esteen takaa esiin ja lisäksi Varikselle tuomittiin varaslähtö - josta tosin rohkenen olla hieman erimieltä. Luoksetuloissa ja eteenmenossa oli pientä himmaamista lopussa. Paikallaolo oli hauska ohjelmanumero, kun kentällä kävi suorastaan myrskytuuli eikä piilo meinannut millään pysyä pystyssä. Heikki Törröseltä saatiin tottiksesta 76 pistettä, mikä riitti vielä täpärästi maastopaikkaan.

Kymmenestä maastoon päässeestä puolet lähti esineruutuun ja me toisen puolen mukana aloitimme taas jäljellä. Meidän jana oli metsätien ylitse kulkevan voimalinjan varressa. Varis eteni janalla taas takellellen, nosti jäljen vasemmalle ja hämmästyksekseni päästiin taas liikkeelle ilman takajälkeä. Varis tuntui kuitenkin lähes saman tien harhautuvan takaisin voimalinjan alle eikä patisteluistani huolimatta ollut lainkaan halukas jatkamaan syvemmälle metsään. Kerrassaan omituista. Kokeilimme jatkaa myös hieman epätodennäköiseltä tuntuvaa kuviota voimalinjan toiselle puolen, mutta koira oli täysin ymmällään myös siellä. Useamman kerran nostettiin jälki uudelleen janalta. Varis nosti jäljen välillä myös oikealle, jolloin käskin sen kääntyä, mutta jälkeä ei vain päästy alkua pidemmälle millään. Todella kummallista. Ja aivan valtava pettymys.

Aikaa oli kulunut niin paljon, ettei tulokseen ollut mahdollisuuksia ja oli sama palata autolle. Ajattelin, että jäljestetään nyt se takajälki, sillä se tulee varmaan metsätielle lähelle meidän autoa ja samalla Varis näkee, että siihen suuntaan jälki on umpikuja. Oikealle nostettuna jälki lähtikin lähes janan suuntaisesti takakrepin oikealta puolen mäkeä ylös ja yllättäin tuntuikin jatkuvan ja jatkuvan, ensin tosi pitkän suoran, sitten alkoi tulla kulmia ja vähitellen alkoi nousta myös keppejä. Ei voi olla totta, meidät oli lähetetty jäljelle väärään suuntaan! Ajattelin, että ajetaan jälki loppuun ja jos saadaan tulokseen oikeuttavat kepit ja esineet, niin ehkäpä yliaika voidaan mitätöidä. Puolivälissä jälki ylitti metsätien, jonka varressa meidän auto oli, ja loppu jälkikin tien toisella puolen sujui Variksen johdolla kaikkine kulmineen hienosti. Harmittavasti keppejä kertyi hieman ahdistavan alun jälkeen vain neljä. 

Kerhon majalta lähdettiin miltei saman tien esineruutuun. Hieman sekavissa tunnelmissahan se meni, ja kahdella esineellä saatiin 20 pistettä. Olen kyllä jälleen tyytyväinen Variksen asenteeseen ja työskentelyyn ruudussa. Sille ei tullut mahdollisuutta löytää kolmatta esinettä, kun ensimmäisen löydyttyä oikealta ja toisen keskeltä en sitä enää sille puolen ruutua lähettänyt. Ensi kerralla etsitään sitten viisaammin (ja toivottavasti vähemmän sekavat tunnelmat taustalla) koko ruudun alueelta riippumatta siitä, mistä esineitä on jo löytynyt.

Majalle palattua saatiin nähtäväksi jälkikaavio ja tuomarin jana-arvostelulomake. Jälkikaavio oli yhtä tyhjän kanssa, sillä siihen ei ollut merkitty janakreppejä eikä siitä käynyt lainkaan ilmi, millä tavalla jälki janan leikkasi. Tuomarin paperiin oli piirretty jälki ylittämään jana keskeltä vasemmalle. Tuli jo vähän vastaavan tuomarin asenteesta sellainen olo, että minä olen vaan idiootti ja koira huono (enkä kyllä myöskään pitänyt tavastaan arvostella esineruutu, tottis ihan ok), mutta pyynnöistäni viimein jäljentekijään saatiin yhteys ja varmistui, että kyllä jälki todellakin leikkasi janan oikealle. Tilanne muuttui tietysti täysin, ja meille tarjottiin ilman muuta varajälkeä. Hieman emmin, sillä Vaakun kanssa oltiin molemmat jo aivan uuvuksissa koepäivästä. Mutta varajälki oli valmiina odottamassa, Vaakun painostaminen tyhjään metsään ja ottaminen pois jäljeltä oikeasta suunnasta tuntui ihan musertavalta vääryydeltä sitä kohtaan ja harmitti ajatus, että muitten virheen takia Varis näyttäisi epäonnistuneen ja jääneen ensimmäistä kertaa eläessään ilman tulosta, joten varajäljelle lähdettiin tilannetta korjaamaan. 

Jana sujui taas takellellen ja takajäljen kautta päästiin liikkeelle. Varis jäljesti alkumatkan hieman haparoiden, mutta varmistui silminnähden, kun pääsin sitä ensimmäisestä kepistä täydestä sydämestä kehumaan. Loppu jälki sujuikin sitten ihan pro-tyylillä. Minä kävelin liinasta pidätellen perässä ja Vaakku kiikutti aina välillä keppejä taskuun. Jäljen päätteeksi saatiin palauttaa janalla odotelleille mukaville ja kovin helpottuneille janatuomarille ja ratamestarille kaikki kepit. Näin ollen Varis sai maastosta 184 pistettä ja kaikkiaan kakkostuloksen 260 pisteellä. Vaakku teki aivan valtavan työn, kun eilinen koepäivä pohjalla suoritti tottiksen, janavääryyden jälkeen kokonaisen voittajaluokan jäljen, esineruudun ja sen päälle vielä toisen voittajaluokan jäljen. On se vaan aikamoinen! 

Lieksan kokeissa jälkimaastot olivat juuri niin hyvät ja tunnelma leppoisa kuin muistelinkin viime reissulta neljän vuoden takaa. Sen verran on tullut kokeissa ja kisoissa itsekin talkoiltua, että tiedän että virheitä vain joskus sattuu, ei voi mitään. Sen mukaisestihan sitä kannattaa tietysti epäselvyyksiin suhtautuakin. Lohikukot palkintona olivat mainiot - olkoonkin, että meidän lauantain lohikukon laitoin keiteleläisten mukaan. Kotimatkalla treenit ja koejana mielessä pyörien oli tietysti Vaakun puolesta pala kurkussa, ja sitä koetettiin yhdessä karistaa hyvä ruoka, parempi mieli -menetelmällä. Mä luulen, että Vaakulla ainakin onnistui ihan hyvin. :)