Sunnuntaiaamuna epäilin, että hallilla saattaa olla aika paljon muitakin. Mutta mitä vielä, ihan itsekseen saimme Vaakun kanssa puuhastella. Aloitettiin taas merkille lähetyksillä, joissa välillä otettiin lähtö viralliseen tapaan ja välillä hetsistä. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota, että käskyn antaessani olisin hartioita ja päätä myöten paikoillani. On nimittäin pahana tapana hytkyä jos vaikka miten. Ohjatussa noudossa sen sijaan ollaan vielä niin alkeissa, että suuntakäsky on tarkoituksella suurieleinen. Tehtiin siis taas merkiltä vapautuksia takana oikealla tai vasemmalla olevalle pallolle. Uutena asiana otettiin siihen alkuun merkille meno - toki lyhyeltä matkalta ja yhdessä. Seuraavaksi otettiin ohjatun noudon loppua ja muittenkin noutojen palautuksia ajatellen vauhtinoutoja. Tehtiin näitä sekä tasamaalla että hyppyesteen ylitse, ja sopivassa kohtaa paluuta aina vapautus leluun. Ohjatun noudon merkille menossa tuli huomattua, että merkin taakse asettuminen on vähän niin ja näin. Varis usein menee vähän merkin jommalle kummalle puolen eikä tarkalleen keskelle taakse. Kokeiltiin sitten klikkerin kanssa hieman hioa tuota paikkaa. Luoksetulo pysäytyksineen on meille painajaismainen liike, mutta tälläkin kertaa se sujui yllättävän hienosti. Pysähtymiset voisivat olla pikkuisen terävämmät, mutta tärkeämpää nyt toistaiseksi on reipas ilme ja vauhti. Otettiin ensin läpijuoksu, sitten seisahduksen kanssa, rohkeasti myös kahden pysäytyksen kanssa ja sitten taas läpijuoksu. Lopuksi otettiin vielä vauhdikkaita merkille lähtöjä suorapalkka merkin takana odottamassa.
Maanantaina oli palveluskoirayhdistyksen tottisvuoro hevosmaneesissa, ja treenitreffattiin siellä Susannaa ja Brunoa. Mittari näytti -17 astetta, ja sen kylmemmällä ei kyllä taida maneesiolosuhteisiin viitsiä lähteä. Vaakun kanssa oltiin tuolla ihan ensimmäistä kertaa ja muitakin koiria oli yhtä aikaa treenaamassa, joten kyllä Vaakku aika jäässä oli noin kuvainnollisestikin. Tehtiin alkujähmeyksissä vähän seuruuta, hyppynoutoa ja sitten pikkuisen parempiin tiloihin päästyä autoon huilivuorolle. Vartin päästä otettiin uusi kierros ja nyt oli Vaakkukin jo ihan eri tavalla reippaana ja innoissaan. Tehtiin seuruusta takaakiertopalkkauksia, jotka sujui nyt liikkeestäkin aika hyvin ja loppuun otettiin luoksetulo.
Sitten saatiinkin riesaksemme vielä reilumpia pakkaslukemia. Perjantaina otettiin kuitenkin suunnaksi hallin lämmitetyt vapaat tunnit, koira ja kamppeet oli jo autossa, mutta siihen hyytyi Yaris kotipihaan lähtökuoppiinsa. Lauantaina M vaihtoi menopeliin akun :), joten sunnuntaina päästiin taas liikenteeseen.
Hallilla edelliset treenaajat tekivät samaan aikaan lähtöä, kun laitoin Vaakun paikallaistumiseen ja menin rakentamaan ruutua. Ei ehkä aivan fiksu veto ensimmäiseksi paikallaistumisen harjoitukseksi. Vaakku meni siinä itsekseen odotellessa useaan otteeseen maahan ja ylös korjaamisista valahti henkisestikin aika tavalla. Jotensakin onnituneiksi tulkittavat jätöt ja paluut saatiin tehtyä, mutta ensimmäistä kertaa tälle hallikautta mielentila oli hivenen hysteerinen ja ahdistunut. Jatkettiin treenaamista normaalisti ja pian Vaakkukin oli taas rennon innostuneissa tiloissa. Hyvä, hyvä, jotta huonoista tiloista voi päästä näin nopeasti poiskin! Aloitettiin metalliesineen hyppynoudolla, joka tehtiin vauhtinoutona. Oli yllättävänkin hyvä, ei miettinyt isommin kapulan ottamista. Ruutua tehtiin ensin muutaman metrin päästä ja namin palkaksi heittäen, sitten pitkältä matkalta nami valmiina ruudussa ja sieltä takaisin imutusseuraamiseen kutsuen ja lopuksi kokeiltiin kokonaista liikettä. Siinä Vaakku meni hienosti ruutuun, mutta itsepintaisesti tarjoili seisomista useista maahan-käskyistä huolimatta. Toisella yrittämällä maahanmenokin löytyi ensimmäisellä käskyllä ja saatiin tehtyä liike loppuun kävelykuvioita myöten. Tunnariakin tehtiin vauhtinoutona ylipitkällä matkalla. Näissä Varis meni ja tuli ihan lujaa, mutta lyhyeltä matkalta teki sitten taas paluun ripeällä ravilla. Olisi kyllä kiva, jos laukkaisi lyhyenkin matkan, mutta ei taideta tätä jäädä jankkaamaan, ravatkoon. Merkkiä otettiin taas merkiltä toiselle lähettelynä, pallo suorapalkkana siellä takana. Myös merkin taakse asettumista harjoiteltiin lyhyeltä matkalta, tällä kertaa pallopalkalla. Ihan kunnollista tarkkuutta sijoittumisessa ei ole eikä taida minun viilausinnottomuudella tullakaan, mutta tykkäsin kyllä, miten innokkaasti Vaakku lähti ja asettui merkille. Loppuun otettiin vielä agilityosuutena keinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti