Heti koetta seuraavana päivänä päästiin tekemään pieni palauttava treeni Purnunnokalle. Tosin meno oli taas sellaista, että ei siinä kauheasti mitään palauttelua mistään tarvinnut. Varikselle sijoittelin metsään kolme valmista ukkoa, joista ensimmäiseltä ilmaisu ja kahdelta seuraavalta suorapalkka.Vaakulla tuntui taas olevan niin vauhti päällä, että huhuh. Ensimmäiselle ukolle saapuessa pääsi pari haukahdustakin ihan silkasta riemusta, toiselle pistolle se paineli tukka putkella kulmasta yli jonnekin horisonttiin ennen kuin kaarsi aluetta eteenpäin ja kolmoselle paineli tuulispäänä hienon yliheiton. Hmmh... tarvitseekohan se mielestään minua enää ollenkaan mukaan tuonne radalle?
Täytyy kyllä vielä kiitellä meidän loistavaa hakutreeniporukkaa. Lajin fb-ryhmän keskusteluista on tullut harvinaisen selväksi, että kaikki "gurut" eivät olisi Variksen kaltaista koiraa huolineet treeneihinsä lainkaan eivätkä suostuisi sille sopivalla tavalla ihan periaatteesta edes treenaamaan. Onneksi meillä on mukava porukka, joka on ennakkoluulottomasti ja rohkeasti treenannut Vaakkua - ja Vaakku puolestaan on päässyt näyttämään, että epäsosiaalisuudesta huolimatta muita arvokkaita ominaisuuksia löytyy sitten senkin edestä!
Keskiviikkotottiksissa oltiin Vaakun kanssa ihan keskenämme, kun kentällä ei näkynyt kerrassaan ristin sielua. Tehtiin sitten kolme lyhyttä treeniä ja pidettiin taukoa aina välissä. Kokeessa noutokapula ei saa koirassa aikaan ihan sellaista vireen nousua kuin toivoisin (itseasiassa ei oikein minkäänlaista), joten ajattelin vähän villitä Vaakkua karkuuttamalla kapulaa narusta. Karkaavan kapulan jahtaaminen olikin ihan superhauskaa ja liikkeenomaiseen tilanteeseenkin tuli uutta jännitettä, kun kapula viime hetkellä vielä singahtikin karkuun. Ote kapulastakin lujeni aivan hurjasti. Tätä täytyy tehdä lisää ...ja sen jälkeen ottaa myös remmissä nostotreeniä, sillä kokeessa tuli taas todettua että pelkällä virpomisella ei kyllä paluuvauhti petraannu.
Toisena treeninä tehtiin luoksetuloja eteen haukkumaan. Tämä on vielä ihan harjoitteluasteella, mutta kyllä se haukku alkoi sieltä tulla yhä omatoimisemmin. Toivon mukaan saadaan näin hieman vireennousua, rohkeutta ja röyhkeyttä tuohon eteen tulemiseen. Mieluusti olisin tehnyt näitä avustajan pidätellessä koiraa eikä odottamaan käskettynä, mutta nyt ei ollut avustajaa käytettävissä. Vaakun kanssa ei pienenäkään ole tehty juurikaan apparin pidättelemiä vauhtiluoksetuloja, kun on treenattu lähinnä yksin ja toisaalta olen epäillyt ettei Vaakku uskalla vieraan pitelemänä yhtään intoilla. Mutta eiköhän se siihenkin tottuisi! Kolmannesta treenistä en sitten muistakaan yhtään, että mitä me tehtiin. :o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti